Señorita Primavera

Ei ollut tarkoitukseni laittaa kolmea postausta perätysten Mollystä, mutta eilen illalla minulle iski halu virkata jotakin Mollylle. Virkkasin mekon yläosan ja sitten ompelin alaosan. Mekko ei kyllä ole vielä valmis. Takaneppari ja helmarimpsu vielä puuttuvat. 

Tänään oli ihana kevätpäivä, vaikka talvea vielä virallisesti vietämmekin. Varjossa oli lähes 20 astetta lämmintä ja aurinko pilkahteli pilvien välistä. Minun oli pakko viedä Molly kukkivan luumupuun luokse keskeneräisessä mekossaan. Se näytti keijulta siellä kukkien joukossa. Kännykän kamerallakin sai nättejä kuvia.

Jos tahdot nähdä aivan upeita ja taiteellisia keijukuvia Phicen-nukesta Priskasta, käy nyt katsomassa Susannan instagramia. Hän laittoi juuri monta hienoa kuvaa: @priskadoll

Peikkokukkulan blogia en meinaa täyttää Mollyjutuilla, vaikka toki silloin tällöin tulee kuvia ja juttuja tännekin laitettua. Jos tahdot pysyä perillä Mollyn elämästä, mene instaan: @miamollydolly

Viime vuoden elokuussa otin kuvan hääpuvustani tämän saman puun alla. Tänä vuonna kevät on reilun viikon perässä viime vuoteen verrattuna, sillä puu ei vielä ole tuollainen valkoinen pilvi kuin viime vuonna se oli jo 19.8.

Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

Kivitakka

Muurasin takan! Pohjaksi tukevaa pahvia ja maalarinteippiä. Luonnonkivet keräsin omalta pihatieltä ja liimasin ne Agorexillä pahviin. Kivien väliin pursotin kaakelien saumausainetta. Tulipesän maalasin mustaksi. Tuleksi laitoin kaksi led-tuikkua, jotka myös maalasin mustaksi. 

Korkeat tikapuut tulevat olemaan nukkumaparven tikkaat.

 Nyt voi Molly lämmitellä kylmiä käsiään.

Erikoisen Mollyn takasta tekee se, että Molly asuu Chilessä vaatimattomassa mökissä. Chilessä edes rikkaissa suurissa hienoissa taloissa ei ole kunnollisia takkoja.  Mollylle kävi tuuri, kun löysi suomalaisen muurarin ;)

 Kyllä kelpaa juoda kaakaota paksulla matolla takan edessä.

 Vaaleanpunaisessa tuolissa oli alunperin liian lyhyet jalat. Lisäsin jalkoihin pituutta muotoilumassalla, siksi ne ovat nyt tuollaiset vinksinvonksinvinksallaan.

Mollyllä on possutyyny. 

Taustalla olevaan valkoiseen tuoliin jouduin myös tekemään jalkojen pidennyksen. Maalasin tuolit ja vaihdoin tyynyjen päälliset.

 Tila, josta on tulossa Mollyn mökki.

Molly pohtii sisustussuunnitelmia.

Keep calm and play with Phicen

Saanko esitellä uuden ystäväni Mollyn? Sanon Mollyä "aikuisten barbieksi", sillä se on oikeastaan miehille suunnattu action figure. Skaala on 1:6, eli sama kuin Barbien, mutta Phicen-nukke on kuitenkin aivan eri kaliiperia. Phicenillä on isommat ja luonnollisemman kokoiset kädet ja jalat sekä hieman pienempi pää, paksumpi kaula ja jalat. Se on siis luonnollisempi. Phiceniä saa ostaa muovi - ja metalliluurangolla. Iho on silikonia, joten se tuntuu ja näyttää luonnolliselta. Molly onkin alastomana hämmästyttävän aidon ihmisen näköinen. Esimerkiksi sen "pyllynposket" ovat pehmeät. Hienon luurangon ansioista sitä voi taivutella vaikka minkälaisiin luonnollisen näköisiin asentoihin.

Ensimmäinen ottamani kuva Mollystä. Mollyllä ei ollut tuolloin kuin alusvaatteet. Mutta katsokaapa ihoa ja lihaksia!

Minä olisin tahtonut ostaa metallirunkoisen Phicenin, mutta ostin vahingossa edullisemman muovirunkoisen. Tosin asia ei ole minua pahemmin vaivannut. Muovirunkoisella Phicenillä on suuremmat jalat kuin metallirunkoisella. Mollyn jalat ovat Ken-nuken kokoa, joten sillä on nyt jalassaan Kenin tennarit. Molly seisoo myös ilman tukea isojen kanoottiensa ansiosta, sitähän ei kalliimpi versio tee. Kalliimpi versio seisoo varpaillaan, eikä sillä ole nilkoissa rumia saumoja, jotka taas Mollyllä on.

Molly kantaa puita takkaansa.

Mistä ihmeestä sain tällaisen hullutuksen? Susannan työhuone -blogista! Hän osti ensin Phicenin ja otti siitä niin kauniita kuvia, että paloin halusta saada itselleni samanlaisen tai samantapaisen. Ajattelin, että olisi hauskaa ommella vaatteita niin aidon näköiselle vartalolle. 

Phicen-nuket pukeutuvat mainoskuvissa (törkeisiin) miehille suunnattuihin fantasia-asuihin, korkeisiin saappaisiin ja niillä on käsissään aseita. Minä hihittelin itsekseni, että Mollylle tulee kyllä hyvin erilainen elämä kuin sisarilleen! Molly muuttaisi maalle mökkiin ja saisi käyttää hyvin siveitä kotikutoisia vaatteita. Ehkä se on varsinainen pyhäinhäväistys "Phicen-miesten" mielestä ;)

Phicen ei sovellu lasten leikkeihin, sillä se on osittain koottava. Osat lähtevät irti, sillä näille saa vaihtokasvoja, vaihtohiuksia, vaihtokädet, vaihtojalat ja koko vartalonkin voi vaihtaa - eikö muuten olisi kätevää? Vaihtaisin heti pari osaa itsestäni, jos se olisi mahdollista... ;) Jos on liian kovakourainen, osat saattavat hajota, varsinkin tässä muoviversiossa. Lisäksi silikoni-iho vetää itseensä likaa ja pölyä sekä jotkin kankaat saattavat värjätä ihon lopullisesti. Hiuksiin ei voi tehdä yhtä hienoja kampauksia kuin Barbie-nukeille, sillä Phiceneitä vaivaa pälvikalju.

Minä ja Molly alamme rakentaa keittiönkalusteita...

Minulla ei kyllä ole ollut aikaa ommella Molly-paralle juuri mitään vaatteita, Domsku ja koirat menevät aina kirkkaasti edelle, mutta silloin tällöin Mollyä saattaa onnistaa. Ompelin sille alpakkavillapaidan vanhasta chileläisestä villasukasta, pitkät harmaat sukat Air Francen lentokoneesta saamastani sukasta sekä lammasmekon Turun torilta ostamastani sukasta....aika sukka juttu ;)

...ja tässä on puolivalmis maalaiskeittiön allaskaappi. En ole tyytyväinen hanaan, pitää vielä miettiä sitä.

 Allaskaappi Mollyn mökissä...

...yhä erittäin keskeneräisenä.

Molly yrittää asettua taloksi hyvin alkeellisessa mökissään.

Ajatuksenani on tuunata halpoja barbiekalusteita sekä tehdä itse niin paljon kuin mahdollista. Tahdon tehdä Mollylle pienen mökin, jossa hän saa asua. Vähän vaihtelua normaaliin 1:12 skaalan nukkekotitouhuihin!

Kuten yläkuvassa näkyy, Molly inhoaa uutta kylpyhuonesettiään. Sille on pikaisesti tehtävä jotakin!

Spraymaalasin ammeen valkoiseksi  ja maalasin jalat sekä hanasysteemit ensin mustalla ja sitten hopealla akryylimaalilla. Domsku ehti jo ottaa ammeen lapioksi, kun se oli ulkona kuivumassa, joten nyt siinä on vähän naarmuja, jotka mieheni mielestä saavat ammeen näyttämään aidommalta. Itse ajattelin kyllä suihkuttaa vielä kerroksen maalia.

Harmaapilkkuisen vessanpytyn spraymaalasin myös valkoiseksi ja vetonupiksi liimasin ilmakiväärin patruunan.

Niin uskomatonta kuin se onkin, kun ostin vessanpytyn Mollylle, se näytti tältä! Pytty oli joutunut pois paketistaan ja sitä oli pidetty kauan kassakoneen vieressä "koristeena". Ilmeisesti öisin, kun lelukauppa oli kiinni, olivat nuket käyttäneet sitä luvatta yleisenä vessanaan. Miten muuten selitätte tämän?

Mollyn keskeneräinen kylppäri. Hän kuitenkin tykkää tästä uudesta tyylistä enemmän kuin halpisbarbietyylistä :)

Molly poseeraa muurilla rennossa lämpimässä talvimekossaan.

Mollykin nauttii talven aurinkoisista iltapäivistä!

Jos sinuun iski nukkekuume tai muuten vain tahdot seurata Mollyn hitaasti etenevää elämää, voit etsiä Mollyn instagramista: @miamollydolly. Jos taas tahdot nähdä todella hienosti otettuja korkealaatuisia kuvia, katso Susannan kuvia: @priskadoll. Muun maailman Phiceneitä voit esiä laittamalla hauksi vaikka #phicendoll.

Zeuksen uusi elämä

Zeus on sopeutunut hyvin uuteen elämäänsä ja laumaansa. Se menee jo sisään ja ulos muiden perässä ja nukkuu samassa kasassa. 

Märällä ilmalla ulkoilusta Zeus ei pidä, mutta siitä eivät pidä muutkan chihumme. Se ei myöskään tykkää tästä Suomesta ostetusta haalarista.

 Mieluiten Zeus köllöttelisi koko ajan minun kainalossani.

Kävimme jo eläinlääkärillä valittelemassa huonoa ruokahalua ja Zeus sai ruokahalua nostattavat tipat. Kuukauden aikana painon pitäisi nousta tai täytyy alkaa tehdä tutkimuksia. Nyt annan sille Eukanuban nappuloita, joita se syö sen verran, että pysyy hengissä, mutta ei sen enempää. Nyt sille on alkanut maistua myös herkut, kuten juusto, liha jne. Puruluita se syö laiskasti. Kokeilin Bil Jacin pentunappuloita ja niistä se piti. En tiedä, pitäisiköhän sille ostaa pussillinen, jotta saisi kehon vähän pulskistumaan. Ne vaan eivät ole hampaille kovin hyvää ruokaa, sillä ovat kovin pehmoisia. 

Polleana autossa!

Chihuhuoneessa luuta järsimässä isossa crocsissa.

Tyttöjen Zaran ja Leyan kanssa crocsissa.

Kattilaa nuolemassa muun lauman kanssa. Anteeksi erittäin tärähtänyt kuva, mutta en ehtinyt ottaa tilanteesta enempää. Kattilaporukassa Zeus, Elvira, Leya, Zara, Choko Bon Bon, Anastasia, Dahlia ja Fedora.

Testaamassa uutta uima-altaasta tehtyä petiä. Pedissä myös Anastasia, Dahlia ja Fedora.

Etsimässä yksityisyyttä rivitalon viimeisessä asunnossa ;)

Nauttimassa talviauringosta

Zeus vaikuttaa oikein tyytyväiseltä uuteen elämäänsä!

Tasan KYMMENEN vuotta sitten!

Vietämme tänään tina- tai posliinihääpäiväämme.

Menimme naimisiin Vilppulan kauniissa puukirkossa Pirkanmaalla. Morsiustyttönä oli chihuahuamme Chiquitita. (katsokaapa sen ilmettä!)

Pappina meillä oli venetsuelalainen luterilainen pappi Orlando Molina.

Muutimme häiden jälkeen  muutaman kuukauden päästä Chileen, joten koko yhteiselämämme olemme asuneet Chilessä. Tutustuimme New Yorkissa ja ennen häitämme meillä oli vuosien kaukosuhde, jonka aikana matkustelimme koko ajan Suomen, USA:n ja Chilen välillä.

Nämä kymmenen vuotta ovat menneet nopeasti. Nämä kymmenen vuotta olemme olleet jatkuvasti yhdessä ympäri vuorokauden ja joka päivä: Chileen muutettuamme lopetimme molemmat töissäkäynnin ja jäimme kotiin. Kuinka moni suhde kestäisi tämän? ;) Kaksi erilaisen kulttuurin kasvattia 24/7 yhdessä. Meillä taitaa molemmilla olla pitkä pinna.

Juhlimme hääpäiväämme sekä näitä kymmentä vuotta  myöhemmin tänä vuonna.

Lisää parempia kuvia löydät viime vuoden postauksesta TÄÄLTÄ.

Talven kasvimaahommia

Talvi on Peikkokukkulalla kasvimaatöiden aikaa.

Suunnittelen minikasvihuonetta tästä muovista. Sen alle laitan kasvamaan salaattia ja korianteria.

Dominic istuttaa ensimmäiset herneet. 

Hän laskee tarkasti, että jokaiseen kohtaan tulee kolme hernettä.

Sitten peitetään lapiolla multakerros päälle.

Kasvimaan hoidossa tulee nälkä! Onneksi äiti toi pitsaa välipalaksi.

Välipala syötiin kalalammikon vieressä.

Kun nämä salaatintaimet ovat riittävän isoja, siirrämme ne minikasvihuoneeseen kasvamaan.

Talvi ja kevät ovat toivon aikaa täällä Peikkokukkulalla. On ihanaa nähdä, miten taimet ja kasvit kasvavat ja ympäristö on vihreää. Voin istuttaa kasvimaalle sellaisia lajeja, jotka pärjäävät kylmässä ja viileässä. Kaiken pitää olla valmista joulukuuhun mennessä. Sitten on taas niin kuumaa ja kuivaa, eikä meillä ole yhtään kasteluvettä, että kaikki kasvimaan kasvit kuolevat pystyyn. Herneistä, salaatista ja korianterista kuitenkin ehdimme saada hyvän sadon ja tänä vuonna aion kokeilla myös vähän valkosipulia ja paerunoita.