Mitä en omista -haaste

Minulla on jo pidempään pyörinyt mielessäni tällainen itse keksimäni haaste. Onkohan tällainen jo ollut liikkeellä? Haastan tähän mukaan ne, jotka tämän lukevat ja sen lisäksi ne, joille lähetän haasteen.

Yltäkylläisyydessä eläville tämä on varmaan vaikea. Siksi laitankin ohjeeksi vain, että pitää keksiä 3-6 asiaa, jotka kokee olevan sellaisia, että "kaikilla muilla" on sellainen, mutta itsellä ei ole. Lisäksi voi kertoa syyn, miksi ei omista kyseistä asiaa ja miten on pärjännyt ilman sitä. Haasteen voi lähettää eteenpäin 3-6 ihmiselle.

Ja nyt miettimään, mitä minä en omista!

1. Kylpy-/aamutakki
Ei ole tullut hankittua, koska vaatekaapissa ei ole tilaa. Joskus talvella tulee mieleen, että sellainen olisi kiva, mutta hyvin olen pärjännyt ilman jo neljä vuotta.

2. Lämmin hanavesi
Meille tulee vain kylmä vesi. Emme ole hankkineet boileria, koska tämän piti olla vain lyhyt väliaiainen koti. Keitämme lämpimän veden.

3. Kylpyhuone ja suihku
Meillä on suihku vain ulkona mäntyjen alla ja siitä tulee lämmintä vettä vain keväästä syksyyn päiväaikaan. Kylpyhuoneen puuttumiseen sama syy kuin yllä. Talvella peseydymme pesuvadissa ja suihkussa käymme kaupungissa.

4. Normaali henkilöauto
Meillä on lava-auto ja se on aivan tavallista täällä. En ole koskaan missään maassa nähnyt yhtä paljon lava-autoja kuin täällä. Niitä on silmämääräisesti katsoen yhtä paljon tai enemmän kuin henkilöautoja. Me emme tulisi toimeen ilman lava-autoa. Aina pitää rahdata polttopuita, kasveja, huonekaluja tms.

5. Kajaali
En omista, koska en käytä.

6. Kahvinkeitin
Emme omista, koska emme juo kahvia emmekä tarjoa sitä kenellekään. Chilessä muutenkin juodaan pikakahvia.

Äääh, keksisin vaikka miten monta asiaa lisää...

Mutta minullapa on keijukainen kuistilla:)

Tätä ei voi uskoa todeksi! - tonttikiemuroita

Näin päin mäntyä ei kenelläkään voi mennä! Jätimme reilu viikko sitten kiinteistövälittäjälle pyynnön, että hän selvittäisi tonttien 1 ja 3 kohtaloa (katso aiempi postaus), eli ottaisi yhteyden omistajiin ja kysyisi lopullista hintaa ja selvittäisi myös sen, ettei nyt tällä kertaa tonteissa ole mitään ongelmia. Kiinteistovälittäjä lupasi soittaa meille viime keskiviikkona. Tietenkään soittoa ei tullut, joten sunnuntaina mieheni soitti perään. Kv kertoi, ettei ollut ehtinyt ottaa asioista selvää, mutta seuraavana päivänä hän menisi kunnantoimistoon ja myös soittaisi omistajille. Hänen piti soittaa illalla. Tietenkään soittoa ei kuulunut....tänään on torstai ja hän soitti puoli tuntia sitten. Ja tässä tulos:

Tontti 1. Omistaja tahtoo myydä, mutta kunta on muuttamassa nyt sääntöjä niin, että juuri sille tontille ei saa rakentaa MITÄÄN! Eli omistaja ei voi sitä myydä, sillä kunta tahtoo tehdä siihen puiston!

Tontti 3. Hinta on liian korkea sijaintiin nähden. Summa siis ei ole paha, mutta siihen nähden, että paikka on ihan puskassa, ei ole järkeä maksaa sitäkään.

Tontista 3 emme olleet varsinaisesti kovin kiinnostuneita, mutta ykkönen oli erittäin varteenotettava. Tämä oli nyt viides menettämämme tontti.

Mieheni kuitenkin tahtoo mennä ensi viikolla sen kunnan toimistoon kysymään, onko tämä uusi pykälä jo allekirjoitettu vai ehdimmekö tehdä jotakin. Minä en ole toiveikas, sillä tiedän, miten hankalaa täällä kaikki on. Nyt on sellainen olo, että tahdon luovottaa hetkeksi ja suunnata nenän toiseen suuntaan.

Uusi peti Suomesta!

Meidän perheen karvaiset rinsessat saivat postin tuomana paketin Suomesta. Kun avasin sitä, kaikki heiluhännät olivat nuuskimassa vieressäni.

Kuvassa Prinsessa Leya (1v8kk ja 1,8 kg)

Ilo oli ylimmillään, kun laitoin pedin lattialle. Siinä hypittiin ja siinä kieriskeltiin.

Pedin saa avattua pyöreäksi patjaksi ja kiristysnauhasta kiristämällä petiin tulee reunat.

Tämä suloinen Paul Frank -peti pidetäänkin "parempana" petinä, eli laitoin sen makuuparvellemme. Siinä saa nukkua se puhdastassuinen hauveli, joka on nukkumavuorossa mamin ja papin kanssa parvella:)

Hyvää yötä!

Lääkkehillä hoidelkaa koiraystäväänne

Meillä sairastetaan vuoronperään. Nyt on viides koira menossa. Oksentelua ja ripulia on kestänyt kaikilla päivästä pariin, mutta huonoimmassa kunnossa oli Olivia. Olivialle annoin ripulilääkettä, jota se ei tosiaankaan niellyt tappelematta. Minä olin kuorrutettuna valkoiseen mössöön ja Olivian kuvan näet alla:

Onneksi lääke alkoi vaikuttaa ja eilen Olivialle jo maistui riisi. Tänä aamuna sekoitin lääkkeen maksamakkaraan ja kalaöljyyn ja sillä tavallahan Olivia oikein nuoli lautasensa puhtaaksi. Näin voisikin aina tehdä, mutta silloin, kun koira on oikein huonossa kunnossa, se ei suostu nielemään edes lempiherkkuaan, joten niksi ei toimi. Eilen laitoin ruiskulla lääkettä suoraan suuhun.

Tässäpä tämä Olivian mielestä kauhea lääke. Onneksi nyt näyttää siltä, että lääkettä ei enää tarvita. Pikkukoira on jo melkein oma reipas itsensä. Juoksee ja leikkii

Tervetuloa tonttikierrokselle!

Viime lauantaina matkasimme taas kerran Termas de Chillanille, sillä meillä oli sovittu tapaaminen kiinteistövälittäjän kanssa. Ensimmäisen kerran ajoin sinne pahalla mielellä ja negatiivisesti suhtautuen koko etsintätouhuun. Olimmehan kuulleet torstai-iltana, että tahtomistamme tonttikaupoista ei tulisi mitään. Melkein päätimme olla menemättä, mutta koska kerran kv oli sanonut puhelimessa, että myynnissä oli uusia tontteja, niin pitihän sitä laittautua matkaan. Nyt teen teille lauantain tonttikierroksesta esittelyn:

Tontti 1.

• Koko: n. 3000 neliömetriä.
• Maantienvartta n. 90 metriä.
• Jokea n. 90 metriä.
• Vanhoja puita, Chilen luonnonmetsän puita.
• Noin viiden minuutin kävelymatka Los Lleuquesin keskustasta (pikkukylä, jossa on muutama kauppa kadun molemmin puolin)
  
  

Tontin 1. hyvät puolet:

• Päätien varressa - hyvä paikka liikkeelle ja nukkenäyttelylle
• Isot puut antavat paljon varjoa armottomassa kesäauringossa
• Jokea on pitkälti ja se on kaunis ja pitää kovan kohinan :)
• Vain toisella puolella ja tien toisella puolella naapureita. Toiselle puolelle ei voi koskaan tulla mitään.
• pikkukaupat aivan lähellä, jopa pikkuinen rautakauppa vain sillan ylityksen päässä
• matkamuistoliike kadun toisella puolella, toisi ehkä lisää asiakkaita minullekin?
• juomaveden saanti edullisempaa kuin ylempänä vuorella ja vesioikeus taattu
• internetyhteys pelaa hyvin! (ei itsestäänselvyys vuorilla)
• sähköt tontin rajalla
• puhelinlinjat
• rakennusoikeutta ei ole rajoitettu yhtä paljon kuin ylempänä vuorilla
• kasvillisuus on rikkaampaa ja vehreämpää kuin ylempänä vuorilla
• sopiva hinta
  

Tontin 1. huonot puolet:

• Etsimme alun alkaen hehtaarin tonttia ja tämähän on paljon pienempi. Tosin tuosta koosta olemme jo luopuneet kauan sitten.
• Emme ole tottuneet naapureihin.
• Joki kuivuu tässä kohdassa pariksi kuukaudeksi kesällä, ei kuitenkaan kuulemma joka vuosi.
• Maantie menee samassa tasossa tontin kanssa, joten sekä yksityisyyden että hiljaisuuden takaamiseksi koko tontin pituudelle pitäisi rakentaa aita.
• Itse tontilta ei näe paljonkaan vuorimaisemia.
  

Tontti 1 on oikein kiva ja työllä ja ajalla siitä saisi varmaan aika mahtavan.


Karhunvatukkaa joen varrella.

**********************************************************

Tontit 2.

• Noin vartin ajomatkan päässä Los Lleuquesista ylöspäin. Lähellä Las Trancasia, jossa on ravintoloita ja lasketteluvälineiden vuokrausta sekä vuokramökkejä.
• Monta puolen hehtaarin tonttia myytävänä.
• Päätien vieressä
• tontin takarajana pikkujoki

Tonttien 2. hyvät puolet:

• Henkeäsalpaavat vuorimaisemat ympärillä
• Päätien vieressä on hyvä sijainti liikkeelle ja nukkemuseolle
• joki ei kuivu kesälläkään
• vesioikeus kuuluu hintaan (eli juomavesiputki liitetään lähteeseen)
• hyvä internetyhteys
• sähköt tontin rajalla

Tonttien 2. huonot puolet

• Ylempänä vuorilla kasvillisuus on karumpaa. Vähemmän ikivihreitä puita. Jotenkin kuiva ja karu tunnelma.
• Tontit ovat kuin kattilanpohjalla, kuumuus vaivasi jo nyt keväällä
• tontit kalliita
• osa tonteista pitkulaisia, tienvartta vain 25 metriä
• kaikkeen liikkumiseen tarvitaan autoa, mikään ei ole lähellä
• vaikka joki ei kuivukaan kesällä, se ei ole koskaan mahtipontinen, kuten tontin 1. joki.
• talvella lunta jonkinverran
• vesiputkea pitäisi asentaa noin puoli kilometriä
• sähköjohtoja pitäisi vetää 100-300 metriä

******************************

Tontti 3.

• 2 kilometriä päätiestä hyvää soratietä pitkin
• tontin pituus n. 200 metriä ja leveys n. 25 metriä
• jyrkänteen reunalla
• joki ehkä 50 metriä jyrkänteen alapuolella

Tältä tieltä Los Lleuquesista käännytään tontille 3.

Tontin 3. hyvät puolet:

• Ihana rauha ja hiljaisuus, ei maantienmelua
• upeat maisemat
• kaunis chileläinen alkuperäinen metsä
• sähköt lähellä
• joen pauhu kuuluu alhaalta
• viidakkotunnelma
• edullinen hinta

Tontin 3. huonot puolet:

• Kaukana päätiestä, eli huono sijainti ajatellen liikettä ja nukkenäyttelyä. Chilessä 2 km on jo liian pitkä matka, sillä kaikilla ei ole autoja ja turhien koukkausten tekoa vältellään autoillakin. Pelkäksi kodin paikaksi olisi kyllä upea.
• Koko tontin yksi pitkä reuna on jyrkännettä. Pitäisi rakentaa hyvä aita, ettei kukaan putoaisi.
• Joki on niin syvällä jyrkänteessä, ettei sinne tulisi koskaan mentyä.
• Vesiputkea pitäisi vetää puolisen kilometriä.
  

Tontilla 3. emme huomanneet testata nettiyhteyttä, emmekä kysyneet vesioikeuden hintaa.

*********************************************************

Tontti 4.

• Noin 2 km päätieltä pientä kiemuraista ja huonoa tietä pitkin aivan korpeen. Matkalla oli avattava ja suljettava neljä veräjää. Luvassa kuitenkin lähitulevaisuudessa parempi ja suorempi tie ilman veräjiä...kuitenkin...ei taitaisi olla kovaa tungosta nukkenäyttelyssäni!
• 6 hehtaaria
• mökki kuuluu hintaan
• joen varrella

Tontin 4. hyvät puolet:

• upeat maisemat
• aivan oma rauha
• tunnelma kuin 100 kilometriä lähimmästä tiestä
• todella kaunis joki, joka ei koskaan kuivu
• paljon tilaa (vaikka isoa emme edes tahdo, sillä meillä on jo campo)
• sähköt
• sopiva hinta
  
  

Tontilla 4. emme testanneet nettiyhteyttä, emmekä edes menneet mökille asti, sillä tie oli niin mahdoton, että tajusimme, ettei tämä ainakaan olisi meidän tonttimme. Ja taas, jos olisimme etsimässä vain kodin paikkaa, tässä ei olisi mitään valittamista. Ihana olisi.

*************************************************

Tontti 5.

• Päätien varressa, tontin 1. tien toisella puolella.
• Tien vartta noin 90 metriä
• ei jokea
• kolme siistiä vuokramökkiä
• hedelmäpuita
• ei metsää
  
  

Tontin 5. hyvät puolet:

• Päätien varressa, eli hyvä sijainti
• kolme hyvää ja siistiä vuokramökkiä
• hinta OK ajatellen, että siinä on nuo mökit
• sähköt, vedet ym. valmiina

Tontin 5. huonot puolet:

• Ei jokea ollenkaan, eli ei kiinnosta
• ei metsää
• laitoin tämän vain, koska mieheni tahtoi mennä katsomaan

**********************************************

Yhteenveto tonttikatsauksesta: Kaikissa tonteissa on hyvät ja huonot puolensa. Jos etsisimme vain paikkaa kodillemme, valitsisin tontin, joka olisi oikein kaukana tiestä. En välittäisi edes nettiyhteydestä, kunhan olisi paljon metsää ja se joki ja oma rauha:)

Tiedän, etten kuitenkaan tahtoisi loppuelämääni vain istuksia kauniissa paikassa tekemättä mitään. Unelmani on ollut jo vuosia omia töitäni myyvän pikkuliikkeen avaaminen sekä nukkenäyttely (museo on ehkä liian mahtipontinen sana).

Täytyy siis tehdä paljon myönnytyksiä erakkoluonteelleni. En voi valita paikkaa korvessa, sillä sitten olisin vain kiukkuinen, kun ei olisi asiakkaita. Täytyy löytää paikka, joka on inhoamani tien vieressä, mutta kuitenkin yrittää toteuttaa kaikin tavoin mahdollisimman suuri rauha ja yksityisyys.

Unelmieni tonttia en siis voi löytää, sillä sellainen ei sovi tarpeisiini. Unelmani ovat liikaa ristiriidassa keskenään. Pidemmän korren kuitenkin tässä elämäntilanteessa vetää työnteko, joten tontin täytyy olla hyvällä paikalla, että saisi edes muutaman roposen kasaan Suomenmatkoja varten;)

Voi kun se universumi nyt punoisi juoniaan hyväksemme - ja NOPEASTI.

Kirotut tonttikiemurat

Anteeksi paha otsikko, mutta nyt on kyllä sellainen olo, että joko minä olen kirottu tai kaikki Chilen tontinmyyjät ovat kirottuja.

---

Viime viikonloppuna meidän piti tavata tontinomistaja, jotta olisimme voineet nähdä kaikki tarvittavat paperit. Naisella ei niitä kuitenkaan ollut ja hän lupasi hankkia ne tällä viikolla. Hän pyysi miestäni soittamaan torstaina ja tapaisimme lauantaina.

---

Mieheni soitti eilen illalla, kuten sovittu oli. Sieltä vastasi omistajan aikuinen poika. Kuulin mieheni puhelevan tämän kanssa iloisella äänellä, mutta ymmärsin, että kaikki ei kuitenkaan ole mennyt toivotulla tavalla. Ajattelin, että he eivät ole saaneet toimistosta tarvittavia papruja ja joudumme siis yhä odottamaan. Puhelu loppui ja mieheni katsoi minuun.

--

"He eivät aio myydä."

---

Katsoin vähän aikaa miestäni käsittämättä mitään. Asianhan piti olla jo selvä, hinnasta oli sovittu. Kasvojani alkoi kuumottaa ja kuulin mieheni selittävän, että poika oli sanonut, että tontilla oli heille tunnearvoa ja siksi he eivät sitten kuitenkaan myy, vaikka tontti on ollut "myynnissä" jo muutaman vuoden.

---

Avasin mökin oven ja kävelin pimeään. Koko pääni oli kuuma, enkä tajunnut mistään mitään. Tämä on neljäs tontti, jonka olemme menettäneet, koska omistajat ovat muuttaneet mielensä. Kahdesta olimme jo tekemässä kauppoja ja kahden omistaja ei ollut alkujaankaan varma, aikooko myydä vai ei.

---

Tämä päivä on mennyt vähän sumussa. Ensimmäisen kerran olin lähes varma, että nyt kaikki menee toivotulla tavalla. Olin hyvin positiivinen ja toivoa täynnä. Mitä se auttoi? Ei yhtään mitään.

---

Minulla ei nyt ole mitään positiivista sanottavaa aiheesta, Chilestä eikä chileläisistä. Lisäksi sain taas kerran kuulla mieheltäni, että minulta puuttuu kokonaan kärsivällisyys. Niin, uskon, että tosi moni nainen jaksaisi olla minua kärsivällisempi kaksi ja puoli vuotta kestäneessä tontinetsinnässä, joka ei tuota koskaan mitään tulosta...

Peikkokukkulan pajan puuhastelut

Tavoitteet Peikkokukkulan pajassa tällä hetkellä:

1. Tilaustyönukke valmiiksi lokakuun aikana.

***

2. Tilaustyö häälahjaksi. Rakastavaiset nuket. Valmiina marraskuun toisella viikolla.

***

3. Jouluaiheinen nukkenäyttely Concepcionin keskustassa. Avajaiset 15.12.09

***

4. Feria de Arte Popular alkaa tammikuun lopulla. Populaaritaiteen suurin tapahtuma Chilessä.

***

Mutta kun minulla ei ole aikaa vääntää vain nukkeja! Mi-Chi-chihuahuoiden vaatteet vievät tällä hetkellä niin paljon aikaa ja voimia, että välillä menee viikkokin, etten ehdi ja jaksa tehdä lainkaan nukkeja. Tuntuukin, että kaikki Suomen chihuahuat tarvitsevat nyt vaatteita päälleen...ja minä täällä kevätauringossa niitä hurruttelen ompelukoneella päivät pitkät.

Herttaiset emalikuvut

Minusta emaliastiat ovat ihania. Chilestä ei kuitenkaan ole helppoa löytää muuta kuin sellaisia halpoja kiinalaisia huonosti emaloituja mukeja. Niitä on kai Suomessakin saatavilla. Kerran kuitenkin törmäsin tavaratalon astiaosastolla Old Sheffield Village -sarjaan. Olisin tahtonut ostaa niitä, mutta hinta oli vähän liian korkea. En ostanut yhtäkään.

Seuraavalla kaupunkireissulla menin samaan tavarataloon ja himoitsemani emaliastiat olivat alennettu puoleen hintaan! Ostin tuon korkean kakkuvadin kuvulla, juustokuvun sekä kerroksellisen pikkuleipälautasen, josta ei nyt ole kuvaa, sillä se on tilanpuutteen takia varastossa.

Myynnissä oli muitakin astioita samaa sarjaa, mutta nämä olivat ylivoimaisesti ihanimmat. Kyllä oli kivaa, kun maanantana saimme vieraita ja katoin pikkuleivät ja kakut kuistille näihin emaliastioihin. Nämä sopivat niin täydellisesti maaseutuympäristöön!

Tonttikiemuroita

Meidän piti tavata tontin omistaja eilen, maanantaina. Tapaaminen oli sovittu reilu viikkoa aiemmin. Olin laskenut päiviä aivan malttamattomasti. Tietenkin tärkein syy mennä Termas de Chillanille olisi tontin omistajan tapaaminen ja kaupoista sopiminen, mutta minulla oli myös vesi kielellä ;)

---

Matkalla tontille, saman tien varrella, asuu rouva, jonka vanhemmat olivat ruotsalaisia. (Molemmat vanhemmat ovat jo kuolleet, siksi imperfekti.) Tällä rouvalla on kahvila ja hän tekee Chilen ainoat piirakat, joista minäkin tykkään. Ne maistuvat niin pohjoismaisilta! Niissä käytetty taikina ei ole liian makeaa ja päällinen on tehty oikeista marjoista, eikä liian makeasta hillosta. Marjat rouva kasvattaa itse maillaan. Olin jo suunnitellut ostavani mustikka- ja vadelmapiirakan ja ehkä nauttivani palan piirakkaa joen varrella.

---

Meidän siis piti tavata kiinteistövälittäjä aamulla. Tämäkin tapaaminen oli sovittu yli viikkoa aiemmin. Hänen piti näyttää meille uusia myyntiin tulleita tontteja. Edellisenä iltapäivänä hän kuitenkin soitti, ettei voikaan tavata meitä, sillä hänen pitää mennä johonkin toimistoon tekemään papereita. Mieheni muistutti, etteivät toimistot ole auki maanantaina, kun on pyhäpäivä. Kiinteistövälittäjä meni vähän vaikeaksi ja mutisi, ettei kuitenkaan ehdi tavata meitä.

---

Illalla sitten mieheni soitti tontinomistajalle ja varmisti tapaamisen maanantai-iltapäiväksi. Nainen kertoi, ettei hänellä ollutkaan tarvittavia papereita, jotka meidän pitää saada. Hän saisi ne seuraavalla viikolla. Mieheni pyysi omistajaa soittamaan meille, kun hänellä olisi kaikki paperit. Nainen sanoi, ettei aio soittaa, vaan meidän pitää soittaa hänelle! Eli siis on kyse tonttikaupoista ja silti ihminen on niin pihi, ettei voi soittaa ostajakandidaateille. ..vai ollaanko siellä muuttamassa taas mieltä?

---

Eli ei tullut tontinkatsomisreissua eiliselle :( Toivotaan, että ensi viikonloppuna pääsisimme matkaan.

---

(Teille, jotka ette ole lukeneet tonttikiemuroistamme aikaisemmin, juttua löytyy "tontin etsintää" -alta.)

Peikkokukkulan tämän kevään ensimmäinen ruusu on auennut.

Rakas vanha ystävä - Don Patron

Saimme tänään ihanan vieraan. Rakas Don Patron Quijote Corazon de Leon tuli käymään meidän campollamme uuden omistajansa kanssa. Siitä, kun Patron on viimeksi juoksennellut täällä, onkin jo yli vuosi. Heti se kuitenkin muisti tutut paikat. Iloinen jälleennäkeminen koettiin myös saksanpaimenkoiramme Lunan kanssa. Ne olivat ylimmät ystävykset Patronin asuessa meillä.

Nykyään Patron on kaupunkilaiskoira ja käy myös erityiskoulussa tapaamassa lapsia ja nuoria. Näemme Patronia muutaman kuukauden välein kaupungissa. Tänään kuitenkin Patron pääsi maalle. Päivä oli aurinkoinen ja kaunis ja vierailusta jäi todella hyvä mieli.

Illalla Leya ja Zara saivat nuolla kakkuvadin puhtaaksi. Niidenkin mielestä vierailu oli siis oikein onnistunut :)

Kaikki suojelusenkelit olivat meillä tänään --- toivottavasti teille muille ei tapahtunut mitään ikävää sinä aikana!

Joskus minusta tuntuu siltä, että kaikki suojelusenkelit lentelevät minun päälläni ja tänään oli sellainen päivä.

Rakas pieni Yodamme hyppäsi (tyhmyyksissään) melkein parin metrin korkeudelta. Kaikki, jotka tuntevat hiukankin chihuahuoita, tietävät, että pahalla tuurilla ne voivat katkaista jalkansa jo sohvalta alas hypätessään - varsinkin pikkuiset chihut. Me annamme chihujemme kuitenkin hypätä sohvalle ja sieltä alas, enkä ole huolissani asiasta. Toki vahinkoja voi sattua, mutta ei kaikkea voi olla aina kieltämässäkään. Lisäksi chihuahuoilla on molera, joten mikäli isku sattuu päähän, voi henki olla pois samantien tai seuraavana päivänä. Näitä päänvammoja tapahtuu usein. Onneksi me olemme niiltä säästyneet.

---

Tänään kuitenkin Yodalle sattui arviointivirhe, koska sen pitää puolustaa naisiaan meidän hoitokoiraltamme Aaronilta, joka myös on chihuahua. Se hyppäsi ja luonnollisesti putosi räminällä maahan. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun ehdin hätiin. Yodan eturaajat olivat molemmat kouristuksenomaisesti koukussa, selkä matalana köyryssä, se tärisi ja kirkui. Nostin sen heti syliini ja silittelin sitä. Käteni värjäytyivät heti punaiseksi. En tiennyt, mistä veri tuli, enkä uskaltanut heti alkaa väännellä sitä, sillä se oli jäykkä ja eturaajat yhä kouristuneet. Silittelin ja rauhoittelin sitä, eikä se enää kirkunut. Sen tassut olivat veressä ja hitaasti se alkoi nuolla niitä. Kouristus alkoi helpottaa. Uskalsin alkaa kokeilla sen raajoja, eikä se itkenyt. Näin, että veri tuli suusta. Kaikki kauhukuvat tulivat mieleeni. Avasin varovasti sen suuta ja näin, että onneksi veri tulikin vain alaikenistä. Hampaatkaan eivät heiluneet.

---

Vartin silitettyäni sitä se alkoi jo katsella muiden koirien touhuja korvat pystyssä. Laitoin sen maahan nähdäkseni, pystyykö se kävelemään. Se oli paikallaan matalana ja tärisi. Kun se koitti kävellä, sen takaraaja teki omituista liikettä. Soitin eläinlääkärille ja pyysin tulemaan heti meille mukanaan kaikki mahdolliset lääkitykset.

---

Sitten yhtäkkiä Yoda reipastui. Sitä kiinnosti muiden koirien touhut ja se tahtoi lähteä kävelemään. Se jopa nousi takajaloilleen ja häntä vispasi entiseen malliin. Soitin samantien eläinlääkärille, ettei tarvitsekaan tulla ja pyysin hoito-ohjeita varmuudeksi. Onneksi hän ei ollut vielä ehtinyt nousta autoonsa, niin ei tullut turhaa reissua. Sain ohjeeksi antaa Ketofenia muutaman päivän, että jos on kipuja tai turvotusta, niin se helpottaa. Lisäksi Yoda täytyisi laittaa boksiin, jotta se voi levätä.

---

Sen jälkeen Yoda on ollut normaali itsensä, urhea pikkumies, joka puolustaa naisiaan:) Tuo pudotus olisi voinut olla kuolemaksi. Lisäksi vielä Yoda on pikkuruinen, se painaa vain 1,3 kiloa. Sillä on iso pää ja aukinanen molera. Jos se olisi pudonnut pää edellä, olisi laumamme nyt yhtä vajaa. Yodalla oli kaikki pikkueläinten suojelijat apunaan, sillä se putosi siihen ainoaan länttiin, jossa oli pehmeämpää, ympärillä pelkkää kovaa. Jotenkin se putosi kyljelleen pehmeään ja löi sitten alaleukansa kovaan. Kaiken huipuksi Yodalla oli päällään yllä olevan valokuvan fleecehuppari! Se pehmensi laskua ja ilmeisesti huppu, vaikkei ollut päässä, suojasi kuitenkin osaa päästä. (Ja kuka on sanonut, etteivät koirat tarvitse vaatteita?)

---

Minä olen kiittänyt ja kiittänyt koko loppupäivän. Meinaa itku tulla, kun koen itseni niin onnekkaaksi. Yoda on perheemme ainoa poikakoira ja minulle kauhean tärkeä. Onnettomuuden jälkeen minulla alkoi kauhea päänsärky ja käsivarsien lihakset olivat voimattomat ja myöhemmin alkoivat myös särkeä. Moneen tuntiin en pystynyt keskittymään mihinkään. Aloitin asioita ja unohdin ne. Silittelin ja paijailin vain koiriamme ja olin onnellinen siitä, että ne kaikki olivat terveinä minun kanssani.

---

Eivätkä nämä suojelusenkelijutut tältä päivältä tähän lopu.

---

Minulla on ollut kadoksissa yksi kallis esine elisestä lähtien. Tänään etsin sitä joka puolelta. Purin vaatekaappiini, etsin kaikki taskut, pesukoneen, pyykkinarujen alustan ulkoa, kaikki kassit, makuuparven, lakanoiden alta, tyynyjen välistä, koirien pesästä...eikä minulla ollut hajuakaan, minne se olisi voinut joutua. Muistelin ja muistelin, eikä minulla ollut pienintäkän muistijälkeä. En edes muistanut, milloin olen sen kadottanut, mutta eilen illalla huomasin sen olevan kadoksissa. Tänään kaikkien etsintöjen jälkeen aloin jo miettiä, miten kehtaan kertoa asiasta miehelleni. Uuden sellaisen osto ei olisi kivaa, kun tuokin on vasta muutaman kuukauden vanha. Kääk!

---

Vielä kerran kaivoin vaatekaapistani kaikki vaatteet ulos ja vielä kerran tarkistin kaikki taskut. Siellä oli yksi kauluspaita, jonka pikkutaskua en ollut tarkistanut....ja esine oli siellä!

---

(kadonnut esine on salaisuus)

---

Kun mieheni tulee huomenna takaisin kotiin, voin kertoa Yodan onnettomuudesta onnellisesti päättyneenä kauheana pelästyksenä, eikä siitä kadonneesta löytyneestä esineestä tarvitse sanoa yhtään mitään.

---

Kiitos suojelusenkeleille - pakko uskoa, että te olette olemassa!

---

Toivottavasti teille muille ei sattunut mitään sillä aikaa, kun ne enkelit olivat täällä meillä. Sillä ei tuohon tekoon pari enkeliä voi riittää:)

Tunnustus ja seitsemän itsensäpaljastusta;)

Viivu lähetti tunnustuksen seitsemään blogiin, jotka ovat innostaneet ja kannustaneet häntä luomaan jotain uutta. Minun blogini on yksi tunnustuksen saaneista. Minä olen vieraillut ahkerasti hänen blogissaan, sillä meillä on sen suhteen samanlaiset elämäntilanteet, että molemmat olemme etsimässä kotia, hän taloa ja minä tonttia. Kiitos Viivulle tunnustuksesta!

Tunnustuksen mukana seurasivat seuraavanlaiset ohjeet:

Kopioi kuva ja liitä blogiisi.

Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.

Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.

Anna tunnustus seitsemälle.

Linkitä nämä blogissasi.

Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

ITSENSÄPALJASTAMISOSUUS:

1. Minut valittiin 90-luvun alkupuolella Turun edustusnuoreksi Turun Flikaksi.

2. Käytän yöllä purentakiskoa.

3. Olen ollut lippukunnanjohtaja monta vuotta.

4. Baletissa minun täytyi aina luntata muilta seuraavat askeleet:)

5. Minulla on surkea kielipää, vaikka chileläiset luulevat sen olevan hyvä.

6. En käytä lainkaan alkoholia, enkä ole koskaan ollut humalassa.

7. Painan 47 kiloa ja olen 161,5 cm pitkä. Enkä näytä liian laihalta.

---

TAHDON ANTAA TUNNUSTUKSEN SEURAAVILLE BLOGEILLE:

1. Elämää Villa Honkasalossa Huvikummun tyyliin

Tiedän, että Malla on saanut saman tunnustuksen jo kolme kertaa, mutta hänen bloginsa ansaitsee lisää tunnustuksia. Sitä lukiessa tulee aina kotoisa ja hyvä mieli.

2. Sinisen oven takana

Sirkalle tunnustus hänen ihanista kuvistaan ja niin kauniista kodista ja puutarhasta sekä ihanista kommenteista, joita hän aina jättää.

3. Ainosofian sisustusblogi

On aina mukavaa katsella kuvia kauniista kodeista. Ainosofia myös opetti minulle lumisade-efektin ja muitakin juttuja.

4. Kaunis pieni elämä

Järkyttävän ihania sisustusunelmia pienille prinsessoille. Vaikkei minulla edes ole lapsia, olen myyty! Annen upeaa värisilmää voi vain ihailla. Kauniita tunnelmallisia kuvia. HUIPPUHIENOA!

5. Pikku-Pihlaja

Meken tekoset ovat upeita. Hän keksii omia ideoita, eikä kopioi muilta.

6. Elämää kukkulalla

Finkinja kirjoittaa elämästään Kroatian kukkulalla. On mukava lukea hyvinkirjoitettua tekstiä toisten ulkosuomalaisten elämästä.

7. Kulttuureja sekoitellen. Elämää Las Vegasissa.

Yksi uusista blogilöydöistäni. Susa kirjoittaa rehellisesti, hauskasti ja välillä myös ahdistavasti elämästään Las Vegasissa. Hän kertoo myös asioista, jotka ovat kipeitä ja pelottavia.

--------------

Sain nauttia tänään ihanasta kevätpäivästä. Aurinko paistoi, eikä ollut vielä liian kuuma. Neonväriset naapuritkin ovat heräilleet talvipiiloistaan vilistelemään kuistilla.

Iloista loppuviikkoa kaikille!

Ruusupensaita sankarille

Minulla oli syntymäpäivä. Mieheni ei ole ikinä antanut minulle ruusuja eikä muitakaan kukkia, sillä hänestä katkotut kukat kuuluvat vain hautajaisiin ja haudoille. Silloin, kun olimme "nuoria ja rakastuneita" ja hän tuli vaikka lentokentälle vastaan, hänellä oli mukanaan kaasupallo, jossa luki "I love You", näin hän välttyi kukkien hankkimiselta. Mieheni myös inhoaa syntymäpäiviä. Hänelle ei saa pitää juhlia, vieraita ei saa kutsua, eikä lahjoja saa antaa näkyvästi. Olen jo oppinut hänen tavoilleen, mutta kieltämättä se vähän rassaa, ettei hänen "traumansa" takia minullakaan ole oikeita synttäreitä. Eli siis minä en saa kakkua enkä mitään seremonoita, jos en niitä itse järjestä.

---

Tänä vuonna sain jonkun vatsaflunssan muutama päivä ennen synttäreitäni, joten kun olimme kaupungissa ruokakaupassa, en ostanut mitään hyvää syntymäpäiväkseni. En myöskään kutsunut niitä vähäisiä ystäviäni, joita minulla täällä on, sillä ajattelin, etten voi itse mitään kuitenkaan syödä, enkä ollut vatsakivun takia juhlatuulella. Lisäksi minulla ei nykyään ole mitään juhlamieltä, koska mies ei halua järjestää koskaan mitään arkipäivästä poikkeavaa. Joten ajattelin, entä antaa olla taas kerran, vaikka täyttyvien vuosien vuoksi olisi voinut jotain vähän isompaakin järjestää.

---

Kun vielä asuimme eri maissa, mieheni soitti syntymäpäiväaamunani aikaisin ja lauloi puhelimessa Cumpleaños Feliz. Nykyään ovat myös laulamiset jääneet vähemmälle. Lahjojakaan mieheni ei tykkää antaa sinä päivänä, kun ne kuuluisi antaa. Hän mieluiten antaa lahjat ennen tai jälkeen varsinaisen päivän. Olen varma, että tämä on jonkinlainen syndrooma, mutta itse hän ei osaa selittää syitä. En ole kuullut muilla olevan tällaista oireyhtymää. Mieheni antaa kyllä aina minulle hienoja ja hyödyllisiä lahjoja, joten täytyy vain tottua tähän yllätyksettömyyteen. On täytynyt minunkin aikuistua.

---

Mieheni oli järjestänyt meille työntekijän syntymäpäiväkseni istuttamaan kasveja. Toimme mieheni siskon pihalta "muutaman" ruusupensaan. Ne ovat tuossa kuvassa alhaalla. Että sain kun sainkin ruusuja tänä vuonna :)

Kesken kaikkien istuttelujen ainoa hyvä chileläinen ystäväni soitti minulle ja toivotti onnea! Olin ihan ihmeissäni, että hän musti syntymäpäiväni ja sanoinkin sen hänelle. Hän sanoi, että olen hänelle niin hyvä ystävä, että siksi hän muistaa. Tulin ihan liikuttuneeksi, sillä minulla ei täällä ystäviä ole juuri ollenkaan. Lisäksi minua alkoi nolottaa, sillä en muista edes missä kuussa hänen synttärinsä ovat. Olen aivan älyttömän surkea muistamaan numeroita. Olenkin opetellut muistamaan perheeni synttärit niin, että äidin on talvella, isän on kesällä, veljen on syksyllä ja nuoremman pikkuveljeni synttärin muistan vaikka unissani. Niin tärkeä hänen syntymänsä minulle oli silloin joskus yli 20 vuotta sitten:)

Flor de pluma


No, nyt kun asumme Chilessä, ovatkin vuodenajat päinvastaiset, joten olen nykyään ihan sekaisin muistamisissani. Jouluna voisin lähettää kesäterveiset ja pääsiäisestä ei ole tietoakaan. Isänpäivä on täällä eri aikaan kuin Suomessa. Ja kun olen tottunut siihen, että äitienpäivä on keväällä, niin täällä se onkin syksyllä. Siksi nykyään kaikki onnitteluni lähtevät myöhässä, sillä herään aivan liian myöhään tajuamaan asiat.



Ystäväni puhelimessa ilmoitti, että hän tulisi miehensä ja vauvansa kanssa kylään meille viideltä iltapäivällä. Toivotin iloisesti tervetulleeksi, ihanaa, oikeita synttärivieraita! Sitten tajusin, ettemme olleet ostaneet mitään tarjottavaa ja mökki oli sotkuinen. Istuttelin kuitenkin vielä tunnin verran kukkia ja sitten laitoin lounaan ja aloin pohtia tarjottavaa. Päätin tehdä pikapullat mustikkahillolla ja suklaamuffinsit suklaamoussepäällisellä. Vispasin ja sekoittelin ja huomasin, että leivinjauhe oli vanhaa. Laitoin jauhetta kaksinkertaisen määrän. Suklaamuffinsseihin piilotin Fazerin mariannesuklaapalan sisään.


Mökkimme flor de pluman takaa



Puuhellan uunissa on aina niin lempeä lämpö, että kakkuja pitää paistella ainakin kaksi kertaa kauemmin kuin ohjeissa sanotaan. Leipomiset onnistuivat täydellisesti, mikä ei ole ollenkaan sanottu, kun on meidän puuhellasta kyse. Joskus on sivuilta palanutta ja sisältä raakaa. Joskus on lätsähtänyttä. Pursotin suklaamoussen muffinssien päälle ja laitoin vielä suklaapallon koristeeksi. Olin tyytyväinen pikaisiin leipomuksiini.



Eukalyptuksen henki toivotti minulle kitisevällä äänellään onnea. Olisi kuulemma muffinsi hänellekin maistunut...


Aloin siivota mökkiä ja pesin jopa lattiat. Kun kaikki oli valmista, aloimme odotella vieraita. Vettä satoi kaatamalla poikkeuksellisesti. Kello oli jo kuusi, mutta olen tottunut siihen, että he tulevat tunnin myöhässä. Mieheni kuitenkin kysyi minulta, että missä puhelimeni oli. Olin jättänyt sen autoon. Juoksi hakemaan sen ja näin, että ystävältä oli tullut kolme soittoa ja ääniviesti. Viestissä hän sanoi, etteivät he voikaan tulla, sillä "joku oli kovin paha". Kuuntelimme miehen kanssa molemmat, emmekä saaneet selvää, oliko isä paha vai auto paha. Soitin ystävälleni ja hän sanoi, että ilma oli niin paha, etteivät he voineetkaan tulla, sillä sunnuntaisin heillä ei ollut työntekijöitä ja heidän piti itse ruokkia 20 hevostaan ja muut eläimet. Paha sää hidasti hommaa. He tulisivat jokin toinen päivä.

Mustikkapulla vuoassa ja suklaamuffinssit

Me päätimme sitten miehen kanssa kahdestaan pitää kekkerit. Laitoin vain ensin osan tarjottavista astioihin ja pakkaseen, jotta minulla olisi sitten tarjottavaa, kun he tulisivat. Laitoin nätit mustikkapikapullat pakkaseen ja jätin meille syötäväksi vuokaan tekemäni (muffinsivuokia ei ollut riittävästi). Juttelimme tulevaisuudensuunnitelmista, söimme ja joimme teetä. Olimme juuri lopettaneet syömisen, kun puhelin taas soi.

Eräille herkkujen näkeminen oli vähän liikaa.

Puhelimessa oli ystäväni, joka kertoi, että he olivatkin jo saaneet syötettyä eläimet ja vaikka satoikin kaatamalla, he päättivät sittenkin lähteä. He olisivat meillä tunnin päästä. Toivotin tervetulleeksi, mutta heitin vitsiä, että kakku on kyllä jo syöty. Ei kuulemma haittaisi, sillä hän toisi omenapiirakkaa.

Puhelun jälkeen kaivoin pakkasesta (onneksi jäätymättömät) herkut ja laitoin ne taas kerran tarjolle. Kahdeksalta illalla pimeässä kaatosateessa ystäväni sitten tulivat ja yrittivät tartuttaa tapansa mukaan vauvakuumetta minuun. Eivät onnistuneet taaskaan. Mutta meillä oli kiva ilta. Kyllä ystävien merkitys kasvaa silloin, kun asuu maailman toisella puolella!

Tässä itse sankari taas kerran vanhempana.

Parempia kuvia luvassa

Sain tällaisen kapistuksen synttärilahjaksi mieheltäni.

Osaan jo ottaa sillä kuvia, mutta kaikki muu on vielä opeteltava. Kamerassa on niin paljon kaikkia mahdollisia säätöjä, että menee melkoinen tovi, ennen kuin olen oppinut asiat. Vähävähältä iltaisin ennnen nukkumaanmenoa lueskelen ohjekirjaa.

Toivottavasti saan pian tänne blogiini paremman laatuisia kuvia!

Tonttikiemuroita

Nyt on toivoa!

Lupasin päivittää tontinhankintakiemuroitamme ja nyt on vähän uutta kerrottavaa. Odotimme siis kolme viikkoa soittoa tontin omistajalta. Hän lupasi soittaa kolme päivän päästä, mutta mitään ei kuulunut. Hänen piti kertoa meille, mihin päätöksen ovat tulleet, myyvätkö vai eivät. Lopulta mieheni soitti hänelle. Sieltä vastasi joku toinen henkilö, joka kertoi, ettei omistaja voi puhua, sillä hänellä on kurkku kipeä. Minä olin varma, että kolmen viikon soitamattomuus sekä kurkkukipu tarkoittavat sitä, etteivät he tahdo myydä.

Mieheni kuistilla, joka ehkä on joskus meidän.

Seuraavana päivänä mieheni puhelin soi. Omistajan poika oli puhelimessa. Hän kertoi, että he eivät tarvitse rahaa, joten he eivät ole ajatelleet kuitenkaan myydä tonttia, mutta jos voisimme vielä odottaa muutaman päivän, niin he miettivät vielä. Hinta kuitenkin oli noussut kahdella miljoonalla, siis jos he myisivät.

Muutaman päivän kuluttua mieheni soitti omistajalle, mutta taas joku muu vastasi ja kertoi, ettei omistaja ole kotona. Voisimme odottaa soittoa seuraavana päivänä. Tietenkään puhelua ei kuulunut. Selvä juttu, he eivät tahdo myydä!

Seuraavana iltana mieheni soitti ja omistaja oli puhelimessa. Minä laitoin puita pesään ja toimittelin kaikkea pientä, etten olisi purrut kynsiäni kyymärpäihin asti. Korvat höröllään kuuntelin puhelua. Puhuttiin papereista ja kaupanteosta! Onko tämä totta?

Mieheni ilmoitti omistajalle, että ostaisimme tontin ja hinnasta päästiin sopimukseen. Emme alkaneet tinkiä, meillä on siitäkin jo huonoja kokemuksia.

Huippu tässä jutussa on se, että kun illalla ilmoitimme omistajalle ostavamme tontin, niin heti seuraavana aamuna soi puhelin. Kiinteistövälittäjä, joka siis ei tiedä, että olemme ostamassa kyseistä tonttia, kertoi, että nyt etsimällämme alueella on monta tonttia myynnissä! Kaksi vuotta olemme etsineet, emmekä ole löytäneet juuri mitään! Uskomaton ajoitus!

Ensi viikonloppuna menemme katsastamaan nämä uudet myyntiin tulleet tontit. Eli nyt on taas toivoa. Yksi on jo MELKEIN varma ja uusia mahdollisuuksia odottaa siellä meitä. Täytyy vain käydä katsomassa, millaisia ne uudet ovat ja toivoa myös, etteivät nämä omistajat ehdi muuttaa taas mieltään, etteivät myykään!