Sade ropisee
puiden lehvistöön, linnut livertävät ja luonto tuoksuu. Istun riippukeinussa
sydän yhtä aikaa keveänä ja raskaana. Toisaalta olen tällä hetkellä onnellinen.
Luonto on kaunis ja puutarhamme on pian parhaimmillaan. Vihreää heinää
kasvaa joka puolella niin, että voi melkein kuvitella meillä olevan kauniin
ruohokentän, jota siis oikeasti meille ei koskaan tänne voi istuttaa kuivuuden
ja kovan maan takia. "Puistossamme" kasvaa oransseja sipulikukkia, hedelmäpuut
ovat kukassa, toiset ovat jo pudottaneet kukat ja niissä on hennonvihreät
pienet lehdet. Kallat loistavat valkoisina ja ylväinä. Siniset talviot täplittävät
talon ympäristöä joka puolella. Nuoret palmut heiluttelevat lehtiään vienossa
tuulessa. Luonto antaa minulle energiaansa ja hyvää oloa. Toisaalta taas
sydämeeni hiipii raskas olo. Kevätsade muistuttaa minua Suomen lempeästä kesästä. Minulle tulee koti-ikävä: ikävä Suomeen. Suomeen,
jossa sataa kesälläkin, luonto tuoksuu ja vihreys täyttää maiseman. Tiedän,
että tämä yltäkylläinen Peikkokukkulan vihreys ihastuttaa meitä vain kolmisen
kuukautta ja sen jälkeen on keltaista, kuivunutta ja piikkistä. Tosin puut
säilyttävät vihreytensä, mutta maassa ei ole aluskasvillisuutta, ei sammalta,
ei juuri mitään vihreää. On vain kuiva
rätisevä kuumuus. Se vaikuttaa mielialaan suunnilleen samoin kuin marraskuun
ankeus Suomessa.
Äh, mikä suomalainen melankolia! Suomessakin aletaan jo kesäkuun alussa surra kesän loppumista! Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Peikkokukkulan kevät on lyhyt ja vähäsateinen - mutta niitä sateita kuitenkin tulee! Kesällä sitten ei tule taivaalta akkoja eikä mitään muutakaan! Olen säilyttänyt tylsän suomalaisen mentaliteetin surra asioita etukäteen: alan surra jo kevään alussa sen loppumista ja kesän alkamista! Voisipa kevät kestää puoli vuotta ja voisimmepa hypätä kokonaa kesän yli syksyyn!
Näin kuivaa Peikkokukkulalla on. Tähän kaivettiin paikka talolle vuosia sitten, eikä mitään ole alkanut kasvaa!
Nyt pitäisi osata
pysähtyä tankkaamaan vihreyttä pitkän kuuman kesän varalle. Harmi, kun ei ole
mahdollisuutta säilöä tätä taivaalta satavaa vettä valtaviin tankkeihin, joista
voisi sitten ammentaa kasveille koko kesän. Sellaisten tankkien tai kuoppien tekeminen
tai ostaminen maksaisi todella paljon. Olemme pohtineet ”uima-altaan” kaivauttamista,
sinne voisi kerätä veden, mutta se tulisi maksamaan hyötyynsä nähden liikaa.
Olemme pohtineet tekojärven kaivauttamista, mutta se näyttäisi niin kamalalta
ainakin puolet vuodesta tyhjänä, ettei huvita pilata Peikkokukkulaa
sellaisella.
Tästä tullaan
asiaan, joka tekee sydämeni vieläkin raskaammaksi. Tutkimuksen mukaan vuonna
2040 osa maailman maista tulee kärsimään vakavasta kuivuudesta. Chile on yksi
näistä maista, Etelä-Amerikan kuivin maa. Poikani on tuolloin alle kolmekymppinen!
Minä olen 65-vuotias, jos en mihinkään sairauteen tai onnettomuuteen sitä ennen
kuole. Peikkokukkulalla kuivuus näkyy jo
nyt. Tämä alue tulee olemaan osana autiomaata. Meillä ei ole ollut kaivossa
paljonkaan vettä noin neljään vuoteen. Ne ajat, jolloin meillä oli nurmikon
kastelulaitteet, ovat todellakin niin kaukaista historiaa, etten voi uskoa,
että elämämme on täällä sellaistakin ollut! Sukulaiset toivat tänne mattoja
pestäväksi ja kastelimme istutuksia tuntikaupalla.
Kesällä otettu kuva puistomme polulta talolle päin.
Tahdon, että te
lukijat pohditte hiukan, millaista on arkielämä, kun vedestä on jatkuva pula. Jos katsotte linkittämääni karttaa, huomaatte, että niin lähellä Suomea kuin Virossa tulee olemaan myös vakava pula vedestä.
Palataan ajassa hiukan taaksepäin, viime heinäkuuhun, mikä on Chilessä talvea. Silloin kirjoitin seuraavan tekstin:
Istun yläkerrassa
sängyllä mummon virkkaama värikäs tilkkutäkki päälläni. Sade rummuttaa
tasaisesti peltikattoon. On heinäkuun
toinen viikko ja talvisateet ovat nyt kestäneet viikon. Tiemme portille
on löysää kuravelliä ja tynnyrit talon nurkalla ovat täynnä vettä.
Kesällä otettu kuva puistostamme
Sateiden olisi
pitänyt alkaa jo kesäkuussa. Oli kuitenkin kuivaa ja aurinkoista. Santiago oli
hätätilassa, sillä ilmansaasteet olivat vaarallisella tasolla. Ihmettelimme
koko kesäkuun, missä sateet oikein viipyvät. Vain kerran satoi kunnolla. Olin
huolissani. Suurta osaa Chileä vaivaa kuivuus.
Meillä ei ole ollut vettä
riittävästi kaivossamme neljään vuoteen. Olemme kunnan odotuslistalla syvemmän
kaivon poraamista varten. Kunnalla on kaksi laitetta, jotka ovat jatkuvasti
rikki ja joista varastetaan osia. Jonossa
on niin paljon ihmisiä, että olemme olleet jonossa jo kolmisen vuotta. Viime
vuonna Peikkokukkulalle jo tultiin poran kanssa, mutta vastaan tuli kivi.
Seuraavana päivänä alkoivat talvisateet ja uutta mahdollista kaivonpaikkaa ei
ehditty tehdä. Poralaite ei olisi päässyt mudan takia takaisin ylös tielle.
Kunnasta luvattiin, että keväällä meille tullaan ensimmäiseksi. Kevät oli ja
meni, kesä oli ja meni, samoin syksy ja nyt ollaan jo talvessa, eikä kunnalta
ole näkynyt poralaitetta. Mieheni käy usein siellä pyytämässä ja
muistuttamassa, mutta mitään ei ole tehtävissä.
Kunta tuo
kaikille kukkulan asukkaille kerran viikossa vettä tankkeihin. Meidän pitäisi
saada 200 litraa, mutta onneksemme saamme epävirallisesti 1200 litraa.
Kesäaikaan kuitenkin avuntarvitsijoiden määrä lisääntyy ja saamme vähemmän.
Aina silloin, kun tarve on suurin, saamme vain vähän vettä. Nyt talvella vettä
tulee välillä taivaan täydeltä ja täytämme tynnyrit ja tankit. Voimme pestä
pyykkiä niin paljon kuin huvittaa. Kesällä yli 30 asteen kuumuudessa emme voi
ottaa virkistäviä suihkuja, sillä vettä ei ole. Pesemme itsemme yleensä
pesuvadissa, kun suihkua ei voi käyttää. Pyykit viemme 60 kilometrin päähän
Concepcioniin. Arvaatte varmaan, että pyykkiä tulee perheessä, jossa on alle 3-vuotias
poika ja 15 koiraa. Joudumme miettimään, kannattaako vessaa vetää. Miehet
käyvät puskissa. Nyt meillä on kokeilussa melko alkeellinen kuivakäymälä, mutta
sitä ei ole vielä asennettu ihan oikein, joten en osaa vielä sanoa, miten se
tulee jatkossa toimimaan.
Mietin usein,
että monikaan tämän blogin lukija ei voi ymmärtää, mitä tarkoittaa kun nykypäivän mukavuuksiin tottunut perhe joutuu elämään vähällä
vedellä. Nytpä kerron. Kesällä mietin, raskinko pestä kukkamaljakon vai
laittaisinko sen vähän tynnyrin pohjalla olevan sadeveden mieluummin uusille kukille
siihen likaiseen maljakkoon. Olen Suomessa oppinut, että vesipannuun jäänyt
vesi pitää kaataa pois ja aina keittää uutta vettä. Ei tulisi mieleenikään!
Vesi keitetään monta kertaa ja juodaan viimeiseen pisaraan asti. Astioita ei
pestä eikä huuhdella juoksevan veden alla. Astioita ei tiskata kuin kerran
päivässä. Munien keitinvesi kaadetaan
tiskienpesuvedeksi. Kuorittujen perunoiden keitinvesi laitetaan koirille juotavaksi. Spagettia ei syödä niinä
päivinä, kun vettä on todella vähän. Sen keittämiseen ja huuhteluun menee
paljon vettä. Riisi hoituu vähällä vedellä. On päiviä, jolloin emme voi syödä
salaattia, sillä meillä ei ole vettä salaatinlehtien pesuun. Onneksi tomaatit
on keksitty.
Puhtaiden astioiden huuhteluvesi joudutaan säilyttämään seuraavaksi tiskivedeksi. Käsienpesuvesi ja suihkuvedet kerätään pesuvateihin ja viedään kasveille kesäaikaan. talvella tätä ei tietenkään tarvitse tehdä.
Peikkokukkulalla on paljon eroosiorotkoja. Olemme istuttaneet niihin puita kontrolloimaan ongelmaa.
Lapsen ammeeseen
laitetaan vettä alle puolet. Kalalammen vesi muuttuu kesäisin vihreäksi. Voi
mennä parikin kuukautta, ettei sada pisaraakaan. Yritämme säästää kunnan
tuomasta vedestä sen verran, että voimme vaihtaa kalojen veden. Mikäli tulee
kesäsade, se on kuin lahja. Vesi otetaan talteen ja heti vaihdetaan kalojen
vesi ja kastellaan kasveja ja puita. Ikävä kyllä niitä sateita ei juuri tule.
Kaikki vaatteet kuskataan kesällä Concepcioniin pesuun.
Viiden litran
vesikanisterit täytetään aina Concepcionissa juomavedeksi ja kunnan tuoma vesi
käytetään muihin tarkoituksiin. Koirien pedit ja patjat olen kaikki tehnyt
pienemmiksi ja ohuemmiksi. Niitä täytyy pestä sen verran usein ja ohuita
peittoja ja petejä mahtuu useampia pesukoneeseen.
Kesäaikaan
puutarhassamme pärjäävät vain kasvit, jotka pärjäävät ilman vettä. Muut ovat
kuolleet monta vuotta sitten. Uusia kasveja ei juuri osteta. Hyötykasvimaata ei voi
pitää, paitsi sellaisia lajeja, jotka voi laittaa kasvamaan talvella ja joiden
sato kerätään keväällä (kuten herneet, korianteri ja salaatti). Mitkään varjoa antavat
systeemit eivät toimi, olen kokeillut. Kuumuus ja kuivuus on liian kovaa ja
pitkäaikaista. Kompostikin kuivuu niin, että se on täynnä ampiaisia.
Puistomme on kesäaikaan niin kurjaa kuvattavaa, että blogiinkaan ei tule silloin puutarhakuvia.
Ystäväni sanoi
minulle kerran uskovansa, että ihmisen elämässä tulee aina uudestaan ja
uudestaan vastaan sellainen asia, joka tämän pitää oppia. Minä tuhlasin vettä
kun asuin Suomessa. Rakastin seistä kuuman suihkun alla paineet täysillä. Jouduin
maksamaan vesilaskua lisää arviolaskun lisäksi. Nyt minä en tosiaankaan seiso
suihkun alla nauttimassa tasaisesta paineesta ja tasaisen kuumasta vedestä.
Vettä tulee alhaisella ja vaihtelevalla paineella. Suihku pitää muistaa
katkaista aina kun levittää sampoota.
Kesällä vesi on päivällä liian kuumaa ja illalla liian kylmää, sillä
aurinko lämmittää mustat muoviputket. Lämmitämme veden siis aurinkoenergialla (ilman
mitään kennoja) yli puolet vuodesta.
eroosiota
Tämän alkutalven
olemme ottaneet suihkut Concepcionissa ja pesseet itsemme Peikkokukkulalla vain
pesuvadissa. Veden lämmitämme kattiloissa. Mieheni yrittää selvittää, suostuuko
sähkökäyttöinen lämminvesivaraajamme toimimaan tankista tulevan veden
paineella, jotta saisimme lämpimän suihkun nyt talvella omassa kodissammekin (silloin kun vettä on siihen riittävästi).
Aiemmin vesitankkimme oli alempana rinteessä, eikä varaaja suostunut toimimaan,
koska paine oli liian alhainen. Nyt tankit siirrettiin rinteessä paljon ylemmäs
ja toiveena olisi, että varaajakin suostuu yhteistyöhön. Mutta jos niin hyvin
käy, täytyy suihkutella todella varovasti, ettei tankin vesi lopu. Jos se
loppuu, ei vessanpyttyä vedetä! Tiedätkö, miten monta litraa ihminen
keskinmäärin suihkun aikana kuluttaa? Entä miten monta litraa pesukone kuluttaa
vettä?
Talvella otettu kuva
Ensimmäiset kolme
vuotta saimme elää kukkulalla ilman vesiongelmaa. Pesimme mattoja ja autoja,
kastelimme kukkia ja puita. Kälyni kantoi Concepcionista isot peitot ja muut
meidän pesukoneessamme pestäväksi, koska meidän koneemme oli isompi kuin hänen
ja täällä on turvallisempaa kuivattaa pyykkiä kuin Concepcionissa kerrostalon
pihalla. Kun koiralaumamme kasvoi ja kun meille tuli vauva, jouduimme elämään
vesipulan kanssa. Minä en voinut helpottaa raskausajan vaivoja suihkussa
lämpimällä vedellä. En olisi voinut käydä lämpimässä suihkussa tai kylvyssä
ennen synnyttyssairaalaan lähtöä, kuten oppaissa sanotaan. Tai pitää helposti
huolta puhtaudestani synnytyksen jälkeen. Vietimmekin nuo kriittisimmät ajat
Concepcionissa kälyn luona. Minä en voinut valuttaa lämmintä vettä hanasta vauvan
ammeseen ja lilluttaa tätä kylvyssä aina kun huvitti. Minä en voinut pestä
vauvan pyllyä lämpimän juoksevan veden alla. Kun minua viluttaa, en voi mennä
lämmittelemään suihkun alle. Kun minulla on hiki lenkin jälkeen, en voi ottaa
ihanaa pitkää suihkua.
Silti tässä sitä ollaan täysin hengissä ja hyvissä
voimissa. Lapsemme ja hänen vaatteensa ovat puhtaat. Hiuspohja on tottunut
kerran viikossa pesuun, eikä rasvoitu sellaista vauhtia kuin Suomessa. Välillä ottaa kovasti päähän, mutta uskon ja
luotan, että tulevaisuudessa joskus asiat helpottuvat.
talvella
Jotkut teistä
saatte nauttia paljuista ja poreammeista. Teillä on vessoja ja kylpyhuoneita
monessa kerroksessa. Naapureillamme ei ole mitään pesutilaa. He peseytyvät
kesällä pesuvadissa ulkona ja talvella tulen vieressä sisällä. He pesevät
vaatteensa käsin vadissa, jolloin vettä ei kulu samalla tavalla kuin pesukoneen
kanssa. Heillä on ulkohuussi. Heitä on
kolme aikuista ja vuodenikäinen vauva. Heille riittää kunnan tuoma 200 litraa
viikossa.
Tähän väliin on pakko kertoa huvittavaksi kuriositeetiksi mieheni yhdestä siskosta, joka asuu tällä samalla kuivalla alueella kuin me. He rakensivat yli 300 neliön talon, jossa on SEITSEMÄN kylpyhuonetta suihkuineen, porealtaineen ja vessanpyttyineen. Heillä on suuri uima-allas pihalla sekä työntekijän mökki kylpyhuoneineen. Ihan kiva, mutta vettä ei juuri riitä suihkuihin...ainakaan muutaman vuoden päästä, jos suuntaus on tämä...
Lopputalvesta hedelmäpuut alkavat kukkia
Kaikkeen tottuu.
Silti toivon ihan hirveästi, että meille joskus tultaisiin se kaivo poraamaan
ja että siellä tosiaan olisi riittävästi vettä. Toivon myös, etteivät
talvisateet vähentyisi ja että muutenkin
tässä osassa Chileä sataisi riittävästi. Että vuoripurot eivät kuivuisi eivätkä
järvet häviäisi kartalta.
Kevään ensimmäisinä päivinä on vihreää ja kuulasta.
Sade jatkuu.
Poika nukahti. Ehkä hän näkee unta uimakoulusta. Allas täynnä vettä. Plumpsista
vaan korokkeelta veteen niin, että loiskaus käy. Sukellus veden alla. Uimisen
jälkeen lämmin suihku.
Palataan tähän
päivään, syyskuun 21, jolloin Chilessä alkoi virallisesti kevät.
Mielenkiinnolla odotan, lähettääkö kunta kaivoporan meille tänäkään keväänä tai
kesänä. Tänä aamuna kävin lenkillä ja pesin itseni pesuvadissa sen jälkeen.
Tuntui ihanalta valuttaa kuumaa vettä kauhalla väsyneiden lihasten päälle, mutta
samalla tuli ikävä kunnon suomalaista kuumaa suihkua ja kylppärin
lattialämmitystä. Meidän kylpyhuoneemme on niin kylmä talvella! Join
Concepcionista tuomaamme juomavettä puoli litraa lenkin jälkeen ja lisää päivän
mittaan. Minulla on nimittäin projektina opetella juomaan kolme litraa vettä
päivässä. Mieheni tuli kysymään ihmetellen, mihin juomavetemme keittiöstä on
kadonnut. Kurkustani alas!
Kevään ensimmäisinä päivinä
Sitten ei hanasta tullut yhtään vettä. Tankki oli tyhjentynyt,
sillä pesimme koneellisen pyykkiä. Juoksin rinnettä ylös tankille ja avasin
toisen tankin vesihanan. Siellä on nimittäin sen verran vielä pohjalla, että
pärjäämme huomiseen saakka, jolloin kunta tulee (toivottavasti) täyttämään
ainakin yhden tankin. Saatiin astiat huuhdeltua ja keitimme pannullisen
juomavedeksi. Hiukset pitäisi pestä. Jos saamme tankin täyteen huomenna, voimme
lämmittää vesiboilerin ja ottaa säännöstellyn lämpimän suihkun.
Alkukevään pilvisenä päivänä
Taivaalla on
muutamia harmaita pilviä, mutta sateen ropina loppui. Meinaan mennä sulkemaan
kasvihuoneen katon, jotteivät linnut tuhoa pieniä taimia. Nyt ne saivat
muutaman pisaran vettä. Sen jälkeen meinaan laittaa pannun tulelle ja tehdä teetä
– siihenkin tarvitaan vettä...
Tänään hedelmäpuihin on tulossa lehtiä
Kyllä, olemme
miettineet, miten kauan jaksamme tätä. Olisi kiva, jos elämän perusasiat
olisivat vähän helpompia. Olemme hieman silmäilleet Chilen kartalta sateisimpia
ja märimpiä alueita...
Tänään riippukeinuni riippuu vihreyden keskellä
Kun otat seuraavaksi ihanan lämpimän pitkän suihkun ja peset viisi koneellista pyykkiä, lähetäthän pienen ajatuksen minulle ;)