Pamela Andersonin serkku

Meillä asuu Pamela Andersonin serkku. Vai tahdotteko väittää vastaan? :)

Ja se, mistä Pamela Anderson on kuuluisa...hänen serkullaan on niitä 10!

---

Hauskaa viikonloppua sekä heinäkuuta!

Työhuone saa maalia seiniinsä

Entinen aputyttöni oli pari päivää auttamassa työhuoneen maalaamisessa.

Oli kivaa nähdä ja jutella muutaman kuukauden kuulumiset! Aputyttöni unelma oli päästä opiskelemaan. Opiskelu Chilessä on kallista. Hän sai apurahoja ja opiskelee nyt lähihoitajaksi (tai jotain sen tapaista). Hän on yksi kurssinsa parhaita. Tuli höpöteltyä ja maalattua kaksi päivää. Vielä kuitenkin puuttuu kolmas kerros katosta ja yhdeltä seinältä.

Uusi aluevaltaus

Espanjankielisten kirjojen lukeminen ei ole tämän vuoden ainoa uusi aluevaltaukseni. Innostuin myös virkkaamaan mattoja, josta olen jo kertonutkin ja sen lisäksi olen nyt tarttunut puikkoihin "palillos"!

Aloitin neulomalla kaulahuivin, johon tuli palmikko keskelle. Sen jälkeen tein kaulurin, jossa on palmikkoja. Olin kuvitellut, että palmikkoja on vaikeaa neuloa.

On todella rentouttavaa mennä istumaan iltapäivän talviaurinkoon kuistin sohvalle ja neuloa muutama kerros lisää. Illalla, kun päivän työt on tehty ja laiskottaa, rojahdan sohvalle ja kuuntelen puolella korvalla televisiota. Puikot suihkivat, eikä tarvitse ajatella mitään.

Tästä on tulossa elämäni ensimmäinen neuletakki. Minulla ei ole mitään ohjeita, katson vaan, miten kaupasta ostamani neule on tehty. Saapa nähdä, millainen viritys tuosta tulee. Nyt ymmärrän, kun mummo huokasi saatuaan villapaidan valmiiksi: "Voi harmi, kun se tuli jo valmiiksi. Mitä minä nyt tekisin?" En koskaan voinut tajuta tuota. En ole ikinä pitänyt neulomisesta. Inhosin sitä peruskoulussa. Muutenkin teen käsitöitä enemmänkin sen takia, että tahdon nähdä TULOKSEN, en siksi, että nauttisin hirveästi jokaikisestä työvaiheesta. Neulomisessa kuitenkin on jotain meditatiivista. En niinkään ajattele lopputulosta, vaan nautin siitä yksitoikkoisesta rentouttavasta toistosta.

Sain takaisin sen minkä kerran menetin - tuplana!

Chileen muutto kuutisen vuotta sitten merkitsi minulle luonnollisesti monesta asiasta luopumista. En nyt alla niitä tässä luetella, sillä olen niistä blogissa jo kertoillutkin. Viime syksynä sain yhden tärkeän asian takaisin elämääni: sienestämisen! Olin Suomessa himosienestäjä, enkä uskaltanut Chilessä tarttua edes noihin tutunnäköisiin tatteihin varmuuden vuoksi. Entisen aputyttöni kanssa viime syksynä keräsin ekan sienisaaliini ja tunsin itseni uudestisyntyneeksi!

Tänä syksynä avasin oven aivan uuteen maailmaan! Suomessa olin himolukija, opiskelin myös kotimaista kirjalisuutta. Chileen kannoin joitakin kirjojani, mutta yhäkin suurin osa on laatikoissa Suomessa. Ensin alkuun tilasin joitakin kirjoja Suomesta, mutta suurimmaksi osaksi luin niitä samoja vanhoja moneen kertaan. Englanniksi olen aina inhonnut lukea, mutta olihan siihenkin alistuttava. Jo se avasi oven laajemmille lukutantereille, sillä täältähän löytyy kuitenkin englanninkielisiä kirjoja jonkin verran kirjakaupoista ja kirjastoista. Jo se tunne oli ihana, kun tajusin, että unohdin lukevani englanniksi! Tajusin kaiken, enkä jäänyt kiinni johonkin kohtaan, jota en ymmärtänyt. Olin koulussa todella surkea englannissa ja tekstinymmärtämisessä! Englanninkielisten kirjojen lukeminen oli jonkinlainen pieni voitto elämässäni.

Ostin espanjankielisen kirjan nelisen vuotta sitten, enkä saanut sitä luettua. En tajunnut mitään, eikä hyvän kirjailijan Isabel Allenden käyttämiä sanoja löytynyt edes sanakirjoista. Lukemisesta ei tullut mitään. Se tuntui opiskelulta, ei rentoutumiselta. Noin 40 sivun jälkeen kyllästyin yrittämiseen ja päätin ottaa kirjan uudelleen käteeni, kun espanjani olisi sujuvampaa. Kirja on jäänyt hyllyyn. Reilu vuosi sitten olin kälyni luona ja siellä otin käteeni Paolo Coelhon Alkemistin, jonka olin jo lukenut suomeksi. Luin kirjaa ja huomasin, ettei minulla ollut pienintäkään vaikeutta ymmärtää espanjaa. Unohdin kuitenkin koko jutun ja jatkoin englanninkielisten kirjojen lukemista, olihan se vieläkin sujuvampaa.

"Vendidas" on kirjoitettu alunperin englanniksi. Se on myös suomennettu: "Myyty". Kirja kertoo Zana Muhsenin elämästä. Hänen isänsä myi kaksi koko elämänsä Englannissa asunutta teini-ikäistä tytärtään Jemeniin vaimoiksi ystäviensä pojille.

Viime viikolla olin kirjakaupassa ostamassa kirjekuoria ja eteeni osui tämä Zana Muhsenin ja Andrew Croftsin "Vendidas". Chilessä kirjat ovat kalliimpia kuin Suomessa. Niihin laitetaan jotain luksustuotteen veroa. Tämä pokkari kuitenkin maksoi "vain" noin 12 euroa ja koska aihe kiinnosti, ostin kirjan. Melkein tärisin innosta. Minä ostin KIRJAN. Minä OSTIN kirjan. MINÄ ostin kirjan! Menin perulaiseen ravintolaaan syömään ja avasin uuden kirjani. Aloin ahmia kirjaa enemmän kuin ruokaa. Kälyn luona jatkoin. Kotona jatkoin. Luin kirjan muutamassa päivässä.

Unohdin täysin sen, että luin espanjaksi. Kieli ei tuottanut mitään ongelmia. Kysyin koko kirjan aikana vain kahta sanaa mieheltäni. Voitteko tajuta tätä iloa? Jos rakastatte lukemista, niin kyllä voitte! Nyt ei enää tarvitse haikailla muuta kuin ihania suomalaisia kirjastoja, jotka pullistelevat uutuuksia ja joista saa lainata ilmaiseksi kirjoja. Kaikkea ei voi saada. Mutta minä sain kuitenkin takaisin mahdollisuuden käyskennellä KIRJAKAUPOISSA. Lueskella takakansia. Valita, minkä kirjan tällä kertaa ostaisin. Hymistä jännityksestä, kun kirja on kassissa odottamassa kotiin pääsyä ja sitä hetkeä, kun voin lösähtää sohvalle, sänkyyn tai riippukeinuun uuden kirjani kanssa! Avata kirjan ja vaipua toiseen maailmaan!

Sain takaisin uusien kirjojen lukemisen ilon! Valitsemisen ilon. Sain sen takaisin itse asiassa TUPLANA, sillä olosuhteiden pakosta jouduin oppimaan lukemaan englanniksi sekä espanjaksi. Minulla on nyt laajempi valikoima, kuin mitä minulla olisi, jos lukisin vain suomeksi! Miten olenkaan aina inhonnut kielten opiskelua ja vieraalla kielellä lukemista ja nyt elämä on antanut minulle lahjaksi kaksi uutta kieltä ja tuplamäärän kirjoja :)

Tietenkään mikään ei vedä vertoja omalla kielellä lukemiselle. Silloin ymmärtää jokaisen sanan jokaisen merkitysvivahteen. Ymmärtää rivien välitkin. Espanjankielisten kirjojen lukeminen kuitenkin tekee minulle hyvää, sillä opin samalla uusia sanoja ja kielen rakennetta huomaamatta. Se on todella hyvä, kun kuitenkin elän aika eristyksissä täällä Peikkokukkulalla ja miehen kanssa puhumme englantia enemmän kuin espanjaa.

KIRJAKAUPAT, TÄÄLTÄ TULLAAN!

Tulivuoren tuhkaa

Eilen oli meidän vuoromme elää tuhkapilven alla. Näin kauan pilvi on leijaillut muilla mailla hidastaen lentoliikennettä. Eilen iltapäivällä tuuli kääntyi meidän suuntamme.

Eilen oli aurinkoinen päivä. Kahden aikaan iltapäivällä en enää nähnyt vuoria ja ihmettelin ilman harmautta. Miten yhtäkkiä tuli niin paljon kosteutta ilmaan, vaikka aurinko paistoi? En tajunnut harmautta tuhkaksi. Maisema muuttui koko ajan harmaammaksi ja pysyttelin sisällä, kun aurinkokin oli piilossa. Mieheni soitti neljän aikoihin ja kysyi, oliko täällä tuhkapilvi yhtä sakea kuin Concepcionissa. Vasta silloin tajusin, mikä on kyseessä!

Menin ulos ja siellä oli todellakin rikin katku. Maisema oli epätodellisen harmaa ja "kuollut". Oli aivan hiljaista ja liian pimeää ollakseen neljä iltapäivällä. Hain pyykit narulta ja jo siinä ajassa kasvoilleni laskeutui ohut tuhkakerros, jonka tunsin, kun lipaisin huuliani. Yskitti hieman. Tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen. Tuhkapilvi on jatkanut matkaansa jättäen Peikkokukkulan ohueen "lannoitekerrokseen". Olen iloinen siitä, että ilma on taas kirkas, aurinko lämmittää meitä kylmissämme olevia Peikkokukkulan asukkeja ja vuoret vahtivat meitä horisontissa.

Talo kukkulalla

Ruta 5 sur -maantieltä Concepcionista tultaessa heti Tomecon jälkeen kääntyy pikkuinen hiekkatie vasemmalle. Ajetaan kahden pienen puusillan yli, ohitetaan hökkelitalo ja noustaan jyrkkää rinnetta ylöspäin.

Toivotaan, ettei vastaan tule yhtään autoa, sillä tiellä ei mahdu ajamaan kuin yhteen suuntaan. Jos kuitenkin auto tulee vastaan, toisen täytyy peruuttaa niin kauan, kunnes löytyy leveämpi kohta, jotta autot mahtuvat ohittamaan toisensa.


Varotaan rotkoa, joka alkaa heti tien vierestä. Sinne ei tahdota pudota. Älä myöskään katso sinne, sillä naapurit heittävät roskansa rotkoon :(

Ajetaan 700 metriä maantieltä aina vain ylös, ylös. Nähdään kukkuloita, lumihuippuisia tulivuoria horisontissa, mäntyjä pitkine neulasineen ja suurine käpyineen.


Ei ohiteta yhtäkään taloa, vain pari porttia tyhjille campoille.
Auto pomppii, tie on kuoppainen. Töötätään aina mutkissa, jotta mahdollinen vastaantulija osaisi hiljentää vauhtia ennen törmäystä.

Nyt nähdään tien vasemmalla puolella yksi peltilevyistä ja betonista tehty pieni talopahanen, jonka kattopellit pysyvät paikoillaan katolle jätettyjen tiilien avulla. Talossa ei asu vakituisesti ketään. Talon pihalla nousee Entelin kännykkäantenni. Se on hyvä maamerkki tulijoille, pian olisi vuorossa meidän porttimme.

Tien vasemmalla puolella tulee vastaan hökkeli, jossa asuu perhe. Siitä jatketaan vielä hieman ja tullaan kukkulan huipulle. Tien oikealla puolella on vihreä portti. Green Gate. Porton verde. Siitä astutaan Peikkokukkulalle.

Portilta näkee joka suuntaan. On helppoa ymmärtää, miksi maa on pallo. Maisema kaartuu pallon lailla ympärillä.

Portilta näkee maantien luikertelevan kiemuraisena Concepcionin suuntaan, jossa on kaksi kilometriä leveä Bio Bio -joki sekä Tyynen meren rannat. Kun katsoo vastakkaiseen suuntaan, näkee samaisen maantien jatkuvan Los Angelesiin päin. Yöllä voi nähdä taivaanrannassa Cabreron pienen kaupungin valon. Siinä suunnassa ovat myös Andien vuoret sekä viininviljelysalueet.

Portilla on kesäisin niin kuuma, ettei siellä viitsi kauempaa seisoskella. Ei ole varjoa. Armoton aurinko paahtaa. Tuulisella säällä kukkulan huipulla ei ole suojaa, tulee joka suunnasta.

Portilta ei näy taloamme, jonka piilotimme 300 metriä alemmas puiden katveeseen (tietä pitkin mitattuna - ei korkeussuunnassa). Olemme enemmän suojassa tuulelta, auringolta ja ihmisten uteliaisuudelta.

Kun otin nämä kuvat eilen, oli kylmä aurinkoinen päivä. Lumihuippuiset tulivuoret kimalsivat majestettisina horistontissa. En ymmärrä, miksen saa niitä kuvaan? Vaikka ne oikeasti näkyvät niin selvästi ja hallitsevat maisemaa. Mikseivät ne tahdo näyttäytyä valokuvissa? Ainoastaan zoomilla saan lumihuiput kuvaan, mutta silloin talo ei ole samassa kuvassa. Ette saa käsitystä siitä, miltä täällä oikeasti näyttää. Täytyisi varmaan olla ammattilaisen kamera pitkine objektiiveineen, jotta saisi otettua hienon kuvan talostamme ja tulivuorista. Viimeisessä kuvassa näette mäntyisten kukkuloiden takana vaaleanharmaan vuorijonon. Ne ovat täynnä lumihuippuja.

---

PEPIN NEUVO: Klikkaa kaksi alinta kuvaa suuremmiksi, niin näet lumihuippuiset vuoret!

---

(Taloamme ei ole maalattu vielä, eikä myöskään peltikattoa.)

---

Rauhallista sunnuntaita kaikille! Itse nautin hiljaisuudesta, kun mies ei ole kotona, eikä siitä samasta syystä televisio möykkää olohuoneen nurkassa aamusta iltaan. Ei hän sitä katso, mutta sen täytyy kuitenkin olla päällä, sillä hän kuuntelee sitä, eikä voi edes ottaa päiväunia sohvalla ilman sitä melua. Kun hän tekee ulkona töitä, tv unohtuu päälle. Kun minä sammutan sen, hän tulee parin minuutin päästä sisälle ja laittaa toosan taas meluamaan....Eli nauttikaapa hiljaisuudesta ja rauhasta tänään kanssani:)

Talviot talvella

Olen istuttanut violettoja, eli talvioita, talomme ympärille. Ne kestävät hyvin kuumuutta, kuivuutta ja köyhää maata. Toki ne ovat kauniimpia ja vihreämpiä, kun saavat vettä ja vähän varjoa.

Talviot leviävät todella nopeasti. Olen siitä iloinen, sillä ruoho ei täällä menesty. Talviot tuovat vihreyttä ympäri vuoden.

Talviot kukkivat keväällä reilun kuukauden. Talomme ymprillä on sinistä ja violettia kukkaa vaikka millä mitalla. Onkin outoa, että juuri talomme sisäänkäynnin vieressä talviot ovat täydessä kukassa nyt talvella! Muualle istuttamissani talvioissa ei ole yhtään kukkaa, vain tuossa suihkulähteen ja oven välisellä alueella!


En saanut otettua yhtään terävää kuvaa. Ilma oli liian kirkas, enkä osaa tehdä mitään säätöjä, joilla ehkä olisi saanut otettua parempia kuvia.

Männyt, palmut, magnolia, talviot ja mehikasvit kuuluvat Peikkokukkulan maisemaan.

Chilessä talvi alkoi virallisesti juhannuksena. Oli vuoden lyhin päivä. Täällä on nyt todella kylmää, öisin menee lähelle nollaa.

Ensimmäisen kerran Chilessä oikein odotan kevättä. Se alkaa syyskuussa. Sadekautta kestää ainakin heinäkuun ajan. Elokuussa on todella kylmää, mutta sataa vähemmän. Syyskussa sitten alkaa lämmetä ja luonto on kauneimmillaan ja vihreimmillään lokakuusta marraskuun loppuun.

Urosten huone melkein valmis!

Eilen mieheni sai urosten huoneen seinän valmiiksi. Tänään hän teki kaksi hyllyä seinälle. Lisäksi hän teki ulkoseinään reiän, jotta saimme asennettua lemmikkiluukun siihen. Minä laitoin huoneeseen muovimaton. Emme viitsi alkaa laatoittaa tätä pientä tilaa, sillä huoneessa on puulattia. Puulattian päälle olisi pitänyt laittaa jokin levy, jonka päälle voi laittaa laatat. Pääsimme nopeammin ja edullisemmin muovimatolla.

Taitoin muovimaton niin, että seinillekin tuli suojaa. Eivät pojat yleensä merkkaile seinille, vaan mieluummin peteihin ja tyynyihin ym. lattialla oleviin tavaroihin. Reunojen ansioista lirut eivät pääse muovimaton ja puulattian väliin. Toivottavasti muovimatto ei ime hajuja! Kiinnitin maton vain niiteillä seinään. Mieheni meinaa laittaa listan liitoskohtaan, kunhan kerkeää.

Tässä poikien huoneessa asustelevat siis urokset Choko Bon Bon ja Yoda sekä pennut kahdesta kuukaudesta eteenpäin siihen asti, että joko muuttavat muualle tai oppivat sisäsiistiksi. Sisäsiistit tytöt asuvat tyttöjen huoneessa, jonka lattialla on tyynyjä, pehmeitä petejä ja matto. Pojat joutuvat tyytymään muovipeteihin ja muihin helposti puhdistettaviin ratkaisuihin oman urosmaisen käytöksensä vuoksi ;) Kuvassa näkyvä fleecestä tehty boksihuppukin täytyi poistaa, sillä olihan se jo marinoitu!
---

Tyttöchihujen huonekin sai muutosta osakseen, sillä sain vihdoinkin poistettua sen ruman aidan, joka rajasi urosten tilan huoneen perällä. Nyt tyttöjen huone näyttää taas niin tilavalta, melkein tyhjältä! Sinne on siis tilaa tehdä tai ostaa lisää pehmeitä petejä :D

Poikien huone valmistui käyttökuntoon kreivin aikaan, sillä Zaralla alkoivat juoksut reilu viikko sitten, Blondi aloitti edellispäivänä ja Olivia parin päivän sisällä. Nyt on turvallista, kun vahinkoja ei voi sattua, eikä tarvitse stressata koko ajan. Vielä kuitenkin on tehtävää. Poikien huoneen seinä ja hyllyt pitää maalata ja uusi ulkotarha on tehtävä. Huoneeseen täytyy myös tuoda hyllyille niiden tavarat ja vaatteet sekä sisustaa vähän huoneen seiniä. Lattian täytyy pysyä mahdollisimman tyhjänä ja helposti siivottavana.

---

Zara ja Blondi ovat erityisen hemaisevia narttuja ja niiden suosio kiertää kukkuloilla. Seita, Taika ja Luna haukkua räkyttävät ulkona, sillä nyt täällä riittää tunkeilijoita! Kukkuloiden rakkikoirat tulevat hengailemaan niin lähelle kuin uskaltavat. Juuri äsken menin ajamaan ison sekarotuisen pystykorvan pois chihujen aitauksen vierestä. Zara keikutteli pyllyään aidan vieressä ja haukkui vain muodon vuoksi. Käskin kaikki chihut sisään ja suljin lemmikkiluukun. Tilanne täytyy saada nyt rauhoittumaan. Taika, Seita ja Luna ovat kaikki steriloituja, eivätkä ne siis saa ihailijoita osakseen - onneksi!

---

Vielä lopuksi minulla on kerrottavana teille maailman uutinen: MAESTRO tuli tänään TÖIHIN!!!

Hitaasti edetään

Maestro ei tullut eilenkään töihin. Mieheni soitti aamulla ja kysyi, onko hän tulossa tänään, sillä tahdomme töiden jo valmistuvan. Hän selitti, ettei voi tulla tänäänkään. Mieheni kertoi hänelle myös, että hänen tekemänsä porrasaukon kaide on 30 cm liian korkea. Se nousee 30 cm ikkunan päälle. Maestro yritti laittaa sitä mieheni syyksi, sillä tämä ei ollut maininnut asiasta puhelimessa. Mieheni sanoi, että maestro itse oli ottanut mitat täällä ollessaan! Saa nähdä, mitä maestro meinaa asialle, jos joskus tänne vielä eksyy...."lupasi" tulla huomenna, mutta sehän ei merkitse täällä mitään. Edellisviikolla hän teki töitä perjantain, viime viikolla perjantaina puoli päivää. Siinä viimeisen kahden viikon saldo!

Viime perjantaina maestro laittoi lattialaudoitusta tuon verran kuin kuvassa näkyy. Hän myös asensi ikkunat ja oven. Muuten työhuoneeni ei ole edistynyt.

Kerroinkin jo teille, että maestron hitauden takia päätimme jättää kaksi työtä teettämättä. Päätimme tehdä urosten huoneen itse. Toisesta työstä kerron teille sitten, kun alan sitä tehdä!

Mieheni aloitti eilen urosten huoneen teon. Se tulee keittiön ja olohuoneen viereen.
---
Mutta nyt päivän töihin: Ensin koneellinen koirapyykkiä, sitten auttamaan miestä urosten huoneen tekemisessä, väliaikaista tarhaakin kai tänään yritämme väsätä ja pari nukkutunneliakin aion tänään ommella.
---
Toimeliasta tiistaita kaikille!