Kotimekko Fancy - roskasta ruusuksi

Minä tahtoisin kotonakin pukeutua nätisti ja romanttisesti, mutten raski kuluttaa kotona nättejä vaatteitani, joita säästän kaupunkireissuja varten ja sitä varten, jos joku tulee käymään. Kotona pukeudun ryysyihin tai vapaa-ajan vaatteisiin, koska teen aina jotakin sotkuista ja koska tunnetusti lapset ja koirat aiheuttavat katastrofeja vaatteille - ainakin tavallisessa Peikkokukkulan elämässä, en sitten tiedä, miten Suomessa. Olen huomanut, jos FB:hen ja blogeihin on uskominen, että Suomessa nykyään mennään kansallispuistoon retkellekin kauheassa meikissä ja vartaloa lipovissa tyylikkäissä toppapuvuissa. Jopa synnyttämässsä täytyy näyttää hyvältä, huh!

No, joka tapauksessa minusta olisi kiva tuntea olevani nätti kotonakin, mutta kuitenkin sellaisissa vaatteissa, jotka tuntuvat mukavilta ja joiden pilalle menoa ei tarvitse pelätä. Koska tahdon nähdä kotonani sisustuksessa kauneutta, samoin ulkona talomme ympärillä, lapseni vaatteissa, (miehestä ei viitsitä puhua tässä yhteydessä....;), niin silloin minua rassaa, jos itse olen kuin mikäkin ryysyinen pyryharakka. Jotenkin vanhoissa venyneissä ryysyissä kulkeminen ei inspiroi minua. En pääse oikeaan tunnelmaan. Tahtoisin liihotella mieluiten kauniissa vaatteissa klassisen musiikin soidessa taustalla laventelin tuoksuessa ympärilläni. Virkkaisin kauniita pitsejä ja ompelisin valkoisia mekkoja mollamaijoille. He-he. Ainakin siihen suuntaan, jos nyt ei ihan noin kärjistetysti.

Tiedättekin, että olen tuunaillut vanhoista vaatteista uusia pojalleni ja ne ovatkin onnistuneet oikein hyvin. Säästän aina vanhat vaatteeni, jos niiden väri ja/tai materiaali miellyttävät minua. Yläkuvassa näkyykin mielivärini vaatteissa. Yläkuvan kaikki vaatteet ovat nyppyisiä, venyneitä, reikäisiä yms. Siis sellaisia, ettei niitä kehtaa enää käyttää. Vanhoja vaatteita minulle ei kerry kauheaa vauhtia, sillä ostan melko vähän uusia vaatteita. Esimerkiksi yläkuvan pinon vaatteista osa minulla oli jo Suomessa, eli yli 10 vuotta sitten!

Olen käynyt Pinterestissä kurkkimassa "upcycled clothing" ja sieltä löytää valtavasti inspiraatiota vanhojen vaatteiden uudelleen muokkaamiseen. Jotkut niistä ovat aivan täydellisen ihania. Kun katsoo "upcycled cardigan", tulee vastaan ihania romanttisia pitsiunelmia. Olisipa minulla sellaisia upeita vintagepitsejä, joilla voisin uudistaa neuleita! Tai valtavasti erivärisiä toisiinsa sointuvia käytöstä poistettuja neuleita, joita voisi ommella yhteen ja saada aikaan erikoisia virityksiä! 

Kuten huomaatte, kaksi ylemmän kuvan neuletta on tosi huonossa kunnossa. Tuo vaaleanpunainen oli lempparineuleeni yli 10 vuotta sitten. Pidin sitä lähestulkoon aina. Harmaan ostin Chilestä ja se meni yhdessä talvessa noin nyppyiseksi. Päätin käyttää siitä nurjan puolen.

Harmaan takin hihat pääsivät hihoiksi nurja puoli ylöspäin. Vaaleanpunaisen takin hihat leikkasin niin, että kyynärpäiden kulumat jäivät pois. Suikaleet laitoin mekko-osaan. Vaaleanpunaisen takin leikkasin lyhyemmäksi. Harmaan takin etu- ja takakappaleesta leikkasin mekko-osat nurja puoli ylöspäin. Harmaan takin kauluksesta ja etulistoista leikkasin reunarimpsua varten suikaleita, jotka saumuroin yhteen. Harmaasta neuleesta ei riittänyt tarpeeksi helmaosaa varten, eikä minulla ollut enempää sopivaa neuletta, joten päätin laittaa väliin uutta harmaata pitsikangasta, jonka olin ostanut näitä ideoita silmällä pitäen.

Kaavoja minulla ei tähän tietenkään ollut.  Otin vähän mallia ja mittoja tästä mekosta. Ompelin saumurilla kaikki sisäsaumat. Homma oli nopeaa.

Ja TADAA, tässä se nyt on! Miksi tästä tuli kotimekko/kotitunika? Siksi, että se on jotenkin liian hörhelöinen ja imelä, jotta kehtaisin mennä se päällä julkiselle paikalle, Lisäksi mekko/tunika on sen näköinen, että se on tehty vanhoista vaatteista :D Silti se on minusta jotenkin ihana, siis juuri sellainen, mikä päällä on mukava liihotella kotona! Romanttinen, sopii valkoisen puutalon tunnelmaan. Näytin mekon kälylleni ja hän heti sanoi, että se on tehty vanhoista vaatteistani. Mieheni nauroi ja sanoi, että se on hieno ja kysyi sitten, mitä tyyliä tämä on. Eli ymmärrän vähemmälläkin, ettei ole ihan nappijuttu kaikkien mielestä.

Mielestäni silloin tällainen "upcycled cardigan" olisi täydellisesti onnistunut, kun kukaan ei arvaisi, että se on tehty vanhoista vaatteista, vaan että se näyttäisi juuri siltä, että se on aina ollutkin sellainen ja sellaiseksi suunniteltu. Mitä mieltä sinä olet?

Nyt kun katson kriittisesti tekelettäni, ymmärrän, että se näyttäisi vähemmän vanhoista rytkyistä tehdyltä, jos siinä olisi vain yhden värin eri sävyjä. Tuo, että siinä on kahta väriä ja kahta erilaista neuletta, alleviivaa jotenkin ryysyvaikutelmaa. Vai luulenko vaan?

Mieheni kuitenkin suostui ottamaan valokuvat, kun kerroin laittavani kuvat blogiin :D

Poseeraan työhuoneeni ovella.

 Selkään minulla oli aikamoinen kiusaus pistellä "Odd Mia", mutta tyydyin sitten vaan sydämeen.

Kaulukseen tein harmaasta neuleesta ja pitsikankaasta ruusut. 

Mekon alle laitoin trikoopaidan, sillä villa kutitti paljasta ihoa. Alla on myös harmaa alushame. Legginsit (yök) ovat Chilestä ja valkoiset balleriinat maailman parhaat kengät, Hush Puppies-merkkiset. Hassua muuten, että vaikka Concepcionissa on Hush Puppies vähän joka nurkalla, en ole koskaan ostanut itselleni sieltä kenkiä, vain pojalle. Kun tulin Suomeen lomalle viime kesänä, ostin sieltä jostakin kenkäkaupasta nuo tarjouksessa olleet valkoiset balleriinat. Ne ovat niin älyttömän hyvät, jalka ei väsy lainkaan, vaikka kävelisi miten paljon. Käytin niitä Suomessa koko kesän ja sitten heti perään koko Chilen kesän. Toivottavasti ne eivän mene koskaan piloille! Ja tämän kokemuksen jälkeen meinaan ostaa Hush Puppies -kenkiä itsellenikin, kun joskus kenkätarvetta tulee.

Toivottavasti tämä postaus inspiroi teitäkin tuunaamaan vanhoja vaatteitanne. Ja jos ei inspiroi, niin käykää Pinterestissä. Voitte haukkoa henkeänne! Minulla on juuri nyt meneillään toinenkin tuunausprojekti: omasta villatakista pojalle neulehaalari! Siinä on iloa ja väriä kerrakseen! Haittaa vaan edistymistä, kun tässä samalla on menossa tuo pieni keittiöremppa ja komeroremppa, tänään remppasimme vähän koirien huonetta ja työhuoneen lattian maalaus pitäisi aloittaa lähipäivinä. Lisäksi neulon villasukkia, opettelen virkkaamaan kuusikulmioita ja afrikankukkia, viimeistelen mollachihujen rintakukkia ja pyöritän tätä normaalia arkea. Ai niin ja tuo vanha sohva pitäisi päällystää! Ehtisinköhän aloittaa yläkerran kuivakäymäläkopperon rakentamisen tähän samaan syssyyn? :D 

Kysykää vaan, mistä tämä kaikki energia! Ehkä siitä, etten ole syönyt vehnää melkein kolmeen kuukauteen ja siitä, että syksy on vihdoinkin täällä!

P.S. En ole syönyt vehnää melkein kolmeen kuukauteen ja sekä kälyni että mieheni ovat kauhuissaan. Saan kuulemma joitakin puutostiloja, kun en saa edes foolihappoja mistään (häh?) Hampaani kuulemma näyttävät suuremmilta kuin ennen ja silmätkin ovat jotenkin painuneet sisälle päähän. Ihme juttu, kun vaa'an viisari ei näytä yhtään vähempää kuin ennen ;)

Pellavahousut by Mia's

 Ei minulla ole mitään kivoja kesähousuja ja kuumat ilmat paukahtivat päälle taas ihan yllättäen! Blogeissa on ollut kuvia näteistä by Pia's -pellavavaatteista, joista sain idean by Mia's -pellavahousuihin ;) Kaivoin komerosta vanhoja valkoisia pellava- sekä puuvillahousujani ja pätkäisin ne sopivan mittaisiksi. Täällä Peikkokukkulalla valkoiset pitkät housut ovat ihan älyttömät, sillä nehän likastuvat lahkeista heti. Lyhyet housut pysyvät puhtaampina vähän pidempään.

Tein kahdet erilaiset versiot. Illalla ommella surruttelin työhuoneessani.

Tadadaa, alla ovat lempiversioni. Lahkeista leikatuista ylijäämäpaloista leikkasin 8 cm suikaleitta, jonka taitoin ja rypytin keskeltä. Leikkasin sivusaumaa auki halkioksi. Siksakkasin tiheällä kapealla siksakilla lahkeiden reunat ja sen jälkeen ompelin rypytetyn suikaleen lahkeisiin. Lopuksi vielä venytin nurjalle puolelle kuminauhan sopivalle korkeudelle ja kiinnitin puuvillanauhasta tekemäni rusetit.

Näistä piti tulla ihan vaan campohousut (siis kotihousut Peikkokukkulalle), mutta niistä tuli omasta mielestäni niin kivat, että aion käyttää niitä myös kaupunkireissuilla. Taskut ja takataskut saavat housut näyttämään oikeilta housuilta, eivätkä liikaa entisajan alushousuilta. Mamelukkimuoti ei nimittäin ole saapunut Chileen, eikä täällä sellaisia välttämättä ymmärrettäisi. (Minähän ostin ruskeat mamelukit Suomesta, mutta en ole oikein kehdannut lähteä niiden kanssa Peikkokukkulalta mihinkään.)

Voin käyttää uusia rimpsuhousujani vaikka rimpsupaitojen kanssa.

Toisenlaiset versiot tein helpommalla tavalla. Ompelin vaan kaupasta ostetun "virkatun" pitsin lahkeisiin ja laitoin puuvillanauhasta tehdyt rusetit.

Tavallisia vanhoja pellava- ja puuvillahousujani. Kuvassa on vain kahdet, mutta kolmet löysin. Lempihousuni tein kuminauhavyötäröisistä housuista, joista tässä ei nyt ole kuvaa. Vasemmanpuoleisista resorivyötäröhousuista tein ne, joissa on virkatut pitsit lahkeissa. Otin myös resorin pois ja tein siitä paljon pienemmän, sillä housut eivät pysyneet jalassa. Olinhan ostanut ne sen jälkeen, kun olin saanut Dominicin ja vatsassa oli vielä runsaasti raskausmakkaroita. Kuvan oikeanpuoleiset housut jätin kuitenkin pitkiksi, sillä minulle tuli mieleeni, että joskus kuitenkin saatan tarvita pitkiäkin valkoisia housuja.

Myös näistä pitsilahjehousuista voisi tulla liikaa alushousumeininki, mutta näissäkin on hyvät taskut ja takataskut napeilla.

Tällainen tuunausduunaus tällä kertaa :)

Merkkivaatteita ja tuunailua

Peikkokukkulan blogissa on harvoin vaatepostauksia, mutta nyt teki mieli tehdä postaus, sillä nämä vaatteet ovat tavallista tärkeämmät minulle, koska olen ostanut ne Suomesta.

Ihanan neuletakin ostin Turun Wiklundilta lastenosastolta. Se on Creamie-merkkinen ja siinä on juuri täydellisesti minun lempivärejäni vaatetuksessa. Olen käyttänyt neuletta todella paljon nyt reilun vuoden ja se on ihan nyppyinen. Silti en siitä luovu, ennen kuin se hapertuu käsiin. Harmi tosiaan, ettei neule ole laadultaan parempi. Siinä on 85% akryyliä ja vain 15% villaa. Olenkin ajatellut pyytää jotakin neulojaa Chilessä tekemään minulle vastaavan neuleen vaikka villalangasta, jos löydän kauniita värejä ja hyvän neulojan.

Housuina minulla on Naantalin Putiikki Roosa -nimisestä liikkeestä edelliskesänä ostamani Creamin mamelukit. Ostin tahallani liian isot, eli 38-numeroiset, jotta ne olisivat pidemmät. No, ne ovat vähän liian löysät (vyötäröltä kuitenkin sopivat kuminauhan ansiosta), mutta ei se tahtia haittaa. Kangas on ihanan ohutta, joten ne ovat viileät kesäkuumalla. Se Putiikki Roosa on muuten aivan sietämätön kauppa! Se on Naantalin vanhassa kaupungissa meren lähellä, eli upeassa paikassa. Siellä oli järkyttävän ihania vaatteita, aivan minun makuuni, mutta koska kerran ovat merkkivaatteita, niin eivät kovin soveliaita chileläiselle kukkarolleni....Viime kesänä en edes viitsinyt käydä putiikissa, ettei harmittaisi se kaikki, mitä en voi saada.

Neuletakin alla minulla on Umbrale-merkkinen vanhanroosanvärinen ohut neulepaita. Umbralesta olenkin kertonut blogissa. Se on chileläinen vaatemerkki. Voit käydä katsomassa täällä: http://www.umbrale.cl/

Benettonin (uutta vastaavan!) mekon ostin kirpparilta Suomesta kahdella eurolla. Mekko on 10-vuotiaan koko. Siinä oli niin kaunis helma, että tahdoin sen itselleni. Tuunasin mekosta tunikan itselleni sopivaksi niin, että katkaisin hihat, joissa oli liian kireät kalvosimet. Ompelin hihojen reunaan ohuet päärmeet ja venytin kuminauhat hihan nurjalle puolelle. Myös selkään ompelin venyttämällä lyhyen kuminauhan antamaan vähän muotoa.

Tällä hetkellä olen tuunailemassa vanhoja pellavahousujani caprimittaisiksi. 

Väriä elämään

Evita-liikkeen näyteikkunassa yksi kaulaliina alkoi huutaa nimeäni! Pysähdyin ja huokaisin ihastuksesta: ”Tuossa on tämän talven suloisin kaulaliina!” Olen jo syksystä asti etsinyt mokkasaapikkaideni väriin sopivaa kaulaliinaa. Olen löytänyt monta melko kivaa, mutta onneksi olen jättänyt ostamatta. Menin liikkeeseen sisälle ja mallinuken kaulassa oleva huivi oli ainoa. Sain sen ikkunasta ja sovitin sitä. Tulin niin iloiseksi, että en jaksanut edes kauhistella hintaa (campotyömiehen kolmen päivän palkka – kerron tämän teille ihan tämän maan elintasoerojen vertaamiseksi ). Kun mieheni näki kaulaliinan, hän sanoi:” Tuossa roikkuu aika paljon kaikenlaista.” En ole ihan varma, mikä miehen mielipide huivista on... mutta minusta se on niin ihana, että käytän sitä nyt sisälläkin. Kuvassa oleva baskeri on muuten 16 vuotta vanha!

Väriä päivään tuovat myös nämä villasta huovuttamani maatuskavauvakorut. Jos tahdot kaulaasi heilumaan maatuskavauvan, sen adoptiomaksu on 8 euroa ja lentolippu 5 euroa. Olen pahoillani, että lentolipun osuus on noin suuri, mutta Chilen posti käsittelee kaikkea heti ”pakettina”, jos kuoressa on sisällä jotakin muuta kuin paperia.

 Tänään on ollut aivan ihana aurinkoisen lämmin talvipäivä. Olemme tehneet puutarhahommia. Tai paremminkin minä olen määrännyt, mitä mihinkin tulee ja apupoika ja mieheni ovat kaivaneet ja raivanneet. Meille on tulossa uusi puutarha tuonne noin....mutta siitä sitten joskus toiste, sillä se liittyy tulevaisuuden suunnitelmiimme ;)

Tuliaisia Brasiliasta

Kälyni palasi parin viikon lomareissulta Brasiliasta ja toi tuliaisiksi minulle aivan sopivat kengät. Ne ovat pehmeää mokkanahkaa ja todella kevyet. Ensi kesäksi on sitten nätit kengät valmiina. Täytyy hankkia jokin vaaleanliila huivi täydentämään kokonaisuutta. Nyt kuitenkin me olemme kulkemassa talvea kohden, joten kengät joutuvat odottamaan puolisen vuotta laatikossa.

Kiitos kälylle!

Lumikuningatarneule

Tällä viikolla tein pitkään aikaan ihanimman vaatehankintani. Täytyy oikein esitellä se teille! Minulle tulee neuleesta mieleen lumikuningatar, sillä helmassa ja hihoissa on kellomaisuutta sekä turkista.

 Kävelin Colo Colo -katua pitkin ja silmiini osui tien toisella puolella olevan pienen liikkeen ikkuna. Mallinuken päällä oli jotain valkoista nättiä. Ylitin heti kadun ja tiesin, että siinä oli minulle neule! Myyjä kertoi, että neule oli juuri tullut liikkeeseen ja he olivat laittaneet sen nuken päälle.

 Sovitin neuletta, eikä minun tarvinnut miettiä hetkeäkään. Hinta oli edullinen ja malli oikein hyvä käytettäväksi toisen neuleen päällä takkina. Ostin saman neuleen myös tummanharmaana.

 Laitoin kaulukseen tekemäni rintarossin. 

Ja arvatkaapa, miten kävi sille itsetekemälleni neuleelle, jonka näytin täällä? Olin se päälläni yhtenä päivänä Concepcionissa ja minusta tuntui koko päivän siltä, että kuljin aamutakki päälläni! Neule jää siis kuitenkin ihan kotikäyttöön. Se on hyvä talvella, kun sisätiloissakin on hieman viileää. Reilun kokoisen takin voi vetää muiden vaatteiden päälle. Lumikuningatarneuletta en meinaa käyttää kotona ollenkaan, ettei se mene huonoksi. Täällä Chilessä neuleet ovat todella huonolaatuisia siten, että jo parin käyttökerran jälkeen niihin tulee paljon nyppyjä. Ei edes auta se, että ostaa kalliita merkkineuleita, sillä niille käy ihan samalla tavalla.

Neule

Sain vuoden 2011 Suuri käsityö -lehtiä. Löysin kaupasta mukavantuntuista luonnonvalkoista neuletta. Päätin tehdä helpoilla kaavoilla itselleni neuleen syksyyn.

Neule on polviin saakka pitkä ja koska kaava on hyvin yksinkertainen, vaatteesta tuli aika lailla kylpytakin näköinen. Päätin tehdä siihen hienon rintarossin poistamaan kylpytakkitunnelmaa.
Neule on mukavantuntuista, mutta ihan mahdottoman epäkäytännöllistä! Jo ompeluvaiheessa kynnet ottivat siihen kiinni. En voi kuvitellakaan piteleväni koiriamme tuo takki päällä! Se olisi jo ekan käytön jälkeen täynnä silmukkapakoja. Olin ajatellut, että tuollainen "kylpytakki"malli menisi hyvin kotikäytössä, mutta en viitsisi pilata sitä heti. Huomasin myös, että näin ohut ja kuitenkin painava neulekangas ei oikein sovellu tähän lepakkohihaiseen malliin. Vaate roikkuu hieman rumasti päällä, (tai sitten olen liian kriittinen). Neuleeseen kuuluivat myös taskut sivusaumoihin, mutta ne näkyivät kankaan läpi, joten poistin ne. Nyt takki näyttää siistimmältä.
Ei tuosta oikein näyttävää kuvaa saa, vaikka yritin asetella sitä henkarille. Nyt ajattelin, että jos löydän jostakin paksumpaa neulekangasta, teen toisenkin.

Kiitos S:lle lehdistä ja äidille niiden lähettämisestä!

Chileläistä muotia

Silloin kun tarvitsee vaatteita tai kenkiä, ei varmasti löydä mitään, mistä pitää. Siksi ostan kenkiä tai vaatteita silloin, kun sattumalta löydän jotakin mistä pidän. Tämä tapahtuu Chilessä harvoin. Ostan paljon vähemmän vaatteita kuin Suomessa. Kaikki rahani menevät kolmeen kultaiseen K:hon: kotiin, koiriin ja käsityömateriaaleihin.

Joskus kuitenkin löydän jotakin, mistä todella pidän. Ei haittaa, vaikka se olisi vähän kalliimpikin tuote. Minä käytän vaatteet ja kengät niin lopuun asti ja monen monta vuotta, ettei niiden tarvitse olla halpisjuttuja. Minua ei kiinnosta pintamuoti, enkä ostele vaatteita siksi, että pysyisin kiinni muodissa.

Viime Concepcionin kauppakeskusreissulla menin Umbralen liikkeeseen. Siellä näin nämä herkulliset mokkasiinisaapikkaat. Niitä oli ruskeita ja sinisiä. Enpä ole koskaan ennen ostanut sinisiä saapikkaita!

Umbrale on chileläinen vaatemerkki. Se on suunniteltu chileläisille naisille ja vaikutteita on otettu kansainvälisestä ja etenkin eurooppalaisesta muodista. Umbralen tuotteet ovat 70 prosenttia Chilessä tehdyt. Merkki ei tuota vaatteita suurena massatuotantona, vaan mallistot vaihtuvat jatkuvasti ja suuri osa tehdään käsityönä. Kankaat tulevat ympäri maailmaa. Chilessä on monta Umbralen liikettä ja suurilla tavarataloilla on Umbralen vaatteita myynnissä.
Käy katsomassa Umbralen sivuja täällä. Jos hinnat kiinnostavat sinua vertailun vuoksi, niin tällä hetkellä 6500 pesoa on noin 10 euroa, eli 65 000 pesoa on noin 100 euroa.

Kuten kerroin, käytän kaikki vaatteeni hyvin loppuun asti. Kuvan farkut ovat ainoat omistamani farkut ja ne ostin kahdeksan vuotta sitten Suomesta. Kuvan silkkitakki on paikattu monesta kohtaa. Sen ostin yhdeksän vuotta sitten USA:sta. Nuo napit ostin Turun iltatorin kirpparilta vuosia sitten. Petroonlinvärinen tunika on uusi. Sen ostin Chilestä puolisen vuotta sitten. Näytän jossain vaiheessa teille silkkitakin kokonaan, sillä se on aika söpö paikkoineen päivineen :)

Tätä tekstiä kirjoittaessani minulla on päälläni mummon ostama norjalainen villatakki. Sain sen lukioaikoina, eli noin 19 vuotta sitten! Norjalainen villatakkini on yhäkin kuin uusi. Se oli kallis vaate, mutta on totisesti maksanut itsensä takaisin näiden vuosien aikana. Miten te muut, onko teillä yhä käytössänne parikymmentä vuotta vanhoja vaatteita?

Olen ostanut Umbralesta pari vaatetta sekä nyt nämä saapikkaat. Kun Umbrale avasi ovensa ensi kertaa Concepcionin kauppakeskuksesta, olin aivan häikäistynyt kaikista ihanista vaatteista, materiaaleista ja väreistä. Ikävä kyllä Umbralen tyyli on vaihtunut sen jälkeen minun makuuni huonompaan suuntaan. Vaatteet ovat hyvin rimpsuisia, kaikki helmat epätasaisia, joiden takia lyhyt ihminen näyttää pyryharakalta ja ihan suoraan sanottuna vaatteet ovat suurimmaksi osaksi liian rättimäisiä. Joskus kuitenkin siellä on helmiä joukossa. Täytyy tietenkin muistaa se, että merkki on suunnattu chileläisille (varakkaille) naisille ja he noin pääsääntöisesti tuntuvat rakastavan rönsyileviä helmoja, pitkiä epätasaisia neuleita ja suuria koruja.

Saapa nähdä, miten pitkään nämä suloiset siniset saapikkaani palvelevat minua :)

Kerrankin kävi tuuri päivän asun suhteen!

Tässä blogissa ei päivän asuja näytellä, sillä en tykkää poseerata, eikä minulla ole joka päivä esittelemisen arvoisia vaatteita. Koska teen aina töitä ja koska sylissäni on aina yli kymmenen koiraa, vaatteet ovat työvaatteita, silittämättömiä ryppyisiä, kulahtaneita. Eihän meillä edes käy koskaan ketään, jonka takia tarvitsisi panostaa.

Jostain syystä kuitenkin sunnuntaina minulle tuli olo, että tahdon laittaa päälleni jotain siedettävämpää. Kaivoin laatikon pohjalta...miksi noita nyt sanotaan...legginsit (joita en koskaan käytä, jo pelkkä sana on niin ruma). Sunnuntaina oli harmaa päivä, muttei kovin kylmä. Sisälläkään ei käynyt kova veto, joten ei tarvinnut laittaa niin paljon vaatteita päälle kuin yleensä talvipäivinä.

Miksi sitten minulla kävi tuuri? No siksi, että meille tuli yhtäkkiä vieraita aivan yllättäen! Ihmisiä, joita näemme ehkä kerran vuodessa. Tuohon pihaan he ajoivat aivan varoittamatta, koko perhe. Chilessä ei yleensä varoteta etukäteen, vaan ihmiset vaan tulevat. Me kuitenkaan emme tunne kovin paljon ihmisiä, joten meillä käy vain harvoin ketään. Ajattelin, kun he tulivat, että kävipä tuuri, kerrankin kunnolliset vaatteet päällä ja kotikin melko siistinä:)

Kun vieraat lähtivät, ajoi vartin päästä pihaan toinenkin vieras yllättäen...tosin ei kovin vieras, vaan tuttu kälyni.

Ai niin. Päivänasu-postauksissa kuuluu aina kertoa, minkä merkkisiä vaatteet ovat...hmmmm...legginsit ostin Suomesta äidin kanssa halpiskaupasta, jalassa minulla on villistossut, joista löytyy postaus täältä. Neuletakki on merkkiä Basement. Petroolinsininen neuletunika on aika lempparini. se on merkkiä Sybilla. Molemmat ovat hieman parempia merkkejä hinnan perusteella Chilessä. Kaulassa on yksi lempihuiveistani, Greenfield, joka on yksi lempimerkkini täällä.

Kuvissa taustalla tekemäni vihkiryijy (neulahuovutustekniikalla) sekä sänkyymme ompelemani tassulakanat, joista löytyy jo postaus täältä.

Nyt kannatti ottaa päivän asu -kuvat :D

Ainakin yksi paketti...

En ollut ihan varma, olenko ollut riittävän kiltti tänä vuonna, joten päätin varmuudeksi hankkia itselleni yhden lahjan, että saisin edes yhden paketin tänä vuonna;) Eihän minun pitänyt itselleni mitään hankkia, mutta kun olin etsimässä miehelleni housuja, niin tämä "poncho" aivan kirkui halusta päästä juuri minun mukaani! Miten suloiset väriyhdistelmät! Miten kivalta se näyttäisikään valkoisten pellavahousujen ja valkoisen rimpsutopin päällä! Tämä ei oikeastaan ole poncho, sillä tässä on käsille mentävät aukot, joten vaate on enemminkin jonkinlainen paidan ja poncon välimuoto. En tiedä, vaikka kyseiselle vaatetyypille olisikin suomen kielessä jokin nimi. Poncho on Umbralen ja heidän sivujaan pääset katsomaan täältä .

Eilen laitoin ponchon ekan kerran päälleni, kun aamupäivällä oli vielä viileätä. Kävin Concepcionissa viemässä uuden tietokoneeni huoltoon! Ilmeisesti kovalevy on jo nyt sökönä. Onneksi on takuu! Ette voi uskoa, miten moni nainen pysäytti minut ja kehui ponchoani! Hassua :)

---

Ja nyt tuleepi uutinen teille, jotka olette jo pidempään seuranneet tätä blogia: Me lähdemme TONTINETSINTÄREISSULLE tänään! Viime kerrasta onkin jo piiiiiitkä aika!

Hepeniä

Joulu tulla jolkottaa ja Suomessa on pakkasta ja lunta. Tarvitaan toppatakkeja ja pipoja...meillä taas siirrytään koko ajan kevyempiin vaatteisiin.

Tänä aamuna pyykkinarulla näytti tältä. Ihanaa, kun voi taas siirtyä hepeniin villasukkien jälkeen!