Tervetuloa etsimään tonttia tulivuorelta!
Teimme talvisen tonttireissumme launtaina. Aurinko paistoi, mutta oli kylmää. Ylhäällä oli lunta, mutta lounaan söimme silti auringossa ulkona. Käymme vuorella aina samassa ravintolassa. Ravintolassa ei ole mitään hohtoa, se on oikein tylsä, ruma ja nuhjuinen peruschileläinen ravintola, jossa ei ole paljon ruokalistassakaan valinnanvaraa. Kuitenkin pihvi ja ransikikset suolaisella salaatilla on taattu juttu. Voi olla varma, että perunat on siellä itse kuorittu, eivätkä tule pakastimesta ja pihvi on chileläiseen tapaan vähän sitkeää, mutta ihan hyvää. Iso pihvi, ranskikset, salaatti, leipä ja puoli litraa cokista kahdelle maksoi noin 13 euroa.
---
On siellä vuorella muitakin ravintoloita! Vähän alempana on tunnelmallisempi paikka, jonka ruokalista on ihan yhtä tylsä ja hintataso sama, mutta ruoka on pahaa. Opimme sen käytyämme ainakin viisi kertaa, kun emme viitsineet kokeilla nykyistä vakiopaikkaamme, koska se ei näyttänyt lainkaan houkuttelevalta. Kun taas jatkaa matkaa näistä ravintoloista noin vartin verran autolla ylöspäin, tullaan Las Trancasiin, jossa on kansainvälisempää meininkinä. Sieltä saa jopa pitsaa. Ravintoloissa on hienot terassit ja kaikki on sisustettu laskettelutyyliin vanhoilla puusuksilla jne. Siellä on takat ja puiset tuolit kuisteilla. Meidän vakkariravintolassamme ei ole edes terassia, mutta siinä ravintolan edessä on muovituolit ja karmeat pöydät. Me kuitenkin olemme tykästyneet vakkariravintolamme hyvään palveluun, reippaaseen emäntään ja ihan oikeasti maukkaaseen pihviin ja ransiksiin. Jos jotain ihmeellisiä makuelämyksiä kaipaa, niin sitten en tosiaankaan suosittele ravintolaa! Niissä hienoissa siellä ylempänä on paljon laajempi ruokalista, mutta mitään kulinaarisia makuelämyksiä sieltäkään ei kannata hakea. Hinnat ovat sitä paitsi kolme-neljä kertaa korkeammat kuin alempana.
---
Aivan huipun tuntumassa onkin sitten viiden tähden hotelli ravintoloineen. Siellä emme ole koskaan syöneet, mutta tähdistä päätelleen siellä voi jopa olla hyvää ruokaa :)
---
Mutta lähdetäänpä sitten tonttikierrokselle. Vähään aikaan ei tällaista olekaan sitten luvassa.
Tontti 1
Mieheni löysi tämän tontin netistä ja soitti omistajalle. Sovimme tapaamisen. Tontin koko on 32 hehtaaria ja se on 1,3 kilometrin päässä maantieltä. Pikkutie oli hyvin kapea, mahdoton ajatellen tulevaa liikettä! Jos yksi asiakas olisi ajamassa meillepäin ja toinen jo palaamassa maantielle, vaikeita tilanteita olisi jatkuvasti. Pitäisi peruutella ja etsiskellä leveämpää kohtaa. Tie menee niin monen omistajan tontin läpi, että sen leventäminen ei varmaankaan olisi mahdollista.
Tontti oli ikäänkuin valtavassa rotkossa. Oli jotenkin pimeä tunnelma. Ihanaa tontilla oli tämä joki!
Tontilla on kuulemma myös lähteitä ja vesiputous, mutta niiden katsominen jätettiin ensi kerralle, jos kiinnostumme enemmänkin tontista. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, ettei se ole meille. Liian iso ja liian kaukana tieltä.
Tontti 2
Maantieltä kolme kilometriä hyväkuntoista ja leveää soratietä pitkin saavuimme tontille 2. Upeat jylhät maisemat ja paljon vanhoja roblepuita, jotka tuovat vihreyttä ja varjoa kesäaikaan.
Kolme kilometriä maantieltä kuitenkin tarkoittaa Chilessä sitä, että saisin asiakkaita liikkeeseeni ehkä kolme kappaletta joka kolmas viikonloppu, joten tontti on strategisesti väärässä paikassa :(
Kakkostontilla oli paljon metsää sekä myös tällaisia kuvan kaltaisia puistomaisia alueita. Hiljaisuus, yksinäisyys ja jylhät maisemat olivat tämän tontin plussia.
Tontti 3
Olipas tullut jotain uuttakin myyntiin vuoritien viereen! Kiinteistövälittäjä esitteli meille kolmen hehtaarin tontin, josta kuitenkin yksi hehtaari on tuota seuraavassa kuvassa näkyvää vuorenrinnettä, joka ei ole kovin käyttökelpoista alaa. Kaksi kallista hehtaaria olisi siis myynnissä. Menee yli budjettimme. Jätimme kuitenkin tarjouksen, joka ei kyllä mene läpi, tiedän sen jo nyt.
Tontti kuitenkin oli aivan upea. Etuosassa menee runsasvetinen puro ja takaosassa talvisin on koskimainen puro. Kohina kuuluu kauas! Tontilla on monia tasoja, pieniä kukkuloita ja laaksoja. Minusta siellä oli satumainen tunnelma. Siellä oli paljon ikivihreitä puita.
Tontin huonona puolena liikkeen kannalta on se, että se ei ole varsinaisesti tien vieressä. Tonttiin kuitenkin kuuluu oma LYHYT maantieltä alkava tie, eli ei tarvitsisi mennä muiden tonttien läpi. Tie kuitenkin on niin kapea, että vain yksi auto mahtuu siinä ajamaan. Sehän olisi hankalaa asiakkaiden kannalta ajateltuna. Voisiko sitä leventää, riippuu naapurista.
Talvisin tontilla 3 on tällainen upea "kohiseva koski". --
Minä tykkäsin kovasti tontista kolme juuri siitä syytä, että se on tien lähellä, muttei aivan vieressä. Tykkäsin tontin monitasoisuudesta ja kasvillisuudesta. Kuitenkin hieman pelottaa tuo valtava vuorenrinne tontin takaosassa. Millainen vaara se voi olla maanjäristysten aikaan? Viime vuoden helmikuun pahassa järistyksessä ei ollut tapahtunut mitään kenellekään, mutta silti...
Tontti 4
Tämän tontin näimme ensimmäisen kerran kesällä. Nyt menimme katsomaan, miltä se näyttää talviasussaan. Tontilla kulkee kaksi runsasvetistä puroa ja kasvillisuus on runsasta vanhoine suurine puineen. Minä tykkään tontista, mutta mieheni mielestä se on liian pieni. Koko on puoli hehtaaria, mutta tontilla on paljon rinnettä, jota ei voi käyttää juuri mihinkään, eli tontti tuntuu siksi pienemmältä. Hinta kuitenkin on hyvin korkea. Mieheni mielestä tätä tonttia voisi ajatella vain, mikäli hinta laskisi roimasti. Hyvää tontilla on se, että siinä olisi paljon tilaa tien vieressä mahdolliselle parkkipaikalle liikettäni varten.
Tontti 5
Olemme käyneet katsomassa tonttia 5 jo useamman kerran, emmekä koskaan ole erityisemmin pitäneet siitä. Kesällä paikka on kuuma kuin kattila. Ei ole paljon varjoa, eikä tuule kunnolla. Tässä on viisi tontia vierekkäin myytävänä, kaikki puolen hehtaarin kokoisia.
Tontin takaosassa on pieni joki/puro Estero Aquas Frias. Kiinteistövälittäjä sanoi, ettei joki ole koskaan kuivunut. Nyt kun menimme katsomaan sitä, oli tontin takaosassa vain kivinen uoma! Silmät pyöreinä katsoimme kiinteistövälittäjään, tässäkö tämä "ei koskaan kuivuva joki" nyt on? Viime vuotinen maanjäristys oli kuivattanut joen! Kukaan ei tiedä, tuleeko siihen enää koskaan vettä. Tonttien omistaja oli jo joutunut pudottamaan hintaa 35 miljoonasta pesosta 25 miljoonaan ja minusta hinta on vieläkin liikaa!
Tien toisella puolella on tällainen "lomakeskus". Se on ollut tyhjänä jo ainakin kuusi vuotta! Tuon päärakennuksen lisäksi alueella on monta samantyylistä mökkiä. Kuka on tämän rakennuttanut ja mitähän on tapahtunut, että se on vuosia tyhjänä? Kiinteistövälittäjäkään ei tuntunut olevan oikein selvillä asiasta.
Tästä matka jatkuu kuumille lähteille ja laskettelukeskuksiin.
---
Näillä näkymin emme yhäkään ole ostamassa tonttia. Odottelu ja etsiskely jatkuu...
Tätä polkua pitkin käydään Tavernaan. Tänään taverna sai valot iltoja varten.
Tavernan kyltin ostin noin kahdeksan vuotta sitten New Yorkista! Ajattelin, että joskus tulevaisuudessa se tulee kotini kuistille. Siitä asti kyltti on ollut paketoituna varastossa. Ostin samanlaisen kyltin äidilleni, joka on kettufani. Äiti laittoi kyltin heti mökin kuistille ja se on siitä asti ollut siellä. Vähän se on haalistunut, mutta hyvässä kunnossa vielä. Näin sen viime kesänä, kun kävin syömässä silakkaa ja uusia perunoita Suomen Fox Tail Tavernassa. Fox Tail Tavern on siis pieni ravintolaketju, jonka yksi piste on Turun saaristossa ja toinen Chilessä Tomecon maaseudulla;) 
Fox Tail Tavernissa on valkoiset kalusteet. Seinästäkin tulee kai valkoinen. 
Tavernassa ei toimi nyt talvella anniskelu, eikä paljon muutakaan luksusta vielä näy, mutta voitte olla varmoja, että tilanne muuttuu keväällä!
Tavernan sisäänheittäjän toimii italialainen mafioso Don Choko Corleone.
Tavernan bravuurina tulee olemaan grilliruuat.
Tavernan kanta-asiakkaat testaavat palvelua...tarjoilijaa ei näy missään!
Huomatkaapa tavernan juuri valmistunut kiviseinä! Sinne perälle tulee grilli sekä kasveja.
