Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kokkailua keittiössä

En olisi hurjimmissa unelmissanikaan uskonut, että 2,5-vuotias osaa jo oikeasti tehdä jotain! Tässä Dominic tekee perheen miespuolisille jäsenille pitsaa.


Nätisti hän levitti tomaattisoseen, ripotteli simpukat ja katkaravut paikoilleen. Toki äidin piti vahtia vieressä ja vähän levitellä katkiksia laajemmalle alueelle, mutta hienosti poika osasi itsekin! Juustoraasteenkin ripotteli hienosti.


Tässä kuvassa näkyy, miten viileää keittiössämme on. Kamiinaa ei ole vielä asennettu, joten pojalla on toppaliivi päällään.


Minä taas tein kaurahiutaleista, soijajauhoista, kurpitsan- ja auringonkukansiemenistä taikauunilla leipää.


Uutena tässä leivässäni nyt on tuo soijajauho ja todella hyvää siitä tulikin. Paljon parempaa kuin entinen leipäni, jossa oli vain kaurahiutaleita ja siemeniä. Tämä on ainoaa leipää, jota syön, sillä täältä ei vehnätöntä leipää löydä kaupasta. Jos en tee itse tätä pikaleipää, syön vain riisikeksejä.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Peikkokukkulan kauravohvelit

Olen nyt ollut yli kolme kuukautta ilman vehnätuotteita, joten vohvelitkin paistuvat kaurahiutaleista. Reseptiä kyseltiin jokin aika sitten ja nyt meinaan kirjoittaa sen tänne.


Olen muunnellut alkuperäistä ohjetta pikkaisen, sillä en tahdo laittaa esim. siirappia tai sokeria taikinaan, koska teen myös suolaisia täytteitä luonnonjukurtista. (Jupujuu, kuten Domsku sanoo.) En myös tykkää rasvaisesta taikinasta, joten en laita öljyä enkä voita itse taikinaan. Paistaessa kuitenkin täytyy käyttää rasvaa.


Teen usein vohveleita. Kannan raudan aina ulos, ettei käryä tule sisälle. 


 Koko perhe tykkää vohveleista!


Resepti Peikkokukkulan kauravohveleihin:

5 dl kaurahiutaleita (surauta ne jauhoiksi)
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
3 dl maitoa
2 munaa

Sekoita ensin kuivat aineet, sitten maito ja munat joukkoon. Sekoita. Voi alkaa heti paistella. Jos tulee liian paksua taikinaa, lisää myöhemmin vähän vettä tai maitoa. Käytä paistamiseen voita. 

Me laitamme päälle hilloa, siirappia ja kermavaahtoa. Suolaisena vaihtoehtona sekoitan luonnonjukurttiin mausteita, tonnikalaa, katkarapuja tai mitä sattuu olemaan.

Namskista!

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

XL-pörröfleecestä S-pörröfleece ja siitä edelleen lapsen fleece...

No niin, tuunausduunaus huipussaan! Tänään esittelemäni jakku elää jo kolmatta elämäänsä!


Ostin alakuvassa näkyvän pörröfleecen USA:sta tuotavien vaatteiden second hand shopista Concepcionista 10 vuotta sitten. Takki oli XL-kokoa ja ostin sen siksi, ettei tuolloin Chilestä vielä saanut ostaa pörröfleecekangasta. Ihastuin väriin ja materiaaliin ja päätin tehdä itselleni fleecetakin. Leikkasin ison takin paloihin ja laitoin heijastinnauhaa etuosaan. Kaava oli varmaankiin Suuri Käsityö -lehdestä. Alakuva on siis siitä itsetekemästäni takista, mutta hihat olin jo ehtinyt leikata ennen kuvan ottamista. Tässä vaiheessa siis takkia on ensin käyttänyt joku amerikkalainen xl-tyyppi, sitten takki on lähetetty chileläisen kaupan henkarille roikkumaan, josta minä ostin sen kiskurihinnalla ajatellen, että se kuitenkin oli käytetty vaate. Käytin takkia monta vuotta, kunnes kyllästyin varsinkin huonosti ommeltuun alareunaan.


Nyt oli aika kaivaa pörröfleece materiaalivarastostani ja ommella siitä Dominicille takki. Hän kasvaa sellaista vauhtia, että kaikki vaatteet jäävät hetkessä pieniksi. Lämpimiä vaatteita tarvitaan paljon, sillä heppoisen puutalon lämpötila laskee todella alhaiseksi aamuisin ja iltaisin.


Ostin taas vain uuden vetoketjun, enkä muuta. Tein takin ilman huppua, jotta sitä voi käyttää talvitakin alla paremmin. Tässä kuvassa Dominicilla on takin alla hupullinen fleeceliivi.

Muistatte varmaan, kun vain vähän aikaa sitten esittelin nuo uudet ihanat kettusaappaat ja toivoin, että ne olisivat kestävät....arvatkaapa vaan...ne ovat jo rikki! Molemmat saappaat ovat puhki varresta siitä kohtaa, josta varret taittuvat kävellessä! Parin viikon käytön jälkeen! Täytyy ostaa sadeilmoille uudet saappaat, eihän noita voi käyttää kuin kosteilla ilmoilla. Harmi!


Sivusaumaan ja vetskariin laitoin volkkaripakettiauton. 


Domsku pääsi vihdoinkin pelostaan! Hän on pelännyt joulukuusta saakka tätä "hirviömotoa", josta saa väännettyä dinosauruksen. Otus pitää ääntä ja siinä vilkkuvat valot. Amerikantäti toi sen. Viisi kuukautta hän on itkenyt tai ainakin alahuuli väpättänyt, jos hän on nähnyt hirviön. Nyt uteliaisuus voitti ja vähävähältä piti mennä lähemmäs ja koskea hirviöön. 


Pörröfleece toimii hyvin päikkäreilläkin :)

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Villatakista haalari - epätäydellisen täydellinen!

 Olen jälleen tuunaillutduunaillut!


Tein pojalle haalarin vanhasta villatakistani sekä palasta velouria tai joustofroteeta. (En tiedä, mitä tuo materiaali on, sillä täällä sanotaan "plutsh"). Minulla ei ollut kaavoja tähän, joten laitoin yhteen hupparin kaavan sekä housujen kaavan ja vertasin niitä pojan toiseen villahaalariin.


En ole käyttänyt tätä villatakkia vuosiin. Ensin minulla oli ajatuksena tehdä haalari pelkästään takista, mutta eihän takkia ollut läheskään riittävästi. Miten sattuikin, että minulla oli juuri oikeanväristä PLUTSHIA (heh!), jota saatoin yhdistää takin raitoihin. 


Ostin keltaisen vetskarin ja käytin tarkasti niin paljon villatakkia kuin mahdollista. Ompelin pikku "paikkoja" villatakista velourin päälle. Lahkeisiin laitoin raidat pystysuuntaan, jotta sain nekin palat käyttöön. On niin ihanaa tehdä vaatteita omalle lapselle, kun ei asioiden tarvitse mennä taiteen kaikkien sääntöjen mukaan. Tahtoisinkin rohkaista kaikkia tekemään vaatteita itselleen tai lapsilleen, niiden EI tarvitse olla täydellisiä. Siellä täydellisessä Suomessa vaaditaan kaikessa täydellisyyttä ja se rajoittaa ihmisiä. Ei uskalla edes aloittaa. Ei uskalla olla itselleen armollinen. Ihan oikeasti, suurimmassa osassa maailmaa vähempikin kelpaa. Hauskat ideat ja onnistumiset tulevat usein vahingossa. Hyviä vahinkoja ei tapahdu, jos aina tuijotetaan ohjeita ja mietitään, mitä se käsityöope on vuonna kaksi määrännyt. Ei kukaan pakota tekemään asioita juuri yhdellä tavalla. Tietenkin sitten on eri asia, kun tekee vaatteita myyntiin. Laadun täytyy olla hyvä ja ammattitaidon täytyy näkyä. Omille lapsille kuitenkin kelpaavat vähän ammattitaidottomammatkin vaatteet! Nauttikaa tuunailusta ja ompelusta, heittäkää kehiin hulluimmatkin ideat!


Esimerkiksi tässä villahaalarissa olisi paljonkin sanomista. Käytin velouria hihansuissa ikäänkuin resorina. Eihän se käyttäydy samoin kuin resori, enkä saanut saumasta siistiä, vaan se "aaltoilee", koska villaneulos on joustavaa ja paksumpaa kuin velour. Mutta mitä se haittaa? Samanlaista "aaltoilua" on muissakin saumoissa samasta syystä. Silitin niitä höyryraudalla ja se paransikin tilannetta kovasti. Vetskaria en vieläkään osaa ommella tosi hienosti, mutta kyllä kai minä joskus opin? Mikään pikkuvirhe ei kuitenkaan lyttää sitä tosiseikkaa, että tämä haalari on iloinen ja ihana ja se täyttää juuri sen tarpeen, mihin se on tehty! Rahaa siihen ei kulunut juuri lainkaan, koska vetskarit ovat Chilessä halpoja.


Huppua en tahtonut haalariin laittaa, koska niistä on vain haittaa. Takin selkään jää aina möykky. Tein haalarin miettien sitä, että talvella päälle pitää pukea lisää vaatetta. Villakauluksen sisäosan ompelin velourista, jottei kaulus kutita.

Epätäydellisen täydellinen ja poika tykkää!

torstai 14. toukokuuta 2015

Racoon dreams -pesukarhumatkintaa

Eikö ole aivan tavattoman herttaista tämä Annika Nykäsen suunnittelema Racoon dreams -kangas? Sitä saa ostaa Seliasta, suomalaisesta kangas- ja lastenvaatekaupasta. Harkitsen, josko laittaisin jossain vaiheessa tilausta menemään. Kurjaa aina vaan on se, että kankaat ovat painavia ja niille tulee Chileen harmillisen suuret lähetyskulut.


Tahdoin kuitenkin Dominicille tuollaisen pesukarhun vaatteeseen, joten päätin applikoida samantapaisen itse.


Piirsin ensin harjoituskuvan ja sitten siitä kaavat.


Suunnittelin vähän vihkoon fleecetakkia.


Ompelin takin Domskulin vauvanvaunuissa käyttämästäni pörröfleecepalasta. Hihoihin laitoin taas sadekankaasta suojat, tiedättehän, miltä vaaleat hihat näyttävät alta aikayksikön 2,5-vuotiaalla pojalla! Limevihreä pörröfleece on luonnossa kirkkaampi kuin näissä kuvissa.


Pesukarhun harmaan osan ompelin fleecekankaasta, muut ovat trikoosta. Vetoketjuun tein pesukarhunpään huovasta, johon maalasin kangasväreillä kasvot. Sulatin koristeen muovimaiseksi leivinpaperin välissä silitysraudalla.

Voi miten tämän fleecen kanssa olisikaan suloinen yhdistelmä Racoon dreams -kankaasta tehty pipo ja huivi! Pitäisiköhän tosiaankin laittaa pian tilaus menemään?

P.S. Fleecetakin kaava on muunneltuna Ottobren numerosta 4/14

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Suklaata ja toffeeta


Minulle tulee mieleeni suklaa ja toffee, kun katselen näitä Molla-Chihuja.

 Sisarukset matkalla Suomeen.

 Veljekset kuin ilvekset.

Ruudulliset sisarukset.

Ruskeita poikia on paljon kyselty ja vihdoinkin sain ne valikoimaan mukaan :)

Molla-Chihun hinta on 35 euroa ja lentolippu 5 euroa. Yhdellä lipulla matkustaa kaksi chihua.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Työmies

Iloisella työmiehellä on päällään amerikantädin lähettämä sadetakki. 

Työkalut kulkevat aina kätevästi mukana. Takki on samalla toppatakki ja siinä on fleecevuori. Täydellinen siis Chilen sateiseen ja kylmään talveen! 

Pojalla on päässään Chilessä asuvan suomalaisen ystäväni tekemä trikoopipo.

Maalla on paljon töitä ja jonkun ne on tehtävä! Onneksi meillä on iloinen työmies :)

maanantai 4. toukokuuta 2015

Kylmää!

Miten +15 astetta voikin tuntua niin kylmältä? Kesän jälkeen paleltaa helposti. Sisälläkin lämpötila laski dramaattisesti. Keittiössä ja työhuoneessa on päivisinkin vain +16 astetta. Täytyy saada se kakkoskamiina asennetua piakkoin. Olohuoneen kamiinan lämpö ei riitä tänne talon toiselle puolelle. 

Kadulta pelastamamme Seita-koira käppäilee tässä hedelmäpuiden alla. 

Pelargoniat saivat uutta vauhtia kasvuun, kun ilmassa alkoi olla kosteutta. 

Mikä pieni menninkäinen siellä luuraa? 

Uusilla saappailla pääsee hienosti hyppäämään kuoppien yli! 

Peikkokukkulan nuorta männikköä. 

Kuka tonttumuori on pudottanut tilkkutäkkinsä ja unohtanut sen tähän?

Mukavaa maanantaita!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Niin se syksy saapui

Kasvit ovat taas tyytyväisiä. kun saavat vettä. Voin nostella kukkaruukkuja pois varjosta kuistin katon alta, jossa ne ovat olleet evakossa koko kesän. 

 Joistakin kuvakulmista täällä näyttää yhä vihreältä.

Mutta enimmäkseen täällä kuitenkin näyttää tältä. 

Hedelmäpuut pudottavat lehtensä. 

Viimevuotinen salaatti on alkanut kasvaa itsestään. 

Puistomme kuivuutta. 

Tätä polkua pitkin Dominic ajaa motollaan joka päivä.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Vappupentue




Vappuna syntyi pieni Molla-Chihupentue. Jos tahdot antaa Mollalle kodin, kukallisten tyttöjen hinta on 35 euroa (kpl) ja lentolippu 5 euroa. Yhdellä lipulla lentää kaksi chihua. Poika ei kelpaa jalostuskäyttöön, sillä sen kallo on hieman liian kapea ja muutenkin sillä on hentoinen rakenne. "Kennelliiton" suositusten mukaan se pitää myydä edullisemmin, jotenka sen hinta on 25 euroa sekä viiden euron lentolippu :)