Rakkaita muistoja joulukuulta

Tässä kolme sukupolvea meitä Salto del Lajan putouksilla Peikkokukkulan lähellä.

Rantapäivänä pussihousuissa

Äiti ja tytär laamalakit päässä Chillanin markkinoilla.

Mamma karvattomien ja karvaisten lastenlasten kanssa.

Toivottavasti joskus vielä saisi uusinnan tästä kaikesta!

Hyvää lukemista

Kuka nyt rannalle lähtisi ilman hyvää kirjaa?

Mummon kanasia...

...yhä myynnissä Peikkokukkulan pajapuodissa. Lentävät Suomeen pääsiäiseksi!

Mun miähet

Piäni miäs ja iso miäs - mun rakkaat!

Vadelmia

Peikkokukkulan vadelmatarhasta sai kivan vadelmasadon joulukuussa.

Vadelmista teimme pirtelöitä, smoothieita ja kakkuja.

Nyt helmikuussa pitäisi tulla toinen sato, mutta Peikkokukkulaa vaivaa taas tavanomainen kuivuus. Nyt vielä kun kaivo on lähes kuivunut, emme voi kastella vadelmapensaita. Toinen sato jäi siis saamatta. 

Näin vehreiltä puskat näyttivät vielä tammikuussa. Nyt lehdet ovat ruskeat ja puskaraukat ovat kuolemankielissä. Sateet alkavat vasta huhti-toukokuussa. Toivottavasti sinnittelevät edes otenkin siihen saakka!

Lohtuostokset

Kun äitini lähti Chilestä joulukuun lopussa, veimme hänet Concepcionin lentokentälle. Olin ihan murheissani. Oli lauantai ja romumarkkinapäivä. Päätimme mennä mielen piristykseksi markkinoille.

Nukkekokoelmaani löytyi tällainen suloinen vanha nalle. Se on luultavasti 60-luvulta. Mitä mieltä te olette iästä?

Pieneen kannukokoelmaani löytyi turkoosi emalikannu. Kukallisen kannun olen saanut entiseltä aputytöltäni.

Mukavaa viikonloppua!

Karvattomia koiria huppareissaan

Michilandialla on maailman ihanimmat asiakaat. On karvaisia ja karvattomia koiruleita. Sain näiden asiakkaiden omistajalta luvan laittaa Michilandian sivuille nämä kuvat. Tahdon näyttää nämä myös teille, jotka ette käy vaatepuodin sivuilla.

Tässä Otso-huppareissaan amerikankarvatonterrierit  Dixi, Dante ja Zino

.

Kukkahupparissaan Nala

Michilandiasta saa vaatteita kaikki alle 5-kiloiset koirulit. Kyllä minä tuossa kokoasiassa olen vähän joustanut....eli saa mennä grammat hieman ylikin varsinkin mantteleiden kohdalla.

Kanivinoja pääsiäispupuiksi!

Kanivinopoikueita on syntynyt Peikkokukkulan pupunkoloissa! Nämä olisivat valmiit lentämään Suomeen pääsiäiseksi. Tässä teille makupaloja katsottavaksi. Enemmän pupuja sekä tietoa löytyy Peikkokukkulan pajapuodista.

Mummon kanasia myynnissä!

Nyt olisi Peikkokukkulan pajapuodissa myynnissä parvi mummon kanasia.

 Tässä vähän maistiaisia, käy kurkkaamassa puodin puolella lisää!

Tee tilaus sähköpostiini. Ehtivät mainiosti pääsiäiseksi!

Happy camper

Iloisella retkeilijällä on tietenkin myös varvassandaalit :D

Uintireissu

Chilessä on nyt ollut hirvittävän kuumia päiviä. Parina päivänä täällä Peikkokukkulalla on ollut varjossa +35 ja jopa +36 astetta. Täksikin päiväksi luvattiin taas +35 astetta. Mietimme, mihin voisimme paeta kuumuutta. Ajattelimme lähteä merenrannalle ja soitimmekin aamulla kälylle. Hän kertoi, että Concepcionissa kävi kylmä pohjoistuuli ja oli aivan pilvistä. Emme viitsineet sitten lähteä rannalle palelemaankaan, vaikka muuten viileys olisikin kelvannut. Päätimme sitten ajaa tuohon parinkymmenen kilometrin päähän Rio Claron rannalle.

Dominic pääsi elämänsä ensimmäisen kerran "uimaan". Joki on matala ja siinä on kohtalainen virtaus. Pohja on pehmeää mustaa hiekkaa. Vesi on kirkasta ja puhdasta. Erikoista on se, että virtaukset tuovat hyvin vaihtelevanlämpöistä vettä. Välillä vesi on tosi kylmää ja jo metrin päästä kylpylämpöistä! Joen toiselle rannalle voi kävellä. Myös syvyys vaihtelee, mutta koko ajan se on lapsille turvallinen. Aikuiset joessa eivät voi uida kuin käsipohjaa paria pientä kohtaa lukuunottamatta.

Dominic istui turvallisesti sylissäni ja jaloillaan hän polskutteli vettä. Pienet varpaat saivat kokeilla hiekkaa. Vaikka toivonkin, että tämä vauva-aika menee oikein hitaasti, että ehdin nauttia tästä pitkään ja täysillä, en voinut olla ajattelematta innolla tulevaa. Kun poika osaa kävellä ja nauttia vedestä, joella käymisestä tulee hauskaa!

Prinssi ja peikko

Peikkokukkulan Prinssi ja Röllö-peikko poseeraavat tässä sulassa sovussa. Normaalisti Röllö istuu olohuoneessa puunoksassa katonrajassa ja Dominic ihmettelee, miksi peikko on sinne joutunut. Nyt Röllö kuitenkin pääsi alas, sillä sen piti tulla kanssamme feriaan.

 

Röllö matkustikin Concepcioniin, mutta unohdimme ottaa sen autosta ja niin se matkusti takaisin Peikkokukkulalle. Kun palasimme feriaan Concepcioniin, Röllö unohtui toiseen autoon. Kolmannenkin kerran Röllö unohtui. Lopulta oli feriaa enää kaksi päivää jäljellä, eikä Röllöä enää kannattanut kuljettaa sinne ihmsiten pällisteltäväksi. Aikaisempina vuosina Röllö on aina ollut mukana tuomassa myyntionnea. Tänä vuonna myynti menikin ihan plörinäksi, joten syy on siinä. Ei ollut Röllö tuomassa onnea!

Nyt Röllö istuu taas normaalilla paikallaan oksassa ja Dominic saa niska kenossa ihmetellä karvaista neulahuovutettua peikonrimpulaa.

Arjen onnea...

...on kesätuulessa kuivuva pieni neuletakki.

Gazebo

Muistatte varmaan tarinan myrskyjen hajoittamasta gazebostamme. Näytin teille joulukuun alussa, miten aloimme rakentaa uutta. Gazebo tuli valmiiksi joulukuun puolessa välissä, mutten ole ehtinyt näyttää sitä teille.

 

Gazebomme on kierrätysversio. Käytimme hajonneesta kaiken mahdollisen. Vääntyneet koristeet ja verhotangot naputtelimme niin suoriksi kuin mahdollista. Ostimme uutena ainoastaan puiset tolpat. Katon metallirakenne on vanhasta gazebosta. Tolpista jäi yli ja niistä mieheni teki pöydänjalat. Pöytälevyn mieheni teki levystä, joka löytyi Peikkokukkulalta romujen joukosta.

 

 

Maalasimme puuosat valkoisiksi pensselillä ja metalliosat spraymaalilla. Vanhan gazebon katon ja pestyt verhot ripustimme uuteen gazeboon.

 

 

Viimeisenä iltana ennen äidin paluuta Suomeen söimme marenkikakkua pimenevässä illassa.

 

Olemme aina rakastaneet äidin kanssa marenkikakkua - ja kelpaa se miehellenikin!

 

 

Mieheni asensi lampun pimeitä iltoja varten. Kynttiläkruunu on vain koristeena.

 

Dominic alkoi pönöttää jalat suorina kolmenkuukaudenikäisenä. Hänellä oli kova kiire näyttää mammalle kaikki temput! Parin kuukauden kuluttua poikakin alkaa saada gazebon alla muutakin kuin maitoa ;)