Dominicin joulukalenterin viimeiset luukut

Lupasin näyttää, kun saan Dominicin joulutyynyn valmiiksi. Paketoin sen hänelle kalenterin 23. luukkuun. Tyynyliina on pehmeää flanellia.

Vähiin käyvät jo päivät ennen aattoa!

 Aattoaamuna kalenterin taskusta löytyi tontun kirjoittama kirje!

Kirjeessä tonttu kertoi, että on kurkkinut Domskua ikkunasta vuoden aikana ja todennut tämän kiltiksi pojaksi. Lupasi, että joulupukki tulisi illalla käymään. Tonttu myös kertoi, että kalenterin viimeinen yllätys oli piilotettuna yläkertaan.

 Aaton yllätys löytyi joulusukasta.

 Yllätys oli ystäväni Suomesta lähettämä Tonttu Toljanteri ja oikean joulun salaisuus.

 Tästä tulee taatusti meidän jouluperinteemme! Ensi vuonna katsomme joka päivä yhden jakson Toljanteria!

Aika jännittävä juttu!

Päikkäreillä

Makuuhuoneen tunnelmakuvia pojan päikkäreiden aikaan.

Petivaatteiden uudistusta

 Vihdoinkin sain hankittua pitkään toivomani uuden peiton. Se on untuvaa. Olin luullut, etten voi nukkua untuvapeitteen kanssa, sillä untuvatyyny aiheuttaa yskää ja nenäkutinaa, mutta vime kesänä Suomessa nukuin untuvapeiton kanssa, eikä tullut mitään yskiä eikä kutinoita.

Nyt siis meillä on ihana untuvatäkki, joka tuntuu niin ylelliseltä entisten vanhojen mitälievanutäkkien jälkeen.

Mutta emmehän me toki mitälievanutäkeistä eroon vielä päässeet.  Meillä on tällainen vanha nuhjaantunut täkki, jonka päätin uudistaa. 

Ostin hyvää 300-lankaista puuvillalakanakangasta. Chilessä siis lakanakankaissa ilmoitetaan lankojen määrä, eikö ole outoa? 180- tai 220-lankaiset nyppyyntyvät ensikäytössä. Alla näkyvä harmaa lakana on tuollaista huonolaatuista nyppyyntyvää. 300-lankainen tuntuu tiiviimmältä ja laadukkaammalta. Ompelin pussin, johon tungin vanhan vanupeitteen. Sitten levitin peiton olohuoneen lattialle ja pistelin suuria pistoja paksulla langalla ympäri peiton, jotta vanutäkki pysyy paikoillaan pesuissa. Kulmiin vielä ompelin varmuudeksi ompelukoneella tuollaiset kuvassa näkyvät lyhyet ompeleet. Ei tullut kovin professionaali, mutta onpahan vanhalla peitteellä jatkoikää ihan mukavasti. 

Täkkiä käytetään tietenkin lakanan tai pussilakanan kanssa. Chilessähän ei yleisesti käytetä pussilakanoita, mutta itse suosin niitä ja olenkin ommellut tavallisia lakanoita pussilakanoiksi.

Tässä on vanutäkki sängyn päällä.

Peiton ompelun ja petaamisten jälkeen voikin rentoutua chai lattella.

 Kun on oikein pieni, voi lentää linnun untuvalla,

Kun on oikein pieni, voi nukkua orvokin lehden alla,

Lentää linnun untuvalla, nukkua orvokin lehden alla.

Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, voi keinua heinässä heiluvassa,

Kun on oikein pieni, voi levätä kukasa tuoksuvassa,

Lentää linnun untuvalla, levätä kukassa tuoksuvassa.

Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, voi istua lumihiutaleille,

kun on oikein pieni, voi liitää maailman tuulien teille,

lentää linnun untuvalla, nukkua orvokin lehden alla.

Kun on oikein pieni.

(Hannele Huovi)

Tilkkutäkin olen ostanut New Yorkista vuosia sitten. Onneksi en antanut sitä koirilleni ikinä. Tämä sopii täydellisesti Dominicin pinnasänkyyn.

Makuuhuoneen vauvailme

Makuuhuoneemme ilme on luonnollisesti vauvatilpehöörien takia muuttunut. Täältä oli todella vaikeaa löytää pinnasänkyjä. Täällä ei ole paljonkaan huonekaluliikkeitä ja niissä vähissä joita on, ei myydä pinnasänkyjä. Myöskään isojen tavaratalojen huonekaluosastoilla ei ollut vauvoille sänkyjä. Kauppakeskuksessa on yksi ainoa vauvatarvikeliike ja siellä myydään vain vauvojen matkasänkyjä, joita täällä käytetään ihan jokapäiväisessä kotikäytössä.  

Kun olin raskaana, Concepcioniin tuli ihan uutena yksi vauvatarvikeliike - sekin kauas keskustasta. BeeBee-liikkeestä sai tilata puisia pinnasänkyjä ja hoitopöytiä! Avaustarjouksen ansiosta saimme nämä huonekalut -20% alennuksella ja siltikin nämä tulivat maksamaan paljon enemmän kuin mitä Suomessa vastaavat maksavat. Täällä tällaiset ovat luksustavaraa näemmä. Maksoimme pinnasängystä ja hoitopöydästä alennuksen kanssa n. 500 000 pesoa ja olinkin silloin ihan innoissani, miten "halvalla" nämä saimme! Kun aloin laskea jälkeenpäin rahaa euroina, niin n. 800 euroa tuntuu kyllä hirvittävältä hinnalta - olemme kuitenkin Chilessä...

Pinnasänky ja hoitopöytä ovat molemmat täyttä puuta, Chilen luonnonmetsän kovaa kunnollista puuta. Liikkeessä oli mallikappaleet puunvärisenä, mutta onneksi nämä sai myös maalattuna, sillä puunväri ei olisi makuuhuoneeseemme mitenkään sopinut.

Pinnasängyn yhden laidan saa helposti laskettua puoleenväliin. Molemmalta puolelta pinnat saa kokonaan pois ja tämä sänky käykin kuulemma aina nelivuotiaaksi asti.

Hoitopöydässä on taso, jonka saa vedettyä ulos ja sisään. Hoitopöytä käy myöhemmin ihan tavallisena  lipastona.

Pinnasängyllä ja hoitopöydällä oli pitkä toimitusaika: kaksi kuukautta! Onneksi olimme ajoissa liikkeellä. Meinasi vain käydä hullusti, kun lääkäri ennusti Pikku Prinssin tulevan maailmaan kuukautta aikasemmin. Ainakin hoitopöytää tarvitsisimme. Dominic ei kuitenkaan syntynyt yhtään aikaisemmin, vaan viikon lasketun ajan jälkeen. Hoitopöytää eikä pinnasankyä ollut kuitenkaan kuulunut. Uskomaton sattuma olikin, kun pääsin vauvan kanssa klinikalta kotiin (tai oikeastaan kälyni luokse), liikkeestä soitettiin ja pinnasänky ja hoitopöytä tuotiin puolen tunnin päästä siitä, kun me olimme kotiutuneet!

Makuuhuoneessamme oli tällainen järjestys silloin, kun poika ei vielä nukkunut omassa sängyssään. Nyt on harjoittelu menossa ja pinnasanky onkin nyt meidän sängyssämme kiinni. Poika nukkuu omassa sängyssään joka yö noin 2,5-3 tuntia, jonka jälkeen loppuyö kuluu äidin kainalossa.

Superodottajat, jotka eivät koskaaan valita

(sekä omien vaivojeni analysointia - sorry!)

tyynykeko josta kerron tekstissäni

Olen törmännyt netissä superodottajiin, joiden mielestä sellaiset naiset, jotka valittavat raskausvaivoista tai pelkäävät synnytystä, eivät edes ansaitse tulla äideiksi. Vahvat naiset kehuvat, miten eivät ole kertaakaan valittaneet oksennuksistaan, kivuistaan ja vaivoistaan koko raskausaikana. Nämä vahvat naiset ovat tietenkin VAIVOISTAAN HUOLIMATTA rakentaneet raskausaikanaan kaksi taloa, käyneet töissä, pyörittäneet siinä sivussa yksityisyritystä ja lentäneet omatoimisille kaukomatkoille vielä viimeisen raskauskuun aikana tehden neljänkymmenen asteen lämpötilassa 15 kilometrin lenkkejä. Tai sitten nämä naiset ovat maatalonemäntiä, jotka ovat oksentamisestaan ja lonkkavaivoistaan HUOLIMATTA kyntäneet pellon, lypsäneet joka aamu sata lehmää, hoitaneet siinä sivussa 11 lastaan sekä pyörittäneet maatilamatkailuyritystä vielä viisi minuuttia ennen synnytystä.

Minä tässä mietin, että onko tuollaisia naisia oikeasti olemassa? Tietävätkö he mistä he puhuvat? Nimittäin on olemassa oksentamista ja OKSENTAMISTA, on olemassa selkäsärkyä ja SELKÄSÄRKYÄ, on olemassa kipuja ja KIPUJA. On helppoa vähätellä vaikka toisen odottajan alkuraskauden huonovointisuutta, jos itse on oksentanut kolme kertaa, eikä ole vertailukohtaa siihen, millaista taistelua se voi toisella olla. Tai jos vaikka pärjää selkäsärkynsä kanssa sillä, että ottaa silloin tällöin paracetamolin, kun taas toinen ei oikeasti pääse kävelemään, kun selkä ei kestä. Uskon, että superodottajia on olemassa, mutta uskon myös, että he ovat päässeet oireiden ja kipujen kanssa helpommalla kuin moni muu odottaja. Jos OIKEASTI on todella kipeä tai oksentaa aamusta iltaan, en usko kenenkään saavuttavan supersuorituksia.

Minulla itselläni on ollut keskinkertainen raskaus. Tämä ei ole ollut niin helppoa, kuin etukäteen kuvittelin. Alkuraskauden ajan pääsin helpommalla kuin olin kuvitellut, pientä ja suurempaa yökötystä oli, mutta ei tarvinnut oksentaa. Myös pahoinvointi oli aivan kestettävää.

Luin netistä, kun joku nainen kirjoitti, että häneltä ei enää heru myötätuntoa ihmisille, joilla on muutaman päivän oksennustauti. Kyllä se pitää kestää, kun hän on kestänyt monen kuukauden jokapäiväisen oksentelun raskausaikanaan. Minusta ihmiset ajattelevat hyvin yksinkertaisesti. Kuvitellaan, että kaikista ihmisistä tuntuu samanlaiselle kuin itsestä; koska kerran minä kestän, niin kyllä toisenkin täytyy kestää. Mutta kun asia ei ole niin!

Itse analysoin pahoinvointiani alkuraskauden aikana ja se oli aivan erilaista kuin oksennustaudissa. Ottaisin kymmenen kertaa mieluummin alkuraskauden pahoinvoinnit kuin mahataudin tai salmonellan pahoinvoinnit! Ainakin minulla raskauspahoinvointi oli aivan erilaista kuin sairaudesta johtuva pahoinvointi. Salmonellassa ja mahataudissa huimaa, kiertää, oksettaa, yököttää, pyörryttää, ei pysty keskittymään edes lukemiseen, kun kirjaimet hyppivät riveillä – ja sitten on tehtävä peti pytyn viereen... Raskausaikana taas ainakin minä elin aivan normaalia elämää ja yökötys iski aivan yllättäen etukäteen varoitamatta. Ei tarvinnut kärvistellä pitkiä aikoja. Paha olo tuli ja meni. Hampaidenharjaus oli vähän hankalaa, mutta kun se oli ohi, yökötyskin meni ohi. Pari kertaa yökkäsin maha krampaten, mutta sitten taas helpotti. Tiedän kuitenkin ihan omista tutuistani naisia, jotka joutuvat raskausaikoinaan tiputukseen, koska kaikki, myös vesi, tulee ylös. Tiedän, että näitä naisia pelottaa tulla raskaaksi uudelleen, sillä he eivät tiedä, kestävätkö uudestaan kaikki oksentamiset ja sairaalareissut. Uskotteko, että nämä tippaletkun päässä olevat naiset valittavat aiheetta? Että heillä on ihan vain pikkaisen huono olo? Että nämä supernaiset lypsäisivät siltikin 100 lehmäänsä ja rakentaisivat kaksi taloa, jos heillä olisi tällaiset oireet?

Raskauden toinen ja kolmas kolmannes minulla on sujunut muuten hyvin, mutta käveleminen kodin ulkopuolella tuottaa hankaluuksia. Jokainen ottamani askel painaa rakkoon niin kovasti, että tunne on erittäin epämiellyttävä. Tämän voin sanoa raskauteni ylivoimaisesti ikävimmäksi vaivaksi. Se vaikuttaa normaaliin elämään, sillä ei tee mieli lähteä mihinkään. Käveleminen on tuskaa. Selkäsärynkin kanssa eläisin mieluummin. Jotkut onnelliset saavat kärsiä rakkovaivasta vasta viimeisinä viikkoina, mutta minä olen saanut elää sen kanssa puolet raskaudesta. Nyt viimeisenä kuukautena vaiva on tietenkin kohonnut uudenlaisiin sfääreihin! Aiemmin hampaita kiristäen leikin superodottajaa ja menin keskustaan bussilla, kävelin ja hoidin asioitani entiseen malliin, vaikka pahalta tuntui. Pari viikkoa sitten sille tuli stoppi. Palasin yhdeltä kaupunkireissulta kälyni luokse melkein itkien, kun alavatsaan vihloi niin kovasti. Hän kysyi, miksen soittanut häntä hakemaan. Sanoin, että tahdoin olla urhea ja pärjätä itse. Häntä huvitti. Ei minun tilassani tarvitse yrittää pärjätä yksin, jos siltä tuntuu. Siitä lähtien mieheni onkin joutunut ajamaan minut liikkeiden ovelle, jotta saan ostokseni tehtyä. Liika kävely nyt vaan tuntuu fysiologiselta mahdottomuudelta!

Uskon, että tätäkin on sellaisen vaikeaa ymmärtää, jolla on vain ollut pientä painetta rakossa silloin tällöin raskausaikana. Miten sellaista nyt muka ei voisi kestää? Minä olen saanut viimeisten kuukausien aikana nauttia kolme kertaa kävelemisestä ilman kyseistä vaivaa! Kerran tienylityksen ajan, kerran klinikalta bussipysäkille kolme minuuttia ja kerran viisitoista minuuttia täällä Peikkokukkulalla! Tuntui niin kevyelle ja sillä hetkellä taas tajusin, että odottajan, joka saa aina kävellä tällä tavalla ilman painetta, on varmasti täysin mahdotonta asettua minun housuihini (eikä varmaan edes tahtoisi kokeilla)!

Juttelin eilen kaverini kanssa puhelimessa ja kyselin häneltä, millaista hänen loppuraskautensa oli. Hän muisti ikävimpänä asiana närästyksen. Niin me koemme asiat eri tavoin! Kun minulta kysellään vointia, en edes muista mainita jokailtaista närästystä, sillä koen sen niin pieneksi asiaksi. Otan pullosta närästyslääkettä ja sillä selvä! Eli joko minun närästykseni on paljon lievempää kuin hänen tai hän ei ole ottanut siihen lääkettä, mutta ei tulisi minulle mieleenikään vähätellä sitä, miten ikävältä hänestä se on täytynyt tuntua.

Minä aloin ajatella tätä valittamisasiaa oikein kunnolla eilen, kun menin nukkumaan. Tutuistani on moni päässyt kipujen ja vaivojen kanssa helpommalla kuin minä ja kyllä täytyy sanoa, että olen ihan hiukan kateellinen. Minä olisin halunnut olla sellainen reipas terve odottaja, joka valkoinen hame liehuten juoksisi maha kauniisti pömpöttäen aurinkoisella rannalla sininen meri taustalla. Minä olen aina elänyt terveellisesti, olen suhteellisen hyväkuntoinen ilman liikuntaharrastuksiakin. Tykkään terveellisestä ruuasta. En valvo myöhään jne. Minullehan kuuluisi tulla helppo raskaus? No, ei minulla mikään vaikea raskaus olekaan ollut, vaan keskinkertainen, kuten jo mainitsin. Mutta silti! Oloni on ollut keskinmäärin vaikeampi kuin monella tutullani, enkä usko sen johtuvan siitä, että olen kovempi valittamaan tai että kestokykyni on heikompi kuin jollakin muulla. Voiko kaverini tulla sanomaan minulle, että olen hirveä valittaja, kun ruikutan selkäsärkyäni? Kun ei hänelläkään selkä särkenyt, niin miten voi minulla niin kovasti särkeä? Ja voiko superodottaja tulla sanomaan minulle, että en ansaitsisi edes saada lasta, kun valitan sellaisesta pikkujutusta kuin selkäsärystä?

Olen myös pohtinut sitä, että 50-kiloisen ja 100-kiloisen naisen vauvat ovat syntyessään suunnilleen samankokoisia. Jotkut kauhistelevat sitä, miten vatsani on iso. Tosiasiassa kun olen raskaana olevien naisten seurassa joogassa ja klinikalla, vatsani ei näytä sen isommalta kuin kenenkään muunkaan, kun vertailukohtia on vieressä. Kun taas olen yksin jossakin, pyramidini kieltämättä on aika vaikuttava. Mutta jos minun vatsani otettaisiin pois minusta ja liitettäisiin se vaikka 80-kiloisen naisen etumukseen, niin se sama vatsa ei enää näyttäisikään lainkaan isolta. Eli se, jos minusta todella tuntuu RASKAALTA, niin kai se voi johtua myös siitä, että alle 50-kiloiseen kroppaan liimataan yhtäkkiä samankokoinen uloke, kuin paljon isompaan kroppaan voitaisiin liittää! Minulla on paino noussut 15 kiloa ja koko kilomäärä on tullut keskivartaloon. Tunnen naisia, joilla paino on noussut raskausaikana viisi kiloa! Ajatelkaa, mikä ero on siinä, miten raskaalta tai kevyeltä kroppa tuntuu ja miten selkä jaksaa. Superodottaja varmaan on saanut nauttia tällaisesta pienestä painonnoususta joka ei vaikuta päivittäiseen jaksamiseen mitenkään...

Minä olen kiitollinen siitä, että raskauteni on mennnyt näin hyvin. Kaikki vaivani ovat olleet aivan kestettävissä, enkä ole koko kahdeksan kuukauden aikana ottanut kuin yhden paracetamolin! Selkääni särki tuolloin niin kovasti ja automatka oli edessä. Otin lääkkeen ihan kestääkseni automatkan ja se kannatti. Olen myös kiitollinen silloin, kun luen oireista ja vaivoista, joita muilla on, mutta minulla ei ole. Minulla ei tule mieleenkään asettaa kyseenalaiseksi näiden muiden naisten kestokykyä tai tuntemuksia. Millaisia ne netissä kirjoittelevat superodottajat ovat oikeassa elämässä? Mikseivät he ymmärrä, ettei raskaus ole kaikille samanlainen?

Minä olen nukkunut raskauden alusta saakka huonohkosti. Se alkoi jo ennen kuin tiesin olevani raskaana. Täytyy siis olla jokin hormonaalinen muutos. Huonohko nukkuminen ei kuitenkaan ole haitannut minua, sillä olen kuitenkin saanut aina nukkua riittävästi, uni vain katkeilee. Nyt kuitenkin reilun viikon ajan olen nukkunut erittäin huonosti. Vatsa on niin iso, että sitä ei enää saa hyvään asentoon. Kylkiluita jomottaa, vatsan sivuun viiltää, alaselkä särkee, vessaan pitää nousta tunnin-parin välein. Tämä alkoi heti, kun laskettuun aikaan oli enää kuukausi. Kolme yötä menivät kivuissa ja kolmantena päivänä mielialani alkoi laskea. Sanoin monta kertaa miehelleni, että tähän asti kaikki on mennyt ihan kivasti ja hyvällä mielellä, mutta nyt tuntuu pahalta. Sattuu ja väsyttää koko ajan. Minulla oli tunne, että vauva roikkuu jo haarojen välissä, paine on välillä niin suuri. Sitten keksin uuden nukkuma-asennon. Tarvitsen siihen seitsemän tyynyä. Asettelen ne keoksi niin, että nukun kyljelläni ja ylävartalo melkein puoli-istuvassa asennossa. Sainkin nukuttua ilman kipuja ja heti seuraava päivä tuntui paljon paremmalta! Siitä saakka olen nukkunut seitsemän tyynyn kanssa, välillä paremmin ja välillä huonommin.

Ei tällaistakaan säätämistä voi ymmärtää nainen, jolla ei ole ollut vaikeuksia saada hyvää asentoa. Sen tajusin eilen illalla. Minulla nimittäin ensimmäisen kerran reiluun viikkoon oli ihan hyvä olo nukkumaan mennessäni. Ei särkenyt kylkiin ja mieheni oli hieronut alaselkääni niin, ettei se sattunut lainkaan. Tajusin, ettei minun tarvitsisi asetella tänä yönä seitsemää tyynyä keoksi. Laitoin tyynyn vain mahan alle ja jalkojen väliin. Tuntui niin normaalilta! Tajusin sillä hetkellä, että jos pääsisin aina näin helpolla, en ehkä minäkään ymmärtäisi, miten hankalaa joillakin muilla voi olla. On niin vaikeaa asettua toisen kenkiin silloin, kun itse pääsee helpommalla. Toivottavasti ne superodottajatkin ymmärtäisivät sen!

Miten te Peikkokukkulan blogin lukijat? Oletko mielestäsi päässyt helpolla vai onko ollut vaikeat raskaudet? Mikä on ollut inhottavin oire? Oletko kohdannut vähättelyä? Vai kehtaatko myöntää, että olet itse päässyt niin helpolla, ettet usko muiden odottajien oireisiin, vaan uskot heidän olevan turhasta ruikuttajia?

Keskiviikkoterveisin eräs, jonka kylkiluita nuijitaan nytkin ihanasti ;)

Makuuhuoneemme talvi-ilme

Makuuhuoneessamme on aina olleet luonnonvalkoiset lakanat ja tyynyliinat. Korituolissa on ollut valkoiset ja vaaleansiniset peitot ja tyynyt. Nyt loppusyksy puhalsi uusia tuulia makkariimme.

Makuuhuone valmistautuu talveen tummemmalla värityksellä.

En ole ikinä ennen elämässäni ostanut tummia lakanoita. Nyt kun näin tämän tassupussilakanan, en voinut vastustaa kiusausta, vaikka kallis olikin! Kaupassa oli vain kaksi parisängyn pussilakanaa, ei tyynyliinoja. Lisäksi pussilakana oli liian pieni meidän parisänkyymme. Ostin molemmat pussilakanat ja päätin ommella niistä yhden ison sekä lopusta kankaasta tyynyt.

Korituolin päälle vaihdoin harmaan tekoturkiksen. Tuon koristetyynyn päälle olen vain taitellut Laura Ashleyn kankaan. Kangas on samaa kuin tapetti. Minulla on sitä vain metri, enkä osaa päättää, mitä siitä tekisin. Tyynynpäälliset vai pikkuverhot vai verhonpidikkeet vai mitä? Metristä ei kuitenkaan paljon saa aikaiseksi, joten asiaa pitää pohtia pitkään ja hartaasti. Toin kankaan Suomesta, täältä sitä ei ollut saatavana.

Chilessä parisängyissä käytetään yhtä isoa aluslakanaa. Peitot ovat leveitä, ei niin että puolisoilla olisi kummallakin omat peitot. Peittojen alla on yksi iso lakana suojaamassa peittoa. Lakanan reuna käännetään peiton reunan yli. Peitot ovat yleensä painavia villafilttejä. Niin painavia, ettei peittojen alla pääse kunnolla kääntymään! Villapeittojen päällä käytetään vielä päiväpeittoa.

Meidän sängyssämme on aluslakana, peittolakana sekä kolme kevyttä paksua parisängyn levyistä peittoa. En tahdo sänkyyni niitä painavia villafilttejä. Kevyet paksut peitot ovat ihan yhtä lämpimiä, vaikkeivät chileläiset tunnu uskovan asiaa. Päällimmäisen peiton laitan fundan, eli pussilakanan sisälle. Päällimmäinen peitto pussilakanoineen toimittaa päiväpeiton virkaa.

Tassupussilakana ja tyynyliinat sopivat meille kuin nenä päähän! Väri sopii hyvin rauhalliseen makuuhuoneeseemme ja kuvio sopii elämäntapaamme. Kuvio on mielestäni tyylikäs ollakseen tassukuvio. Nämä lakanat on tuotu USA:sta liikkeeseen, jossa myydään tuontitekstiilejä USA:sta. Yksi lakana maksoi 30 euroa. Parisängyn pussilakana, neljä tyynyä sekä yksi iso koirantyyny takan eteen tulivat siis maksamaan 60 euroa. Kirjoittaessani tätä tajuan, ettei minulla ole enää hajuakaan, mitä lakanat maksavat Suomessa! Eli en tiedä, tuliko kalliiksi vai edulliseksi. Joka tapauksessa kangas on selvästikin korkealaatuista ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Ikkunoihin en ole tahtonut laittaa verhoja. Kaipaavatko ne niitä mielestänne?

Kevyttakan piippu toimii makuuhuoneemme lämpöpatterina. Makuuhuone onkin talomme lämpimin huone! Ihanaa, kun lattiakin on lämmin.
---

Tämä makuuhuone on unelmieni makuuhuone. En keksi, mikä tässä voisi olla paremmin. Katossängystä aina haaveilin, mutta nyt taitekaton alla sekin haave on unohtunut:)

---

P.S. Älkää välittäkö kellallaan olevasta lampunvarjostimesta tai vinossa olevasta moskiittoverhosta. En stailannut huonetta, vaan otin vaan kuvat, kun olin niin innoissani uusista lakanoista:D Tuon koiranpedinkin olisi voinut ottaa kuvauksen ajaksi pois sängyn vierestä, niin olisi tyylikkäämpää, mutta tällaista meillä on...

Tarinatuoli

Virkatut matot

Plaah, kannettavastani hajosi jo toisen kerran kovalevy, joten nyt lainaan miehen konetta ja saatte lukea tekstia ilman pisteita kirjainten paalla. Toivoa on, etta talla viikolla saan takaisin koneeni.

Virkkaamani matto ja tuftaamani puputyyny

Minahan en ole todellakaan mikaan virkkausintoilija, mutta alkoi kauheasti kutkuttaa maton virkkaaminen vanhasta poytaliinasta ja lakanasta. Ensin meinasi paasta itku, kun en tajunnut ohjeista mitaan! 2kjs 3 krs ps 3 p *-* jne. Huh! Kyllahan ne ohjeet sitten alkoivat selvita tyon edetessa. Tyo tekijaansa opettaa naissa virkkaustouhuissakin.

---

Tein makuuhuoneeseen maton muokatun "juhannusruusun" ohjeella. Tein siita pienemman ja jokunen pylvasrivikin piti muuttaa kiintosilmukkariviksi, kun materiaalit alkoivat loppua. Tuohon mattoon meni yksi poytaliina ja yksi parisangyn lakana. Seuraavan maton tahtoisin kokeilla trikoosta ja virkata siita isomman. Jainkohan (virkkuu)koukkuun?

Into oli kova viela senkin jalkeen, kun sain pyorean maton valmiiksi, joten virkkasin viela lyhyista palasista tuohon portaiden alle pikkumaton, johon tein nirkkoreunan :)

---

Ihana sana: NIRKKOREUNA :D

Tapetointia

Olemme vihdoin saaneet tehtyä sen vihoviimeiseksi jääneen homman makuuhuoneessa. En ole koskaan laittanut blogiin makuuhuoneesta kuvaa yhdestä kuvakulmasta, nimittäin siltä seinältä, jolla on kaksi ikkunaa, joiden välissä metallinen savupiippu. Siinä on ollut vain harmaa levy. Siihen meidän piti laittaa kiveä, koska luulimme, että seinä kuumenee piipun takia. Nyt kuitenkin on talvi takana ja jokapäiväinen lämmitysrumba, eikä seinä edes lämmennyt koko talven aikana. Turhaa siis investoida kiviin, kun kuitenkin vähän säästöliekillä yritämme elää, koska se toinen taloprojekti on lähivuosien suunnitelmissa. Päätimme siis vetäistä seinään Laura Ashleyn tapettia, jonka olen ostanut pari vuotta sitten kenkälaatikoiden päällystämistä varten! Tapettia oli juuri sopivasti, että sitä riitti vielä kenkälaatikoiden jälkeenkin tuolle seinälle.

Tässä ollaan aloittamassa tapetointia. Liisteriä on jo vedetty vuotaan, joka on lattialla.

Emme ole koskaan tapetoineet mieheni kanssa yhtään mitään. Mieheni on "maalimiehiä", eli hänen kodeissaan on aina ollut seinät maalattuja. Se on kätevää, kun voi vaihtaa väriä mielen mukaan ja likainen seinä on helppoa pestä tai maalata uudestaan.


Minä olen joskus tapetoinut Turussa kotiani isäni kanssa, mutta en kyllä muista, että olisin tehnyt muuta kuin ollut seurana;) Eli voi sanoa, että tapetointikokemukseni rajoittuu isäni tapetoinnin katsomiseen ja sekä ystäväni tapetoinnin katselemiseen viime kesänä Suomessa. Ystäväni on mestaritapetoija. Hän iltaisin vetäisi seinään pari tapettivuotaa siinä rupattelun lomassa.

Liisteri pitää pyyhkiä tapetista heti, niin luki purkissa.

Me emme mieheni kanssa päässeet aloittamaan tapetointiuraamme helpoimmasta päästä, kuten seinästä näkyy. Seinä on korkea rajoittuen vinokattoon, seinän rikkoo ikkunat ja vielä piippukin on siinä hiukan tiellä.

Liisterin osasin sekoittaa. Leikkasimme tapetit suunnilleen oikeaan mittaansa ja sitten levitin liisteriä ekalle vuodalle. Muistin, että se pitää jättää imeytymään noin 10 minuutiksi. Jätinkin, mutta unohdin, että tapetti olisi pitänyt taittaa. Kun katsoin vuotaa 10 minuutin päästä, liisteri oli jo melkin kuivunut. Piti laittaa lisää liisteriä! No, kyllähän ne tapetit seinään saatiin ja saldona on vain yksi pieni ryppy ja hiukan vino vuota. Kokonaisuus on kuitenkin melko onnistunut näin ensikertalaisille.

Mieheni leikkaa ylimääräisiä pois.

Vielä lopuksi haaste, jonka kopioin Susan blogista "Free to be me".

Silmien väri: Siniset
Hiusten väri:Vaaleat
Oikeakätinen vai vasenkätinen:Oikea
Horoskooppimerkki:Vaaka
Jokin huono ominaisuus: Alakuloisuus
Jokin hyvä ominaisuus: Luovuus

SUOSIKKEJA

Väri: Vaaleanpunainen
Karkki: Lakrisal
Juhlapyhä: Joulu
Ruoka: Pihvi, ranskalaiset, salaatit, omatekemä sushi, graavi lohi, frutti di mare -pitsa


Bändi: ei ole
Viikonpäivä: lauantai

OLINPAIKASTA JA MUUSTA

Mitä ikkunastani näkyy: puita, kukkia ja kumpuja
Musiikki, jota soitan jatkuvasti: klassinen cd:ltä ja radiosta tulee mitä tulee
Mitä päälläni on juuri nyt: Aamutossut, vaaleanharmaat löysät housut, neuletakki ja muumihuivi

OLENKO KOSKAAN...

...suudellut ventovierasta ihmistä? Olen, mutta vain poskelle
...rikkonut lakia? Olen ajanut liian kovaa, ylittänyt tien väärästä paikasta jne.
...ollut televisiossa? Olen
...varastanut kaupasta? En
...toteuttanut unelman? Monia!
...satuttanut jotakuta? Joo :(

JUURI NYT

Mieliala: Onnellinen
Aika: 10.20
Huulipuna: ei ole
Suunnitelma: Alan ommella tyynynpäällisiä

Ikkunalauta-asukkeja

Nämä ihanaiset ostin Suomilomallani Lappeenrannan Livinkistä. Osaisin itse tehdä aivan samanmoisia, mutta joskus jokin vain kolahtaa niin, että se on pakko saada! Sitä paitsi ei sitä JAKSA tehdä kaikkea itse, vaikka osaisikin, eikö niin?

Joskus jopa sorrun ostamaan koiranvaatteita chihuilleni...vaikka tosissani yritän olla kovana asian suhteen. Chihumme eivät tarvitse vaatteita ja jos tarvitsevat, niin sitten minun pitäisi ne tehdä, kun kerran teen niitä muillekin. Joskus vaan on pakko saada joku ihanainen!

-

Ostatko sinä usein tuotteita, jotka voisit valmistaa myös itse?

(nyt ei puhuta ruuasta, pullista, kakuista tms.)