Tänä aamuna olivat tämän postauksen keltaiset ruusut auenneet täyteen kukkaansa. Upeita! Tämän päivän aihe kuitenkaan ei ole ruusut, vaan käsimerkit, joita en ole täällä Chilessä vielä oppinut kaikkia tunnistamaan. Esimerkiksi kun mieheni on sen verran kaukana, ettei huutaminen ole järkevää tai kun hän yrittää ikkunan läpi esittää minulle jotakin asiaa, hän käyttää kaikenmoisia käsimerkkejä, joita katsellessani tunnen olevani sokea - yhtä vähän nimittäin tajuan niistä kuin sokea, mitä hän tarkoittaa. Yksi hänen suosituimmista merkeistään on se, kun etusormella vedetään ilmaa edestakaisin kurkun edessä. No, tiedän, että tuo on ihan yleismaailmallinen merkki sille, että jokin pitää katkaista, mutta minusta merkki on naurettava. Kun pitää vaikka virta katkaista, mieheni katkaisee muka kaulan ja minun pitäisi tajuta siitä, mitä milloinkin pitää sammuttaa, lopettaa tai katkaista. Lisäksi hänellä on kaikenlaisia muitakin merkkejä, joita on ehkä oppinut armeijassa, mutta minähän en niitä tajua, eikä hän taas tajua, etten minä tajua.
Tänä aamuna lähdin viemään miestäni maantien varren bussipysäkille autolla. Otimme kyytiin myös yhden naapurin naisen, joka käveli tietä pitkin. Kun tulimme sillalle, näimme, että vastaan ajoi valkoinen lava-auto. Sillalla ei mahdu kulkemaan kuin yksi auto kerrallaan, joten lähdin peruuttamaan, jotta toinen auto pääsisi sillalta pois. Peruutin mahdollisimman lähelle ojaa, jotta auto mahtuisi ohi. Kun auto tuli kohdalle, mies piti etusormeaan ja peukaloaan lähellä toisiaan niin, että väliin jäi kaksi senttiä ilmaa. Ahaa, miehen mielestä en ollut tarpeeksi lähellä ojaa ja siis hän ei mahtuisi ohi. Ihmettelin asiaa, sillä mielestäni siitä pitäisi mahtua ohi. Hän näytti uudestaan sormimerkkiä ja ihmettelin, kun mieheni ei jo alkanut selittää minulle, miten minun pitäisi saada auto lähemmäs ojaa jne. Sekä naapurin nainen että mieheni olivat heti ymmärtäneet, mitä auton kuljettaja yritti viestittää: Hän tahtoi jutella HETKISEN, sitä se pari senttiä ilmaa sormien välissä tarkoitti! Ei siis sitä, että autojen välillä on tilaa vain parisen senttiä:D Mies kysyi ajo-ohjeita ja naaapurin nainen selitti ne hänelle.
Suomessa (ainakin Turussa) bussipysäkillä bussi pysäytetään laittamalla käsi ojoon ja kämmen auki kaikkine viisine sormineen, eikö? Täällä Chilessä taas en ole kenekään nähnyt pysäyttävän bussia niin. Täällä laitetaan käsi ojoon ja etu- ja keskisormi suoriksi ja muut sormet koukkuun.
---
Sitten tahdon puhua vielä yhdestä merkistä, vaikkei se Chilessä olekaan käsimerkki. Suomessa se on käsimerkki, mutta Chilessä se on SUUMERKKI :D Alkuaikoina en tajunnut, mikä chileläisistä tekee joissain tilanteissa erinäköisiä kuin suomalaisista. Jonkin ajan kuluttua minulle selvisi se. Kun Suomessa osoitetaan suuntaa, sitä osoitetaan etusormella. Jos vaikka kaupassa osoitetaan tuotetta, se näytetään etusormella tai jos puhutaan toisessa talossa asuvasta ihmisestä, niin sinne suuntaan ehkä niksautetaan päällä tai huitaistaan kädellä, mutta chileläinen harvemmin tekee niin. Chilessä suipistetaan huulet pusuasentoon ja HUULILLA osoitetaan sinne suuntaan, mikä milloinkin on kyseessä! Se on niin hassua, kun isot raavaat miehetkin tekevät niin :D
---
Jos joku ulkosuomalainen lukee tätä postausta, niin olisi hauskaa lukea teidän kokemuksianne käsimerkeistä ja muista merkeistä, joita Suomessa ei ole!
Muistatteko hullun Urcon? Hän on yhä seuranamme Peikkokukkulalla. Urco hakkaa päätään ikkunoihimme pari kertaa päivässä, mutta nykyään huomattavasti maltillisemmin kuin ennen. Saattaa mennä päiviä, ettei se tule kertaakaan kolkuttelemaan. Tämän tulevan suihkulähteemme vieressä on sen lempi-ikkuna. Nyt Urco oli ihmeissään, kun lempi-ikkunan vieressä kaivettiin. Se tarkasteli sähkölangalta miesten jokaista liikettä ja kun ihmiset poistuivat kaivannolta, se tuli tarkastelemaan tapahtunutta. Se tepasteli kuopan pohjalla, istuskeli lapion varrella ja väänteli päätään lintumaisesti sinne tänne.
