Kun vettä ei ole

Sade ropisee puiden lehvistöön, linnut livertävät ja luonto tuoksuu. Istun riippukeinussa sydän yhtä aikaa keveänä ja raskaana. Toisaalta olen tällä hetkellä onnellinen. Luonto on kaunis ja puutarhamme on pian parhaimmillaan. Vihreää heinää kasvaa joka puolella niin, että voi melkein kuvitella meillä olevan kauniin ruohokentän, jota siis oikeasti meille ei koskaan tänne voi istuttaa kuivuuden ja kovan maan takia. "Puistossamme" kasvaa oransseja sipulikukkia, hedelmäpuut ovat kukassa, toiset ovat jo pudottaneet kukat ja niissä on hennonvihreät pienet lehdet. Kallat loistavat valkoisina ja ylväinä. Siniset talviot täplittävät talon ympäristöä joka puolella. Nuoret palmut heiluttelevat lehtiään vienossa tuulessa. Luonto antaa minulle energiaansa ja hyvää oloa. Toisaalta taas sydämeeni hiipii raskas olo. Kevätsade muistuttaa minua Suomen lempeästä kesästä. Minulle tulee koti-ikävä: ikävä Suomeen. Suomeen, jossa sataa kesälläkin, luonto tuoksuu ja vihreys täyttää maiseman. Tiedän, että tämä yltäkylläinen Peikkokukkulan vihreys ihastuttaa meitä vain kolmisen kuukautta ja sen jälkeen on keltaista, kuivunutta ja piikkistä. Tosin puut säilyttävät vihreytensä, mutta maassa ei ole aluskasvillisuutta, ei sammalta, ei juuri mitään vihreää.  On vain kuiva rätisevä kuumuus. Se vaikuttaa mielialaan suunnilleen samoin kuin marraskuun ankeus Suomessa.

Äh, mikä suomalainen melankolia! Suomessakin aletaan jo kesäkuun alussa surra kesän loppumista! Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Peikkokukkulan kevät on lyhyt ja vähäsateinen - mutta niitä sateita kuitenkin tulee! Kesällä sitten ei tule taivaalta akkoja eikä mitään muutakaan! Olen säilyttänyt tylsän suomalaisen mentaliteetin surra asioita etukäteen: alan surra jo kevään alussa sen loppumista ja kesän alkamista! Voisipa kevät kestää puoli vuotta ja voisimmepa hypätä kokonaa kesän yli syksyyn!

Näin kuivaa Peikkokukkulalla on. Tähän kaivettiin paikka talolle vuosia sitten, eikä mitään ole alkanut kasvaa!

Nyt pitäisi osata pysähtyä tankkaamaan vihreyttä pitkän kuuman kesän varalle. Harmi, kun ei ole mahdollisuutta säilöä tätä taivaalta satavaa vettä valtaviin tankkeihin, joista voisi sitten ammentaa kasveille koko kesän. Sellaisten tankkien tai kuoppien tekeminen tai ostaminen maksaisi todella paljon.  Olemme pohtineet ”uima-altaan” kaivauttamista, sinne voisi kerätä veden, mutta se tulisi maksamaan hyötyynsä nähden liikaa. Olemme pohtineet tekojärven kaivauttamista, mutta se näyttäisi niin kamalalta ainakin puolet vuodesta tyhjänä, ettei huvita pilata Peikkokukkulaa sellaisella.

Tästä tullaan asiaan, joka tekee sydämeni vieläkin raskaammaksi. Tutkimuksen mukaan vuonna 2040 osa maailman maista tulee kärsimään vakavasta kuivuudesta. Chile on yksi näistä maista, Etelä-Amerikan kuivin maa. Poikani on tuolloin alle kolmekymppinen! Minä olen 65-vuotias, jos en mihinkään sairauteen tai onnettomuuteen sitä ennen kuole.  Peikkokukkulalla kuivuus näkyy jo nyt. Tämä alue tulee olemaan osana autiomaata. Meillä ei ole ollut kaivossa paljonkaan vettä noin neljään vuoteen. Ne ajat, jolloin meillä oli nurmikon kastelulaitteet, ovat todellakin niin kaukaista historiaa, etten voi uskoa, että elämämme on täällä sellaistakin ollut! Sukulaiset toivat tänne mattoja pestäväksi ja kastelimme istutuksia tuntikaupalla.

Kesällä otettu kuva puistomme polulta talolle päin.

Tahdon, että te lukijat pohditte hiukan, millaista on arkielämä, kun vedestä on jatkuva pula. Jos katsotte linkittämääni karttaa, huomaatte, että niin lähellä Suomea kuin Virossa tulee olemaan myös vakava pula vedestä. 

Palataan ajassa hiukan taaksepäin, viime heinäkuuhun, mikä on Chilessä talvea. Silloin kirjoitin seuraavan tekstin:

Istun yläkerrassa sängyllä mummon virkkaama värikäs tilkkutäkki päälläni. Sade rummuttaa tasaisesti peltikattoon. On heinäkuun  toinen viikko ja talvisateet ovat nyt kestäneet viikon. Tiemme portille on löysää kuravelliä ja tynnyrit talon nurkalla ovat täynnä vettä.

Kesällä otettu kuva puistostamme

Sateiden olisi pitänyt alkaa jo kesäkuussa. Oli kuitenkin kuivaa ja aurinkoista. Santiago oli hätätilassa, sillä ilmansaasteet olivat vaarallisella tasolla. Ihmettelimme koko kesäkuun, missä sateet oikein viipyvät. Vain kerran satoi kunnolla. Olin huolissani. Suurta osaa Chileä vaivaa kuivuus. 

Meillä ei ole ollut vettä riittävästi kaivossamme neljään vuoteen. Olemme kunnan odotuslistalla syvemmän kaivon poraamista varten. Kunnalla on kaksi laitetta, jotka ovat jatkuvasti rikki ja joista varastetaan osia.  Jonossa on niin paljon ihmisiä, että olemme olleet jonossa jo kolmisen vuotta. Viime vuonna Peikkokukkulalle jo tultiin poran kanssa, mutta vastaan tuli kivi. Seuraavana päivänä alkoivat talvisateet ja uutta mahdollista kaivonpaikkaa ei ehditty tehdä. Poralaite ei olisi päässyt mudan takia takaisin ylös tielle. Kunnasta luvattiin, että keväällä meille tullaan ensimmäiseksi. Kevät oli ja meni, kesä oli ja meni, samoin syksy ja nyt ollaan jo talvessa, eikä kunnalta ole näkynyt poralaitetta. Mieheni käy usein siellä pyytämässä ja muistuttamassa, mutta mitään ei ole tehtävissä.

Kunta tuo kaikille kukkulan asukkaille kerran viikossa vettä tankkeihin. Meidän pitäisi saada 200 litraa, mutta onneksemme saamme epävirallisesti 1200 litraa. Kesäaikaan kuitenkin avuntarvitsijoiden määrä lisääntyy ja saamme vähemmän. Aina silloin, kun tarve on suurin, saamme vain vähän vettä. Nyt talvella vettä tulee välillä taivaan täydeltä ja täytämme tynnyrit ja tankit. Voimme pestä pyykkiä niin paljon kuin huvittaa. Kesällä yli 30 asteen kuumuudessa emme voi ottaa virkistäviä suihkuja, sillä vettä ei ole. Pesemme itsemme yleensä pesuvadissa, kun suihkua ei voi käyttää. Pyykit viemme 60 kilometrin päähän Concepcioniin. Arvaatte varmaan, että pyykkiä tulee perheessä, jossa on alle 3-vuotias poika ja 15 koiraa. Joudumme miettimään, kannattaako vessaa vetää. Miehet käyvät puskissa. Nyt meillä on kokeilussa melko alkeellinen kuivakäymälä, mutta sitä ei ole vielä asennettu ihan oikein, joten en osaa vielä sanoa, miten se tulee jatkossa toimimaan.

Mietin usein, että monikaan tämän blogin lukija ei voi ymmärtää, mitä tarkoittaa kun nykypäivän mukavuuksiin tottunut perhe joutuu elämään vähällä vedellä. Nytpä kerron. Kesällä mietin, raskinko pestä kukkamaljakon vai laittaisinko sen vähän tynnyrin pohjalla olevan sadeveden mieluummin uusille kukille siihen likaiseen maljakkoon. Olen Suomessa oppinut, että vesipannuun jäänyt vesi pitää kaataa pois ja aina keittää uutta vettä. Ei tulisi mieleenikään! Vesi keitetään monta kertaa ja juodaan viimeiseen pisaraan asti. Astioita ei pestä eikä huuhdella juoksevan veden alla. Astioita ei tiskata kuin kerran päivässä.  Munien keitinvesi kaadetaan tiskienpesuvedeksi. Kuorittujen perunoiden keitinvesi laitetaan  koirille juotavaksi. Spagettia ei syödä niinä päivinä, kun vettä on todella vähän. Sen keittämiseen ja huuhteluun menee paljon vettä. Riisi hoituu vähällä vedellä. On päiviä, jolloin emme voi syödä salaattia, sillä meillä ei ole vettä salaatinlehtien pesuun. Onneksi tomaatit on keksitty.

Puhtaiden astioiden huuhteluvesi joudutaan säilyttämään seuraavaksi tiskivedeksi. Käsienpesuvesi ja suihkuvedet kerätään pesuvateihin ja viedään kasveille kesäaikaan. talvella tätä ei tietenkään tarvitse tehdä.

Peikkokukkulalla on paljon eroosiorotkoja. Olemme istuttaneet niihin puita kontrolloimaan ongelmaa.

Lapsen ammeeseen laitetaan vettä alle puolet. Kalalammen vesi muuttuu kesäisin vihreäksi. Voi mennä parikin kuukautta, ettei sada pisaraakaan. Yritämme säästää kunnan tuomasta vedestä sen verran, että voimme vaihtaa kalojen veden. Mikäli tulee kesäsade, se on kuin lahja. Vesi otetaan talteen ja heti vaihdetaan kalojen vesi ja kastellaan kasveja ja puita. Ikävä kyllä niitä sateita ei juuri tule. Kaikki vaatteet kuskataan kesällä Concepcioniin pesuun.

Viiden litran vesikanisterit täytetään aina Concepcionissa juomavedeksi ja kunnan tuoma vesi käytetään muihin tarkoituksiin. Koirien pedit ja patjat olen kaikki tehnyt pienemmiksi ja ohuemmiksi. Niitä täytyy pestä sen verran usein ja ohuita peittoja ja petejä mahtuu useampia pesukoneeseen.

Kesäaikaan puutarhassamme pärjäävät vain kasvit, jotka pärjäävät ilman vettä. Muut ovat kuolleet monta vuotta sitten. Uusia kasveja ei juuri osteta. Hyötykasvimaata ei voi pitää, paitsi sellaisia lajeja, jotka voi laittaa kasvamaan talvella ja joiden sato kerätään keväällä (kuten herneet, korianteri ja salaatti). Mitkään varjoa antavat systeemit eivät toimi, olen kokeillut. Kuumuus ja kuivuus on liian kovaa ja pitkäaikaista. Kompostikin kuivuu niin, että se on täynnä ampiaisia.

Puistomme on kesäaikaan niin kurjaa kuvattavaa, että blogiinkaan ei tule silloin puutarhakuvia.

Ystäväni sanoi minulle kerran uskovansa, että ihmisen elämässä tulee aina uudestaan ja uudestaan vastaan sellainen asia, joka tämän pitää oppia. Minä tuhlasin vettä kun asuin Suomessa. Rakastin seistä kuuman suihkun alla paineet täysillä. Jouduin maksamaan vesilaskua lisää arviolaskun lisäksi. Nyt minä en tosiaankaan seiso suihkun alla nauttimassa tasaisesta paineesta ja tasaisen kuumasta vedestä. Vettä tulee alhaisella ja vaihtelevalla paineella. Suihku pitää muistaa katkaista aina kun levittää sampoota.  Kesällä vesi on päivällä liian kuumaa ja illalla liian kylmää, sillä aurinko lämmittää mustat muoviputket.  Lämmitämme veden siis aurinkoenergialla (ilman mitään kennoja) yli puolet vuodesta.

eroosiota

Tämän alkutalven olemme ottaneet suihkut Concepcionissa ja pesseet itsemme Peikkokukkulalla vain pesuvadissa. Veden lämmitämme kattiloissa. Mieheni yrittää selvittää, suostuuko sähkökäyttöinen lämminvesivaraajamme toimimaan tankista tulevan veden paineella, jotta saisimme lämpimän suihkun nyt talvella omassa kodissammekin (silloin kun vettä on siihen riittävästi). Aiemmin vesitankkimme oli alempana rinteessä, eikä varaaja suostunut toimimaan, koska paine oli liian alhainen. Nyt tankit siirrettiin rinteessä paljon ylemmäs ja toiveena olisi, että varaajakin suostuu yhteistyöhön. Mutta jos niin hyvin käy, täytyy suihkutella todella varovasti, ettei tankin vesi lopu. Jos se loppuu, ei vessanpyttyä vedetä! Tiedätkö, miten monta litraa ihminen keskinmäärin suihkun aikana kuluttaa? Entä miten monta litraa pesukone kuluttaa vettä?

Talvella otettu kuva

Ensimmäiset kolme vuotta saimme elää kukkulalla ilman vesiongelmaa. Pesimme mattoja ja autoja, kastelimme kukkia ja puita. Kälyni kantoi Concepcionista isot peitot ja muut meidän pesukoneessamme pestäväksi, koska meidän koneemme oli isompi kuin hänen ja täällä on turvallisempaa kuivattaa pyykkiä kuin Concepcionissa kerrostalon pihalla. Kun koiralaumamme kasvoi ja kun meille tuli vauva, jouduimme elämään vesipulan kanssa. Minä en voinut helpottaa raskausajan vaivoja suihkussa lämpimällä vedellä. En olisi voinut käydä lämpimässä suihkussa tai kylvyssä ennen synnyttyssairaalaan lähtöä, kuten oppaissa sanotaan. Tai pitää helposti huolta puhtaudestani synnytyksen jälkeen. Vietimmekin nuo kriittisimmät ajat Concepcionissa kälyn luona. Minä en voinut valuttaa lämmintä vettä hanasta vauvan ammeseen ja lilluttaa tätä kylvyssä aina kun huvitti. Minä en voinut pestä vauvan pyllyä lämpimän juoksevan veden alla. Kun minua viluttaa, en voi mennä lämmittelemään suihkun alle. Kun minulla on hiki lenkin jälkeen, en voi ottaa ihanaa pitkää suihkua. 

Silti tässä sitä ollaan täysin hengissä ja hyvissä voimissa. Lapsemme ja hänen vaatteensa ovat puhtaat. Hiuspohja on tottunut kerran viikossa pesuun, eikä rasvoitu sellaista vauhtia kuin Suomessa.  Välillä ottaa kovasti päähän, mutta uskon ja luotan, että tulevaisuudessa joskus asiat helpottuvat.

talvella

Jotkut teistä saatte nauttia paljuista ja poreammeista. Teillä on vessoja ja kylpyhuoneita monessa kerroksessa. Naapureillamme ei ole mitään pesutilaa. He peseytyvät kesällä pesuvadissa ulkona ja talvella tulen vieressä sisällä. He pesevät vaatteensa käsin vadissa, jolloin vettä ei kulu samalla tavalla kuin pesukoneen kanssa. Heillä on ulkohuussi.  Heitä on kolme aikuista ja vuodenikäinen vauva. Heille riittää kunnan tuoma 200 litraa viikossa.

Tähän väliin on pakko kertoa huvittavaksi kuriositeetiksi mieheni yhdestä siskosta, joka asuu tällä samalla kuivalla alueella kuin me. He rakensivat yli 300 neliön talon, jossa on SEITSEMÄN kylpyhuonetta suihkuineen, porealtaineen ja vessanpyttyineen. Heillä on suuri uima-allas pihalla sekä työntekijän mökki kylpyhuoneineen. Ihan kiva, mutta vettä ei juuri riitä suihkuihin...ainakaan muutaman vuoden päästä, jos suuntaus on tämä...

Lopputalvesta hedelmäpuut alkavat kukkia

Kaikkeen tottuu. Silti toivon ihan hirveästi, että meille joskus tultaisiin se kaivo poraamaan ja että siellä tosiaan olisi riittävästi vettä. Toivon myös, etteivät talvisateet  vähentyisi ja että muutenkin tässä osassa Chileä sataisi riittävästi. Että vuoripurot eivät kuivuisi eivätkä järvet häviäisi kartalta.

Kevään ensimmäisinä päivinä on vihreää ja kuulasta.

Sade jatkuu. Poika nukahti. Ehkä hän näkee unta uimakoulusta. Allas täynnä vettä. Plumpsista vaan korokkeelta veteen niin, että loiskaus käy. Sukellus veden alla. Uimisen jälkeen lämmin suihku.

kalla

Palataan tähän päivään, syyskuun 21, jolloin Chilessä alkoi virallisesti kevät. Mielenkiinnolla odotan, lähettääkö kunta kaivoporan meille tänäkään keväänä tai kesänä. Tänä aamuna kävin lenkillä ja pesin itseni pesuvadissa sen jälkeen. Tuntui ihanalta valuttaa kuumaa vettä kauhalla väsyneiden lihasten päälle, mutta samalla tuli ikävä kunnon suomalaista kuumaa suihkua ja kylppärin lattialämmitystä. Meidän kylpyhuoneemme on niin kylmä talvella! Join Concepcionista tuomaamme juomavettä puoli litraa lenkin jälkeen ja lisää päivän mittaan. Minulla on nimittäin projektina opetella juomaan kolme litraa vettä päivässä. Mieheni tuli kysymään ihmetellen, mihin juomavetemme keittiöstä on kadonnut. Kurkustani alas! 

Kevään ensimmäisinä päivinä

Sitten ei hanasta tullut yhtään vettä. Tankki oli tyhjentynyt, sillä pesimme koneellisen pyykkiä. Juoksin rinnettä ylös tankille ja avasin toisen tankin vesihanan. Siellä on nimittäin sen verran vielä pohjalla, että pärjäämme huomiseen saakka, jolloin kunta tulee (toivottavasti) täyttämään ainakin yhden tankin. Saatiin astiat huuhdeltua ja keitimme pannullisen juomavedeksi. Hiukset pitäisi pestä. Jos saamme tankin täyteen huomenna, voimme lämmittää vesiboilerin ja ottaa säännöstellyn lämpimän suihkun.

Alkukevään pilvisenä päivänä

Taivaalla on muutamia harmaita pilviä, mutta sateen ropina loppui. Meinaan mennä sulkemaan kasvihuoneen katon, jotteivät linnut tuhoa pieniä taimia. Nyt ne saivat muutaman pisaran vettä. Sen jälkeen meinaan laittaa pannun tulelle ja tehdä teetä – siihenkin tarvitaan vettä...

Tänään hedelmäpuihin on tulossa lehtiä

Kyllä, olemme miettineet, miten kauan jaksamme tätä. Olisi kiva, jos elämän perusasiat olisivat vähän helpompia. Olemme hieman silmäilleet Chilen kartalta sateisimpia ja märimpiä alueita...

Tänään riippukeinuni riippuu vihreyden keskellä

Kun otat seuraavaksi ihanan lämpimän pitkän suihkun ja peset viisi koneellista pyykkiä, lähetäthän pienen ajatuksen minulle ;)