Peikon kosioretki

Kerran pikku peikko peikkuluinen

lönkkäkinttu, vääräsääri,

sykkyrälle hännän kääri,

puhdisteli tarkkaan rinnuspielen,

asetteli tarkkaan kielen

aivan keskelle suuta.

Sitten pikku peikko peikkuluinen

peikkoneitosta kosi:

"Aikomus on mulla tosi

vaimokseni ottaa pikapuolin

peikkoneito, jonka huolin.

Mitä sanoisit siihen?

Sanoisitko pikisilmäinen

kiirekieli, pirppanokka,

että paremmalle rokka

maistuu kun on kaksi maistamassa.

Sitä paitsi aarrekassa

vartoo piilossa mulla."

Vastas siihen neiti pirppanokka

kiirekieli peikkuluinen:

"Kovin olet simasuinen,

oletpas nyt aivan kallellasi.

Tiedän kaiken aarteestasi:

Kuu on mokoma aarre!"

Silloin pikku peikko peikkuluinen

vääräsääri, kyhmyvarvas

suruksensa tuosta arvas,

ettei tule mitään peikkohäistä.

Kovin oli yksinäistä

peikon kotiinsa käydä.

(Kirsi Kunnas)

Tämän postauksen peikkopojalle kävi onneksi paljon paremmin kuin runon pikku peikko peikkuluiselle. Näiden kuvien peikkotyttö suostui aivan hihkuen puolisoksi komealle isonenäiselle karvahäntäiselle peikolle.

Suomalainen ystäväni meni täällä Chilessä naimisiin chileläisen miehen kanssa. Nämä peikot tein heille muistoksi hääpäivästä. Tein omalle tyylilleni tavallista värikkäämmät vaatteet, sillä morsian rakastaa iloisia värejä.