Isä ja tytär

Anastasia Aurora ja Yoda alias Canarito tässä nautiskelevat talviauringosta havujen päällä.

Ihana isä ja suloinen tytär!

Mutta tulipa tässä mieleeni, että noista havuista voisi vaikka tehdä jotain jännää...näytänpä seuraavassa postauksessa!

Trollheimien keittiössä

Von Trollhemien keittiö on taas toimintakunnossa viimeisimmän maanjäristyksen jälkeen.

Lastenhoitaja auttaa siivouksessa. Minimaailmasta tilaamani saappaat ovat kuivumassa kamiinan edessä.

Nuo siniset kalusteet olen ostanut joskus kivikaudella Suomesta....eli ainakin 15 vuotta sitten;)

Tiskit tiskaamatta.

Muna paistumassa ja kinkku uunissa.

Suomesta ja Yhdysvalloista ostamiani säilyketölkkejä ylimmällä hyllyllä.

Iki-ihana sivustavedettävä!

---

Ihan oikeassa elämässä täällä Chilessä tulee yhäkin viikottain jälkijäristyksiä. Jopa yli viiden richterin!

Asiaa leivistä

Minulla on keittiössä kaksi kivaa pullapurnukkaa. Isommassa säilytämme leivät ja pienemmässä herkkuja, kuten sipsejä tai keksejä.

Leipäpurkissa pohjalla näkyvät leivät ovat nimeltään halluya. Niitä syödään täällä eniten ja ne ovat vain valkoista vehnäjauhoa. Leipä maksaa noin 1,2 euroa kilo. Ne maistuvat tuoreina ihan hyviltä, mutta jo seuraavana päivänä niissä on "vanha" maku. Me pidämmekin leipiä pakastimessa ja otamme sieltä aina päivän, parin tarpeeksi ja säilytämme niitä tuossa purkissa. Tummaa leipää täältä ei saa ollenkaan kuin isosta Jumbo-marketista, joista lähin on meiltä yli tunnin matkan päässä ja vielä siinä suunnassa, jonne meillä ei ole mitään asiaa lähes koskaan. Jonkinlaista sekaleipää saa onneksi lähempääkin, mutta siinäkin suurin osa on vehnäjauhoja.

---

Concepcionin kaupungin saksalaisesta leipäpuodista löytää kyllä kunnollistakin sekaleipää, mutta oikein tummaa leipää ei sieltäkään saa. Muistan, kun ostin ekan kerran Rockendorfin sekaleipää ja aloin syödä sitä jo siinä samalla kadulla kävellessäni, aloin melkein itkeä sitä tuttuuden tunnetta, joka suuhuni tuli. Olin silloin ollut Chilessä yli vuoden vain tuota valkoista mössöä syöden. En tajua, miksen ollut aiemmin keksinyt mennä siihen liikkeeseen, vaikka se on aivan keskustan asuntojemme vieressä!

---

Parasta tummaa leipää kuitenkin saa Jumbo-marketista. Ne leivät on pakattu vakuumiin pakkaukseen ja tuotu Saksasta. Voi kunpa Jumbo tulisi meitä lähemmäs!

---

Leipäpurnukassa päällimmäiset leivät ovat "pan de anis". Ne ovat kuin vähäsokerisia pullia, joissa kardemumma on korvattu aniksella.

---

Millaisia leipiä ja pullia kaipaan Suomesta?

-tuore reissumies tai eväsleipä

-Nauvon siirappinen limppu
-korvapuustit (joita kyllä voin tehdä täälläkin)

-tuore reikäleipä voin kanssa
-patonki (patongit täällä eivät maistu patongilta)

-tuore ranskanleipä (ihan totta, jopa sitäkin minä muistelen!)

---

Onneksi minä en syö paljon leipää, joten pärjään kyllä Chilenkin valikoimilla:)

Olohuoneen kummajaisia

Olohuoneemme on "tavallisen" mittapuun mukaan vähän outo.

Sisällä kasvaa puita ja puissa asuu peikkoja:)

Hyllyssä on nukkeja ja kaukoputkitelineessä majailee koiria.
---
Mutta näinhän Peikkokukkulalla kuuluu ollakin?

...ja kakkukestit jatkuvat

Vielä muutamia kuvia Von Trollheimien perheen kakkukesteistä.

"Maistuis varmaan mullekin..."

Äiti on onnellinen, kun melkein koko perhe on taas koolla. Kun vain mies palaisi pitkältä työmatkaltaan Yhdysvalloista!

Miten ihmeessä nukkekodista saa otettua tarkkoja kuvia? Salamaa ainakaan ei voi käyttää yhtään.

Tuon tortun olen tehnyt kernit-massasta joskus noin 15 vuotta sitten, kun en tiennyt, että se joskus hamassa tulevaisuudessa matkustaisi Chileen. Chilestä en ole löytänyt kernit-massaa, enkä muitakaan polymer-massoja. Siksi joudun tyytymään Das-massaan, josta on vaikeaa tehdä yksityiskohtia. Tietenkin voisin tilata massoja netistä ja ehkä sen joskus vielä teenkin. Periaatteeni kuitenkin on käyttää kaikissa töissäni materiaaleja, jotka löytyvät läheltä.
---

Minä tykkään tuosta kokista! Sillä on niin pöllähtäneen keskittynyt ilme:)

Mikä ilo!

Von Trollheimien vaari sekä hänen poikansa pääsivät sairaalasta kotiin ja vieläpä samana päivänä!

Mummo on niin onnellinen saadessaan miehensä takaisin kotiin.

Miesten kotiinpääsyn kunniaksi järjestettiin kakkukahvit.


Lapset (ja koira) tahtovat tietää, millaista sairaalassa oli.



Pojalla oli kova kertominen siinä, miten maanjäristyksen jälkeen saatiin taas tavarat paikoilleen ja miten hermona talon näisväki oli ollut!

---

Nuket minun käsialaani. Ne on tehty Das-massasta, villasta ja vanhoista vaatteista.

Mummon ja vaarin mökki

Muistatteko vielä, kun kerroin, miten Von Trollheimit eivät löytäneet tarpeeksi isoa kotia ja mummon, vaarin ja äidin veljen pitää nyt nukkua väliaikaisesti pihamökissä, kunnes kotia on laajennettu tai uusi isompi talo on löytynyt?

Nyt mummo asuu mökissään yksin, sillä hänen poikansa ja miehensä loukkaantuivat molemmat maanjäristyksessä (katso viime viikon postaus) ja ovat nyt sairaalassa. Toivottavasti pääsevät kotiin ensi viikolla!

Lipaston päällä on tärkeitä tavaroita.


Mökissä on pikkuinen hellakin, vaikka eihän mummo sitä käytä kuin lämmittämiseen ja iltateen laittoon. Muuten hän syö talon puolella kokin laittamia ruokia.
---
Ehkä ensi viikko tuo mukanaan iloisia uutisia Von Trollheimien perheelle?

Von Trollheimien perheen epäonnea

Von Trollheimien perheen epäonni jatkuu. Juuri kun uusi koti on löytynyt, se on saatu järjestykseen, ja jälkijäristykset olivat vähentyneet, iski uusi maanjäristys.

Järistys iski illalla juuri ennen putiikin sulkemisaikaa.

Rouva kaatui makuuhuoneessa ja pyörtyi pelästyksestä.


Äidin veli sai juuri ja juuri tytön pelastettua kaatuvan hyllyn tieltä.

Keittiö taas jälleen keskellä sekasortoa.

---

Tämän maanjäristyksen aiheutti Peikkokukkulan Mia, joka päätti siirtää talon paikkaa..ihan varovasti vain...eihän mikään kaadu...

---

Pahoittelen hämäriä kuvia, maanjäristys tosiaan sattui illalla, eikä lisävalaistusta ollut saatavilla.