Vietän
Peikkokukkulalla juhannusta mieliala korkealla. FB on pullollaan vihreitä
luontokuvia kesämökeiltä, punaisia unikoita niityllä, punamultaisia
valkoreunaisia mökkejä, oranssikaarnaisia mäntyjä, sinisiä rauhallisia järviä,
puhtaita merenrantoja, luonnonkukkia, juhannusaterioita, mansikkakakkuja ja iloisia
ihmisiä. Vähän kuitenkin valitetaan säästä, mutta muuten kaikki on hienoa.
Chilessä kukaan
ei tiedä, että on juhannus, vaikka San Juan täälläkin on ihan samaan aikaan
kuin juhannus Suomessa. Mekin vietämme keskitalven juhannusjuhlaa Peikkokukkulalla. Lähdemme
mökille.....eli keittiöön, sehän on entinen mökkimme. Poltamme roskakasan
mutaisella aukiolla, siinä on kokkoa kerrakseen. Keitämme illalla rupuisia
vanhoja perunoita ja kyytipojaksi tietenkin...öööö, vaikka luche-merilevää.
Lämmitämme kahta kamiinaa, lämpötila täällä keskitalven juhlassa on sama kuin
Suomessa keskikesän juhlassa, eli 14 astetta. Sadetta odotellaan, kuten kai
sielläkin.
Juhannussaunan
voin kuvitella itselleni vaikka siten, että roiskautan vettä kamiinan päälle. Ikkunat
ovat muutenkin aamuisin aivan märkinä. Pesutilat ovat yhtä alkeelliset kuin
Suomen kesämökilläkin: pesuvati ja kylmä pesuhuone – niin paitsi että Suomessa
on se sauna.
Voin kuvitella
mereksi tai järveksi vaikka tuon kalalampemme. Ja se yötön yö – jättäisinkö
valot palamaan koko yöksi?
Hmm, vielä
puuttuvat humalaiset örveltämässä vastarannalla. Jos veisin naapureille vähän
miestä väkevämpää ja pyytäisin heitä soittamaan rancheroa täysillä.
En koskaan juo alkoholia, mutta voin kuvitella olevani juhannushuppelissa aika autenttisesti, sillä yli 6 richterin järistys tärisytti kukkulaamme ja tavarat heiluvat hyllyillä.
Juhannustaikoja
teen minäkin – laitan seteleitä tyynyn alle ja toivon, että ne lisääntyisivät
seuraavaan juhannukseen mennessä ja voisin olla vaikka Suomessa.
P.S. Minulla on
kyllä kotimaisia mansikoita jääkaapissa, ehkä pääsen taas tästä juhannusnostalgiasta eroon!
Dominic piirsi tällaisen iloisen juhannustyypin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti