Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Tulivuoren tuhkassa



Palasimme juuri viikon lomalta. Vietimme sen Etelä-Chilessä ja Argentiinan Barlilochessa. En ole ollut lainkaan koneen vieressä, joten pahoitteluni siitä, etten ole kommentoinut lainkaan viime postauksen MIELENKIINTOISIA kommentteja. Yritän tehdä sen aivan pian! Ystäväni Suomesta on täällä meillä, joten tulen olemaan koneen äärellä yhäkin vain minmaalisen ajan. Oikean elämän täytyy mennä blogistanian edelle! Mutta heti kun ehdin, tulen kertomaan uutisia ihanasta matkastamme ja kaikesta muustakin, mitä on ehtinyt tapahtua :) Yksi unelmani kävi toteen eilen, enkä malta olla kertomatta siitä pitkään!

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kymmenen asiaa, joita naisen ei koskaan tule tehdä Chilessä

Luin juuri chileläisen naiskirjailijan Elizabeth Subercaseauxin teoksen ”Las diez cosas que una mujer en Chile no debe hacer jamás”. Jotenkin olen jo kuuden vuoden aikana saanutkin käsityksen chileläisen naisen elämästä, mutta kyllä tämä kirja valoitti sitä vielä enemmän. Nyt kerron teille lyhyesti, mitä asioita naisen ei kannata tehdä Chilessä.

1. Hankkia kristillisdemokraattista rakastajaa. Siksi että kristillisdemokraatit ajattelevat vain vaimoaan ja lapsiaan, puoluetta ja piispaa. Eivät pysty siis keskittymään rakastajattareensa ja potevat kauhean huono omaatuntoa, joka aiheuttaa sen, että he ovat tylsiä rakastajia.

2. Asua yksin ennen naimisiin menoa. Yksinasuvaa nuorta naista ei chileläinen yhteiskunta ymmärrä. Vanhemmat ihmettelevät, mitä he ovat tehneet väärin, kun nuori aikuinen ei tahdokaan asua heidän kanssaan. Naapurit ja ystävät ihmettelevät, mikä perheessä on vialla, kun aikuiset lapset eivät tahdo pysyä vanhempiensa kanssa. Häpeä koko perheelle. Varsinkaan nuori nainen ei mistään meinaa löytää vuokra-asuntoa, sillä kukaan ei uskalla vuokrata nuorelle naimattomalle naiselle, sillä tässä täytyy olla jotain vikaa. Käyttää varmaan huumeita ja on huonomaineinen nainen.

3. Tavoitella valtaa ja onnistua siinä. Jos on työssään menestynyt nainen, jolla on valtaa, tämän täytyy tehdä töitä kaksinkertaisesti mieheen verrattuna, sillä tämän täytyy hoitaa työpäiviensä lisäksi myös koti ja lapset sekä mies. Menestyneen miehen täytyy vain aamulla mennä töihin ja illalla palata kotiin valmiiseen pöytään. Naisen täytyy tehdä aamiainen, opastaa taloudenhoitajalle päivän työt, muistaa hankittavat ruuat, viedä lapset kouluun ja ehtiä töihin. Lounastauolla naisen täytyy ehtiä kouluun puhumaan opettajan kanssa ja hakea sairas lapsi päiväkodista. Ajaessaan autoa nainen syö keitetyn munan lounaaksi. Tällä välillä hänen miehensä nauttii rauhassa lounaan ravintolassa työkaveriensa kanssa rennosti rupatellen.

Työpäivän päätyttyä naisen täytyy rientää lihakauppaan hakemaan pihvilihat, sillä mies tahtoo grillata kaverien kanssa illalla. Naisen työpaikan miehet aikovat illalla kymmeneltä mennä ravintolaan pitämään pientä neuvottelua ja päättää siellä oikeasti kaikki asiat niin, että nainen saa kuulla niistä vasta sitten kun ne on jo päätetty. Miten nainen voisi istua ravintolassa työpaikan miesten kanssa kymmeneltä illalla? Kuka laittaisi lapset nukkumaan ja valmistelisi seuraavan päivän? Naisen aviomies palaa töiden jälkeen kotiin ja kysyy:” Läski, mitä tänään on ruuaksi?” Ja on päiviä, jolloin nainen on tärkessä kokouksessa ja aviomies soittaa monta kertaa, vaikka sihteeri on sanonut tälle, ettei rouvan kokousta saa keskeyttää. Mies karjuu sihteerille, että nyt on tosi kyseessä. Lopulta nainen tulee puhelimeen ja kysyy:” Mikä hätänä kulta?” Mies huutaa:” Missä on sininen puvuntakkini?”

Hankaluuksia menestyneelle naiselle ei aiheuta ainostaan aviomies, vaan myös työpaikalla on hankalaa. Naispomosta ei nimittäin koskaan tykätä yhtä paljon kuin miespomosta. Mies saa olla vaikka millainen hirviö ja naisalaiset rakastuvat heihin. Naispomoja taas nimitellään noidiksi ja hermostuneiksi vanhoiksi akoiksi. Menestyneen naisen elämä käy aina lopulta niin raskaaksi, että tämä jättää työnsä ja muuttaa kukkulalle.

Tähän vielä oma lisäykseni: Suomalaisella menestyneellä naisella ei ole edes sitä kodinhoitajaa apunaan...

Toinen lisäys: Chilessä on tavallista, että mies kutsuu vaimoaan tai vaimo miestään ”läskiksi” tai ”isomahaksi”...Luojan kiitos minun mieheni ei ole vielä kertaakaan sortunut tuollaisten hellittelynimien käyttöön!

4. Mennä naimisiin macho-miehen kanssa. Tässä vaan on sellainen ongelma, että kaikki chileläiset miehet ovat macho-miehiä jollakin tapaa. Kirjalija jakaakin miehet erilaisiin macho-tyyppeihin vaarattomimmista vaarallisimpiin.

Vaarattomimpia ovat paksut, yleensä rumat ja vähän juntit miehet, joiden sydän kuitenkin on täyttä kultaa. Vaarallisimpia ovat fiksut älykkäät miehet, jotka onnistuvat aluksi peittämään sovinistisuutensa. On myös miehiä, jotka piilottelevat vaimojaan kotona ja tällaiset miehet sopivat naisille, joilla ei ole suurempia intohimoja elämässään kuin koti ja lapset. On miehiä, jotka kehuvat valloituksillaan, vaikka oikeasti eivät ole saaneet juuri ketään valloitettua. On miehiä, jotka ovat hyvin romanttisia, mutta lopulta hekin paljastuvat macho-miehiksi. On miehiä, jotka ovat muuttaneet pikkukylistä Santiagoon ja menestyneet siellä. Kuitenkin he kaipaavat ja nostalgisoivat takaisin maalle ja he odottavat, että heidän vaimonsa eivät käy töissä, vaan purkittavat hilloja kotona kaikki päivät, kuten heidän äitinsä tekivät. Vaikein elämä kuitenkin tulee olemaan niillä, jotka menevät naimisiin jonkin sortin taiteilijan kanssa. Muusikon tai kirjailijan kanssa elämä on aivan kamalaa. Nainen ja lapset saavat pysyä näkymättömissä, kun suuri machotaiteilija luo.

Kirjailija tekee kuitenkin sellaisen lisäyksen, että sellainen mies, joka on asunut suuren osan elämästään ulkomailla, on saattanut oppia pois machoilusta. Minulle on käynyt onni löytää tällainen chileläinen mies!

Vaikka chileläiset miehet ovatkin machoja, kirjailija toteaa, että he eivät kuitenkaan ole niin pahoja tapauksia kuin meksikolaiset, perulaiset ja ecuadorilaiset. Chilessä kuitenkin pettäminen koetaan ei ainoastaan rakkauden ja luottamuksen rikkomisena, vaan myös avioliiton rikkomisena. Chileläinen nainen tahtoo ottaa eron, jos tietää miehen pettäneen. Chilessä pettämisen ei katsota olevan miehelle luonnostaan sallittu asia. Meksikossa vaimon täytyy kestää sitä, että miehellä on toinen talo, jossa asuu rakastajatar.

5. Jättää menemättä uudelleen naimisiin eron jälkeen. Nainen ei pärjää Chilessä yksin. Jos naisella ei ole töitä, hän ei saa juuri mistään rahaa. Mies auttaa vain sen verran, että vuokraa jonkun surkean ahtaan loukon ex-vaimolleen ja lapsilleen. Jos taas nainen käy töissä, hänellä pitäisi olla riittävän suuri palkka maksaa lasten koulutus sekä kotiapulainen. Chilessä työpäivät ovat niin pitkät, että kotiapulainen tarvitaan huolehtimaan lapsista, kun kukaan muu ei ole kotona. Yleensä naisen palkka on niin surkea, ettei se riitä mihinkään. Naisen on helpompi mennä uudelleen naimisiin ja taas on rinnalla mies, joka elättää. Lisäksi yksinäinen nainen ei koskaan saa palkankorotusta, sillä pomo tietää, että nainen on riippuvainen työstään, eikä jätä sitä, vaikka palkka olisi miten huono. Jos taas nainen on naimisissa arvovaltaisen miehen kanssa, naisen palkka nousee heti.

Oma lisäykseni: Chilessä hyväksyttiin avioero vasta muutama vuotta sitten! Sitä ennenkin kyllä erottiin, mutta asuttiin uuden puolison kanssa virallistamatta liittoa.

6. Rakastua 50-vuotiaana. Nainen ei voi kokea sellaisia tunteita niin vanhana. Jos kokee, hän on hullu. Lapset häpeävät ja kaverit puhuvat pahaa. Lisäksi 50-vuotias nainen ei voi löytää Chilessä miestä, sillä samanikäiset katsovat 30-vuotiaita naisia, nuorempiin miehiin taas ei saa rakastua ja 70-80-vuotiaat miehet ovat jo uudelleen naimisisssa.

7. Hylätä koti. Jos nainen hylkää miehensä ja kodin, nainen ei saa lapsia mukaansa, vaan mies vie ne häneltä lain mukaan. Siltikin, vaikka mies olisi pettänyt vaimoaan sitä ennen 10 vuotta, eikä nainen kestänyt enää.

8. Olla ”kännykkä-äiti”. Naiset, jotka soittavat jatkuvasti kodinhoitajalle, miehelle ja lapsille kännykällä, ovat paljon tylsempiä kuin naiset, jotka kirjoittivat ennen vanhaan kirjeitä ja kuvailivat tunteitaan. Kännykässä puhutaan vain käytännön asiat.

9. Omistaa fanaattinen aviomies. Täysin asialleen uppoutuneen miehen kanssa eläminen on vaikeaa. Tietokonehullu ei puhu muista kuin Microsofteista, jalkapallohullu katsoo ottelut uusintoina ja kirjailijan kanssa eläminen on aivan mahdotonta. Nämä miehet eivät välitä lainkaan vaimon tunteista, vaan kohdistavat kaiken huomion intohimolleen.

10. Kirjoittaa kirja, joka käsittelee tällaisia asioita. Kirjoittamalla tällainen kirja, saa yhteisön vihat päälleen. Olisi turvallisempaa kirjoittaa keittokirjoja.

Minä voisin vielä lisätä ainakin yhden asian tähän listaan, mutta se vetää aiheen liian vakavaksi. Ehkä kirjoitan siitä joskus teille, vaikka aihe onkin arka ja saattaa aiheuttaa ristiriitaisia tunteita sekä mielipiteitä.

torstai 16. helmikuuta 2012

Kesän niukkaa satoa

Voihan Peikon pyssyt ja puukuulat! Kyllä tässä taas kävi näin, miten joka kesä käy, mutta mitä ei koskaan keväällä usko! Nimittäin Peikkokukkulan köyhä ja kova maaperä sekä kesän kuivuus aiheuttavat sen, että puutarhurin unelmat eivät koskaan täyty. Viime keväänä raahasimme avolavan täydeltä multaa muualta tänne kukkulalle, mutta ei sellainen 15 cm kerros näytä olevan riittävä. Ajattelin, että kun Peikkokukkulan maan kääntää ensin ja siihen päälle laittaa uutta multaa, niin jopas alkavat tomaatit kukoistaa. No ei sitten ihan näin käynyt TAASKAAN.



Meillä on pari lajiketta omenia. Nyt ne alkavat kypsyä. Puut vain ovat niin heiveröisiä, että omenoiden painosta oksat katkeilevat.


Istutin pieneen kasvimaahani maissia, papuja, tomaatteja, basilikaa, pippuria, chiliä, kaalia, salaattia, tillliä, sipulia ja viisi perunaa. Miten kävi? Pavut kasvattivat 30 cm vartta ja pienet lehdet ja sitten ne kuivuivat pystyyn kastelusta huolimatta! Ne vain eivät kasvaneet yhtään enempää ja sitten ne pudottivat lehdet. Maissi kasvoi samanpituiseksi, kasvatti nätit lehdet ja sen jälkeen ei ole viikkoihin tapahtunut mitään. Maissien pitäisi olla yli metrinmittaisia ja niissä pitäisi jo olla se itse maissintähkä. Tilli ei edes itänyt, tomaatit ovat kitukasvuisia, lehdet pienet, eikä niihin tullut kuin muutama kukka. Nyt siellä on muutama punainen pieni kirsikkatomaatin kokoinen rääpäle. Perunat kasvattivat pikkuiset lehdet, eivätkä ne kukkineet. En ole edes viitsinyt käydä kurkkimassa, onko siellä jotain säälittäviä känttyröitä mullan alla, sillä en usko näin käyneen. Sipuleitakaan en ole kaivellut. Salaatit kasvoivat, mutta jänikset kävivät syömässä ne ennen kuin ehdin itse korjata satoa talteen. Kaalit kasvoivat jotenkuten. Chili kasvoi aluksi ihan nätisti ja kasvatti ihan kunnon rungon, mutta sitten kasvu pysähtyi. Pippurit ja basilikat eivät alkaneet kasvaa lainkaan. Ne ovat samankokoiset kuin silloin, kun ostin ne taimina.



Persikkapuut ovat tuottoisimpia, vaikka pieniä vielä ovatkin.

Joka kevät täällä on niin vihreää ja kaunista. Maaperäkin on sateiden jälkeen pehmeää ja aina sitä kuvittelee, että tästä kesästä tulee erilainen. Tänä kesänä me onnistumme. Vielä kertaakaan emme ole onnistuneet. Se että kahteen kuukauteen ei sada kertaakaan, aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia puutarhurille. Vadelmia saimme hieman, mutta sitten nekin kuivuivat ennen kypsymistään. Kuivia rusinoita vain kuivissa pensaissa. Moni vadelmapensas kuivui pystyyn lehtineen päivineen. Mansikoita emme saaneet juuri lainkaan ja ne, jotka saimme, olivat rupuisia ja rumia. Mieheni sanoikin, ettei kannata edes yritttää, ilmasto ja maaperä on vääränlaiset.



Tässä näkyy maaperän kuivuus.


Minä kyllä meinaan silti vielä taistella. Ensi talven meinaan kantaa härkien ja hevosten kakkaa naapurien mailta pienelle kasvimaalleni. Ehkä pitää myös laittaa jotain muutakin lannoitetta sinne. Ehkä ensi kesänä onnistun? Hah!



Päärynäpuu päätti ilahduttaa meitä yhdellä päärynällä.


Tässä karmeassa kuumuudessa ja kuivuudessa kaikki kevään kukkaloistokin on täysin kadonnut. Jotta saamme edes hieman nauttia talon ympärillä vihreydestä, kastelurumba on jatkuva. Mieheni kastelee puutarhaa ja nuoria hedelmäpuita monta tuntia päivässä! Aamulla hän herää tosi aikaisin kastelemaan ja illalla, kun on hieman viileämpää, kastelu jatkuu. Siihen lisäksi vielä päälle minun kasteluni. Sähkölaskumme ovat nousseet reippaasti, kun pumppu pumppaa vettä tunteja päivässä. En edes muista, miten monta kuukautta sitten on satanut kunnolla. Tämä tietenkin aiheuttaa sen, että pohjavesikin alkaa vähetä. Kun kastelemme puutarhaa, paine laskee vähän väliä ja joudumme odottamaan pari minuuttia, että vettä alkaa taas tulla kunnolla letkusta. Onneksi vettä kuitenkin on aina riittänyt.



Limet kypsymässä.


Tämä alue, jossa me asumme, on viininviljelysaluetta, mutta me emme ole edes saaneet vielä viinirypäleitä Peikkokukkulalta. Viinipensaiden täytyy olla ensin kolme vuotta maassa, ennen kuin ne alkavat tuottaa. Meidän pensaammehan ovat olleet jo paljon kauemmin, mutta mieheni on vaihtanut niiden paikkaa joka talvi! Hän ei tiennyt, että se aiheuttaa sen, etteivät rypäleet kasva. Ensi kesänä pensaat ovat olleet kolme vuotta samalla paikalla, joten EHKÄ ensi kesänä saamme viinirypäleitä. Se olisikin kivaa, sillä meillä on ainakin seitsemän lajiketta.
-

Tämä alue on hyvää myös hedelmäpuille ja sitruspuille. Mutta Peikkokukkula ei tahdo tuottaa meille sitäkään iloa. Hedelmäpuumme ovat jo ainakin kuusi vuotta vanhoja, mutta ne ovat pieniä ja kitukasvuisia. Muutama isompi puu jo on, mutta ne eivät tuota mitään! Ovatpa kaunistamassa ympäristöä kuitenkin...Meillä on viisi isohkoa kauniisti kasvavaa kirsikkapuutakin, mutta ne antavat muutaman kirsikan joka toinen vuosi! Sitruspuut ovat kuolemankielissä, sillä jänikset kävivät kaksi vuotta sitten talvella jyrsimässä kaiken kuoren puista. Osa kuoli ja osa sinnittelee.

-

Olkoon tämä postaus lohdutuksena teille Suomen puutarhureille, jotka surette Suomen lyhyttä suvea ja pitkää talvea. Ei ole helppoa tällainenkaan kesä! Olen alkanut inhota kesää. Joka kesä minulle tulee olo, että tahdon täältä kuivasta keltaisuudesta ja piikkisyydestä pois. Kun kesä taas menee ohi, tunnen rakastavani Peikkokukkulaa ja keväisin olen ihan ekstaasissa. Eli syysmyrskyjä odotellen... ;)

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Karhua seiniin

Talomme maalaus edistyy. Aivan ihanaa saada puhdas valkoinen talo tänne, missä on tottunut näkemään vain likaisia ja epämääräisen värisiä tai aivan totaalisen kamalilla väriyhdistelmillä sudittuja taloja. Täällä on myös tavallista se, että talo tehdään betonista ja sitten sitä ei maalata lainkaan. Tai maalataan niin, että yläosa on pinkkiä ja alaosa turkoosia. Ehkä joidenkin teidän lukijoiden mielestä valkoinen talo on tylsä ratkaisu. Usea teistä on jo kyllästynyt Suomessa useita vuosia vallinneeseen valkoiseen sisustukseen ja valkoisiin taloihin. Minulle täällä sekalaisessa tuhruisten värien maassa valkoinen edustaa puhtautta, rauhaa, keveyttä ja pohjoismaalaisuutta, jota niin kovasti tarvitsen jaksaakseni täällä!


Meidän piti laittaa suihkulähteen päälle tuollainen taso, jotta tikapuut saatiin oikeaan kulmaan maalaushommia varten.

Maaliksi valitsimme yhdysvaltalaisen merkin Behr. Tai siis maaliahan tämä ei ole! Tämä on jonkinlainen valkoinen peittävä puunsuoja, joka kestää Chilen ilmastossa loistavasti pidempään kuin tavallinen maali, joka alkaa kuoriutua pois jo reilussa vuodessa. Kallistahan tämä oli, mutta vältymme melkein jokavuotiselta uudelleenmaalaamisrumbalta.

Onneksi tänään on ollut puolipilvistä, joten maalaaminen ei ole ollut niin tuskaista kuin se eilen oli. Tosin minä istun sisällä märkä pyyheliina otsalla, sillä iltapäivän kuumuus on taas hieman liikaa. Tänään varjossa kuitenkin vain 32 astetta.

Maalari maalaa taloa...

...muttei sinistä ja punaista - vaan valkoista!






Vihdoinkin talomme ulkopuolen maalaus pääsi alkamaan. Meillä on sellainen spraysuihke, joka toimii sähköllä. Mieheni maalaa sillä ensimmäisen kerroksen seiniä ja työntekijämme malaa sudilla tikapuilla talon yläosaa. Minä en jaksanut eilen osallistua hommaan lainkaan. Istuin vain sohvalla märät pyyheliinat jalkojen ja pään päällä, joista sitten vaihtelin vatsan päälle ja niskaan. En tajua, miten mieheni pystyi liikuttamaan yhtäkään lihastaan! Täällä oli lähemmäs 40 astetta eilen varjossa. Mieheni yleensä kärsii kuumasta ihan yhtä paljon kuin minä, mutta nyt jokin ihme voima antoi hänelle puhtia maalaamisen epäinhimillisissä olosuhteissa. Minä tein lohdutukseksi pirtelöä ja jäätelöannoksia (ja meinasin pyörtyä jo niiden tekemisessä!)




Tänään toinen maalauspäivä alkoikin ihanasti pilvisellä aamulla! Si Dios quiere tenemos cielo nublado todo el dia!




Miesten maalauspäivä jatkuu Petshop Boysin ja brasilialaisen musiikin tahdittamana. Minä meinaan leikata joitakin koiranvaatteita ommeltavaksi huomenna ja sitten valmistan miehille lounaan. En ehkä jaksa heiluttaa sutia tänäänkään...




Kyllä on outoa, kun kuvat latautuvat blogiin tuosta vain ja yhteys toimii! Claro que si!

perjantai 10. helmikuuta 2012

Claro que Claro!

Hei, olen yhä hengissä! Muistatteko vielä minua? Pitkään taukoon löytyy sellainen syy, että Entelin yhteytemme alkoi toimia vain joitakin minuutteja päivässä! Mittani täyttyi, sillä luulisi 40 eurolla saavana hieman enemmän kuin viiden minuutin katkeilevan yhteyden.



Lähdimme miehen kanssa Concepcionin kaupunkiin ja menimme Entelin toimistoon. Tomisto oli täynnä ihmisiä. Meille ei edes annettu vuoronumeroa, vaan meidän piti keskustella vuoronumeroita antavan virkailijan kanssa siitä, miksi olimme tulleet toimistoon. Kerroimme, että tahdomme katkaista yhteyden ja puhua siitä sellaisen virkailijan kanssa, joka istuu näytön edessä ja joka voi katsoa kaikki tarvittavat tiedot koneelta. Ei meitä päästetty virkailijan luokse, koska kerran siellä ei ollenkaan auteta tällaisissa katkaisemisasioissa. Meitä kehoitettiin menemään toimiston seinässä olevan puhelimen luokse, painaa nappulaa "2" ja suorittaa sopimuksen katkaisu puhelimessa. Valtavassa Entelin toimistossa ei siis voi katkaista Entelin sopimusta!





Asetuimme puhelinjonoon. Puhelimia oli kaksi ja kummankin vierellä jono. Puhelimen luurissa olevat miehet naputtelivat tylsistyneinä seinää ja sanoivat, että olivat yrittäneet saada yhteyttä kymmenisen minuuttia. Toinen heistä oli saanut jo kerran yhteyden, mutta se oli katkennut kesken kaiken. Monilla meni odottaessa hermot, joten mieheni pääsi puhelimeen suhteellisen nopeasti. Hän nojasi seinään ja naputti kakkosen. Vartin verran siinä taisi mennä, että puhelimesta pyydettiin naputtelemaan henkilötunnus. Sitten piti taas odottaa. Lopulta mies pääsi puhumaan virkailijan kanssa. Kuulin hänen selittävän samat asiat moneen kertaan ja antavan henkilötunnuksensa moneen kertaan. Näin hänen juttelevan viereisessä puhelimessa olevan miehen kanssa moneen kertaan. Yhteyden katkaisemiseen meni puhelimessa ehkä parikymmentä minuuttia ja jono kasvoi puhelimien perässä. No, chileläiset ovat tottuneet jonottamaan. Kävin juuri maksamassa sairausvakuutusmaksun ja edelläni oli 100 asiakasta! MINÄ en ole tottunut jonottamaan...

Lopulta mieheni huokaisi ja laski luurin. Etsimme saman vuoronumeroita antavan virkailijan, joka tuli meidän kanssamme näyttöpäätteelle ja hän printtasi paperin, jossa näkyi, että yhteytemme katkeisi 48 tunnin päästä, mutta parempi olisi soittaa parin päivän päästä ja varmistaa, että yhteys todellakin katkaistaisiin. Mieheni piti taas kerran esitelmän, miten Chilessä ei toimi mikään ja miten kaikki on niin vaikeaa. Palasimme kotiin ja parin päivän päästä Entel EI ollut katkaissut yhteyttämme. Aaargh.



Eilen menimme taas Concepcioniin ja nyt Claron toimistoon. Puhelinliittymämme ovat Clarolta, joten päätimme kokeilla, miten nettiyhetys toimisi. Ostimme mokkulan, joka maksoi vain noin 15 euroa ja siihen kuuluu ilmaiseksi 1 giga navegointiaikaa ensimmäisenä kuukautena ja yksi giga toisena kuukautena. Kun tietäisimme, toimiiko yhteys, voisimme päättää, miten monta gigaa tahdomme ja siis miten paljon tahdomme maksaa kuussa.

Tänään laitoin Claron mokkulan koneeseeni ja aaaah! Heti yhdisti nettiin ja kuvat tähän postaukseen latautuivat noin minuutissa! Aivan käsittämätöntä. Virkailija sanoi, että yksi giga ei välttämättä riitä meille kuin 15 päivää, saa nähdä, miten käy. Olen valmis maksamaan kuussa sen 50 euroa, JOS saamme oikeasti toimivan yhteyden, kuten nyt tällä hetkellä hyvältä näyttää :)



Claro que Claro!

Feria de Arte Popular meni tänä vuonna heikosti. Kaikki myyjät valittelivat samaa. Minä kuitenkin tein joitakin hankintoja feriasta ja tässä postauksessa esittelen teille keraamisen vaasin, jonka musta väri on tullut savusta. Se tuoksuukin voimakkaasti vielä savulta. Myyjä selitti minulle jotakin, että vaasi on jokin inka-malli. Harmittaa, etten kuunnellut tarkemmin. Mies mumisi niin epäselvästi, etten kehdannut kysyä koko ajan "Perdon?" Vaasiin ei voi laittaa mitään juotavaa, sillä savunhaju tarttuisi siihen. Kukkia voisi laittaa tai kuivia heiniä ja oksia. Tuleeko teille mieleen, mikä tuossa inkavaasissa näyttäisi hienolta? Myyjä sanoi, että minun pitäisi laittaa sinne kultakimpaleita ja helmiä.

Peikkokukkulalla kärsitään kauheista helteistä. Parina päivän iltapäivällä varjolämpötila on ollut 36 tienoilla. Makuuhuoneessa on ollut liian kuuma, vaikka ikkunat ovat auki. Viime yönä otin sänkyyn mukaan kylmäkallet ja geelipussit pakastimesta. Silti nukuin huonosti. Toivottavasti ensi viikoksi tulee hieman viileämpää, kun Suomesta kaksi kaveria ovat tulossa tänne talonvahdiksi, jotta pääsemme miehen kanssa lomailemaan.

T ja L aloittavat pitkän matkansa Chileä kohden huomenna! Turvallista ja mukavaa matkaa teille :)