Tapetointia

Olemme vihdoin saaneet tehtyä sen vihoviimeiseksi jääneen homman makuuhuoneessa. En ole koskaan laittanut blogiin makuuhuoneesta kuvaa yhdestä kuvakulmasta, nimittäin siltä seinältä, jolla on kaksi ikkunaa, joiden välissä metallinen savupiippu. Siinä on ollut vain harmaa levy. Siihen meidän piti laittaa kiveä, koska luulimme, että seinä kuumenee piipun takia. Nyt kuitenkin on talvi takana ja jokapäiväinen lämmitysrumba, eikä seinä edes lämmennyt koko talven aikana. Turhaa siis investoida kiviin, kun kuitenkin vähän säästöliekillä yritämme elää, koska se toinen taloprojekti on lähivuosien suunnitelmissa. Päätimme siis vetäistä seinään Laura Ashleyn tapettia, jonka olen ostanut pari vuotta sitten kenkälaatikoiden päällystämistä varten! Tapettia oli juuri sopivasti, että sitä riitti vielä kenkälaatikoiden jälkeenkin tuolle seinälle.

Tässä ollaan aloittamassa tapetointia. Liisteriä on jo vedetty vuotaan, joka on lattialla.

Emme ole koskaan tapetoineet mieheni kanssa yhtään mitään. Mieheni on "maalimiehiä", eli hänen kodeissaan on aina ollut seinät maalattuja. Se on kätevää, kun voi vaihtaa väriä mielen mukaan ja likainen seinä on helppoa pestä tai maalata uudestaan.


Minä olen joskus tapetoinut Turussa kotiani isäni kanssa, mutta en kyllä muista, että olisin tehnyt muuta kuin ollut seurana;) Eli voi sanoa, että tapetointikokemukseni rajoittuu isäni tapetoinnin katsomiseen ja sekä ystäväni tapetoinnin katselemiseen viime kesänä Suomessa. Ystäväni on mestaritapetoija. Hän iltaisin vetäisi seinään pari tapettivuotaa siinä rupattelun lomassa.

Liisteri pitää pyyhkiä tapetista heti, niin luki purkissa.

Me emme mieheni kanssa päässeet aloittamaan tapetointiuraamme helpoimmasta päästä, kuten seinästä näkyy. Seinä on korkea rajoittuen vinokattoon, seinän rikkoo ikkunat ja vielä piippukin on siinä hiukan tiellä.

Liisterin osasin sekoittaa. Leikkasimme tapetit suunnilleen oikeaan mittaansa ja sitten levitin liisteriä ekalle vuodalle. Muistin, että se pitää jättää imeytymään noin 10 minuutiksi. Jätinkin, mutta unohdin, että tapetti olisi pitänyt taittaa. Kun katsoin vuotaa 10 minuutin päästä, liisteri oli jo melkin kuivunut. Piti laittaa lisää liisteriä! No, kyllähän ne tapetit seinään saatiin ja saldona on vain yksi pieni ryppy ja hiukan vino vuota. Kokonaisuus on kuitenkin melko onnistunut näin ensikertalaisille.

Mieheni leikkaa ylimääräisiä pois.

Vielä lopuksi haaste, jonka kopioin Susan blogista "Free to be me".

Silmien väri: Siniset
Hiusten väri:Vaaleat
Oikeakätinen vai vasenkätinen:Oikea
Horoskooppimerkki:Vaaka
Jokin huono ominaisuus: Alakuloisuus
Jokin hyvä ominaisuus: Luovuus

SUOSIKKEJA

Väri: Vaaleanpunainen
Karkki: Lakrisal
Juhlapyhä: Joulu
Ruoka: Pihvi, ranskalaiset, salaatit, omatekemä sushi, graavi lohi, frutti di mare -pitsa


Bändi: ei ole
Viikonpäivä: lauantai

OLINPAIKASTA JA MUUSTA

Mitä ikkunastani näkyy: puita, kukkia ja kumpuja
Musiikki, jota soitan jatkuvasti: klassinen cd:ltä ja radiosta tulee mitä tulee
Mitä päälläni on juuri nyt: Aamutossut, vaaleanharmaat löysät housut, neuletakki ja muumihuivi

OLENKO KOSKAAN...

...suudellut ventovierasta ihmistä? Olen, mutta vain poskelle
...rikkonut lakia? Olen ajanut liian kovaa, ylittänyt tien väärästä paikasta jne.
...ollut televisiossa? Olen
...varastanut kaupasta? En
...toteuttanut unelman? Monia!
...satuttanut jotakuta? Joo :(

JUURI NYT

Mieliala: Onnellinen
Aika: 10.20
Huulipuna: ei ole
Suunnitelma: Alan ommella tyynynpäällisiä

Pilarin paikka

Kuka teidän perheessä määrää pilarin paikan? Meidän perheessä on tänään tällainen tarina:
---
Mieheni tahtoi laittaa portaiden viereen toisen luonnonpuupilarin, sillä yläkerran lattia tärisi ja taipui vieläkin liikaa siellä kävellessä. Lisäksi pilarien väliin saisi laitettua kaiteen. Minä suostuin ideaan. Sanoin vain, että täytyy sitten kokeilla ensin, miltä pilari näyttäisi ja missä sen oikea paikka olisi.

Miehet laittoivat kaakeleita lattiaan ja yhtäkkiä he häipyivät ulos. Kuulin, että siellä sahattiin puuta. Miehet tulivat sisään kantaen todella painavaa puupilaria ja alkoivat laittaa sitä paikoilleen. Olin sanonut miehelleni, ettei sitten laittaisi pilaria ikkunan eteen ja luotin siihen, että hän oli ollut samaa mieltä ja tekisi niin kuin olin luullut, että oli sovittu. Olin mökin puolella, enkä kestänyt mennä katsomaan puuhastelua, sillä kuulin, ettei miehillä ollut oikein homma hanskassa. Kuulin, että puuta sahattiin taas sirkkelillä talon sisällä ja ääni oli hirveä. Sitten hakattiin puuta ja neuvoteltiin. Minä laitoin lounasta, enkä mennyt olohuoneeseen.

---

Työmiehet lähtivät pitämään lounastaukoaan ja mieheni tuli mökin puolelle. Hän kertoi, että pilari oli paikoillaan! Menin olohuoneeseen ja meinasin purskahtaa itkuun...pilari oli ikkunan edessä! Sanoin asiasta miehelleni niin rauhallisesti kuin pystyin, mutta pettymys kyllä kuului äänestäni ja näkyi naamastani. Sanoin, että nimenomaan olin sanonut, ettei ikkunan eteen saisi laittaa. Mieheni puolusteli, että se oli ainoa mahdollinen paikka, sillä pilari oli saatava kattopalkin kohdalle juuri strategiseen pisteeseen. Sanoin, etten pitänyt pilarista siinä paikassa ja että olin surullinen, kun nyt menetimme ikkunanäkymän. Ennen mökin puolelta (jossa on keittiö ja työhuoneeni) näki suoraan ikkunasta ulos, mutta nyt pilari peitti lähes koko ikkunan.

---

Mieheni suuttui ja sanoi, että olen pilaria vastaan, sillä se oli hänen ideansa. Sanoin, etten koskaan ollut kieltänyt häntä laittamasta pilaria, vaan ainoastaan kiinnittämään huomiota sen paikkaan. Mieheni käski minun tulla eri paikkoihin olohuoneeseen ja katsoa, että pilari ei peittänyt ikkunaa. Ei peittänytkään, mutta yhdestä suunnasta peitti ja se näytti tyhmältä ja minä ajattelin taloa kokonaisuutena. Miksi sen pitäisi yhdestä suunnasta peittää ikkuna, jos kerran on mahdollista laittaa se paikkaan, jossa se ei peitä ikkunoita mistään suunnasta katsottuna?

---

Mieheni käski minun katsoa pilaria sieltä ja täältä. Miehenikin katseli sitä eri suunnista ja sanoin hänelle, ettei hänen tarvitsisi niin paljon katsella ja vakuutella, jos hän itse olisi varma oikeasta paikasta. Minä en kuulemma tukenut hänen sisustusideoitaan ja se oli väärin. Minun kuuluisi tukea häntä ja sanoa, että onpa upea. Sanoin, että pilari oli hieno, mutta se oli väärässä paikassa, enkä muuta voi sanoa. Mieheni sanoi kiukkuisena, että selvä, käske sitten työmiehiä ottamaan koko typerä systeemi pois, mutta hän ei sitä tee! Sanoin, että olkoon sitten siinä ja otetaan se joskus myöhemmin pois, jos se yhä vaivaa mieltä.

---

Yhtäkkiä mieheni sanoi:" En minäkään tykkää tuosta pilarista tuossa, mutten kehtaa sanoa noille miehille, että se pitäisi ottaa pois tai siirtää, sillä sen laittamisessa oli niin kova työ." Miehet olivat yhä lounastauolla. Kysyin mieheltäni, onko mitenkään mahdollista, että pilaria siirrettäisiin seuraavan tukipuun kohdalle. Mieheni sanoi, ettei ollut varma, mutta näin, että hän alkoi ajatella asiaa. Minä hain yhden pitkän kepin ja laitoin sen seuraavan tukipuun kohdalle, jotta voisimme nähdä suunnilleen, miltä se näyttäisi. Hotkaisimme äkkiä spagetit lautaselta ja olimme valmiina, kun työmiehet tulivat taas sisälle.

---

Mieheni katsoi työmiehiä ja sanoi anteeksipyytävä hymy huulillaan:" Rouvani ei tykkää pilarista tuossa, sillä se peittää ikkunan." Hän nosteli kulmiaan sillä tavalla, että "kyllähän nuo naiset ja niiden mielenmuutokset tiedetään". Minä olin vain hiljaa ja otin syyt niskoilleni. Joskus on helpompaa näytellä tyhmää. Mieheni laittoi pilarin väärään paikkaan, sitten suuttui siitä minulle, kun kehtasin sanoa asiasta, sitten hän itse muutti mieltään pilarin suhteen ja lopulta koko homma oli minun syyni. Miehet alkoivat rutisematta vaihtaa pilarin paikkaa. Se saatiinkin minuutissa pois entiseltä paikaltaan ja sitten meni ehkä vartti, kunnes se oli seuraavan tukipuun kohdalla. Sitä piti taas vähän sahailla, jotta se saatiin mahtumaan lattian ja katon väliin. Kun työ oli tehty, kaikki totesivat, että nyt pilari oli paljon paremmassa paikassa.

---

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun meillä käy niin, että muutamme molemmat mieltämme jonkun asian suhteen rakennusvaiheessa, eikä mieheni kehtaa sanoa sitä työmiehille. Silloin vaimo saa syyt niskoilleen ja työmiehet vikuroimatta tekevät työn uudestaan, sillä "kyllähän nuo naisten mielenmuutokset tunnetaan". Sitten voidaan vähän hymähdellä päälle ja mieheni säilyttää arvokkuutensa.

---

Minua ei haittaa, vaikka näin käy. Minähän olen muutenkin outo ulkomaalainen nainen. Minua ei kiinnosta, mitä mieltä työmiehet ovat minusta, mielipiteistäni tai niiden ailahtelevaisuudesta. Tärkeintä on se, että pilarin paikan määrään MINÄ ;D

---

Kuvassa näkyy pilari oikeassa paikassa. Katsokaapa yksi kattopalkki vasemmalle. Siinä pilari oli ensin! Miten jollekin voi edes tulla mieleen?

Vihdoinkin!

Meillä alkoi tänään vihdoinkin alakerrassa lattioiden kaakelointi. Ehkä reilun viikon päästä saamme tuotua huonekaluja sisään!

Saimme jo poistettua oven laseista muovit. Siinä oli muuten hommaa.

Tähän asti olohuoneessa ollaan menty ulkokalusteilla ja betonilattialla. Olohuoneemme ainoa sisustus näkyy tässä kuvassa.

---

Pitäkää nyt peukkuja, että maestrot tekevät homman loppuun reippaasti, eivätkä yhtäkkiä häippäse johonkin!

Viisi sisustajaa

Tyhjät maalatut huoneet ovat kauniita. En tahtoisi täyttää niitä huonekaluilla - ja toisaalta taas sormet syyhyävät päästä sisustamaan. Kunpa osaisi sisustaa vain tarpeellisella ja jättää kaikki turha roina pois. Tiedän jo nyt, etten pysty siihen. Ollapa kaksi taloa! Toisen sisustaisi sillä tavalla kuin tietää olevan tyylikästä, kaunista ja harkittua. Ja sen toisen sisustaisi sillä kaikella rakkaalla roinalla, josta ei voi luopua ja jota tahtoo katsella ympärillään, vaikka tietää, ettei se ole tyylikästä! Kummassahan talossa sitä loppujen lopuksi viihtyisi paremmin? Nyt ajattelen, että siinä harmonisessa tyylikkäässä. Siinä roinatalossa kävisin hakemassa inspraatiota;)

Tähän kuvaan sain vangittua melko hyvin vierashuoneen seinien värin.

---

Minussa siis taistelee kaksi sisustajaa. Minä tiedän, mikä on kaunista, tyylikästä ja harkittua ja voisin sen toteuttaa, mutta se toinen sisustaja minussa tykkää tilpehööristä ja roinasta. Koska en omista kahta taloa, se jälkimmäinen sisustaja taitaa voittaa. Ensimmäistä sisustajaa kuitenkin auttaa se, ettei meillä ole paljon huonekaluja, joita pitäisi survoa jokaiseen nurkkaan. Täytyy pärjätä melko vähällä.

---

Minulla on paljon leluja ja nukkeja, jotka tahdon talooni. Tahdon tehdä niistä asetelmia ja nähdä ne ympärilläni. Tulevaisuudessa ne tulevat olemaan näyttelyssä, joten sitten ne ovat talostani poissa. Näyttelyn tekemiseen saattaa kuitenkin vielä mennä vuosia, sillä oikeaa paikkaa ei ole vieläkään löytynyt. Tontin etsimisessä olemme pitäneet taukoa nyt neljä kuukautta. Olemme keskittyneet tähän taloon sekä maanjäristykseeen. Nyt kuitenkin olisi taas aika lähteä katselemaan paikkoja sillä silmällä. Jotain meillä on jo vähän suunnitelmissakin.

Tämä rautainen kattokruunu on ensimmäinen yhteinen sisustushankintamme Chilessä. Se on roikkunut mökin katossa, mutta nyt se pääsi yläkerran saliin.

---
Kolmas sisustaja on mieheni, joka antaa minulle hyvin vapaat kädet, mutta on hänelläkin sanottavaa joihinkin asioihin. Esimerkiksi olohuoneeseen on laitettava yksi iso maalaus, jonka hän osti chileläiseltä taiteilijalta. Taulu kertoo Chilen historiasta. Espanjalainen valloittaja Pedro de Valdivia on hevosen selässä ja Araucano-intiaanien päällikkö Lautaro yrittää tappaa Valdiviaa, jossa sitten muuten onnistuikin. Onneksi taulussa sentään ei makaa verinen ruumis hevosen selässä.... Joka tapauksessa taulu on tumma ja sotaisa, eikä sovi laisinkaan sen tyylin kanssa, jota minä aion toteuttaa. Taulu seinälle kuitenkin laitetaan.

---

Toinen seikka, jossa mieheni tahtoo pitää päänsä, on makuuhuoneen kaapittomuus. Hän tahtoo avaran makuuhuoneen, jossa ei ole isoja vaatekaappeja. Minä olin jo suunnitellut, että teemme itse ruutuikkunoista vaatekaapit ja minä laittaisin verhot sinne sisäpuolelle. Toisaalta minusta hänen ideansa on hyvä. Näyttäähän huone avarammalta ilman kaapeja. Sitten taas tiedän, että jos meillä ei ole kaappeja, kaikki vaatteet ovat läjissä nurkissa ja tuolien päällä. Olemmekin nyt suunnitelleet laittavamme isot vaatekaapit yläkerran saliin, eli ihan makuuhuoneen viereen. Se huone on pienempi kuin makuuhuone, joten kaapit tulevat lohkaisemaan huoneesta ison osan. Mutta onko sillä sitten väliä? Huone on periaatteessa "turha". Ajattelimme laittaa siihen huoneeseen futonsohvan, jonka voi aukaista, jos vieraita on enemmän kuin vierashuoneeseen mahtuu...erittäin epätodennäköistä meillä.

Makuuhuone ja aula. Oven ikkunoissa vielä muovit.

---

Neljäs sisustaja on mieheni sisko, joka ei varsinaisesti osallistu sisustamiseen, mutta olemme saaneet hänen talonsa huonekalut. Ne eivät ole oikein makuuni, mutta koska ovat uusia, hyväkuntoisia ja ihan siedettäviä, olihan ne "pakko" ottaa vastaan. Kieltäytyminen olisi ollut todella epäkohteliasta VARSINKIN, kun hän tietää, ettei meillä ole yhtään omia huonekaluja! Muutimme Chileen suoraan hänen taloonsa ja sieltä mökkiimme, johon tarvitsi ostaa vain muutama pieni huonekalu! Kun hänen talolleen löytyi ostajat, hän ei tahtonut myydä huonekaluja, vaan tahtoi lahjoittaa ne meille. Lahjoittamalla huonekalunsa, jotka hän on valinnut omalla maullaan, hän näin osallistuu siis meidän kotimme sisustamiseen. Minun tehtväkseni nyt jää se, että miten saan PEITETTYÄ huonekalut mahdollisimman hyvin;) Ne ovat kaikki tummaa kiiltävää puuta ja antiikkityylisiä, mutta uusia. Kaiken huipuksi toinen sohvista on keltakukkainen ja toinen punakukkainen. Olen ajatellut jossain vaiheessa päällystyttää ne uudelleen ja mieheni sanoi, että ne voisi antaa jollekin ammattilaiselle maalattavaksi, mutta sen aika ei ole nyt, kun rahareikiä on muutenkin paljon, kun rakentaminen on kesken ja uuden tontin etsintä suunnitelmissa. Olen tehnyt sellaisen maastoutumissuunnitelman niille valtaville sohville, että ostan jotkut tosi isot päiväpeitteet ja peitän ne niillä. Chilessä ei myydä irtopäällisiä sohviin, enkä mitään kuminauhavirityksiä huolisikaan.
---
Neljännen sisustajan huonekalumaku kyllä auttaa hieman sitä, että kolmannen sisustajan tumma sotaisa taulu sointuvat yhteen. Tämä taas ei ole pelkästään huono asia, sillä ensimmäinen ja toinen sisustaja saattaisi päätyä ääripään ratkaisuihin ja talo saattaisi näyttää jopa liian vaalealta. Nyt ehkä vaaleaan taloon tummat huonekalut ja tumma sotataulu tuovat vähän jämäkkyyttä ja sellaista särmää, joka tekee talosta juuri meidän näköisen, eikä suoraan sisustuslehdestä matkitun tyylin mukaista;)...näin ainakin tahdon ajatella lohduttaakseni itseäni. Ei meidän olohuoneesta tule Jeanne d'Arc lehteen kelpaavaa. No ei tulisi senkään puolesta, että meille ei tule yhtäkään Madonna-patsasta! Tässä katolisen kulttuurin keskellä eläessäni en kaipaa sellaisia symboleja talooni.

Viides sisustaja on chihuahualaumamme, joka luonnollisesti asuu sisätiloissa. Chihulauman takia voin unohtaa valkoiset sohvat! Vaikka ne onkin opetettu siihen, ettei sohville saa hypätä, sitä täytyy kuitenkin kokeilla vähän väliä, josko säännöt tässä talossa olisivat muuttuneet...Sitten on vielä tämä meillä usein vieraileva chihupoika, joka saa hyppiä sohville, vaikka omistajalla on tiedossaan meidän talon tavat. Pojalle oikein tehdään aina paikka sohvalle, nojatuolille ja joka paikkaan, missä meidän omat chihumme eivät saa olla.
---

Omat chihumme myös raapivat aina sohvankulmia silloin, kun tahtovat, että me otamme ne syliin. Eli tassunkuvia olisi kaikki sohvankyljet kuitenkin täynnä. Se mainitsemani päiväpeitetaktiikka saattaisikin onnistua valkoisena, sillä peitteethän on helppo viskata pesukoneeseen.
---
Chilessä on myös tapana, että lapset kiipeilevät sohvilla kengät jalassa...ja meillehän tullaan ulkoa suoraan olohuoneeseen. Meillä ei ole paljon lapsiperheitä lähipiirissämme, mutta ne vähätkin saisivat aikaiseksi ihan mukavaa jälkeä...eli chihujen ja vieraiden takia sohvan väriä täytyy miettiä pitkään ja hartaasti.
---
Viides sisustajaryhmä myös sanelee alakerran lattiamateriaalin: kaakelia koko alakerta. Mattoja vain kuistille kenkien ja tassujen pyyhintään.
--
Tästäpä tuli pitkä sisustusanalyysi. Syysherra on levittänyt viittansa ikkunan takana. On harmaata ja osa puista on pudottanut lehtensä. Kirsikkapuut ovat keltaisena, vuorille ei näe. Viides sisustajaryhmä koisii keränä tyynyjen päällä ja takka loimottaa lämpöään blogin kirjoittajan kylkeen. Mukavaa toukokuuta lukijoilleni!

Valkoista sutia käyttävä rohkea nainen...

...maalaa lattiat kiiltäviksi!

Ystäväni näki eilen ensimmäisen kerran sisältä maalatun talomme. Hän nousi portaat ylös ja sanoi:" Uskomatonta, miten paljon valoa!" Hän kulki läpi huoneet ja jatkoi:" Olet kyllä tosi rohkea, kun uskalsit maalata kaikki pinnat." Minusta tuo oli huvittavaa. Mitä rohkeutta siihen tarvitaan? Minä olin varma valinnoistani, eikä minun tarvinnut pohtia, uskallanko maalata vai enkö. Ystäväni ajattelee niin chileläisesti, että kaikki puupinnat TÄYTYY LAKATA. Hän asuu puutalossa, jonka kaikki seinät on lakattu ja nyt ajan myötä ne ovat tummuneet ja koko koti näyttää tyypilliseen chileläiseen tapaan tummalta. Lattian he ovat käsitelleet sellaisella aineella, joka tekee lattiasta lasimaisen tai muovimaisen, ihan nätti, mutta näyttää myös lakatulta. Jonkinlainen lakka se onkin.


Kun kiertelimme kaupoissa etsimässä maaleja puulattioille, niitä ei ollut. Kaikki myyjät joka puolella suosittelivat vain ja ainoastaan lattialakkoja sekä sitä "vitrificantea", jota ystävänikin lattioihinsa laittoi. Täällä ei kenellekään mennyt jakeluun, että me todellakin tahdomme maalata lattiat. Tuli vain sellaisia kommentteja, että maali ei kestä puulattialla, vaan se kuluu tai lohkeilee. Sitten löysimme sen maalin, joka on tarkoitettu puu- ja sementtilattioille. Törmäsimme siihen ongelmaan, että se oli niin mattapintainen, että siitä ei saa pyyhittyä tahroja pois. Menimme kysymään neuvoa kaupoista ja taas sama juttu. Ei lattioita voi maalata valkoiseksi. Tämä maali on tarkoitettu urheilutiloihin, joten se on kestävä, mutta värin täytyy olla jokin muu kuin valkoinen.
---
Sitten kysyin teiltäkin neuvoa ongelmaan ja sainkin vastauksia. Joku teistä lukijoista kehoitti sekoittamaan lakkaa maaliin. Minusta se kuulostaa hyvältä idealta, mutta pelkään, että se kellertää valkoisen maalin. Soitimme tutulle, joka on maalifirman myyntimies ja hän neuvoi meitä ostamaan lattiamaalin heiltä. Se olisi vesipohjainen epoksimaali, joten voisimme vetää sen vain tuon aikaisemman maalin päälle.
---
Epoksimaali on todella kallista verrattuna muihin maaleihin. Gallona tavallista maalia maksaa noin 12 000 pesoa, kun taas tämä epoksimaali maksoi yli 30 000 pesoa! (1 euro=700pesoa). En tiedä, mitä maalit Suomessa maksavat, mutta Chilen hintatasoon nähden tämä on tosi kallista. Meidän kuitenkin oli pakko ostaa, sillä muuten emme saisi lattioita puhdistettua. Epoksimaali pitää sekoittaa itse katalysaattorin kanssa. Sekoitettu maali pitää käyttää samana päivänä.


Perjantaina maalasin aputyttöni kanssa koko yläkerran lattiat. Ja oih ja voih! Nyt tulos on juuri se, jota alusta asti tahdoin! Se on KIILTÄVÄ ja VALKOINEN ja toivottavasti hyvin pyyhittävä. Huomenna maalaan portaat toiseen kertaan sekä lattialistat.
---
Syyssateet kolkuttelevat nurkalla. Taivas on harmaa ja ilma usvainen. Tänään pitäisi alkaa ropina ja kestää ilmeisesti koko viikon. Sitten saa taas tottua kuraisiin tassuihin ja mutaisiin saappaisiin!

Valkoiset portaat ja enkelimäinen olo

Nyt olemme maalanneet portaat kolmeen kertaan lattiamaalilla, joka kestää kovaa käyttöä...mutta törmäsimme ongelmaan. Maali on mattapintainen, joten siihen tarttuu kaikki lika, eikä sitä saa pyyhittyä helposti pois.

Chilessä ei myydä lattiamaaleja, jotka olisi tarkoitettu nimenomaan puulle. Kiiltäviä lattiamaaleja ei myydä, sillä ne ovat liian liukkaita muka. Chilessä ollaan sisällä kengät jalassa, joten maalin tosiaan pitäisi olla hyvää. Öljymaalia ei suositella lattiaan, koska se kuulemma alkaa lohkeilla puun eläessä. Jäljelle jäï sitten kaksi maalivaihtoehtoa, jotka ovat molemmat sellaisia, että niillä voi maalata joko puu- tai sementtilattian.

---

Nyt olemme etsineet jotain tuotetta, jonka voisimme vetää tuon maalin päälle, joka antaisi kiiltävän ja pyyhittävän pinnan. Sellaista ei ole.

---

Ajattelimme vetää kiiltävän öljymaalin tuohon päälle, sillä olisi se parempi kuin nykyinen ratkaisu. Täällä Peikkokukkulalla on talvella kengät ja tassut punaisessa mudassa, joka kyllä pilaisi nuo portaat sekä yläkerran lattian hetkessä. Nyt te tietenkin ihmettelette, että miksi me emme ota kenkiä pois jaloista sisätiloissa. Niin minäkin ihmettelin, kun vielä asuin Suomessa, mutta nyt ymmärrän.

---

Chilessä yli puolet vuodesta sisä- ja ulkotilan lämpötila on suunnilleen sama. Täällä sisä- ja ulkotilan raja ei ole yhtä jyrkkä kuin Suomessa. Täällä mennään sisään-ulos jatkuvasti ja ovet ovat auki. Kuraa ja mutaa täällä ei ole kuin talvella, sillä kesällä ei sada ollenkaan. Kaikki pysyy melko puhtaana.

---

Pari-kolme kuukautta jätämme kumisaappaat yleensä oven viereen ja vaihdamme sisätossuihin. Yli puolet vuodesta tuota ei tule tehtyä. Päätimme kuitenkin, että yläkertaan ei kengillä mennä. Yläkertaan ei myös ole koirilla asiaa. Saan sinne laittaa valkoisen lattian ja jopa valkoisen sohvan, jos tahdon. Alakertaan tulee kaakelilattia ja koiralauman kestävää sisustusta.

---

Emme ole menneet nyt maalaamisen jälkeen yläkertaan kuin sisätossuilla ja jo nyt portaat ja yläkerran lattia ovat täynnä tahroja! Ongelma on saatava ratkaistua! Kun meille tulee vieraita, heitä ei voi pyytää riisumaaan kenkiä, sillä se koettaisiin epäkohteliaana. Kengät kyllä otettaisiin pois, mutta loukkaantuneita oltaisiin ties miten monta kuukautta tai vuotta sen jälkeen... Kenkien pois ottaminen ei ole maan tapa.

---

Mieheni sisko on tuonut omat tossut tänne meille, joilla hän tassuttelee yläkertaan. Saa nähdä, miten kauan häntä huvittaa noudattaa hullun talon hulluja tapoja...

---

Nyt soitimme yhdelle tutulle, joka on maalifirman myyntimies. Hän yrittää löytää meille jonkun tuotteen, joka auttaisi ongelmassa. Jotain hän kuulemma jo löysikin ja se maksaa PALJON. Meidän on kuitenkin pakko ostaa, maksaa mitä maksaa tai muuten olemme todellisessa pulassa, syyssateet ovat jo kulman takana!

---

Valkoiset portaat ja valkoiset puulattiat eivät ole Chilessä tyypilliset. Kälyni totesi, kun meni ekan kerran maalattuun yläkertaan, että "onpa enkelimäinen olo" :)

---

(Kuvassa tuftaustekniikalla tekemäni tyyny.)

...

ILOISTA VAPPUA TEILLE SUOMEEN! Chilessä ei vappua vietetä, mutta huominen on pyhäpäivä samasta syystä kuin Suomessakin. Työläiset taitavat marssia kaupungissa.

Vielä ikkunoista näkee ulos...

...koska kaltereita ei ole asennettu!

Tätä on todellisuus Chilessä. Ihmiset joutuvat elämään kaltereiden takana. Kun vielä asuin Suomessa, sanoin ettei meidän taloomme sitten laiteta kaltereita.

---
Olimme asuneet kolme viikkoa kälyni uudessa talossa, johon ei vielä ollut ehditty laittaa kaltereita, kun meille jo murtauduttiin. Viikon päästä siitä meille tuli saksanpaimenkoira ja viikon päästä siitä kalterit. Nyt en enää suostu elämään ilman kaltereita, vaikka niitä inhoankin.

Nyt meidän omassa talossamme ei vielä ole kaltereita. Emme voi lähteä täältä minnekään niin, ettei joku jäisi tänne vahtimaan. Kun lähden mieheni kanssa Concepcioniin päiväksi, aputyttöni jää meille talovahdiksi. Tai jos kälyni saattuu olemaan täällä, hän toimii vahtina. Yleensä kuitenkin menemme asioillemme eri aikaan toisen jäädessä kotiin.

Kun olin Concepcionissa Feria de Arte Popularissa kaksi ja puoli viikkoa, mieheni oli kotona koirien kanssa. Hän katseli iltapäivällä jalkapallo-ottelua. Kun hän meni alkuillasta varastoon, hän huomasi, että siellä oli käyty varkaissa! Moottorisaha, ruohonleikkuri ja kaikki hänen työkalunsa oli viety. Hän soitti poliisit, jotka esittivät tavallisen shown. Menimme puhumaan fiskaalin kanssa, joka lupasi panna erikoispoliisin asialle. Poliisit sanoivat epävirallisesti, että he tietävät, kuka rosvo on. Kaikki naapurimme kertoivat meille myös, että työntekijä, joka meillä oli viikon töissä ja sitten häippäsi, on kauhea varas, minkä tietää kaikki! Kerroimme työntekijän nimen fiskaalille. Työntekijä on ollut monta kertaa vankilassa varkauksien takia. Nyt tapahtuneesta on kulunut kolme kuukautta, eikä rosvoa ole löydetty, emmekä me ole saaneet tavaroitamme takaisin. Työntekijä jatkaa normaalia elämäänsä kotonaan, eikä hänelle tapahdu mitään...


Moottorisaha oli Stihlin ammattikäyttöön tarkoitettu kallis kapine. Tarvitsemme sitä moneen työhön täällä sekä polttopuiden tekoon. Ruohonleikkuri oli lahja kälyltä. Mutta ei sillä väliä ole, meiltähän saa varastaa vaikka tuhkat pesästä, kun kerran olemme "rikkaita ulkomaalaisia"...

Harmi, ettemme ole rikkaita lakimiespoliitikkoja. Moottorisaha olisi kyllä löytynyt siinä tapauksessa.

Tulkoon valkeus....

... ja valkeus tuli!

Ihanaa hiontaa

Minä hurahdin hiontaan! Meille tuli eilen lattianhiontamasiina kylään kahdeksi päiväksi. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ensin mieheni hurrasi sillä tärkeännäköisenä makuuhuoneenlattiaa ja minä sain pidellä vain sähköjohtoa! Hionta näytti vaikelta ja raskaalta. Kun mieheni oli huristellut koko yläkerran kertaalleen ja hän tahtoi levätä, pyysin josko minäkin saisin kokeilla. Mies antoi auliisti koneen minulle ja kun minä pääsin "rattiin" kiinni, niin en tahtonut lopettaa ollenkaan!

---

Mikä nautinto, kun näkee kellastuneen laudan muuttuvan niin helpolla vaaleaksi. Huristelin kaikki yläkerran huoneet moneen kertaan mieheni pidellessä sähköjohtoa;)

---

Lattianhionta koneella on HELPPOA! Koneessa on mekanismi, joka vetää laitetta itse eteenpäin, joten ei tarvitse käyttää laisinkaan voimaa.

---

Kuvittelimme, että työhön menisi koko päivä aamusta iltaan ja vielä seuraavastakin päivästä puolet. Kello on nyt neljä iltapäivällä ja olemme valmiit! Lattia on hiottu! Totta kai nyt on vielä edessä käsihiomakoneella kulmat ja seinänvieret sekä sellaiset kohdat, joissa lauta on niin paljon matalammalla kuin viereinen lauta, ettei koneella voinut sitä hioa. Muistakaapa, ettei Chilen lautalaatua voi verrata suomalaiseen.

En tiedä, olemmeko hioneet riittävästi ja mitä joku ammattilainen sanoisi, mutta me itse olemme tyytyväisiä tulokseen ja meidän talommehan tämä on. Jos tämä on meille hyvä, niin se riittää!

---

Säästimme 200 000 pesoa! Jos olisimme Sodimacista koneen vuokran lisäksi ottaneet miehen tekemään hionnan, olisimme joutuneet pulittamaan melkein 300 euroa...työstä, jonka tekeminen oli hauskaa!
---
Lattiahiomakoneen vuokra on n. 15 euroa/ päivä. Takuuta piti maksaa n. 2000 euroa, jonka siis saa takaisin, kun palauttaa koneen. Ei tullut kallis lysti!
---
Torstaina on suunnitelmissa aloittaa lattianmaalaus.
---

...tuosta koneesta vaan en raskisi luopua..;)

Porras- ja maestro-ongelmia

Olenkin jo kertonut teille, että talomme piirustukset tein MINÄ ITTE, eikä kukaan tarkistanut niitä...ja olenko minä ARKKITEHTI? No en, minä olen VILOSOHVIAN MAISTERI.

---

Kerroin teille myös, että kun rakennusmiehet tulivat töihin, he eivät edes vilkaisseet piirustuksiani kahden ekan päivän aikana. Kun sitten kolmantena päivänä vilkaistiin papereitani parin minuutin ajan, maestro totesi, ettei sillä niin väliä ole, sillä katsotaan sitten samalla rakentaessa, mihin laitetaan ikkunat ja mihin portaat tulevat. Portaiden miettimisen olinkin jättänyt heille, sanoin vain, että tahdon, että portaat tulevat yläkerran keskihuoneeseen.Luotin siihen, että ammattilaiset tietävät, mitä tekevät.

---

Mutta ovatko KIRVESMIEHET ammattilaisia?...No eivät ole. He ovat tuskin käyneet peruskoulua loppuun asti.

Miehet jättivät aukon ulkoseinän viereen olohuoneen puolelle ja suunnittelivat tekevänsä suorat pitkät portaat. Tehtiin harjoitusversio ja minä, lyhin porukasta, löin pääni kattoon, joka yläkuvassa näkyykin. Tajuttiin, että portaat on suunniteltava toisella tavalla. Maestro ehdotti, että portaat menisivät niin, että ne peittäisivät osan alakerran yhden huoneen ovesta! Se oli heidän mielestään hyvä ratkaisu ja jopa mieheni meinasi hyväksyä sen. Se näytti aivan älyttömältä ja jos meille tulisi joku pidempi henkilö kylään, niin hänen pitäisi tosissan varoa, ettei löisi otsaansa portaiden kulmaan. Yleensä kun ihmiset ovat tottuneet siihen, että ovireikä on yhtä iso molemmista reunoista...
---

Minä nostin metelin ja sanoin, ettei tuollaista chileläistä ratkaisua kyllä tähän taloon tule. Mieheni suutahti minulle, ettei maestrojen kuullen saa laittaa halvalla tätä maata ja tämän maan tyyliä, vaikka kahdestaan siitä aina vitsailemmekin. Minä olen kyllä sitä mieltä, että "ammattilaisten" pitäisi oppia muutakin kuin naulaamaan nauloja lautoihin...varsinkin, kun heillä on aina hyvin korkea käsitys omasta ammattitaidostaan...(jolle suomalaiset kirvesmiehet nauraisivat pissit housuissa). Anteeksi nyt, jos tätä lukee joku chileläinen, mutta tämän asian olen joutunut toteamaan NIIN MONTA KERTAA tämän reilun neljän vuoden aikana, kun täällä olen asunut, että TIEDÄN mistä puhun...(tervetuloa katsomaan, jos ette muuten usko).

---

Tietenkin saattaa olla, että täällä on loistaviakin kirvesmiehiä, mutta me emme ole sellaisiin
törmänneet tällä alueella, jossa me asumme. Tämä tosin on köyhähköä aluetta. Kalleilla esikaupunkialueilla muurien takana on todella hienoja taloja, mutta maaseudulla sellaisia ei näe.

Lopulta tämän porrasongelman ratkaisi mieheni diplomi-insinöörin putkiaivoillaan. Chilen luonnonmetsän litre-puu toimii tukipilarina. Portaiden alkuosa on kuin normaalit suorat portaat, mutta yläpäässä portaat alkavat kiertää kierreporrasmaisesti käyttäen pilaria tukenaan. Pilariin hakattiin lovet, joihin porrasaskelmat upotettiin. Kulma on melko terävä ja yläpäässä askelman astuinosa on pienehkö, mutta hyvin se silti toimii. Ainakin paremmin kuin sellaiset oikeat tosi pienet ja kapeat metalliset kierreportaat, joita olen joskus kokeillut.

---

Portaat on tarkoitus maalata valkoiseksi.
---

Enpä ole kertonutkaan teille vielä, minkä tempaukset maestrot tekivät...He jättivät loput työt tekemättä ja ottivat toisen työn vastaan. Meiltä puuttuu sovituista töistä vielä koko alakerran kaakelilattiat, koko kylpyhuone, koristekiviseinät kevyttakan ja piipun taakse ala- ja yläkertaan sekä kevyttakan asennus. Näiden siis piti sisältyä talon tekemisen hintaan. Onneksi mieheni ei maksanut koko summaa, vaan sanoi, että hän maksaa loput, kun työt ovat valmiina.

---

Lisäksi oli sovittu, että kun nuo työt ovat valmiit, he tekevät lisämaksusta kuistin sekä remontoivat kokonaan mökkiosan.

---

Mastroille on kuitenkin tarjottu jostain työtä, josta maksetaan enemmän kuin loppusumma meidän talostamme sekä lisätyöt. He vain jättivät ilmoittamatta meille, eivätkä vastaa puhelimeen. Kätevää! Nyt kun maanjäristysten takia maestroja on mahdotonta löytää, he nostavat hintojaan, jättävät keskeneräisiä töitä kesken ja ottavat uusia töitä.

---

Täällä on syksy päässyt kunnolla vauhtiin, joka tarkoittaa sitä, että aamut, illat ja yöt ovat jo tosi viileitä, 10 asteen kieppeillä. Iltapäivisin vielä on t-paitailmat. Meillä ei ole talossa minkäänlaista kunnollista lämmitystä. Puuhellan otimme pois käytöstä, koska kuvittelimme, että sen paikka vaihdetaan. Kevyttakkaa ei ole asennettu. Meillä on vain kaasulämmitin, jota inhoamme käyttää. Sen lämpö on kosteaa ja haisevaa. Meillä on chihuille pieni sähköpatteri, mutta sillä ei voi lämmittää kuin pikkuruisen huoneen ja sähkö Chilessä on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, joten sähkölämmitystä ei voi edes harkita.

---

Minä olen täällä aamuisin kuin jäykkä vanha akka. Jäykkä siis siksi, että minulla on niin paljon vaatteita, etten taivu mihinkään suuntaan ja nyt minulla on vielä niska-hartiaongelmiakin, johon sain lääkityksen. Aamuisin minulla on kaksi paitaa ja paksu villatakki päälläni ja sen lisäksi olen filtin alla. Huh, mitä tämä onkaan kuukauden päästä!

---

Hyvällä mielellä silti...ollaanhan tässä taloprojektissa kuitenkin jo voiton puolella:) Ja kai me jotkut puoskarit löydämme loput työt tekemään... :(

Vierashuoneen maalausta

No niin, nyt on sitten maalattu vierashuoneen seinät kahteen kertaan. Olemme tuohon kellertävänvihreään sävyyn OIKEIN TYYTYVÄISIÄ, vaikka olinkin vannonut, ettei talooni tule pisaraakan keltaista eikä vihreää! Jokin minun päässäni vippaa, sillä valitsin taas tuollaisen sävyn, mutta puolustuksekseni on sanottava, että se on AINOA huone, jossa lankesin vanhaan värimieltymykseeni... ;)

Auringonvalossa huone näyttää keltaiselta, varjossa se näyttää vihreältä.

Vierashuone on sitten kotimme auringonpaiste.

---

Anteeksi hämärät kuvat. Uusia parempia on varmasti luvassa:)

Valkoista ja harmaata

Minun makuuhuoneeni! MINUN makuuhuoneeni. Minun MAKUUHUONEENI. MInuN MAkuuhUOneeNI...ja vähän miehenkin ;)

Minä olen nyt saanut unelmieni makuuhuoneen. Siinä on valkoinen ihanan mutkitteleva lautakatto ja kolme ikkunaa. Seinät ovat vaaleanharmaat, kuten olen kertonutkin. Onnistuneeseen sävyn tarvittiin ensin yksi erehdys. Lattiat toivottavasti hiotaan ja maalataan valkoiseksi vielä tällä viikolla! Sitten makuuhuone on ihan valmis! Vielä pitää kuitenkin jaksaa odottaa, että voimme tuoda sängyn varastosta sisälle.

---
Sängyn saimme häälahjaksi mieheni vanhemmilta, jotka ikävä kyllä nukkuivat pois pari vuotta sitten. Minä en pidä siitä sängystä, mutta miehelleni sänky on tunnesyistä tärkeä. Sänky on vaaleaa puuta, eikä siinä ole mieleiseni tyylistä päätyä. Sängyssä on loistavat patjat ja se on siis muuten aivan uusi ja hyvä. Mieheni tietää, että unelmani on joskus saada valkoinen rautasänky, mutta koska meillä on tällä hetkellä ainakin kuusi sänkyä sekä parit runkopatjat lisäksi varastossa tätä meidän kaksihenkistä perhettämme varten, niin luonnollisesti uuden sängyn ostaminen ei nyt ole tarvelistalla ensimmäisenä.

---

Päädyn valkoiseksi maalaaminen ei poista ongelmaa, sillä päädyn tyyli ei maalilla mihinkään muutu. Olenkin miettinyt, että naamioin sängynpäädyn ompelemalla siihen valkoisen hupun, tai monta erilaista huppua, joita voin sitten vaihdella mieleni mukaan! Hyvä idea omasta mielestäni. Nyt vain en muista, minkälainen se päätysysteemi kokonaisuudessaan on. Toivottavasti siihen saa ommeltua hyvännäköisiä huppuja, eikä mikään kohta jää paljaaksi. Pääty on niin hankalassa paikassa varaston parvella, etten pääse tutkailemaan sitä ennen kuin se kannetaan sisälle taloon.

---

Saimme häälahjaksi myös yöpöydät, jotka ovat samaa sarjaa kuin sänky. Ne saisi maalilla ihan mieleisen näköisiksi ja mieheni onkin jo antanut puolikauhuissaan minulle luvan maalaamiseen. Mieluummin hän kuitenkin veisi yöpöydät ammattilaiselle, mutta minä olen sitä mieltä, että osaan tehdä homman ihan yhtä hyvin - ellen paremminkin - kuin chileläinen maalari. Täällä työt tehdään niin huolimattomasti. Ja jos minä oikeasti pilaan ne yöpöydät, niin sittenhän ne voi hioa ja antaa ammattilaisen maalattaviksi. Ja loppujen lopuksi, ei ole kyseessä mitkään antiikkihuonekalut.

---

Vielä makeammalta oikean makuuhuoneen saaminen tuntuu nyt, kun on yli kaksi vuotta nukkunut pelkällä patjalla parvella - ja viimeisen kuukauden jälkijäristysten pelossa teltassa!

---

Hyvää alkavaa viikkoa teille toivottelee Peikkokukkulan Mia

P.S. Eilen illalla mieheni ilmoitti, etten saakaan maalata niitä yöpöytiä. Jos siinä käy niin, niin yöpöytien kohtalona on joko siirtyä varastoon, jossa niitä ei käytetä tai jonnekin komeroon piiloon...saas nähdä, mikä yöpöytien kohtalo tulee olemaan...kerron teille, kun itse tiedän enemmän;)

Ruusulaakso

Uusi talomme on kuin satumökki ruusulaaksossa.

Talon ulkoseinien väriksi olemme nyt ajatelleet valkoista. Myös ikkunankarmit ja talon kulmalaudat olisivat valkoisia...siis ihan oikea Casa Blanca!

Mutta jos talosta tulee kokovalkoinen, minkä väriseksi peltikatto pitäisi maalata? Kirkkaanvihreä on pois laskuista, muita värejä saa ehdottaa (mutta mieluiten kuvalinkkien kanssa, pliiiiiis).

Näette, miten valtavan kuivaa täällä on kesällä. Ei sada juuri koko kesänä. Kolmisen kuukautta ilman sadepisaroita!

Talomme kätkeytyy colihue ja boldometsikön taakse. Colihue on kuin bambu ja boldo on voimakkaan tuoksuinen kovalehtinen ikivihreä puu.
---
Teimme talon tarkoituksella metsikön viereen ja mäntyjen alle, jotta saisimme varjoa kesän kuumuudessa. Meillä olisi vaikka miten monta sellaista tasaista paikkaa talolle, jossa olisi paljon tyhjää avaraa tilaa ympärillä, mutta valitsimme käytännönsyistä toisin. Lisäksi minusta puiden alla olevat mökkeröiset ovat aina näyttäneet niin kotoisilta...unohdetaan katolle rämähtävät oksat! Itse asiassa meidän talomme ei ole suoraan yhdenkään ison puun alla, joten sitä vaaraa ei ole.

---

Tänään luvassa ompelemista ja maalaamista! Heipparallaa:)

20 neliöstä 120 neliöiseksi puolessa tunnissa

Miten tehdään 20-neliöisestä mökistä 120-neliöinen talo puolessa tunnissa?

On melkoisen ärsyttävää asua ahtaasti 20 neliön mökissä, kun seinän takana on 100 neliötä lisää tilaa! - Tilaa, jota ei voi käyttää. Emme voi saada talon alakertaa valmiiksi, sillä emme saa kaakeleita. Niitä ei ole vieläkään saatu tarkastettua maanjäristyksen jäljiltä. Yläkerta olisi muuten valmis, mutta lattia pitää maalata ja hioa. Emme siis voi käyttää uutta tilaa, vaikka tilantarve on valtava.

---
Meillä ei ole mökissä tilaa edes ruokapöydälle. Nyt kun mieheni sisko on täällä meidän kanssamme, on mökissä väkisinkin entistä enemmän tavaraa. Päätimme siis vihdoinkin puhkaista mökin ja talon erotavan seinän. Siihen ei mennyt kuin puoli tuntia! Ensin ikkunat pois, sitten karmit ja lopuksi laudat ja tukipuu - ja hupsista, meillä on lisää tilaa käytössä!

Imuroimme yläkerran ja alakerran. Laitoimme ulkopöydän ja -tuolit olohuoneeseen. Nyt meillä on tilaa syödä pöydän ääressä sisätiloissakin! Keskeneräiseen kylpyhuoneeseen laitoimme kaikki rakennustarvikkeet ja maalit. Portaidenaluskomeroon meni astioita, joita en yhäkään uskalla laittaa hyllyille jatkuvien jälkijäristysten takia.

---
Alkaa jo tuntua siltä, että meillä on TALO, vaikka paljon tekemistä on vielä edessä!

Makuuhuoneen uudelleen maalaus

Muistatteko yhä, kun valittelin makuuhuoneen harmaita seiniä, jotka näyttivät auringonvalossa vaaleansinisiltä? Ostimme kaksi maalipurkkia Southern Plantation -harmaata, joka on asteen vaaleampaa kuin ensin maalaamamme väri.

Yläkuvassa näette, miten pienestä erosta on kyse, mutta nyt olemme tyytyväisiä lopputulokseen.

Tässä kahteen kertaan maalatut seinät uudella harmaalla. Rauhallinen tunnelma, josta tykkään.

Farkkumies kertoo:

Hei taas kaikki! Mia teki minulle toiset farkut. T-paidan hän teki jämäpaloista.

Tahdon kertoa teille yhden vähän kurjan jutun: Tehän tiedätte, että me saamme oman huoneen. Olemme odottaneet sitä kovasti, sillä nykyisellään tilat ovat "vähän" ahtaat. Uuteen huoneeseemme saamme kaksi oikeaa ikkunaa ja pienen oven, josta pääsemme ulkotarhaan koska vain tahdomme. Nyt eivät hommat kuitenkaan ole edistyneet laisinkaan! Maanjäristyksessä romahti Sodimac, josta Mia oli valinnut kaakelit meidän huoneemme lattiaan. Hän meni toiseen Sodimac Homecenteriin. Siellä ei ollut niitä samoja kaakeleita, mutta Mia löysi toiset vielä nätimmät, vaikkakin tummemmat. Ne näyttivät lähes oikealta harmaalta kiveltä. Mia yritti ostaa kaakelit, mutta myyjä sanoi, ettei kannata ostaa vielä, sillä ne kaikki ovat pihalla ja niitä tarkastetaan. Monissa paketeissa on paljon rikkinäisiä kaakeleita. Menee ainakin viikko, kunnes kaikki on saatu tarkastettua ja sitten saattaakin olla niin, ettei löydy riittävästi juuri niitä kaakeleita, joita tarvitsemme. Saattaa olla, että liian moni on hajonnut.

---

No, meidän nyt tarvitsee vain odottaa, sillä puulattioita me emme kuulemma saa. Tytöiltä kun pääsee ilopisuja ja minä nostan jalkaani silloin tällöin ihan vain siksi, että kaikki varmaan muistavat, kuka on POMO tässä talossa. Sitten meillä on joskus vielä noita kitiseviä pentuja, jotka eivät muista pidättää sisätiloissa...että odotetaan sitten niitä KAAKELEITA! Onneksi nyt eivät vielä ole sateet alkaneet, niin voimme olla kaiket päivät ulkona.

Vierashuoneen eka maalauspäivä

Minä saan ekan kerran elämässäni oikean TALON! Ja ekan kerran elämässäni VIERASHUONEEN! Mitä luksusta! Nyt oli elämäni ensimmäinen vierashuoneen maalauspäivä:)

Yläkerran salista pääsee vierashuoneeseen, ihan portaiden vierestä, tervetuloa! Salin seinää vasten nojaa valkoinen lasiruutuovi. Se on ylimääräinen. Emme tarvitse sitä mihinkään. Onko jollain ideoita, mitä voisimme siitä tehdä? Komeron oveksi se ei käy, sillä kaikkiin komeroihin tulee matalammat ovet.


Tällä hetkellä mökissämme on vaaleankeltaiset seinät. Ulkopuolelta mökki on vihreä. Myös sisäpuolella ikkunankarmit ja ovi on vihreä. Tekstiilit ovat kelta-vihreä-oranssit. Olen KYLLÄSTYNYT! Päätin, ettei taloomme tule tippaakaan keltaista eikä vihreää. Arvatkaapa, minkä väriseksi olen maalaamassa vierashuoneen seiniä? KELLERTÄVÄNVIHREIKSI!

---

Mikä minua oikein vaivaa? Minulla on jokin pinttymä keltaisen suhteen. Vuokra-asuntooni Suomessa laitoin keltaiset tapetit. Seuraaviin vuokra-asuntoihin keltaiset tekstiilit. Mökkiin Chileen keltaiset seinät ja tekstiilit. Eikä keltainen edes ole lempivärini!

---

Minulla on jo kauan ollut sellainen päähänpinttymä, jonkinlainen "uni", että minulla on joskus vierashuone taitekaton alla. Vierashuoneessa olisi keltaiset seinät, valkoinen katto ja valkoiset ruutuikkunat. Ikkuna olisi auki ja tuulessa hiljaa liikkuisivat valkoiset läpinäkyvät verhot, joissa keltaisia kukkia. Tämä ei ole mikään sellainen unelma, että tahtoisin sen tai olisin päättänyt tehdä sen, vaan jonkinlainen ennekuva. Ihan kuin niin vain tulisi olemaan minun mielipiteestäni huolimatta. Nytkin olen päättänyt maalata lähes kaiken valkoiseksi, ripaus siniharmaata ja vaaleanruskeaa joihinkin huoneisiin...ja missä mennäänkään? Kellertävänvihreissä seinissä!

---

Kun maalasin ekaa kerrosta seinään, nieleskelin pettymystäni. Kiusasin itseäni, oikein ruoskin: "Miksi ihmeessä valitsit taas tällaisen värin?" Miehenikin kävi kurkkaamassa ja näin hänen ilmeestään, ettei hänkään ollut varma. Sitten väri kuivui ja se näytti kumman mukavalta. Varmuudeksi maalasin yhdelle seinälle samantien ekan kerroksen kuivuttua toisen maalikerroksen, jotta saisimme nähdä, miltä näyttää. Näytti hyvältä! Miehenikin sanoi, että onpas kiva väri! Nyt on koko huoneeseen maalattu ensimmäinen kerros ja huone näyttää kauniilta ja aurinkoiselta. Molemmat tykkäämme todella paljon. Kun siihen huoneeseen astuu, tulee ihan sellainen tunnelma kuin ennekuvassani, vaikka vielä puuttuu melkein kaikki muu:)

---

Outoa!

---

Vierashuoneen maalin värin nimi on "Sutherland".

---

Ja ette kyllä arvaa, mitä huomenna tapahtuu! Lähdemme katselemaan pitkän tauon jälkeen TONTTEJA. Tontinetsimisistämme juttua löydät sivun oikean laidan sisällysluettelosta.

---

ARVONTAAN on vielä aikaa osallistua viikon verran. Käy aiemmassa postauksessani jättämässä kommentti, niin osallistut.

---

Kaunista viikonloppua kaikille:)

Kanipaisti

Maestrot virittelelvät ansoja ja pitävät huolta, ettei ruoka pääse loppumaan. Näin hygienisesti sitä roikutetaan kanipaistia.

Kolmas maalauspäivä

Tällaiset kaunokaiset ovat auenneet täyteen kukkaan mökkimme ympärillä maalauspäivien aikana.

Kolmantena maalauspäivänä maestrot rakensivat muuria talomme viereen.

Minä sudin pohjamaalia olohuoneen seiniin, aputyttö maalasi valkoista yläkerran salin kattoon, mieheni maalasi vierashuoneen kattoa ja Andrea Bocelli lauloi meille mökin avonaisesta ikkunasta:)

---

Tykkään maalaamisesta!

Pohjamaalia olohuoneen seiniin

Kuvassa näette uuden olohuoneemme ilman pohjamaalia. Vasemmanpuoleinen puuovi johtaa kylpyhuoneeseen ja lasiruutuovi vie chihuahuoiden omaan huoneeseen. Portaiden alla on komero ulkovaatteille. Portaat vievät yläkertaan, jossa on sali, makuuhuone ja vierashuone.

Tässä näkyy olohuonetta portailta katsottuna. Seinissä on jo pohjamaali. Lattiaan tulee kaakelit kolmesta syystä: 1. Chilessä ollaan sisällä kengät jalassa. 2. Kesä on kuuma. 3. Meillä on järjetön määrä koiria sisätiloissa.

---

Kuvan ylälaidassa näkyvät kattopalkit. Ne meidän piti teettää erikoistilauksena, sillä niitä ei saanut mistään. Niiden pituus on 6,5 metriä. Chilessä pisimmät kattopalkit ovat 4,20 metriä. Palkkeja metsästimme eri sahoilta, kunnes löysimme yhden sahan, joka suostui tekemään ne. Katon ja palkit maalaamme valkoisen kuultaviksi.

---

Pilari on chileläisen luonnometsän puu: roble. Naapurinmies kaatoi tontiltaan pari puuta ja me ostimme ne. Pilarista lähtevät "käsivarret" taas ovat litre-puuta. Pilareihin jätämme kuoret. Käsittelemme pilarit kuorineen päivineen jollain hyönteistentorjunta-aineella termiittien ja muiden ötököiden välttämiseksi. Emme tiedä, miten kauan kuori pysyy pilareissa, kun ne alkavat kuivua, mutta meillä on jo suunnitelma kuorettomien pilarien varalle: tahdon käsitellä ne valkoisella kuultavalla puunsuojalla. Mutta nautitaan mahdollisimman pitkään luonnollisesta tunnelmasta. Metsä kotiin!

---

Pilarin yläpuolella toisessa kerroksessa on makuuhuoneemme. Kun siellä käveli, lattia tärisi, sillä sitä ei tukenut mikään keskeltä. Tämän vuoksi päädyimme pilariin. Toinen pilari on portaissa.

---

Ikkunan vieressä näkyy harmaa levy. Sen päälle tulee jonkinlaista kiveä, sillä siinä on kevyttakan paikka. Sohvat tulevat takan lähelle ja koirille täytyy laittaa iso tyyny ihan takan eteen, että ne voivat lämmitella siinä talvimyrskyjen aikana.

---

Puisen "rakennustelineen" oikealle puolelle tulee aukko, josta mennään keittiöön. Nyt siinä on mökkimme ikkuna. Siihen sementtisäkkien viereen olemme ajatelleet isoa ruokapöytää ja tuoleja.

Olen tullut siihen tulokseen, että täällä myytävä paneeli ei ole edes kakkoslaatua, vaan kolmos- tai neloslaatua, jos sellaisia on olemassa. Kakkoslaatu on kai sellaista paneelia, joka on hiottu hyvin, mutta siinä on oksankohtia. Meidän paneelimme on hiottu huonosti, ne ovat täynnä "nudoja", osa paneeleista ovat siniharmaita. Ne vihertyvät alle kuukaudessa, vaikka täällä on kesäkuuma. Olen katsonut tässä maalatessani, miten monta prosenttia paneeleista kelpaisi Suomeen. Olisikohan 0,5 % paneeleista riittävän hyvänlaatuisia. Kysyinkin tänään mieheltäni, että käyttävätkö oikein rikkaatkin ihmiset tällaista paneelia koteihinsa. Mieheni epäili, että kai jostain saa parempaakin tavaraa, mutta me emme sellaisiin sahoihin tällä alueella törmänneet. Tämä on kuitenkin jo toinen tönö, jota tänne rakennamme, eli useampi saha on tullut tutuksi.

---

Chilessä ihmiset eivät maalaa lautaseiniä, vaan hienointa hienoa on LAKATA ne. Minä tässä ihmettelenkin, miten joku tahtoo lakata näin rumia paneeleita? Parempi vaan peittää ne maalilla. Kuultomaaleja täällä ei ole näihin päiviin asti ollut, mutta nyt Yhdysvalloista tuli Behr-merkki. Behrillä on värillisiä puunsuojia, myös valkoista ja siniharmaata. Behr käy myös sisätiloihin.

---

Ennen täällä oli vain lakkoja ja puunsuojia ruskeissa ja punaisissa puuta jäljittelevissä väreissä. Ainoa poikkeava väri oli vihreä. Sillä käsittelimme pikkumökkimme. Maalit ovat Chilessä huonolaatuisia, kuten puukin. Se aiheuttaa sen, että talot olisi maalattava pahimmillaan joka vuosi, jos tahtoisi, että ne näyttäsivät hyviltä. Mieheni sisko asuu betonisessa kerrostalossa ja hänenkin täytyy maalata asuntonsa kerran vuodessa, kun home alkaa puskea maalin läpi. Koska ihmisillä ei kuitenkaan ole varaa maalata talojaan jatkuvasti, niin ne näyttävät rapistuneilta ja rumilta. Tämän vuoksi mieheni tahtoo, että käsittelemme talomme puunsuojalla, joka imeytyy puuhun paremmin kuin maali ja täten kestää pidempään. Tämän mökkimme käsittelimme Cerestein-puunsuojalla kolme vuotta sitten ja hyvältä näyttää vieläkin. Nyt meinaamme valita paljon kalliimman Behr-merkin, sillä uskomme, että kun sijoitamme nyt vähän enemmän, pääsemme kuitenkin jatkossa helpommalla ja edullisemmin.

---

Yläkuvassa olohuoneen paneelia ilman pohjamaalia.

Tässä yllä on kuva paneelista, jonka olen maalannut pohjamaalilla. Näyttää jo paljon paremmalta. Tämän jälkeen vedämme muutaman valkoisen maalikerroksen.

---

Iloista sunnuntaita lukijoilleni:)

---

P.S. Voitin kirjapaketin Leena Lumen blogissa! JEE! Onnenpäivä!

---

(: PEIKKOKUKKULAN PAJAPUOTIIN LISÄTTY CHIHUAHUA-LAUKKU :)