Kiltti noita kevätmummo

Kiltti noita kevätmummo,

huiski talven luudallaan, 

taikoi kukot munimaan,

lauloi kasvit kasvamaan.

Tiputteli narsisseja, sinisiä vuokkoja.

Kohenteli ruohikoita, jakoi mämmituokkoja.

Kiltti noita kevätmummo,

riensi, lensi luudallaan,

laittoi kahvin kiehumaan,

silitteli kissojaan.

Kiltti noita luutamummo kevään toi tullessaan!

(Mia Aaltonen-Huenteo 2017)

facebook: @Tonttupuoti
instagram: @peikkokukkulanmia

Nukkenäyttely Tomecon koululla

Vuosi 2017 on alkanut sellaisissa merkeissä, etten ole saanut aikaa enkä ajatusrauhaa kirjoittamiseen. Tänä aamuna heräsin kuudelta flunssaisena ja pahoja unia nähtyäni. Ensimmäiseksi mielessäni oli blogini. Jos nyt kirjoittaisin jotakin ennen kuin Dominic herää, se  rauhoittaisi minua painajaisten jälkeen.

Ehkä te lukijat olette ajatelleet, etten enää edes asu Peikkokukkulalla ja siksi tänne blogiinkaan ei päivity mitään. Ehei...täällä me yhä asumme. Uudella tontillamme olemme viettäneet aikaa tänä vuonna vain kahdeksan päivää, mutta siitä myöhemmin.

Kerron parissa seuraavassa postauksessa loppuvuoden 2016 tapahtumista ja alkuvuoden 2017 kaaoksesta...joten asiaan: 

Minun piti jatkaa englannin tuntien ja nukkekurssin pitämistä Tomecon koululla 23.12. asti, koska opettajien lakko kesti yli kuukauden ja niinpä kesäloma ei alkanutkaan joulukuun alkupuolella niin kuin alunperin sen piti. Tunteja siis pidettiin ihan jouluun asti, että saatiin paikattua puuttuvia tunteja.

Lisäksi pidin matkamuistonukkenäyttelyn koululla juuri joulun alla. Sen järjestäminen oli lähes fiasko. Olin puhunut rehtorin kanssa näyttelyn järjestämisestä monta kuukautta aikaisemmin ja asia oli sovittu. Rehtori kuitenkin sairastui ja vastuussa oli toinen ihminen. Opettajien pitkä lakko sotki koko koulun ohjelman. Menetin myös monta tuntia nukkekurssilaisteni kanssa, joten jouduin auttamaan oppilaita paljon, että nuket saatiin valmiiksi.

Yksi oppilaistani näköisnukkensa kanssa, sain luvan kuvan julkaisemiseen

Päivänä, jolloin näyttely piti järjestää, menin hakemaan toimistosta minulle ostetut styrox-levyt, joiden päälle saisin nuket seisomaan rautalankaviritelmillä. Toimistossa oli KAKSI styrox-levyä. Katsoin vastaavaa ihmistä ja sanoin, että miten minä laitan sadat nuket kahdelle levylle? Vastaava kohautteli hartioitaan. Kysyin, onko mitenkään mahdollista saada levyjä lisää. Koululla ei ollut yhtään sellaisia ja vastaavalla oli rahaa kahdeksan euron edestä tehdä ostoksia. Sanoin, että pidän vielä nukkekurssini loppuun ja tasan kello neljältä toivon pöytien olevan salissa, jotta mieheni voi alkaa kantaa nukkelaatikoita heti sisään oppilaiden poistuttua koulusta.

Soitin miehelleni ja kerroin tilanteen. Hän sanoi, että peruuttaisimme koko näyttelyn. Mikäli koululla ei ollut enempää kiinnostusta näyttelyyn, miksi pitäisimme sen ilmaiseksi. Kerroin, etten kehtaisi peruuttaa monta kuukautta sitten luvattua asiaa. Pyysin miestäni tulemaan neljältä avolava-auto täyteen pakattuna. Kolmelta jätin oppilaat hetkeksi tekemään nukkeja kirjastonhoitajan valvontaan ja menin katsomaan, oliko saliin tuotu pöydät. Ei ollut! Vain tunti aikaa ja salissa oli pingispöydät ja pelaajat. Juoksin toimistoon, eikä siellä ollut ketään. Sain käsiini pari työntekijää, kysyin pöydistä ja pöytäliinoista. Ei ollut pöytäliinoja, sillä ne olivat juuri pesussa, eikä niitä muutenkaan ollut kuin kaksi. Osoitin isoa kasaa pöytäliinoja, jotka olivat varaston hyllyllä. Ei, niitä ei saanut käyttää, sillä ne olivat jonkun yksityishenkilön pöytäliinoja. Lopulta nainen lähti katsomaan, olisiko ne kaksi liinaa pesty. Hän toi ne minulle märkinä, kyllähän ne nopeasti siinä lämmössä kuivuisivat. Onneksi sain edes kaksi liinaa!

Dominic toisen oppilaan nuken kanssa

Sitten taas saliin: pöydät eivät olleet salissa ja aikaa oli puolisen tuntia. Näistä asioista vastaava ihminen ei ollut missään. Kyselin opettajilta, joita näin ja minut neuvottiin kahden talkkarin puheille. Juoksin ruokalan eteen, jossa miehet leppoisasti istuskelivat ämpäreiden päällä. Selostin heille tilanteen. Vartin päästä salissa pitäisi olla paljon pöytiä! Ai, he eivät olleet kuulletkaan. He tulivat sisälle ja toivat minulle kolme pöytää. Sanoin, että tarvitsen tämän salin kaikki seinät täyteen pöytiä! Tästä on puhuttu kuukausia sitten. Talkkarit eivät olleet kuulleet mitään. Minulle he ihmettelivät, että mitä muka täällä tapahtuu, kun näin paljon pöytiä tarvitaan.

Mini Me -kurssin satoa

 Menin kurssilaisteni luokse ja lopetimme tunnin. Neljältä mieheni tuli koululle nukkelastin kanssa ja alkoi kantaa laatikoita sisään. Kukaan ei auttanut häntä. Minä taas otin toisen automme ja lähdin ajamaan Yumbelin rautakauppaan ostamaan sillä kahdeksalla eurolla lisää styrox-levyjä. Ajomatkaa tuli 40 kilometriä edestakaisin ja ne bensakulut menivät tietenkin meidän maksettavaksemme. Harmitti, että olin ehdottanut näyttelyn pitämistä elokuussa rehtorille ja tällä tavalla sitten koulu osallistuu johonkin, jota ilmaiseksi tarjotaan. Päätin, etten yhtäkään styrox-levyä kyllä osta omilla rahoillani. Mieheni oli tuonut meiltä kotoa sen vähän, mikä meillä oli.

Tietenkään ensimmäisessä rautakaupassa ei ollut styrox-levyjä sitä paksuutta, joita tarvitsin. Toisessa kaupassa oli, mutta olisi pitänyt ostaa koko iso paketillinen ja siihen ei kahdeksan euroa riittänyt. Selitin, että nämä tulevat Tomecon koululle. Sain sitten likaisia ja kulmista rikkinäisiä levyjä. Sanoin, etteivät nämä käy, sillä nämä tulevat näyttelyyn, eikä niitä peitetä mitenkään. Lopulta minulle armollisesti annettiin viisi puhdasta styrox-levyä, niihin rahat riittivät. Kiirehdin takaisin koululle. 

Aloimme avata paketteja mieheni kanssa. Laitoin ne vähät pöytäliinat, joita olin saanut. Järjestimme nuket pöydille maittain. Haimme lisää pöytiä luokkahuoneista. Yhdeksältä illalla näyttely oli valmis. Nautin kovasti sen järjestämisestä. Puhelimestani kaikui Suomen Jouluradio pimeässä koulussa.

Seuraavana päivänä koululaiset ja jotkut vanhemmat näkivät näyttelyn. Opettajat ylistivät kovasti näyttelyä ja harmittelivat, ettei sitä ollut pidetty aiemmin, jotta myös koulun vanhimmat olisivat nähneet sen. He nimittäin olivat lopettaneet koulun viikko sitten. Myös sitä harmiteltiin, ettei ollut otettu yhteyttä lehtiin ja ehkä televisioonkin. Kukaan ei ollut tiennyt, millainen näyttely kouluun oli tulossa. Kun vastaava tuli paikalle, hän sanoi minulle, ettei ollut voinut kuvitella lähellekään mitään tällaista. Sanoin hänelle, että olin kyllä puhunut sadoista nukeista. Informaatio ei ollut kulkenut vastaavalta mihinkään suuntaan. Kova työ melkein turhaan.

Olin kuitenkin nauttinut siitä, että sain nukkemme hetkeksi pois laatikoistaan ja teimme vähän siinä samalla inventaariota mieheni kanssa. Muutenhan nuo nuket ovat aina laatikoissa varastossamme. Teimme yhden todella harmittavan löydön: tanskalaiset vanhat sotilasnuket, joiden sisällä on heinää, olivat kokonaan koin syömät. Niiden kangas on aitoa villaa ja koit olivat löytäneet ne naftaliineista huolimatta. Voi harmi!

Näyttely kesti yhden päivän ja päivän päätteeksi siivosimme näyttelyn pois. Nuket takaisin laatikoihin ja varastoon. Mitä näille laatikoille sitten vähän ajan päästä tapahtuikaan? Siitä lisää seuraavassa postauksessa...

Tonttujoukot

Elämäni on viime aikoina ollut erittäin tonttumaista.

Olen tehnyt tonttuja, joita on tilattu Suomesta erilaisten toivomusten mukaan. 

Sen lisäksi synnytin vauhdilla monen monta tonttua, sillä osallistuin maan pääkaupungissa Santiagossa Fiesta de las Naciones -tapahtumaan Suomen kojussa lokakuun 7.-10. päivinä. Sain tietää tapahtumasta vain kaksi viikkoa etukäteen, joten tein hyvin pitkiä päiviä aamuyöhön saakka, mutta nautin jokaisesta minuutista. Tai no, en ehkä niistä aamuista, kun en meinannut jaksaa nousta ylös sängystä ;) 

Tontuistani tykättiin Santiagossa niin paljon, että myin jokaikisen. 

Jos sinä tahdot itsellesi oman tontun, teen niitä toivomusten mukaan. Voit valita valkoisen tai harmaan parran sekä mielisävyjäsi vaatteisiin. Silmät saa näkyviin, jos tahdot. Teen myös tyttötonttuja. Tonttu on noin 40 cm korkea. Tontun hinta on 45 euroa. Lentolippu maksaa 10 euroa ja sillä tulee kaksikin tonttua. Maksu suoritetaan Nordean tilille. Lähetän paketin seurantakoodilla, joten voit seurata tontun matkaa netissä Chilestä Suomeen.

Teen kotitonttuja, metsätonttuja, joulutonttuja, saunatonttuja...

Voit käydä katselemassa lisää kuvia facebookissa @Tonttupuoti. Tilauksen voit tehdä Tonttupuodin kautta, sähköpostilla mia.emilia@gmail.com  tai messengerillä.

---

Asiaa suljetusta blogistani:

 Ikävä kyllä nyt näyttää siltä, että lukijamäärä siihen on täynnä. Eli jos et ole saanut kutsua, se EI johdu siitä, etten olisi "kelpuuttanut" sinua, vaan siitä, että ohjelma ei lähetä kutsuja, jos tietty lukijaraja on ylitetty. En ole saanut selvää, voiko lukijamäärää jotenkin saada kasvatettua. Jos sinä tiedät, please infoa minua.

CSV-blogissa on vihdoin uusi tuore postaus!

Tonttutyttö etsii kotia

Tämä punasävyinen tonttutyttö etsii taas elämän kiemuroiden takia uutta kotia. Tarjoushinta on elokuun loppuun saakka 35 euroa + lentolippu 10 euroa. Mikäli tahdot antaa pestin kotitontulle, laita sähköpostia: mia.emilia@gmail.com.

Kotitonttuja

Tarvitseeko sinun torppasi oman tontun? Onko saunassasi vartija? Entä hiippaileeko hyväntuulinen partasuu mökilläsi ja kotonasi? Jos sinusta tuntuu, että voisit antaa pestin tontulle tai parille, olet nyt löytänyt aivan oikean paikan!

Näin keskellä Chilen talvea minulle iskee aina kova tarve tehdä tonttuja, joilla on ihanat lämpimät vaatteet. Kamiina humisee taustalla, sadepisarat ropisevat peltikattoon, tuuli vinkuu talon nurkissa ja minä nautin pajassani yksinäisyydestä ja rauhasta, kun poikani on nukkumassa ja mies on olohuoneen puolella. Yleensä yksi koira tuhisee lankakorissa. Tonttujen tarinat syntyvät näinä illan ja yön tunteina. Toki värkkään näitä päivisinkin, silloin kun on aikaa, mutta sielun puhallan tonttuihin iltaisin.

Aina tähän aikaan vuodesta minä päätän tehdä riittävästi tonttuja, jotta ei tule joulun alla niin kova kiire. Kertaakaan en silti vielä ole onnistunut, kiire tulee aina. Ihmiset heräävät vasta loka-marraskuussa tilailemaan tonttuja ja juuri silloin on pahin koiranvaateryysis ja Chilen käsityömarkkinat puskevat päälle. 

Olen ajatellut ottaa kokonaan Peikkokukkulan Pajapuodin pois toiminnasta, sillä aika ei ole riittänyt sen päivittämiseen vuosiin. Sen sijaan päätin tehdä Tonttupuodin Facebookiin. Sen päivittäminen on nopeaa, sillä saan kuvat sinne helposti suoraan puhelimestani. Saan myös vastailtua tilauksiin ja kyselyihin helposti ja nopeasti puhelimella.

Yritän myös alennuskonstilla saada ihmiset ajattelemaan tonttuja jo hyvissä ajoin. Nyt elokuun loppuun saakka nämä tontut maksavat vain 35 euroa + lentolippu 10 euroa. Yhdellä lipulla lentää kaksikin tonttua. Teen nämä tontut toiveiden mukaan, joten asiakas saa kertoa, tahtooko harmaan vai valkoisen parran, silmillä vai ilman, millaisia sävyjä vaatteisiin ja tossuihin. 

Tämän postauksen tontuista kaksi on heti valmiita lähtemään uusiin koteihinsa. Tyttötontuista ruskeasävyisellä ei vielä ole kotia, eikä lyhdyn vieressä teekupposen kanssa istuvalla tonttu-ukolla ole vielä pestiä. Muut ovat jo muuttaneet uusiin koteihinsa tai ovat varattuja. Voin kuitenkin tehdä samantyylisiä lisää, vaikkakin jokainen tonttu on uniikki kappale.

Tontun korkeus on noin 35-40 cm. Se on suunniteltu istumaan, mutta se voi myös seistä. Sen voi laittaa erilaisiin asentoihin.

Olisi kiva, jos kävisit tykkäämässä ja jakamassa Tonttupuotia Facebookissa! Löydät sen laittamalla Facebookin hakuun Tonttupuoti. Olen kuullut monilta suomalaisilta, että tällaisille tontuille olisi kysyntää, eikä tällaisia ole saatavana Suomesta. Nyt vaan ihmisten pitäisi löytää tonttuni ja Tonttupuoti! Te voitte auttaa siinä! Kiitän jo valmiiksi :)

Meinaan nyt laittaa sinne kuvia valmistuvista tontuistani ja sitten lähempänä joulua alkaa näkyä myös perinteisiin jouluväreihin pukeutuneita tonttuja. Myös vaaleasävyiset tontut ovat projektissa. Myös erikokoiset ja -tyyliset tontut pomppaavat puotiin syksyn aikana.

Tonttupuodissa on lisää kuvia. Käy kurkkimassa!

Señorita Primavera

Ei ollut tarkoitukseni laittaa kolmea postausta perätysten Mollystä, mutta eilen illalla minulle iski halu virkata jotakin Mollylle. Virkkasin mekon yläosan ja sitten ompelin alaosan. Mekko ei kyllä ole vielä valmis. Takaneppari ja helmarimpsu vielä puuttuvat. 

Tänään oli ihana kevätpäivä, vaikka talvea vielä virallisesti vietämmekin. Varjossa oli lähes 20 astetta lämmintä ja aurinko pilkahteli pilvien välistä. Minun oli pakko viedä Molly kukkivan luumupuun luokse keskeneräisessä mekossaan. Se näytti keijulta siellä kukkien joukossa. Kännykän kamerallakin sai nättejä kuvia.

Jos tahdot nähdä aivan upeita ja taiteellisia keijukuvia Phicen-nukesta Priskasta, käy nyt katsomassa Susannan instagramia. Hän laittoi juuri monta hienoa kuvaa: @priskadoll

Peikkokukkulan blogia en meinaa täyttää Mollyjutuilla, vaikka toki silloin tällöin tulee kuvia ja juttuja tännekin laitettua. Jos tahdot pysyä perillä Mollyn elämästä, mene instaan: @miamollydolly

Viime vuoden elokuussa otin kuvan hääpuvustani tämän saman puun alla. Tänä vuonna kevät on reilun viikon perässä viime vuoteen verrattuna, sillä puu ei vielä ole tuollainen valkoinen pilvi kuin viime vuonna se oli jo 19.8.

Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

Kivitakka

Muurasin takan! Pohjaksi tukevaa pahvia ja maalarinteippiä. Luonnonkivet keräsin omalta pihatieltä ja liimasin ne Agorexillä pahviin. Kivien väliin pursotin kaakelien saumausainetta. Tulipesän maalasin mustaksi. Tuleksi laitoin kaksi led-tuikkua, jotka myös maalasin mustaksi. 

Korkeat tikapuut tulevat olemaan nukkumaparven tikkaat.

 Nyt voi Molly lämmitellä kylmiä käsiään.

Erikoisen Mollyn takasta tekee se, että Molly asuu Chilessä vaatimattomassa mökissä. Chilessä edes rikkaissa suurissa hienoissa taloissa ei ole kunnollisia takkoja.  Mollylle kävi tuuri, kun löysi suomalaisen muurarin ;)

 Kyllä kelpaa juoda kaakaota paksulla matolla takan edessä.

 Vaaleanpunaisessa tuolissa oli alunperin liian lyhyet jalat. Lisäsin jalkoihin pituutta muotoilumassalla, siksi ne ovat nyt tuollaiset vinksinvonksinvinksallaan.

Mollyllä on possutyyny. 

Taustalla olevaan valkoiseen tuoliin jouduin myös tekemään jalkojen pidennyksen. Maalasin tuolit ja vaihdoin tyynyjen päälliset.

 Tila, josta on tulossa Mollyn mökki.

Molly pohtii sisustussuunnitelmia.

Keep calm and play with Phicen

Saanko esitellä uuden ystäväni Mollyn? Sanon Mollyä "aikuisten barbieksi", sillä se on oikeastaan miehille suunnattu action figure. Skaala on 1:6, eli sama kuin Barbien, mutta Phicen-nukke on kuitenkin aivan eri kaliiperia. Phicenillä on isommat ja luonnollisemman kokoiset kädet ja jalat sekä hieman pienempi pää, paksumpi kaula ja jalat. Se on siis luonnollisempi. Phiceniä saa ostaa muovi - ja metalliluurangolla. Iho on silikonia, joten se tuntuu ja näyttää luonnolliselta. Molly onkin alastomana hämmästyttävän aidon ihmisen näköinen. Esimerkiksi sen "pyllynposket" ovat pehmeät. Hienon luurangon ansioista sitä voi taivutella vaikka minkälaisiin luonnollisen näköisiin asentoihin.

Ensimmäinen ottamani kuva Mollystä. Mollyllä ei ollut tuolloin kuin alusvaatteet. Mutta katsokaapa ihoa ja lihaksia!

Minä olisin tahtonut ostaa metallirunkoisen Phicenin, mutta ostin vahingossa edullisemman muovirunkoisen. Tosin asia ei ole minua pahemmin vaivannut. Muovirunkoisella Phicenillä on suuremmat jalat kuin metallirunkoisella. Mollyn jalat ovat Ken-nuken kokoa, joten sillä on nyt jalassaan Kenin tennarit. Molly seisoo myös ilman tukea isojen kanoottiensa ansiosta, sitähän ei kalliimpi versio tee. Kalliimpi versio seisoo varpaillaan, eikä sillä ole nilkoissa rumia saumoja, jotka taas Mollyllä on.

Molly kantaa puita takkaansa.

Mistä ihmeestä sain tällaisen hullutuksen? Susannan työhuone -blogista! Hän osti ensin Phicenin ja otti siitä niin kauniita kuvia, että paloin halusta saada itselleni samanlaisen tai samantapaisen. Ajattelin, että olisi hauskaa ommella vaatteita niin aidon näköiselle vartalolle. 

Phicen-nuket pukeutuvat mainoskuvissa (törkeisiin) miehille suunnattuihin fantasia-asuihin, korkeisiin saappaisiin ja niillä on käsissään aseita. Minä hihittelin itsekseni, että Mollylle tulee kyllä hyvin erilainen elämä kuin sisarilleen! Molly muuttaisi maalle mökkiin ja saisi käyttää hyvin siveitä kotikutoisia vaatteita. Ehkä se on varsinainen pyhäinhäväistys "Phicen-miesten" mielestä ;)

Phicen ei sovellu lasten leikkeihin, sillä se on osittain koottava. Osat lähtevät irti, sillä näille saa vaihtokasvoja, vaihtohiuksia, vaihtokädet, vaihtojalat ja koko vartalonkin voi vaihtaa - eikö muuten olisi kätevää? Vaihtaisin heti pari osaa itsestäni, jos se olisi mahdollista... ;) Jos on liian kovakourainen, osat saattavat hajota, varsinkin tässä muoviversiossa. Lisäksi silikoni-iho vetää itseensä likaa ja pölyä sekä jotkin kankaat saattavat värjätä ihon lopullisesti. Hiuksiin ei voi tehdä yhtä hienoja kampauksia kuin Barbie-nukeille, sillä Phiceneitä vaivaa pälvikalju.

Minä ja Molly alamme rakentaa keittiönkalusteita...

Minulla ei kyllä ole ollut aikaa ommella Molly-paralle juuri mitään vaatteita, Domsku ja koirat menevät aina kirkkaasti edelle, mutta silloin tällöin Mollyä saattaa onnistaa. Ompelin sille alpakkavillapaidan vanhasta chileläisestä villasukasta, pitkät harmaat sukat Air Francen lentokoneesta saamastani sukasta sekä lammasmekon Turun torilta ostamastani sukasta....aika sukka juttu ;)

...ja tässä on puolivalmis maalaiskeittiön allaskaappi. En ole tyytyväinen hanaan, pitää vielä miettiä sitä.

 Allaskaappi Mollyn mökissä...

...yhä erittäin keskeneräisenä.

Molly yrittää asettua taloksi hyvin alkeellisessa mökissään.

Ajatuksenani on tuunata halpoja barbiekalusteita sekä tehdä itse niin paljon kuin mahdollista. Tahdon tehdä Mollylle pienen mökin, jossa hän saa asua. Vähän vaihtelua normaaliin 1:12 skaalan nukkekotitouhuihin!

Kuten yläkuvassa näkyy, Molly inhoaa uutta kylpyhuonesettiään. Sille on pikaisesti tehtävä jotakin!

Spraymaalasin ammeen valkoiseksi  ja maalasin jalat sekä hanasysteemit ensin mustalla ja sitten hopealla akryylimaalilla. Domsku ehti jo ottaa ammeen lapioksi, kun se oli ulkona kuivumassa, joten nyt siinä on vähän naarmuja, jotka mieheni mielestä saavat ammeen näyttämään aidommalta. Itse ajattelin kyllä suihkuttaa vielä kerroksen maalia.

Harmaapilkkuisen vessanpytyn spraymaalasin myös valkoiseksi ja vetonupiksi liimasin ilmakiväärin patruunan.

Niin uskomatonta kuin se onkin, kun ostin vessanpytyn Mollylle, se näytti tältä! Pytty oli joutunut pois paketistaan ja sitä oli pidetty kauan kassakoneen vieressä "koristeena". Ilmeisesti öisin, kun lelukauppa oli kiinni, olivat nuket käyttäneet sitä luvatta yleisenä vessanaan. Miten muuten selitätte tämän?

Mollyn keskeneräinen kylppäri. Hän kuitenkin tykkää tästä uudesta tyylistä enemmän kuin halpisbarbietyylistä :)

Molly poseeraa muurilla rennossa lämpimässä talvimekossaan.

Mollykin nauttii talven aurinkoisista iltapäivistä!

Jos sinuun iski nukkekuume tai muuten vain tahdot seurata Mollyn hitaasti etenevää elämää, voit etsiä Mollyn instagramista: @miamollydolly. Jos taas tahdot nähdä todella hienosti otettuja korkealaatuisia kuvia, katso Susannan kuvia: @priskadoll. Muun maailman Phiceneitä voit esiä laittamalla hauksi vaikka #phicendoll.