Oravaisen pikkuoravat

Meidän oravaisemme  Anastasia Aurora Pinky Paws sai tänä aamuna viisi pikkuoravaista! Melkein kolmeen vuoteen meillä ei ole ollut pentuja, joten tämä oli erittäin odotettu perhetapahtuma! Normaalisti chihuahua saa 1-3 pentua. Anastasialla on ennestään yksi pentue, josta tuli kolme narttua: Dahlia, Daphne ja Dianella. Ennustimme nytkin kolmenkoplaa. Kun sitten ultraäänessä näkyi viisi sykkivää sydäntä, oli ihmetys melkoinen.  Ensin tuli ilo, sitten kamala huoli. Anastasian normaali paino on hieman alle 2,5 kiloa, joten urakasta tulisi melkoinen. Pennut olisivat toki pienikokoisia, kun niitä oli niin monta, mutta kun pieni kohtu joutuu venymään niin paljon, jaksaisiko se sitten supistella?

Mieheni on nukkunut viimeiset kolme yötä olohuoneen sohvalla Anastasian vieressä, jotta kuulisi, milloin synnytys alkaa. Tänä aamuna neljältä hän tuli herättämään kätilön, eli minut. Minä hiivin alakertaan niin, ettei Dominic heräisi. Anastasia oli pedissään häntä köyryssä. Poltot olivat alkaneet.

Aamulla klo 4.20 ensimmäinen soopelinvärinen pentu työnsi päänsä maailmaan. Se oli pikkuruinen 60 g painava narttunen. Klo  5.05 syntyi suklaanvärinen 70 g painava tyttönen. Klo 5.20 maailmaan pullahti 80-grammainen suklaapoika. Klo 6.48 syntyi 80-grammainen soopelipoika ja vielä hännänhuipuksi ”iso pötkäle” 100-grammainen soopelinvärinen poju klo 7.40.  Heh, "iso pötkäle" olisi aikasemmissa pentueissa ollut tosi pikkuinen. Normaalisti meidän pentumme ovat painaneet päivän iässä 150-200 grammaa! Nyt nämä pikkuruiset pennut ovat tosiaankin ihmetys!

Anastasia synnytti kaikki pennut ilman apuani, joten kätilöä ei tällä kertaa tarvittu kuin tarkistamaan, että kaikki menisi hyvin. Ei tarvinnut vetää pennun jalasta, eikä lähteä keisarileikkaukseen tai hakemaan oksitosiinipiikkiä. Näin helppoa synnytystä meillä ei ole ennen ollutkaan!

Pentujen syntymän välissä, kun Anastasia keräsi voimia ja puhdisti pentujaan, minä lähdin pienelle kävelylle. Mieheni jäi vahtimaan pentulaatikon viereen. Kävelin muiden koirien kanssa pienen tielenkkimme ja kerroin niille, mitä oli tapahtumassa. Tietenkin ne tiesivät sen ilman selityksiänikin. Isot koirat ajettiin olohuoneesta ulos synnytyksen alettua ja chihut huoneeseensa, mutta kyllähän ne äänet ja hajut kulkeutuvat tarkkoihin kuonoihin. Istuin ulkona vanhaan mäntyyn ripustetussa keinussa ja katselin juuri noussutta aurinkoa. Linnut lauloivat aamuliverryksiään. Toivoin, että synnytys menisi loppuun asti hyvin, oli levollinen olo. (Aikaisempina kertoina olen ollut ylijännittynyt ja kimpoillut ympäriinsä kädet täristen.)

Armas poikamme auttoi synnytyksessä niin, että hän nukkui tavallista pidempään. Kyllä yläkerrasta kuului välillä itkuntiherrystä, mutta se loppui samantien, kun poika nukahti uudestaan.  Kahdeksan aikoihin alkoi kuulua iloista puheenpulputusta. Menin yläkertaan ja löysin pinnasangystä  hymyilevän pojan.

Nyt Anastasia makaa puhtaassa pedissä viiden pentunsa kanssa. Pennut alkoivat imeä maitoa noin tunti sitten. Olin jo huolissani ensimmäisten pentujen suhteen. Miten kauan ne selviäisivät ilman maitoa? Nyt täytyy katsoa, että pienimmät ruipelotkin saavat ateriansa. Suklaatyttö näyttää kyllä tulevan isäänsä Choko Bon Boniin, sillä se on niin tomerasti ottamassa osansa!

Pennut ovat nyt elämänsä ensimetreillä – tai parempi sanoa ensi senteillä, niin pieniä ne ovat. Toivottavasti kaikki menee hyvin. En tiedä vielä, ovatko kaikki istukat tulleet ulos. Yritin niitä laskea, mutta ehkä Anastasia ehti syödä ne ennen laskujani.  Toivokaa kaikki, ettei Anastasialle tule eklampsiaa, eli kalkkikramppeja. Olemme suunnitelleet lisämaidon antamista pennuille, sen verran pieni Anastasia kuitenkin on.

Tämä pentue on f-pentue, joten kaikki nimet tulevat alkamaan F-kirjaimella. Nimiehdotuksia otetaan vastaan! Ainakin Fauni, Fanny ja Fasu ovat jo olleet mietittynä.