Ilo

Ilon ääni ihanainen
ilmoillemme ilmestyi,
kun tuo lintu laulavainen
laaksojamme lähestyi.

Katsos, kuinka korkealle
lentelee ja laulelee,
Lempeällä laulullansa
Korkehinta kiittelee.

Laula, laula lintuseni,
lennä ylös pilvihin
kantamahan kiitokseni
Luojan tykö taivaihin.

(Kustaa Paturi)

On niin iloinen, onnellinen ja kiitollinen olo. Ihan kuin Suomen toukokuussa. Linnut laulelevat, kukat kukkivat, vieno tuuli puhaltelee ja aurinko on sopivan lämmin. Olisipa elämä ainaista kevättä!

Minulla on lapsesta asti aina keväisin soinut tuo Leivolle-laulu päässäni. Ala-asteella sitä kuorossa laulettiin. Maailman parasta oli, kun lukuvuosi alkoi olla lopuillaan ja tiesi, että pitkä kesäloma alkaisi ja pääsisi mökille luonnohelmaan koko lomaksi. Lapsuuteni kesäparatiisi.

Kuvassa on talomme edessä kukkiva sinisade. Se tuoksuu voimakkaasti. Tuoksu on vähän niin kuin syreenin ja hyasintin sekoitus. Olisi niin paljon kerrottavaa ja näytettävää teille, mutta en raski istua koneella. Kuljeskelen ympäriinsä ja otan kuvia. Ehkä saan sitten ladattua niitä joku sadepäivä koneelle.

(Ikävä kyllä, blogini on yhä epäkunnossa. Kommentointi ei kaikilla onnistu ja oikea sivupalkki on väärässä paikassa. )