Tein tämän postauksen jo maaliskuussa, kun maalasimme työhuoneen ja keittiön lattiat. Keittiön uudistuneen ilmeen näytän sitten, kun olemme saaneet kamiinan asennettua sinne ja yhdet uudet verhot ommeltua.
Upea suuri, mutta melko huonokuntoinen posliininukke (kompositiovartalo) on saksalainen Simon Halbig 117 n. Se on 1900-luvun alusta. Nuken pitsikaulus on mummoni äidin virkkaama mamelukin pitsi ja mekon olen ommellut vanhasta tyynyliinasta. Peruukki, sukat ja kengät ovat alkuperäiset. Harmikseni silmien mekanismi on irti, mutta tallessa.
Arabian lastenastiaston olen saanut lahjaksi kummitädiltäni. Jos tiedät jotakin tuosta astiastosta, kerro minulle!
Peikkokukkulalle on nyt tullut talvi täydellä ryminällä. Vettä sataa kaatamalla ja jos ei sada, on todella kylmä. Yhtenä aamuna oli 4 miinusastetta, mikä on todella kylmää näillä leveysasteilla. Maa ja katot olivat valkoisenaan! Olemme olleet talviflunssassa ja Dominicilla on jäänyt uimakoulukertoja väliin.
Instagramista voitte katsella tiheämpää päivitystä Peikkokukkulan perheen elämästä: @peikkokukkulanmia, ja jos taas chihujutut kiinnostavat, niin kannattaa etsiä minut sieltä: @michilandian_nutut_ja_jutut
Huomenna eläinlääkärireissu edessä. Pitäkää peukkuja, että Chokon hampaidenpuhdistus menee hyvin! Pelkään niin kovasti sitä nukuttamista :(
Mukavaa kesäkuun alkua Chilen talvisateiden keskeltä!
Hurmaava nukke, todellinen aarre!
VastaaPoistaIhana Miss Emily! Tykkään selailla sivuja, missä on vanhoja astioita. Sinun teeastiastoa en onnistunut löytämään. Ainoa linkki löytyi täältä: http://www.hagelstam.fi/lastenastiasto-1376182750
VastaaPoistaVielä niistä perunarieskoista. Minulla on onni omistaa hyvä ystävä, joka on himoleipuri ja jolla on leivinuuni. Leipomapäivinä saamme usein häneltä maistiaisia. Yksi hänen käyttämänsä ohje löytyy täältä: http://www.etlehti.fi/artikkeli/ruoka/reseptit/perunarieska.
Täytyy kyllä todeta, että minä en saa leivistä yhtä hyviä kuin ystäväni. Puolustelen itseäni sillä, että minulla ei ole sitä leivinuunia...eikä ehkä yhtä hyvää jauhopeukaloa :)
Voi kiitos, kiitos, kiitos Miss Emilyn virkkaustarinasta! Sen rauha valaisi sielua. Nyt jaksaa taas puurtaa. Ja arkinen loppukin tavallaan teki hyvää - tällaista tämä elämä on: Teetauon jälkeen pakataan unelmat laatikkoon ja jatketaan arkea. Aika suomalainen loppu tarinalla siis :)
VastaaPoistaMutta kiitos!
Ihanaa kuulla, että joku tykkäsi näin paljon Emilyn pikku tarinasta!
PoistaAivan ihana Emilyn tarina! Tyttären 13-vuotias villakoira oli hetki sitten hammaskivenpoistossa, ja poistettiin samalla 5 hammasta. Aikaisemmin vain yksi hammas on poistettu. Toipui kyllä todella hyvin. Tepa Seinäjoelta
VastaaPoista