Keväisiä runoratsuja

Nämä keväisenväriset runoratsut laukkaavat kohti Suomen kevättä. Yhden hepan hinta on 35 euroa postimaksuineen.

Tilauksen voit tehdä s-postiini: mia.emilia@gmail.com

Peikon kosioretki

Kerran pikku peikko peikkuluinen

lönkkäkinttu, vääräsääri,

sykkyrälle hännän kääri,

puhdisteli tarkkaan rinnuspielen,

asetteli tarkkaan kielen

aivan keskelle suuta.

Sitten pikku peikko peikkuluinen

peikkoneitosta kosi:

"Aikomus on mulla tosi

vaimokseni ottaa pikapuolin

peikkoneito, jonka huolin.

Mitä sanoisit siihen?

Sanoisitko pikisilmäinen

kiirekieli, pirppanokka,

että paremmalle rokka

maistuu kun on kaksi maistamassa.

Sitä paitsi aarrekassa

vartoo piilossa mulla."

Vastas siihen neiti pirppanokka

kiirekieli peikkuluinen:

"Kovin olet simasuinen,

oletpas nyt aivan kallellasi.

Tiedän kaiken aarteestasi:

Kuu on mokoma aarre!"

Silloin pikku peikko peikkuluinen

vääräsääri, kyhmyvarvas

suruksensa tuosta arvas,

ettei tule mitään peikkohäistä.

Kovin oli yksinäistä

peikon kotiinsa käydä.

(Kirsi Kunnas)

Tämän postauksen peikkopojalle kävi onneksi paljon paremmin kuin runon pikku peikko peikkuluiselle. Näiden kuvien peikkotyttö suostui aivan hihkuen puolisoksi komealle isonenäiselle karvahäntäiselle peikolle.

Suomalainen ystäväni meni täällä Chilessä naimisiin chileläisen miehen kanssa. Nämä peikot tein heille muistoksi hääpäivästä. Tein omalle tyylilleni tavallista värikkäämmät vaatteet, sillä morsian rakastaa iloisia värejä.

Taikauuni ja vehnättömyys

Oletteko kuulleet taikauunista (horno magico)? Minua harmittaa, kun en saa kaasu-uunimme lämpötilaa millään nousemaan kahdensadan asteen yläpuolelle. Olen päättänyt hankkia taikauunin. Se on kaasulevyn päälle laitettava ”kattila”, joka muistuttaa kuivakakkuvuokaa. Lämpö menee taikauunin sisälle ja ruuan pitäisi paistua jopa nopeammin kuin uunissa. Koska liekin kuumuus ei osu suoraan ruokaan, ei ruuan pitäisi palaa niin helposti kuin kattilassa. Lisäksi taikauuni on taloudellinen, sillä sen käytössä ei kulu niin paljon kaasua kuin uunin käytössä. Koska kuitenkin olen hieman epäileväinen sen toimivuudesta, sain kälyltäni lainaksi hänen vanhan taikauuninsa. Eilen kokeilin sitä ensimmäisen kerran.

Taikauunin pohja pitää ensin öljytä, ettei ruoka ota kamalasti pohjaan kiinni. Kuulemma ainakin keskikohdan ympäriltä kakut aina palavat. Tein kaurarieskataikinan, jonka lättäsin taikauunin pohjalle. Laitoin uunilämpömittarin taikinan päälle, koska tahdoin tietää, miten korkeaksi taikauunin lämpötila nousee. Harmikseni lämpötila nousi vain korkeimmillaan 120 asteeseen. Voiko tälläkään siis paistaa korkeita lämpötiloja vaativia ruokia? Kaurarieskoja olisi pitänyt ohjeen mukaan paistaa 250 asteessa 15-20 minuuttia. Yllätyksekseni kuitenkin taikauunilla paistettu ”reikärieska” paistui 20 minuutissa, vaikka lämpötila oli vain 100-120 astetta paistamisen aikana. Lisäksi taikauuni oli kylmä, kun taikinan siihen pohjalle laitoin. Miten tämä on mahdollista? Taikaako?

Tänään kokeilin, miten lohkotut kasvikset onnistuvat tällä härvelillä. Ikävä kyllä niiden kypsyminen kesti matalalla liekillä kaksi tuntia! Jos taas olisin laittanut liekin suuremmalle, ne olisivat palaneet. Jos jollakin on kokemusta tai vinkkejä taikauunin kanssa valmistettaviin ruokiin, kertokaa toki!

Yksi syy taikauunin hankintapäätökseen on se, että olen nyt viimeiset kolme viikkoa tehnyt joka aamu kaurarieskan paistinpannulla, koska olen ollut täysin ilman vehnää. Luin pari pysäyttävää artikkelia nykyvehnän epäterveellisyydestä. Taitaa olla muotia olla vehnättömällä ruokavaliolla. Minulla ei ole koskaan ollut vehnästä johtuvia iho- tai vatsaoireita, mutta päätin silti kokeilla, kun luvattiin keskivartalorasvan vähenemistä sekä energiatason nousua kolmen viikon jälkeen sekä myöskin hohtavaa ihoa! Nyt on kolme viikkoa mennyt, eikä mitään kovin dramaattista muutosta ole tapahtunut. Ehkä vielä viikko? Ainoastaan sen olen huomannut, että vatsa ei juurikaan turpoa ja keskivartalo tuntuu kevyemmältä sekä vatsa entistäkin terveemmältä. On tosiaankin todella hyvä ja kevyt olo.

Minulle vehnän poisjättäminen oli todella helppoa. Chilessä on vain vehnäleipää, enkä tykkää siitä. Olen siis tähänkin asti syönyt vain vähän leipää. Erona nyt on se, että jätin tietenkin myös makaronit ja spagetit pois ruokavaliosta. En ole niidenkään erityinen ystävä, joten mitään en kaipaa. Olen ostanut riisivermiselliä itselleni, kun muu porukka on syönyt spagettia. Olen aina kokannut paljon vihanneksia ja nyt täytyy kokata entistä enemmän, jotta voin korvata sen entisen pasta-annoksen kasviksilla. Myös kaikki makeat ja suolaiset keksit jäävät muun porukan syötäviksi, minä en niihin kajoa, onneksi se ei tuota vaikeuksia, kun kuitenkin muita herkkuja voi syödä. Olen esimerkiksi ostanut pähkinöitä ja kerran napsin perunalastujakin.

Muuten syön ihan normaalisti. Suklaat, sokerit ja kermavaahto menevät liukkaasti alas. Esimerkiksi nyt en enää leivo kakkuja tai piirakoita, vaan laitan marenkilevyn päälle ison kasan marjoja tai hedelmiä ja luonnonjukurtista ja kermasta sekoitetun vaahdon. Paistan vohveliraudalla kauravohveleita.

Ainoastaan kaksi kertaa näiden kolmen viikon aikana on tullut pikkuinen kiusaus vehnään. Kerran olin Subwayn vieressä ja sieltä tulvi niin ihanat tuoksut, että olisi tehnyt mieli ostaa tandoorikanavoileipä. Sitten kun tiedän, miten tämä vehnättömyys todella vaikuttaa minuun, onko siitä paljon hyötyä vai ei, voin kyllä mennä Subwayhin syömään voileivän. En vaan vielä halua sekoittaa tätä kokeiluani. Toinen kerta oli kalaravintolassa, kun kaikki muut söivät herkullisia rasvassa paistettuja merenherkkuempanadaksia sekä sopaipilla-leipäsiä. He sanoivat, että voisin kai nyt tehdä poikkeuksen. Tietenkin olisin voinut, mutten kuitenkaan tahtonut. Söin empanadaksista vain merenherkut ja odottelin pääruokaa. 

Olen tosi tyytyväinen tähän kokeiluun ja meinaan myös jatkaa näin. Huomaan syöväni terveellisemmin kuin ennen. Seuraava tavoite on sokerimäärän pienentäminen, toivottavasti puoleen siitä, mitä se on nyt. Täytyy kuitenkin edetä kohtuudella, sellainen sokerihiiri minä olen!

Loppuun vielä kuva Dominicin aamutraditiosta: aamumaito sohvannurkassa. Tyynyt ovat "ovia", jotka täytyy aina laittaa kiinni :)

Tyynyn päällä on Tomi Traktorista Reetu-jeeppi. Dominic on tosi kova Tomi Traktori -fani. Jos tiedät, että jollakin olisi myytävänä kirppishintaan Tomi Traktori -leluja, niin ota yhteyttä minuun! Tuo sarja on tullut telkkarista kuulemma 10 vuotta sitten, joten leluja ei ole helppoa löytää. Reilu 10-vuotiailla lapsilla saattaisi olla lelukoreissaan niitä vielä jäljellä?

Heinäkuun EIKU HELMIKUUN helteissä

En ole ehtinyt blogistaniaan aikoihin, sillä on ollut kiire viettämään rantaelämää....

...ollaan myös surffailtu meidän runsavetisessä uima-altaassamme ;)

Michilandiaan tulee näin helmikuussa aika vähän tilauksia. Olen ommellut tällaisia huppulakkeja Suomeen lähetettäviksi. Pikkukoirat saavat itse valita, minkä värisen lakin haluavat. Myös tassutossuja olen lähetellyt Suomeen. www.michilandia.com

Feria on nyt takanapäin ja laatikoita on purettu varastoon ja vihdoinkin olen alkanut raivata työhuoneeni kaaosta, joka muodostui sinne jo ennen joulunäyttelyä.

Aloin tehdä itselleni uutta tietokonenurkkausta yläkerran saliin. Vielä puuttuu uudet verhot ja tauluja tms.

Lämmintä riittää varjossa 32 astetta, joten iltapäivät menevät huokaillessa, laahustaessa ja lukiessa. Jos joku ihmettelee, miksemme käytä ilmastointilaitetta, niin siksi, ettei meillä ole sellaista. Ei kenelläkään täällä maalla ole sellaisia nykyajan härveleitä!

Joka tapauksessa minä olen alkanut nyt valmistautua syksyyn. Ei siihen ole enää kuin reilu kuukausi. Neulon nimittäin ikuisuusprojektiani: villasukkia! Sain ne jo valmiiksi, mutta purin kantapäähän saakka, sillä toisesta kantapäästä tuli paljon suurempi kuin toisesta :D Neulominen on varmaan heikoin alani käsitöissä!

Nyt antamaan pojalle vesimelonia. "Mussas glassias", sanoo poika.