Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

torstai 30. heinäkuuta 2009

Pinky Pawsin sisarukset 9 viikkoa

Suloisempia neitokaisia maa ei päällään kanna!
Anastasia Aurora ja Alma Olivia laittoivat juhlapäivän kunniaksi helmet kaulaan.

Anastasian paino on 750 grammaa, Olivian 800 grammaa. Neitokaisista pitäisi tulla aikuisina hieman alle 2-kiloisia.

Anastasia on saanut värin isältään, silmät emoltaan, hännän isältään ja hansikkaan yhteen tassuun Michael Jacksonilta;)


Olivia on saanut sinisen värin emoltaan, suuret silmät isältään, hännän emoltaan
ja kauneutensa ihmisäidiltään:D


Juhlan kunniaksi annan tyttösille tämän kukan, joka on yksi lempikukistani Chilessä. Pensas on ikivihreä ja kukkia se antaa ympäri vuoden, eniten kuitenkin juuri tähän aikaan vuodesta, talvella. En tiedä pensaan nimeä, mutta niitä on keltaisina, oransseina ja vaaleanpunaisina kukkivia. Minulla on kasvamassa keltaisia ja oransseja. Olen ottanut oksia mieheni siskon talon ulkopuolella olevista pensaista. Ne lähtevät todella helposti juurtumaan. Vielä kun jostakin löytäisin sen vaaleanpunaisen! Näin kerran sellaisen, se oli aivan ihastuttava, mutta pensas oli yhden aidatun rakennuksen pihalla, joten en päässyt varkaisiin;)



Pentujen alla muuten näkyy futonsohvaamme. Ostimme sen muutama kuukausi sitten. Kangas on punainen ja heti, kun se tuli meille, peitin sen isolla villapeitolla. Kirkkaanpunainen kun ei yhtään sovi minkään kanssa mökissämme. Tällä viikolla vihdoin viimein sain tehtyä siihen uuden päällisen. Siihen meni melkein koko päivä. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Kangas on korkealuokkaista vahvaa ja paksua puuvillakangasta. Väri on myös tosi hyvä, sillä tuossa eivät heti näy pikkutassujen jäljet. Lisäksi tein päällisestä irroitettavan, joten sen saa pestyä koneessa.



Onnittelut vielä maailman kauneimmille pennuille!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Rättikasojen tonkimista

Kerroinkin jo aiemmin, että Chilessä ei ole hyviä kirpputoreja. Täällä ei voi tehdä löytöjä, ei ole vanhaa kaunista tavaraa. Concepcionin keskustassa kuitenkin on käytettyjen tekstiilien liikeitä. Kaikki tulevat USA:sta ja Euroopasta. Viime viikolla tongin taas kodintekstiilikasoja. Etsin aina materiaaleja nukkeihini ja joskus löytyy jotain niin nättiä, että voi käyttää sisustukseenkin. Rikkinäiset kankaat, joissa on kaunis kirjontakuvio tai pitsi, leikkaan sopiviksi ja teen nukeille vaatteita. Joskus värjään kankaat.
Tästä keittiöpyyhekalenterista en millään saanut terävämpää kuvaa, vaikka miten yritin. Tahdon kuitenkin näyttää teille tämän. Olen viimeisen viiden vuoden aikana löytänyt kaksi keittiöpyyhekalenteria vuodelta 1974. Totta kai ne on pitänyt ostaa, kun on omasta syntymävuodesta kyse. Aina kun löydän vanhoja pyyhekalentereja, katson vuoden ja kuvan, mutten osta. Tein niin myös Suomessa kirppiksiä kierrellessäni. Olen huomannut, että kuvat vaihtelevat hedelmistä ja kasviksista kissoihin, koiriin ja hevosiin. 60- ja 70- lukujen kalentereissa on voimakkaat värit, joskus jopa lähes neonväritys, kuten siinä toisessa vuoden -74 pyyhkeessä, joka minulla on. 80-lukujen kalentereissa on pastellivärit ja tosi mauttomia kuvia. Mauttomia ovat kyllä 60- ja 70- lukujenkin kuvat, mutta kai se on tyypillistä näille keittiöpyyhkeille. Millaisia kuvia ja värejä on 2000-luvun pyyhekalenteissa? Ei ole osunut silmään.

Mikä tässä on hassua ja mainitsemisen arvoista on se, että vaikka noita kalentereita tehdään joka vuosi ja kuvia on vaikka minkälaisia, niin molemmissa vuoden 1974 kalenteripyyhkeissä on mökki metsän tai puutarhan keskellä! Minä olen ollut lapsesta asti mökihullu. Olisin aina tahtonut asua mökillä ympärivuoden...ja nyt asunkin!

Pöytäliinojen, verhojen ja tyynyliinojen joukosta löysin tämän. Luulin sitä tyynyliinaksi, kun ostin sen. Kotona sitten kun aloin tarkastella löytöäni, huomasin sen olevan ihana kesämekko, kuin uusi! Ja MINUN KOKOANI! Nyt on ensi kesäksi uusi hamonen:)

Lastentyynyliina. Piti antaa pennuille, mutten raskikaan.

Ihana sammakkotyynyliina vauvoille. Tämän taidan antaa pentujen petiin.

Tyynyliinassa käsinvirkatut pitsit.

Liinanen, jonka käyttötarkoitusta en tiedä. Ajattelin tehdä siitä nukenhameen, mutta tuo olisi söpö verho pikkuikkunaankin.

Perhosia ja kukkia pöytäliinassa.

Löytöjä.

Odottavat silitystä.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Salami-rosmariinimuffinit

Tänään olen saanut löhötä koko päivän ja olla omissa ajatuksissani. Mies nimittäin lähti kaupunkiin pariksi päiväksi. En edes laittanut lounasta, sillä söin eilistä pitsaa. Minä olen erittäin huono laiskottelemaan, mutta tänään en ole muuta tehnytkään, ollut vain netissä ja maannut sohvalla. Illalla jo alkoi tuntua siltä, että jotain voisi tehdäkin. Päätin kokeilla itse kehittelemääni muffinireseptiä. Hienompia noista tulisi, jos koristelisi jotenkin muutenkin kuin juustoraasteella. Kuvassa muffinit ovat kuumia silikonivuoissaan.

Jos katsotte kuvaa tarkkaan, huomaatte varmaan, että suosin suomalaista Chilessäkin! Olen raahannut tänne joitakin astioita, kuten Terhi Mickelssonin ihania eläinaiheisia keramiikkakuppeja, kuvassa pupumuki. Taika-lautaset ostin Chilestä! Se oli sellainen löytö, että vieläkin jaksan hehkuttaa asiasta. Hintakin oli jotain aivan muuta kuin Suomessa:)


Salami-rosmariinimuffinit, 6 kpl

Tarvitaan:
4 siivua salamia
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl leivinjauhetta
1-2 tl chilitahnaa maun mukaan
60 g parmesaaniraastetta
1-2 rkl rosmariinia (maun mukaan)
1 kananmuna
1 1/4 dl maitoa
0,5 dl oliiviöljyä
juustoraastetta, esim. emmentalia koristeluun

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
2. Suikaloi salami.
3. Sekoita keskenään leivinjauhe ja jauhot.
4. Lisää parmesaani ja rosmariini.
5. Sekoita toisessa kulhossa munat, maito, chilitahna ja öljy.
6. Sekoita kaikki aineet kevyesti keskenään.
7. Täytä silikoniset muffinivuoat taikinalla.
8. Koristele muffinit juustoraastella ja ehkä salamisuikaleilla.
9. Paista 20-25 minuuttia, kunnes ovat saaneet vähän väriä. Puuhellalla meni 40 minuuttia, kunnes saivat väriä.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Talvipäivä

Tänään heräsin seitsemältä aamulla. Puoli kahdeksan maissa aamu alkoi sarastaa. Taivaanranta oli kirkas ja kuistiltamme avautuivat hienot maisemat lumihuippuisille tulivuorille.
Orvokkiaika on alkanut Chilessä. Nämä isot orvokit ovat "pensamiento" ja pienet orvokit ovat "viola". Nyt tässä on vasta yksi kukka, mutta nuppuja on jo monta.
Daphne avaa kukkiaan. Harmi, etten saa tähän liitettyä voimakkaan raikasta sitrustuoksua, jonka kukka aina erittää, kun kävelen siitä ohi.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Uudet ruokakupit chihuille sekä löpinää keittiöstämme ja mökistä

Chihuilla oli ennen sekalaiset ruokakupit: kaksi metallista liskonruokakuppia, yksi oranssi pureskeltu ja naarmuinen muovinen koiranruokakuppi, yksi pureskeltu valkoinen jälkiruokakippo, kuusi valkoista pientä posliinikippoa, yksi Walt Disney -kissanruokakippo ja kaksi vaaleanpunaista uutta koiranruokakippoa, joissa on pohjassa luu. Nämä kaikki sitten kierivät ja pyörivät lattioilla ja sekalaisessa käytössä: puruluina, vesi- ja ruoka-astioina. Valkoiset posliinikipot olivat edustavimmat, mutta niin pienet, että jos tahdoin sekoittaa pipanoiden joukoon jotain herkkuja tai soppaa, niin aina meni pöperöt yli reunan pöydälle. Lisäksi posliinikipposet olivat epäkäytännölliset reissussa. Reissaamme nimittäin chihujen kanssa joka toinen viikko yökylään.

Minua alkoi harmittaa tämä sekalainen kippomeri. Kippoja oli aina hankittu lisää, kun lauma kasvoi tai yksi kippo hajosi. Kauan mietin käytännöllisimpiä ruoka-astioita pikkukoirillemme. Metalliset olisivat hyviä, käytännöllisiä ja hygienisiä, mutta chihukokoa ei täällä myydä. Ainoat ovat nuo liskonruoka-astiat, joiden reunat ovat niin matalat, että kun sekoitan pipanoihin jotain joukkoon, puolet ruuasta livahtaa pöydälle. Posliinisia en tahtonut, koska ne kilisevät inhottavasti reissussa ja yksi on jo lohjennut reunastaan sekä yksi hajonnut kokonaan. Muoviset koirankipot taas ovat hieman liian isoja. Tahdoin kevyet kipot, joita ei ole mukavaa pureskella, jotka menevät kätevästi sisäkkäin reissussa ja jotka eivät hajoa helposti. Ja tadadaa! Löysin kiinalaisesta halpiskaupasta tällaiset melamiiniset jälkiruokakipot. Niitä sai kaksi 500 pesolla, eli noin 70 sentillä. Ostin kahdeksan, niin on pennuillekin omansa, kun alkavat syödä omista kipoistaan.

Meillä ei ole mökissämme erikseen keittiötä. Meillä on vain yksi tila, jonka yhdellä seinällä on puuhella, tiskipöytä ja keittiötaso, joka näkyykin kuvassa. Keittiötason pituus on vain jotain 1,20 metriä, joten uskotte varmaan, että silloin tällöin kaipaisin lisää tilaa. Puuhellaa käytämme koko kylmän ja viileän ajan, eli suunnilleen huhtikuusta loka-marraskuuhun. Puuhella myös lämmittää mökin, eli siellä on tuli aamusta iltaan. Lopun ajan vuodesta puuhellan käyttäminen on mahdottomuus kuumuuden takia. Silloin laitamme kaasulevyt puuhellan päälle ja kokkaamme kaasulla.

Yksi seinusta on siis keittiö. Sen ole oppinut tässä kahden vuoden kokeilun aikana, että tahdon kyllä lisää tilaa, mutta en erillistä keittiötä. Minusta on kivaa, kun puuhailen keittiössä, että en ole eristettynä. Silloin harvoin, kun meillä käy vieraita, voimme luonnollisesti olla kaikki yhdessä. Tulevaan talooni siis tahdon keittiön, joka on yhdistettynä oleskelutiloihin.

Mökkimme lyhyellä seinällä on futonsohva. Toisella pitkällä seinällä on jääkaappi, taulutv sekä vaatekomero, joka jakaa tilan oleskelutilaan ja työtilaan. Työtilassa minulla on pöytä, jolla pari ompelukonetta sekä saumuri. Nurkkaan vielä mahtuu pieni hylly. Toisella lyhyellä seinällä on ovi, puulaatikko ja arkku, jossa on astioita. Pikkuinen ruokapöytämme on keskellä lattiaa futonsohvan vieressä. Toinen meistä istuu sohvalla ja toinen pallilla. Kun meille tulle vieraita, saadaan kaikki jotenkin mahtumaan. Yleensä katamme kuistille tai pihalle.

Rakennutimme mökkimme siksi, että kun alamme rakentaa isoa taloamme, voimme jättää työkaluja mökkiin ja yöpyä siellä. Tarkoituksena ei siis koskaan ollut asua mökissä vakituisesti! Nyt tässä on kuitenkin mennyt jo kaksi vuotta. Suunnitelmamme muuttuivat radikaalisti ja olemme jo parisen vuotta etsineet tonttia muualta Chilestä. Siksi yritämme pärjätä sillä, mitä meillä nyt on. Ihan hyvin tässä on mennyt, mutta ilman isoa varastoa näin pienessä tilassa eläminen ei onnistuisi, sillä tavarat eivät mahtuisi mihinkään.

Meillä on myös mökin kokoon nähden tilava kuisti. Siitä on upeat näkymät laaksoihin ja lumihuippuisille tulivuorille. Kesäisin kuistimme on kaunis: valkoiset puiset kalusteet ja paljon kasveja. Talvisin taas kuistimme on hävityksen kauhistus:( Nytkin lähes puolet kuistista on halko- ja risupinojen vallassa ja kaikki mahdollinen, joka pitää saada sateelta suojaan, on tungettu kuistille. Nyt jopa laitoin kukkien siemeniä itämään ja pöytä on täynnä istutusastioita. Kesäisin Chilessä tällä alueella ei sada koskaan, joten kaikkea voi pitää ulkona taivaan alla.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Calafquen-järvi

Kesäkuun alussa teimme reissun Etelä-Chileen. Ajoimme viitisen tuntia täältä meiltä Villarricaan ja sieltä vielä Lican Rayhin. Parhaat paikat olivat Pucon ja Lican Ray, joka on tämän Calafquen-järven rannalla. Myös Caburgua-järvi oli nätti.

torstai 23. heinäkuuta 2009

Haltijoita-Elfas 2

Mian tekemiä haltijoita. Materiaalit: muotoilumassa, itse värjätty raaka villa ja karstattu villa, kanaverkko, rautalanka, luonnonmateriaalit ja pikkutavarat.

Hattumuotia Peikkokukkulalta



Tahdotko ruusun?


Unelma



Kotilotarhan iloinen Ilona

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Muotit

Nyt ovat muotit vamiina! Ensin muotoilin kasvot muotoilumassasta, hioin moneen kertaan, maalasin moneen kertaan ja valoin muotit. Nyt sitten voin tehdä jatkossa hieman nopeammin uusia nukenpäitä. Monta vaihetta kyllä muottien kanssakin jotuu tekemään. Ensin voi tehdä vain kasvot ja antaa niiden kuivua. Sitten takaraivo ja taas pitää kuvua. Tämän jälkeen yksityiskohtien korjaus ja taas kuivatus. Seuraavaksi kaula ja rintalasta ja taas kuivatus. Lopuksi vielä korvat ja kuivatus. Kun pää, kaula ja rintalasta ovat valmiit, on tarkka hionta edessä ja vasta sitten pääsee maalaamaan. Maalikerrosten väleissä hionta. Maalaan viisi kerrosta itse sekoittamallani ihonvärillä. Kädet ja jalat teen samalla tavalla ja vartalon teen yleensä kankaasta, rautalangasta ja villasta.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Olivia ja Anastasia 7 viikkoa

Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan? Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa, kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa. Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi? Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa, ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa. Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää, lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan, lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaaja, yhtäkin ilman ois laumasi vajaa. Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää. Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää, paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot on nää. Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset. Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa? Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa. Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostukseen, yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää. Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut, vaiva sekä huoli, paineita ja maksut. Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi. Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi. On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama, kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.
(Tuntematon)

Tonttu ja peikko - Gnomo y troll

Juttua Chilessä asuvista tontuista, peikoista, linnuista ja puutarhajuhlista

Mian tekemiä lähes metrinmittaisia hyypiöitä. Kasvot ja pää neulahuovutettuja, kädet tekstiiliä, vartalo puuta, rautalankaa ja villaa. Vaatteet kierrätystekstiileistä. Villat itse värjäämiäni.



Iloinen kotitonttu




Sammalhattuinen hyvätapainen ja lempeä metsänpeikko
Olen tehnyt näitä itsestään seisovia kodinvartijoita monta. Ne ovat melko kalliita Chilen elintasoon nähden, mutta kaikki ovat menneet kaupaksi. Nämäkin tyypit, joiden kuva on yllä. Monet tykkäisivät laittaa tontut puutarhaan, mutta olen sanonut, että linnut repivät ne, kun etsivät pesänrakennusmateriaaleja. Niin ainakin minulle kävi Suomessa. Täällä Chilessä linnut eivät kyllä tunnu olevan niin kiinnostuneita töistäni, ehkä täältä löytyy muutakin materiaalia pesiin ympäri vuoden, sillä koskaan ei maa ole lumen peitossa. Linnuista vielä sen verran, että kokeilin täällä perinteistä lintulautaa, eivätkä linnut oppineet hakemaan sieltä mitään! Varmaan sama juttu, ettei ruuasta ole koskaan puute, sillä ne käyvät syömässä kaikki hedelmämme puista ja luonnonvaraiset marjat.
Yksi varakas perhe on ostanut minulta jo kolme tuollaista isoa tonttua ja peikkoa. He kertoivat pitäneensä ihanat puutarhajuhlat. He koristelivat puutarhansa lyhdyin ja minun tekemin tontuin ja peikoin. Oli kuulemma olleet todella onnistuneet juhlat - ja varmaan jäi tontuille ja peikoillekin syötävää, kun ihmiset olivat lähteneet koteihinsa...

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Haltijat - Elfas

Mian tekemiä haltijoita. Materiaalit: muotoilumassa, itse värjätty raaka villa ja karstattu villa, kanaverkko, rautalanka, luonnonmateriaalit ja pikkutavarat.

Ruusulaakson haltija.

Neiti Lemmikki

Rouva Meri


Laulu luonnolle



Bambumetsän oopperadiiva




Tuulitukka

Isoäiti


Neiti Lemmikki

Ruusunmarjan haltija

"Iiihana!"





Katse kaukaisuuteen

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Haltijoita - Elfos

Mian tekemiä haltijoita. Kasvot ja kädet muotoilumassaa. Vartalo kanaverkkoa, rautalankaa ja neulahuovutettua villaa. Materiaalit: itse värjätty raaka villa sekä karstattu villa, muotoilumassa, kanaverkko, rautalanka, luonnonmateriaalit, sekalaiset pikkutavarat
Metsänhaltija Isosuisten heimosta saapumassa suureen kokoukseen.

Nuori haltija Simpukkalehdosta.

Isosuisten päällikkö miettii tulevia muutoksia.

Matkalla

Vihreäviitta
Suuri kuningas Valkoisten hevosten laaksosta.

Neuvonpitoa heimojen vanhinten kesken.

Kuninkaat Valkoisten hevosten laaksosta sekä Ruskeiden ratsujen suolta.

Heimojen kuninkaat odottavat kokoukseen osallistujia.