Minua pyydettiin
kirjoittamaan chihuahuoista, siitä millaisia ne ovat ja kenelle ne sopivat.
Tämän tekstin mielipiteet ja kokemukset ovat omiani ja ne saatavat olla
erilaisia kuin opaskirjojen ja toisten chihuahuoiden omistajien.
Minulla on ollut
chihuahuoita yli 12 vuotta, narttuja ja uroksia, pitkäkarvaisia ja
lyhytkarvaisia, pieni- ja isokokoisia, pentuja ja aikuisia, omia chihuja ja
hoitochihuja. Meille on syntynyt muutamia pentueita ja minulla on kennelnimi
Pinky Paws. Nyt pariin vuoteen meillä ei ole ollut pentueita. Viimeisimmistä
pentueista meillä on soopeli lk-chihu Dahlia Pinky Paws ja sininen lk-chihu
Elvira Pinky Paws. Niiden syntymästä on juttua ja kuvia tässä blogissa.
Toivomme, että Dahlia ja Elvira saisivat joskus tulevaisuudessa pentueen tai
pari. Me pennutamme todella harvoin, sillä pennutamme ainoastaan silloin, kun
elämässämme on sopiva hetki ja kun olemme valmiit ottamaan pentueesta
itsellemme yhden.
D- ja
E-pentueiden jälkeen minulle iski jonkinlainen ”pentumasennus”. Koirien
sotkujen siivoaminen talviaikaan tuntui raskaalta ja huomasin ärtyväni
koiriini. Molemmat pentueet olivat hyvätasoisia, enkä olisi tahtonut luopua
juuri yhdestäkään pennusta. Luopumisen tuska oli suuri varsinkin parin pennun kohdalla.
Itku oli herkässä. Sitten meille tuli ”rescue-pentuna” chilenterrieri Bianca,
joka kuoli sydänkohtaukseen oltuaan meillä vai muutamia viikkoja. Sillä oli
epämuodostunut sydän. Tuntui siltä, etten kestä enää koirasuruja, luopumisia,
menetyksiä ja terveyshuolia. Päätin, että nyt oli aika pitää taukoa. Pian
Dominic jo ilmoittikin tulostaan ja niin päätimme, että pentuja ei nyt saa
tulla, jotta voimme keskittyä vauvaan.
Minulla on siis
chihuahuoiden lisäksi ollut chilenterrieri sekä meillä on tällä hetkellä naku
kiinanharjakoira. Tässä on pikkukoirakokemukseni.
Chihuahua sopii
mielestäni ihmiselle, joka ei odota chihuahuan seuraavan häntä pitkillä märillä
metsävaelluksilla vaikeassa maastossa. Toki chihuissa on paljon eroja, mutta
pääsiassa chihuahua nauttii laiskottelusta lämpimällä sohvalla. Meillä on sekä
laiskoja että aktiivisia chihuja, mutta kyllä ne reippaat urheilijasielutkin
rakastavat olla sohvaperunoina. Aktiivisemman ihmisen kannattaa hankkia
isokokoisempi chihu. Ainakin meidän laumassamme isommat chihut (reilu
kolmikiloiset) jaksavat juosta enemmän, pidempään ja vaikeammassa maastossa. Pikkuisia
(alle kaksikiloisia) täytyy joskus auttaa pahojen paikkojen yli ja joskus
kilonpainoisia täytyy kantaa, kun ne väsähtävät. Chihuahuan voi siis ottaa mukaan
metsään, mutta kaikki yksilöt eivät välttämättä nauti siitä. Esimerkiksi
Chiquitita inhoaa vieraassa metsässä kulkemista. Muistan, miten minua harmitti
sienimetsässä Suomessa, kun Chiquitita istui nyrpeänä sienikorin vieressä kuono
autollepäin osoittaen. Joskus se jopa katosi ja löysin sen istumassa auton
vierestä!
Minun mielestäni
chihuahua ei sovi perheeseen, jossa on rajuja pikkulapsia. On väärin sanoa,
ettei chihuahua sovi noin yleisesti lapsiperheisiin. Riippuu niin paljon
perheestä ja lapsesta. Jos vanhemmat todella saavat lapsensa kuriin ja jos
lapset todella käsittävät, ettei chihua saa nostella eikä raijata paikasta
toiseen, niin silloin chihuahua pärjää siinä perheessä. Vanhempien täytyy olla
rehellisiä itselleen tehdessään päätöstä. Meillä on täällä suvussa yksi
pikkutyttö, joka rakastaa yli kaiken eläimiä. Hän on kiltti tyttö. Kuitenkin
nähdessään chihuahuan, hän alkaa käydä ylikierroksilla. Hän nostaa chihun,
”paiskaa” sen takaisin lattialle, halaa littanaksi, nostaa taas jne. Me emme
koskaan voineet ottaa chihua mukaan kyläpaikkaan, jos tiesimme tytön tulevan
sinne. Kun tyttö tuli meille, meidän piti lukita chihuhuoneen ovi. Chihumme
stressaantuivat todella paljon tytön läsnäolosta.
Yleisesti ottaen
meidän chihumme inhoavat lapsia. Meillä kuitenkin on pari chihuahuaa, jotka
sietävät lapsia. Tuo sukulaistyttö sai kuitenkin nämäkin cihuahuat
aggressivisiksi. Ensin esimerkiksi Olivia antoi ottaa syliin, antoi silittää,
mutta sitten kun tytön ääni alkoi nousta ja liikkeet nopeutua, Oliviallakin
meni hermot ja se alkoi näykkiä varoitukseksi.
Kun cihumme
näkevät taaperoikäisen, ne sekoavat täysin. Alkaa hirveä räksytys. Ne eivät voi
tajuta, mikä sellainen pieni olento on. Tietenkin tämä suhtautuminen lapsiin
johtuu siitä, ettei meillä ole ollut lapsia, eikä meillä ole käynyt paljon
lapsivieraita.
Nyt joku voi
sanoa, että me olemme kasvattaneet chihumme väärin ja siksi niistä on tullut
tuollaisia lapsivihaajia. En kuitenkaan usko sen pitävän paikkaansa, sillä muut
koiramme pitävät lapsista! Saksanpaimenkoira, kaksi sekarotuista sekä
kiinanharjakoira ovat aivan rauhallisia lapsivieraiden kanssa.
Kun ihmiset
täällä Chilessä näkivät, että olen raskaana, alkoi voivottelu koiriemme
puolesta. He sanoivat, että koiramme kyllä tulevat kärsimään siitä, että
talossa on vauva. Koirat ovat tottuneet saamaan kaiken rakkauden ja yhtäkkiä
vauva saakin kaiken huomion. Minä en uskonut sitä alkuunkaan ja hyvä olikin,
etten uskonut. Chihumme nimittäin ovat eläneet laumassa ja ovat tottuneet
jakamaan kaiken huomion monen kesken. Nyt tuli yksi ”pentu” lisää. Ei se mitään
mustasukkaisuusdraamoja saanut aikaan. Eri asia olisi, jos meillä olisi ollut
vain yksi chihuahua. Aikoinaan, kun Chiquitita oli meidän ainoa koiramme viisi
vuotta ja kun sitten hankimme lisää koiria, se sai stressin. Se alkoi jyrstää
häntäänsä ja myöhemmin käpälää. Onneksi molemmat ongelmat saatiin korjattua ja
Chiquititakin sopeutui siihen, että se joutuu jakamaan meidän huomion ja
rakkauden muiden kesken. Eli uskon, että ainoa chihuahua kärsii siitä, että
perheeseen tulee vauva, mutta uskon myös siihen, että chihuahua on (pakon
edessä) sopeutuva koira.
Olen kyllä
lukenut useista tapauksista, jossa chihuahua ei ole tottunut vauvaan tai sen
itkuun ja chihuahua on jouduttu antamaan toiseen perheeseen. Voisiko tämä
sitten olla vain huonoa tuuria tämän chihuahuayksilön kohdalla? Uskon, että
meidän elämäämme auttaa paljon se, että olemme molemmat mieheni kanssa kotona
kaikki päivät, joten chihuahuamme eivät joudu olemaan pitkiä aikoja yksin
kotona ja sitten jakamaan iltaisin sen vähän ajan vauvan kanssa.
Chihujen huono
suhtautuminen lapsiin tosiaankin mietitytti, kun Dominic oli tulossa
perheeseemme. Luotimme kuitenkin täysin siihen, että kaikki menisi hyvin. Emme
oikein uskaltaneet miettiä sitä huonoa vaihtoehtoa. Ja kyllä kannattikin
luottaa koiriimme! Ihanampaa vastaanottoa Dominic ei olisi chihuiltamme voinut
saada. Tiesivätkö/haistoivatko/vaistosivatko chihumme Dominicin jo vatsani
läpi? Siltä se tuntui, sillä Dominicia kohtaan ei osoitettu liiallista uteliaisuutta,
eikä piirun verrankaan aggressiivisuutta eikä epäluuloisuutta. Dominic otettiin
vastaan kuin vanha tuttu. Ei riehuttu, eikä käyty ylikierroksilla. Chihut
tulivat hieman haistelemaan sopivan välimatkan päästä.
Yllätyksiäkin
aina koiralauman kanssa tulee. Paljastuu uusia luonteenpiirteitä. Hermostunein
ja pelokkain chihu Easy Frida Valentina, joka on aina ollut puolihysteerinen
lapsivieraiden tullessa, osoittikin valtavia äidillisiä tunteita! Jos jätin
Dominicin sohvalle yksin, Frida hyppäsi ilman lupaa Dominicin viereen. Jouduin
kyllä kieltämään Fridaa, mikä sattui sydämeeni. En tahtonut Fridan menevän
pikkuvauvan mahan päälle tai antavan kielisuukkoja. Frida kuitenkin aina
etsiytyi Dominicin läheisyyteen ja vieläkin pyrkii antamaan suukkoja naamalle,
vaikka miten kiellän. Hoitochumme Aaron ei myöskään pidä lapsista, mutta on
tottunut Dominiciin ihan helposti.
Kiinanharjakoira
Blondi, joka on tykännyt kovasti lapsivieraista sekä chihumme Olivia, joka on
ollut lapsiystävällinen, eivät osoita mitään kiinnostusta Dominicia kohtaan.
Tämäkin oli yllätys. Kuvittelimme, että ne alkaisivat ”hoitaa” Dominicia. Pk-chihu
Matilda ei osoittanut aluksi juurikaan kiinnostusta, mutta nyt hakee
Dominicilta rapsutuksia. Vanhin chihumme Chiquitita ei osoita kiinnostusta
Dominicia kohtaan, mutta ei toisaalta mitään negatiivisia tunteitakaan. Zara
pitää myös hieman välimatkaa. Eniten Dominicin kyljessä kiehnaavat Choko Bon
Bon, Dahlia, Elvira, Frida ja Matilda.
Mietimme myös,
miten käy, kun Dominic alkaa liikkua. Saavatko chihut sitten hepulin? Onneksi
kaikki on sujunut hienosti. Dominic liikkuu ympäri olohuonetta kävelylaitteen
kanssa, eikä chihuja pelota lainkaan. Dominic myös istuu filtin päällä ja
paiskoo tavaroitaan. Chihut vetelevät hirsiä siinä saman filtin reunalla aivan
rauhassa.
Sopiiko chihuahua
kissaperheeseen? Minulla ei ole kokemuksia asiasta. Olemme monta kertaa
meinanneet ottaa ulkokissan, mutta päättäneet aina olla ottamatta. Pelkäämme
todella paljon, että kissa raapaisisi chihun silmää. Tämä onkin yksi asia, joka
pitää ottaa chihujen kanssa huomioon. Silmät ovat haavoittuvaiset, mitä
suuremmat ne ovat. Meillä on ollut usea haaveri Yodan, Zaran ja Olivian
silmissä. Jokin heinä tai toisen chihun kynsi leikkiessä on raapaissut.
Silmävauroita ei voi seurata kotona kuin parisen tuntia, sillä jos ne menevät
huonompaan suuntaan, voi näkö mennä. Meillä onkin aina tippoja kotona ja kun
haaveri tulee, laitan heti tipat ja katson, alkaako helpottaa. Monta kertaa
ongelma on korjaantunut tipoilla, mutta muutama kerta tipat eivät ole auttaneet
ja on pitänyt lähteä eläinlääkärille. Kerran Olivian silmässä oli niin paha
haava, että silloin oli näön lähtö lähellä. Olen kertonut tapauksessa tässä
blogissa.
Chihuahuarotu
sopii hienosti ihmiselle, joka tykkää reissata. Chihuahua voi matkustaa
lentokoneissa yleensä matkustamossa. Pikkukoiran lento ei ole hirveän kallis.
Kotimaassa chihuahua matkustaa helposti kassissa busseissa ja junissa. Meillä
ainakin chihuahuat rakastavat matkustamista. Kun laitamme kassit tai boksit lattialle,
ne oikein kilpailevat siitä, kuka mahtuu mukaan. Kassiin saattaa tunkea neljä
chihua päällekkäin. Silloin raastaa sydämestä, kun täytyy sanoa, että vain yksi
tai kaksi pääsee tällä kertaa mukaan. Chihuahua kannattaa totuttaa kassiin ja
boksiin jo pentuna pitäen niitä makuupaikkoina kotioloissa.
Chihuahuat
rakastavat myös automatkoja. Meillä ainoastaan yhdellä chihuahualla on
matkapahoinvointia ja sekin helpottaa, kun chihuahua on auton lattialla
boksissa. Jos boksi on auton istuimella, chihulla tulee oksennus.
Chihuahua sopii
ihmiselle, jolta ovat lapset lentäneet pesästä. Jos ihmisellä on paljon
rakkautta helliä pientä suloista koiraa, niin silloin chihu on oikea valinta.
Tietenkin tässä kohtaa huudetaan, että ei koiraa saa kohdella kuin vauvaa! No
ei saa. Koira on koira ja sen täytyy saada viettää koiran elämää, mutta kyllä
se vauvakin saa olla. Ainakin chihuahua nauttii suuresti saadessaan olla myös
vauva. Useat koiraihmiset ovat liian fanaattisia tällaisten asioiden suhteen.
Meidän chihumme saavat elää koiranelämää. Ne juoksevat vapaina ulkona joka
päivä, ne syövät jäniksenpipanoita, piilottavat aarteita, hakevat keppiä
(keppiäkään ei kuulemma saisi heittää...)jne. Mutta minä myös puen ne
pastellivärisiin fleeceasuihin ja kaupungille lähtiessä niillä on jotakin
tyylikkäämpää päällä. Niillä on timanttipannat ja huivit sekä suuri
vaatevarasto. Hyi kauheaa, ei koiraa saa kohdella kuin pelleä...
Tätä
vaatetusasiaa en ole koskaan ymmärtänyt. Koiran saa pukea, jos puku on ruskea
tai musta, mahdollisimman tylsä tietenkin. Tämä osoittaa, että koiraa puetaan
vain, koska se on tarpeellista, ei tietenkään huvittelumielessä. Ruskean tylsän
puvun käyttäjä on todellinen koiraharrastaja. Jos kerran koira todellakin
tarvitsee vaatteita, niin miksei se sama puku saa olla punapilkullinen
esimerkiksi? Ei koira siitä kärsi, jos puku on pinkki tai siinä on
pitsikoriste. Koira kärsii siitä, että sitä puetaan liian kuumalla ilmalla, tai
vaatteisiin, jotka ovat epämukavia. Koira kärsii myös siitä, ettei se pääse
ulos ollenkaan, koska ilma on liian kylmä tai sateinen, eikä sille ole lämmintä
manttelia. Maalaisjärki käteen koiranvaatetusasioissakin. Sitä yritän selittää
joillekin Michilandian asiakkaillekin, jotka kyselevät manttelia, jonka alle
voisi laittaa toisen ja kolmannen vaatteen, lisäksi kaulurin ja pipon ja
tossut. Sadeasun pitäisi olla hyvin peittävä, nelilahkeinen mieluiten ja saumat
teipatut! Ei alle parikiloinen chihuahua pääse liikkumaan sellaisissa
vaatteissa! Jotkut ihmiset myös unohtavat sen, että koiralla on hyvä turkki
vaatteiden alla. Eivät ne teipatut saumat ole monellekaan chihuahualle
tarpeelliset, sillä alla on aika vedenpitävä turkki.
Chihuahua ei sovi
yksinäiselle naiselle, joka ei raaski pitää mitään kuria koiralleen. On kamalaa
katsella aggressiivista pientä uroschihua, joka räkyttää hampaat irvessä ikenet
loistaen kaikille ohikulkeville ihmisille ja joka yrittää haukata palasen
jokaisesta ihmisestä, joka tervehtii omistajaansa. Chihuahua on muuten
täydellinen kaveri vanhemmalle yksinäiselle naiselle. Chihua voi paijata, sen
kanssa ei tarvitse suorittaa, se tykkää olla ihailun kohteena, mutta kurissa
sen kuitenkin täytyy kasvaa. Chihuahuan ego on suuri ja se kuvittelee helposti,
että sen täytyy vahtia omistajaansa. Omistajan täytyy näyttää, että hän on pomo
ja että hän pitää huolta koirastaan. Muuten kainalossa tai käsilaukussa
matkustaa aikamoinen piranja!
Miksi kirjoitan
näistä vanhemmista (yksinäisistä) naisista? Siksi, että ainakin täällä Chilessä
he ovat eniten kiinnostuneita chihuahuoista. Olen kuullut, että nykyään
Suomessa jotkut kasvattajat eivät myy koiriaan vanhalle ihmiselle. Toki on
järkevää olla myymättä iso energinen rotu vanhalle raihnaiselle naiselle, mutta
toivottavasti kuitenkin kasvattajat antavat chihujensa mennä tällaisiin koteihin.
Chihun elämä ei ehkä tule olemaan kovin aktiivista, mutta rakkautta siltä ei
tule puuttumaan. Jotkut taas ajattelevat, ettei koiraa voi myydä vanhalle,
sillä vanha kuitenkin kuolee pian ja koira jää kärsimään ilman omistajaa.
Minusta näin ei voi ajatella. Tuo on kauheaa ikärasismia. Nuorikin voi kuolla
tai nuoren elämään voi tulla muita syitä, miksi koira ei enää mahdukaan siihen.
Uskon, että vanha ihminen antaa pikkuiselle chihulle valtavan hyvän elämän,
joskin toisenlaisen elämän kuin mitä nuori aktiivinen ihminen antaisi.
Minä myin yhden
pennun lähes 80-vuotiaalle yksinäiselle naiselle. Enkä kadu. Tuo nainen käy
vieläkin päivittäin työssä omassa liikkeessään. Chihuahua on hänen mukanaan
liikkeessä joka tiistai. Nainen kertoi, että hän selvisi maanjäristyksestä
ainoastaan koiransa takia. Kun rakennus alkoi sortua, hänen oli pakko
pelastautua siksi, että hän tahtoi pelastaa chihunpentunsa. Hän kertoi, että
hän olisi muuten jäänyt sänkyynsä makaamaan. Nyt hän kuitenkin etsi koiran
käsiinsä pimeässä heiluvassa asunnossa, kulki seitsemännestä kerroksesta
kamalassa melussa pimeitä huojuvia portaita pitkin alas asti kadun toisella
puolella olevaan puistoon. Siellä hän huomasi koiran olevan aivan veressä ja
hän säikähti koiran puolesta. Silloin ihmiset kertoivat, että veri valui naisen
omasta päästä. Nainen tietää itse, ettei hänellä ole välttämättä vuosikymmeniä
edessä elämää. Hän joka kerta kertoi minulle, että hän on tehnyt testamentin,
mutta vaikein kohta on siinä, että kenelle hän jättää Tofinsa, joka on niin
tärkeä. Sen pitää päästä parhaisiin käsiin. Nyt noin vuosi sitten hän kertoi
minulle, että hän on päättänyt, kenelle Tofi menee, jos hänelle sattuu
jotakin. Minä olen sitä mieltä, että se
chihupentu sai parhaan mahdollisen kodin. Vaikkei Tofi saakaan olla paljon
ulkona, sen elämässä on muita hyviä asioita, jotka ovat korvanneet ulkonaolon.
Se pääsee liikkeeseen, jossa on hajuja, tapaa siellä ihmisiä ja kuulemma yhtä
toista chihuahuaakin. Tofi tekee asiansa hiekkalaatikkoon vessaan. Tofi on
tehnyt emäntänsä hyvin onnelliseksi ja Tofi näyttää itse hyvin onnelliselta
koiralta.
Chihuahua sopii
ihmiselle, joka ei jaksa tai halua kävellä pitkiä lenkkejä. Chihuille riittää
lyhyempikin lenkki. Jos ne saavat juosta vapaana, ne saavat liikunnantarpeen
tyydytettyä aika nopeasti ja sitten ne käpertyvät kerälle aurinkoon jonkin
heinämättään päälle, kunnes kuulevat jonkun ihmeellisen äänen jostakin kaukaa
ja kaikki hyppäävät pystyyn häntä tanassa, korvat höröllä ja haukkua
räksyttävät arsyttävyyksiin saakka.
Chihuahua ei sovi
ihmiselle jota ärsyttää kovasti räksyttäminen. Chihuahuat nimittäin räksyttävät
eikä siitä pääse mihinkään. Joillakin voi käydä tuuri ja voi saada hiljaisen
chihuahuan, mutta jos sitten ”erehtyy” ottamaan toisen tai kolmannen
chihuahuan, niin joukossa tyhmyys tiivistyy. Räksyttämistä saa varmasti
kuunnella. Minulla meni useampi vuosi siihen, että totuin räksyttämiseen. Ostin
tosi monet värinä- ja sitruunapannat sekä piippilaitteita ulos. Minulla on
sitruuuna- ja ilmasuihkeita monta pulloa kaapissa. Tunsin huonommuutta siinä,
että räksytys ärsytti minua niin kovasti. Olinhan itse chihuahuani ja
elämäntapani valinnut. Nyt kaikki nuo värinä- ja sitruunapannat, suihkeet sekä
piippilaitteet ovat käyttämättä, jotkut jopa vielä pakkauksissaan! Olen näiden
vuosien jälkeen vihdoinkin tottunut räksytykseen – ja ainahan sitä voi
karjaista, kyllä ne 20 sekuntiksi hiljenevät...
Chihu kuitenkin
haukkuu vain silloin, kun se kuulee jotakin. Chihu ei hauku turhaan. Minua
esimerkiksi hämmästytti kaverini suomenpystykorva, joka haukkui taukoamatta
tuntikaupalla ilman syytä. Kysyin sitten asiasta illalla ja kaverini sanoi,
että koira oli aamulla nähnyt oravan puussa. Just joo, suomenpystykorva ei
tosiaankaan sopisi minulle.
Chihuahua on
terve koira. Meillä ei ole pahempia terveysongelmia. Joillakin tulee hampaisiin
hammaskiveä todella nopeasti. Chihuja ei tarvitse ruokkia herkuilla. Niille
kelpaavat samat koirannappulat kuin muillekin roduille. Joskus kuulee ihmisten
kertovan, miten nirsoja chihut ovat. Yleensä se kuitenkin on omistajan
aikaansaannos. Chiquitita oli nirso kaksivuotiaaksi saakka. Sen jälkeen sille
on kelvannut kaikki ruoka. Chiquitita olikin ainoa koirani, joten sillä oli
varaa nirsoilla. Yksikään muu chihumme ei ole koskaan nirsoillut. Kun elää
laumassa, ruoka on vedettävä parempiin suihin hetkessä tai joku muu tulee sen
syömään. Chihuille kelpaa siis sama ruoka kuin muillekin roduille, vaikka se
pieni koira onkin.
Mitä huonoja
puolia chihuahuassa on? Vaikka pieni koko on yleisesti ottaen hyvä asia
(kätevyys), niin se tuo myös huonoja puolia mukanaan. Kun kävelee kaupungissa
ihmisvilinässä chihun kanssa, sen joutuu kyllä nostamaan syliin, ettei se jää
jalkoihin. Aina saa pelätä, että joku astuu päälle tai että se jää auton oven
väliin. Lasten kanssa saa pelätä, että lapsi pudottaa sen ja se katkaisee
raajansa. Isosilmäisten chihujen silmiä täytyy varoa. Räksytys on myös
ärsyttävää. Chihun suloisuus on myös joskus huono puoli. Se kerää paljon
huomiota ja sitä joutuu ”lässyttämään”
kaikkien vieraiden ihmisten kanssa. Se harmittaa, jos ei ole sosiaalisella
tuulella. Aina eivät myös jaksa naurattaa miesten ”rottavitsit”.
Lisäksi chihuissa
on vielä se huono puoli, että kun on joitakin vuosia jakanut elämänsä yhden
ihanan chihun kanssa, alkaa katsella sillä silmällä pentuilmoituksia. Sitten
taas vuoden-parin päästä sitä miettii, että kyllähän kolme menee siinä samassa
missä kaksikin. Oikeastaan neljää pystyy ulkoiluttamaan ihan yhtä hyvin kuin
kolmea jakajien avulla. Viidennen kohdalla tarvitsee jo vähän paremman syyn.
Jos sen keksii, niin sitten on jo alettu viettää ”turmioelämää”. Ihan sama,
miten monta niitä on, kun hoitajaa on jo nyt vaikeaa löytää, eikä kotoa
muutenkaan pääse enää mihinkän lähtemään...