Reina Blanca ja muut lammen asukkaat

Dominic nukkuu vaunuissaan ja ilta on hämärtymässä. Istun lampemme vieressä ja ajattelin kirjoittaa teille lammen asukkaista. Jos ette muista suihkulähteen tekoa, se löytyy tuosta oikeasta sivupalkista. Lampemme on siis talon vieressä oleva kuoppa, jonka vuorasimme mustalla muovilla. Reunoille laitoimme kiviä ja kasveja. Myös veteen istutimme kasveja, joita kävimme hakemassa luonnonlammesta. Puutarhaliikkeestä ostin lumpeen. Meillä on lammessa sellainen suihkulähteen ”suihkuosa” sekä toinen moottori, joka laittaa veden kiertämään tehokkkaasti.

Ensimmäisenä vuonna rakentelin ohjeiden mukaan filtterisysteemin, jolla veden olisi pitänyt pysyä puhtaana. Ämpäri täyttyi nopeasti vedellä ja tuli yli äyräidensä. Menetimme lammen vedestä suuren osan. Vaihdoimme isompaan astiaan. Sama juttu. En muistanut edes vaihtaa vanulevyjä filtterissä riittävän usein. Eikä vesi muutenkaan tuntunut pysyvän puhtaana. Lammen pohjan peseminen ja puhtaana pitäminen vaati paljon aikaa ja paljon vettä, jota meillä ei silloin aluksikaan ollut riittävästi. Unohdimme haaveemme karpeista. Hankimme rupikonna Jacintan, viisi poikasta ja kutua.

.

Ensin Jacinta söi kudun ja vuoden kuluessa poikasetkin hävisivät ehkä parempiin suihin. Itse Jacintakin katosi mystisesti. Lumme kuoli ja pohja kasvoi levää.

Tuli kevät ja lammen kasvusto alkoi yhtäkkiä elpyä. Vihreät lehdet peittivät yli puolet veden pinnasta ja yhtäkkiä huomasin, että muiden lehtien seassa oli kuusi lumpeenlehteä. Se ei ollutkaan kuollut. Lumpeenlehdet suurenivat. Huomasimme, ettei vesi ollutkaan enää likaista. Toki pohja kasvoi levää, mutta nyt riittävä kasvusto tuotti happea ja piti veden suhteellisen puhtaana! Iloisena pesin suihkuosan moottorin, jotta voimme taas kuunnella veden lorinaa.

.

Sammakoiden mukana luonnonlammesta oli tullut pikkuruisia kaloja. Ne olivat selvinneet hengissä lammessamme jo vuoden verran. Ajattelimme, että ehkä siis muutkin kalat voisivat selvitä siellä nyt, kun konnat olivat häippässeet (paremmille metsästyslammille?). Menimme akvaarioliikkeeseen ja ostimme kaksi kultakalaa sekä kaksi pientä karppia. Kultakalat nimesimme Appelsiiniksi ja Mandariiniksi (tosin espanjaksi). Karpeille emme antaneet nimiä. Kultakalat ovat sellaisia oransseja, mutta karpit ovat musta-kelta läikikkäitä.

Laitoimme kalat lampeen, emmekä sen jälkeen oikein nähneetkään niitä, sillä ne piileksivät aina kasvillisuuden alla. Silloin tällöin vilahti pyrstö, josta tiesimme, että hengissä ne olivat selvinneet kuukauden. Menimme uudestaan akvaarioliikkeeseen. Näin siellä upean ison valkoisen karpin ja sijoitin uhkarohkeasti noin 23 euroa fisuun. Se laitettiin pussiin. Siellä se räpisteli niin voimallisesti, että muovipussi oli pudota kädestäni.

Valkoinen karppi on upea näky! Nimesin sen Reina Blancaksi. Se on lammen valkoinen kuningatar.

Äitini tuli kahdeksi viikoksi Chileen ja se oli sellaista menoa, ettemme ehtineet tarkkailla lampeamme lainkaan. Äiti ei nähnyt vilaustakaan minkään värisestä pyrstöstä saati kiduksesta. Kun äiti palasi Suomeen, elämämme rauhoittui taas sen verran, että ehdimme ihmetellä lampemme elämää. Mieheni otti suurimpia leväkasvustoja pois ja työnsi lammen rehottavan kasvillisuuden yhteen nurkkaan niin, ettei kasvit peitä vedenpinnasta taas kuin kolmasosan. Nyt voimme taas nähdä kalatkin. Reina Blanca, Mandariini ja Appelsiini sekä kaksi täplikästä karppia ovat lihonneet ja voivat silmin nähden hyvin!

Akvaarioliikkeessä meitä opastettiin myös siinä, miten kalat saa kesyyntymään. Kuuntelin huuli pyöreänä ja ilmoitin liikkeen omistajalle, että olin tähän asti luullut kalojen olevan aivan aivottomia. Toki olen lukenut isoista valtameren kaloista, miten viisaitakin lajeja siellä joukossa on, mutta että akvaariokaloillakin on kesyyntymään kykenevät aivot! Nyt me koputamme lammen kivireunusta toisella kivellä ja vasta sitten heitämme kalanruuat lampeen. Näin niiden pitäisi oppia tulemaan aina, kun kuulevat koputuksen. Uskomatonta, mutta kalat oppivat tähän muutamassa päivässä! Tosin koiramme ovat hyvin kateellisia lampeen heitetyistä herkuista ja olisivat kovasti menossa nappaamaan ne itselleen.

Nyt meidän täytyykin alkaa miettiä, millaisia muutoksia täytyy tehdä, kun reilun puolen vuoden päästä Dominic alkaa kävellä. Lampemme on nimittäin vain 1,5 metrin päässä talon seinästä! Varmasti täytyy laittaa aita! Ehkä koko lampea olisi hyvä pienentää, sillä olemme vähän pohtineet isomman lammen tekemistä hieman kauemmas talosta. Loistavia suunnitelmia ottaen huomioon, ettei meillä ole tällä hetkellä vettä edes vaatteiden pesuun, ellei kunta tuo hätäapuvettä! Voi kun se kaivontekokaivuri tulisi nopeasti ja voi kun sitä vettä löytyisi!

 

Nyt on jo pilkkopimeää ja muutama aurinkokennolamppu valaisee lampea. Näen Reina Blancan ”liitelevän” valtakunnassaan. Hyttyset inisevät tässä näytön ympärillä ja Dominic nukkuu yhä vaunuissaan. Pitääkin mennä herättämään poika iltamaidolle, iltapesulle ja vaipanvaihdolle. Sitten menemme yhdessä nukkumaan yläkertaan ja jätämme Reina Blancan hallitsemaan vetistä valtakuntaansa.