Seita

runo: Hannele Huovi

Vellit ja soseet

Tulin nyt raportoimaan teille siitä, miten Dominic suhtautui ensimmäiseen kiinteään ateriaansa puolivuotispäivänään. Kommenteissa kerrottiin suomalaisista suosituksista alkaa antaa vain yhtä ruoka-ainetta kerrallaan ja jo kolmen-neljänkuukauden ikäselle vauvalle. Minä kyllä tiedän suomalaiset suositukset, mutta kun kerran Chilessä elämme, päätin toimia maassa maan tavalla – varsinkin kun lastenlääkäri minulle selitti syyt. Totesin niiden olevan järkevät. (Vauvan elimistö ei vielä ole valmis käsittelemään ruoka-aineita, nykyään on lisä-, väri-, ja säilöntäaineita joka paikassa niin paljon, allergiat lisääntyvät jne.)

Chilessä siis ei anneta kiinteitä ruokia lainkaan ennen puolen vuoden ikää. (Tämä on kuulemma sekä eurooppalainen että amerikkalainen suositus.) Kiinteät aloitetaan kasvissoseella, jossa on mangoldia/pinaattia, perunaa, porkkanaa, kurpitsaa/kesäkurpitsaa ja tippa öljyä. Jälkiruuaksi voi antaa raakaa tai keitettyä hedelmäsosetta. Ruokaa annetaan kerran päivässä 8 kuukauden ikään saakka, jolloin aletaan antaa kaksi ateriaa. Lihaa ja kanaa voi alkaa lisätä ruokaan viikon kuluttua kiinteiden aloittamisesta, mutta mikään kiire ei ole. Voi odottaa vaikka kuukauden, kuten minä aion tehdä. 8 kuukauden iässä ruokavalioon lisätään linssit sekä pavut ilman kuorta ja niissä aterioissa jätetään liha pois. 10 kuukauden iässä lisätään ruokavalioon kala ja kananmuna. Imettämistä kehotetaan jatkamaan kahden vuoden ikään saakka! (Jaksankohan minä niin kauan?)

Suomessa aletaan antaa vain yhtä ruoka-ainetta kerrallaan, jotta mahdolliset allergiat selviäisivät helpommin. Sehän on aivan järkeenkäypä selitys, mutta uskaltauduin kuitenkin tekemään Chilen malliin. Mistäköhän se johtuu, ettei chileläisillä ole LAINKAAN samassa mittakaavassa ruoka-aineallergiota ja rajoituksia kuin suomalaisilla? En ole kahdeksan vuoden aikana törmännyt kuin yhteen chileläiseen, jolla on keliakia ja muuten en ole kuullut allergioista mitään. Kun kysyn meillä käyvien lasten vanhemmilta, saako lapselle antaa maitoa vai onko allergioita, minua katsotaan ihan ihmeissään, että mitä tuo hulluja kyselee.

Joku teistä lukijoista kommentoi, että lusikkaan totuttelu vie kauan, jos aletaan antaa ruokaa vasta puolivuotiaana. Dominic kuitenkin söi lusikalla heti siten kuin olisi aina lusikalla syönyt! Voisikohan tämä johtua siitä, että Dominicin pappa veisti katajasta hienon lusikan Dominicille puruleluksi? Ehkä Dominic sen avulla on tottunut lusikan muotoon.

Meillä ei vielä ole syöttötuolia, joten istutin Dominicuksen tuollaiseen kävelyhärveliin (andador). Aloin lappaa lusikalla kasvissosetta Dominicin suuhun ja hän oli heti juonessa mukana. Hänellä oli suorastaan sellainen ilme naamalla, että VIHDOINKIN minäkin saan jotakin! Tähän asti hän on katsellut, kun me olemme syöneet ja aukonut suutaan! Dominic ei mutristanut lainkaan suutaan sillä tavalla, kun olen monien vauvojen nähnyt tekevän ensimmäisten aterioiden yhteydessä. Poika söi, kuin olisi koko pitkän kuusikuukautisen elämänsä popsinut kasvissoseita!

Jälkiruuaksi poika sai Peikkokukkulan omenoista valmistettua sosetta. Se meni pyös parempiin suihin hetkessä. Enemmänkin poika olisi syönyt, mutten uskaltanut antaa niin paljon ensimmäisellä kerralla. Nyt tämä koko satsi oli ehkä sama määrä kuin puoli pilttipurkkia, niitä pieniä.

Lastenlääkäri sanoi, että silloin tällöin jälkkäriksi voi antaa myös Nestumia. Se on sellaista vellijauhetta. Itse söin sitä, kun vatsani meni ihan piloille salmonellan jälkeen. Nestum on tosi makeaa ja ihmettelinkin sitä lääkärille, että voiko niin makeaa antaa jo pienelle vauvalle. Kuulemma joskus voi, jos ei ehdi tehdä hedelmäsosetta.

Chilessä ei ole paljon valmiita vauvanruokia, ainakaan täälläpäin Chileä. En tiedä, miten asia on rikkaiden asuinalueilla Santiagossa. Täällä isoissa supermarketeissakin on vain puolisen metriä  hyllyssä valmiita ”pilttipurkkeja”. Lajeja on vain muutamia. Itse täytyy siis suurin osa vauvanruuista tehdä, mutta minusta se on hyvä juttu. Ei siinä kauan mene, kun surauttaa koneella keitetyistä ruoka-aineista soosin ja pakastaa niitä sitten. Jos jollakin on hyviä ideoita ja reseptejä, niin otan ilolla vastaan! Jääpalakuutioihin pakastamisen vinkin jo sainkin.

Tänään sitten otin pakastimesta pienen annoksen kasvissosetta ja sen rakenne oli muuttunut. Se oli hieman kokkareista. Annoin sitä Dominicille ja hän raukka oli aivan järkyttynyt! Koko vartalo vapisi puistatuksista ja kädet heiluivat loukkaantuneesti joka suuntaan. Mitä kamalaa pöperöä se äiti minulle tänään syöttääkään? Laitoin pöperön sitten sauvasekoittimella aivan hienoksi ja se sama pöperö muuttuikin taas herkkuruuaksi! Dominic söi hyvällä ruokahalulla ison annoksen kasviksia ja omenaa.

Nyt Dominic on syönyt kiinteitä kolme päivää ja me tässä odottelemme sitä POMMIA ;) Ei ole vielä tullut mitään vaippaan. Toivottavasti vatsa alkaa toimia, ettei hänellä ala sattua vatsa!

Sitten minulla on teille yksi kysymys: Milloin vellejä aletaan antaa? (Ei siis makeita jälkiruokavellejä/puuroja, joista jo puhuin.) Pediatri ei puhunut niistä mitään ja minä unohdin kysyä, enkä edes itse asiassa tiedä, annetaanko Chilessä vellejä...Minulla on sellainen tuttipullo, jossa on tavallista isompi reikä juuri vellejä varten. Annetaanko velliä aamulla, päivällä vai illalla? Korvaako velli yhden ruuan tai imetyksen, vai onko se vain niiden lisä? Miten velliä tehdään, jos ei ole valmisjauhetta saatavana? Ehkä näihin kaikkiin löytyisi vastaus netistä, mutta kun meillä on niin huono yhteys, etten jaksa enkä ehdi alkaa etsiä infoa. Eli jos joku vellispesialisti lukee nämä kysymykset, niin olisi kiva saada vastauksia.

Dominic Emilio Fernando 6 kk!

Iloinen poikamme täyttää tänään puoli vuotta. Hän painaa 7700 grammaa ja on 70 cm pitkä. Dominic on pitkä poika ainakin täkäläisiin tilastoihin verrattuna. Dominicilla on yksi alahammas ja hän osaa jo muutamia temppuja, kuten pärisyttää, muiskauttaa ja sanoa erehdyttävän hyvin "äiti" (vaikkei kuulemma tämänikäiset vielä osaa sanoa mitään). Dominic soittaa pianoa kahdella kädellä, muttei hän osaa vielä lukea nuotteja, joten  emme tiedä, mitkä menuetit milloinkin ovat menossa. Dominicus on jo kaksikielinen! Hän ymmärtää sanan "kädet" ja "manos" molemmilla kielillä. Hän ojentaa kädet meitä kohti, kun sanomme nuo sanat. Lisäksi Dominicus ymmärtää suomeksi sanat "nukke" ja "heppa". Myös oman nimensä Dominic tunnistaa. 

Dominic on mielestään hyvin komea poika. Peilin edessä hän väläyttää aina hieman itserakkaan maailmanvalloittajahymyn. Poika on hyvin sosiaalinen. Hän rakastaa, kun on paljon ihmisiä ympärillä. Hän tykkää myös reissata ja käyttäytyykin silloin aina mallikelpoisesti. Kotona sitten kiukutellaan tylsistyneenä, kun ei tapahdu mitään jännittävää.

Dominic harrastaa hyppylaitteessa hyppelyä, koirien ja kalojen katselua sekä leluilla leikkimistä. Hän harjoittelee istumista, muttei ryömimiseen näytä olevan vielä kauheasti intoa.

Puolivuotispäivänsä kunniaksi Dominic saa ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa. Hän saa kasvissosetta, jossa on mangoldia, kesäkurpitsaa, perunaa ja porkanaa (nutritionistin antama resepti). Jälkiruuaksi hän saa Peikkokukkulan omenasta tehtyä sosetta.

ONNEA ÄIDIN, ISIN JA KARVAPOPPOON OMALLE KULTAMURUSELLE!

Palanen Peikkokukkulaa -korut

Tahdotko palasen Peikkokukkulan tunnelmaa kaulaasi roikkumaan? Olen tehnyt uniikkeja koruja, joissa yhdistyvät neulahuovutetut sydämet metallisiin koruihin. Jokainen koru on pakattu korttiin, joka on valmistettu käsintehdystä paperista. Kortin sisäpuolella on Peikkokukkulalta kerätty eukalyptuspuun lehti tuomassa tuulahduksen Andien maasta. 

                     

Käy katsomassa kaikki korut täältä. Korun hinta on 10 euroa + postituskulut.

Chihunartut etsivät kotia

Kaksi creme-väristä lk-chihua etsii kotia. Adoptiotiedot löytyvät : www.michilandia.com

Vankilareissu

Kävimme Yumbelin vankilassa kysymässä, korjataanko siellä vanhoja huonekaluja. Kyllähän siellä korjataan, joten pitäisi raahata yksi vanha termiitin syömä pöytä sinne. Vankilareissun parasta antia kuitenkin oli kuvassa näkyvä puinen kuorma-auto. Kuorma-auto on kokonaan puuta, myös renkaat.  Ei hinta päätä huimannut. 25 eurolla saimme Dominicille oman puuauton. Sitä on hauska sitten työnnellä, kun opettelee kävelemään.

Kuva on joulukuun lopulta, joten Dominicus on jo paljon isompi poika.

Ison pojan shortsit

Ison pojan shortseissa on oikea vyökin!

Dominic sai joululahjaksi shortsit. Koirabodyn ostin Barilochesta, kun poika oli vielä vatsassani :)

Tyynyilyä

Rakkaita muistoja joulukuulta

Tässä kolme sukupolvea meitä Salto del Lajan putouksilla Peikkokukkulan lähellä.

Rantapäivänä pussihousuissa

Äiti ja tytär laamalakit päässä Chillanin markkinoilla.

Mamma karvattomien ja karvaisten lastenlasten kanssa.

Toivottavasti joskus vielä saisi uusinnan tästä kaikesta!