Sunnuntaina täällä Chilessä kansa valitsi uuden presidentin. Olenkin kirjoittanut aiheesta kahteen otteeseen aiemmin, kiitos kommenteistanne. Kerron nyt tässä oman mielipiteeni asiasta, ettei se jää vain tuonne kommenttiloodan puolelle.
---
Näissä vaaleissahan oli tilanne, että kahdesta "pahasta" piti valita toinen, eli kumpikaan ehdokas ei ollut minulle varsinaisesti mieluisa. Minä en voi äänestää Chilessä, mutta olisin antanut ääneni keskusta-oikeiston Piñeralle, sillä hän oli ehdokkaista ainoa, joka selkeästi lupasi tehdä tälle rikollisuudelle jotain. Asiasta kiinnostuneet löytävät varmasti aiheesta juttua netistä.
---
Frei on jo ollut presidenttinä Chilessä ja olen kuullut melko pöyrityttäviä juttuja, joita hän silloin täällä teki, mm. vapautti huumerikollisia vankilasta. Kun tästä kyseltiin vaalikampanjan aikana, ei hän osannut antaa järkevää selitystä päätökselleen.
---
Tässä Chilen todellisuudessa yli neljä vuotta eläneenä menin Piñeran puolelle. En tiedä, olisinko ollut toista mieltä, jos asuisin Suomessa ja näkisin asiat toisesta suunnasta.
---
Chilen lähihistoriasta puhuttiin luonnollisesti kampanjan aikana. Menneisyys on menneisyyttä ja siitä täytyy päästä irti ja jatkaa parempaan suuntaan. Nyt on vallankahvassa ollut 20 vuotta sama puolue, eivätkä asiat ole niin hyvin kuin millainen kuva ulkomaailmalle annetaan. Chileläiset ovat väsyneitä tilanteeseen. Kunnolliset ihmiset saavat asua kaltereiden takana ja pelätä, kun kasvitkin ryöstetään pihasta. Huumerikollisuus on valtavaa, koulut ovat surkeassa kunnossa, lakkoja ja mielenosoituksia jatkuvasti ja minimipalkka on huono, vain muutamia asioita mainitakseni.
---
Ainoa ehdokas, joka lupasi selkeitä muutoksia, oli Piñera. Ilmeisesti viis siitä, mitä puoluetta hän edustaa, kansa tahtoi antaa hänelle mahdollisuuden näyttää, mitä hän pystyy tekemään. Jopa tässä viereisessä köyhässä Tomecon kylässä voitto oli mennyt Piñeralle. Vaikka presidentti ja hallitus tekivät kaikkensa mustamaalatakseen Piñeran ja nostaakseen oman hännän pystyyn, Piñera voitti kolmella prosentilla.
---
Vaalien jälkeen häviäjät ylistivät itku kurkussa tätä demokratian voitoksi. Kansa sai sanoa, mitä tahtoi. Minä vain jäin miettimään, onko se demokratiaa, että istuva presidentti puolueineen mustamaalaa julkisesti toista ehdokasta ja käy kampanjaa omansa puolesta? Se oli aivan peittelemätöntä ja loppupäivinä tuli jopa sellainen maku, että teot olivat lähes epätoivoisia. Hävettääkö heitä jälkeenpäin? Kun voittaneen presidentin tukijoukkoja haastateltiin vaalien jälkeen, he sanoivat, että vallitsevan presidentin puolue pelasi likaista peliä ja minä olen kyllä siitä samaa mieltä.
---
Ja vielä lopuksi tahdon korostaa, että minä en ole pätkääkään poliittinen ihminen, joten tässä blogissa ei tule olemaan tämän kaltaisia postauksia juuri lainkaan. En tahdo alkaa kaivella Chilen ikävää lähihistoriaa. Minä elän suomalaisena Chilessä tätä päivää ja voin kertoa, että todellisuus Chilessä ei ole ihan samaa kuin miltä se muualta katsottuna näyttää. Nyt vaan kaikki täällä toivomme, että maa jatkaa kulkuaan ylöspäin ja parempaan suuntaan, kaikessa mielessä. Toivotaan, että Piñera pitää lupauksensa ja tämä maa saa hyvän presidentin. Niin paljon olisi tehtävä ja niin paljon voisi olla toisin. Odotin jo Bacheletin muuttavan monia asioita, jotka liittyvät naisten oikeuksiin. Ikävä kyllä asiat eivät muuttuneet. Saa nähdä, miten käy, kun vallankahvassa on mies.
---
Mutta nyt irti näistä mietteistä! Feria de Arte Popular alkaa PERJANTAINA ja vaikka mitä hommaa sitä ennen on vielä tehtävä!