Kuistilta näpsittyä

Ennen kuin esittelen teille "lumisen" kuistini, laitan muutaman yksityiskohdan marraskuun tilanteesta.

Valoa siivissä.

Kuistitaidetta kasvien kätköissä.


Terveisiä Tyyneltämereltä.

Ruostetta kengissä.

---

Hevosenkengistä olenkin kehitellyt viime aikoina kivoja koristeita, joita varmasti näyttelen täällä jossain vaiheessa. Pää täynnä ideoita! Joulunäyttely kuitenkin lähestyy uhkaavasti ja on vielä LIIAN paljon tekemistä. Kaikenlaisille turhille ja hauskoille näpertelyille ei tunnu jäävän aikaa.

----

Nyt tonkimaan kasvimaata! Laitan vielä lisää tomapatteja, basilikaa ja chiliä.

Kauhupukki

Käsi ylös, jos täällä on joku, joka uskoo, että tästä hirviöstä vielä tulee edustuskelpoinen joulupukki!

Akupunktiohoitoa.

Hou hou hoo!

Enää kuukausi aikaa aattoiltaan. Toivottavasti kauhupukki ei tule teille kylään;)

Tervetuloa campokierrokselle Peikkokukkulalle!

Näe palanen Chileä Mian silmin ja astu perässäni polkua pitkin!

Kuvat on otettu lokakuun alussa, eli kevään alkupuolella.

Chilen kevääseen mahtuu sekä pilvisiä että aurinkoisia päiviä. On mukavampi kulkea, kun armoton aurinko ei porota niskaan. Kuumat ilmat alkavat vasta joulukuussa, mutta lämmintä piisaa jo syyskuusta lähtien, tosin ilmat voivat olla hyvin vaihtelevat.

Mutillan marjat ovat kypsymässä. Ne näyttävät pieniltä lyhdyiltä.

"Hei, minne te ootte menossa? Ettekö ota minua mukaan?" kysyy hoitokoiramme Aaron, joka on myös vanhimman chihuahuamme ainoa poika.

Tässä kuvassa näkyy tämän retken opas ja kuvaaja, eli minä itte. Pienen mökkimme läpi kulkee valo. Ja kuka se toisessa kuljetuskopassa luuraakaan? Ei kai vaan meidän Jooduli Pooduli? (Miksi Yoda on boksissa? Syyn siihen löydät postauksesta 9.10.09.)

Luonnon taideteos.

Mökille johtavat portaat ovat nuorten eukalyptuspuiden välissä. Eukalyptuksen oksaan ripustin mansikoita. Toinen mansikoista näyttää suomalaiselle metsämansikalle. Siihen tulee vain pikkuruisia makeita marjoja.

Isolehtiseen kasviin tulee lupiinia muistuttavat kukat.

Täällä tehdään tiilet vielä käsin puisten "laatikoiden" avulla. Massa sekoitetaan hevosten voimalla. Märät tiilet ladotaan kasoiksi ja niiden alle sytytetään tuli. Me olemme käyttäneet tiiliä mökkimme etupihan ja polkujen päällystämiseen. Punainen tiili näyttää täällä punahiekkaisessa ympäristössä hyvin luonnolliselta.

Kasvimaamme ovi.

Chilen lain mukaan campot on rajattava aidoilla. Rautalanka-aita on edullisin ratkaisu isojen campojen aitaamiseen.

Talon paikka onkin nykyään kääntöpaikka. (Syyn tähän löydät otsikon "Tontin etsintää" alta.)

Näille paikkeille meidän piti rakentaa talo ennen suunnitelmiemme muuttumista.

Jotkut pensaat tekevät tällaisia palleroita.

Täällä minä katselen pää kenossa horisonttiin. Kaukana kotoa. Tänne minun olisi juurruttava, mutta maa on kovaa.

Naapurin viiniviljelmät. Meillekin näitä yritettin myydä, mutta emme tahdo ryhtyä viljelijöiksi. Omat parisenkymmentä viinirypälepuskaa riittävät.

Siellä se puro solisee, vaikkei kuvassa näy. Mutta kuulethan äänen? Colihuet reunustavat puroa. Se on bambumainen kasvi.

Pikkuruisia luonnonkukkia.

Tämä ei ole Kalle Kyykäärme Kankaanpäästä, vaan Carlos Culebra Chilestä:)

Carlos maastoutuu. Chilessä ei ole myrkkykäärmeitä laisinkaan, joten ei aihetta pelkoon!

Puronvarren sammaleiset puut.

Polunvarren pienet saniaiset.

Sammalta on vaikea löytää kesällä muualta kuin puron varrelta.

Aromo-puiden alla menevä porraspolku.

Chileläistä luonnonmetsää.

Yksi salaisen puutarhan sisäänkäynneistä.

Salaisen puutarhan kasvillisutta.

Arayan-puun punaisia runkoja salaisessa puutarhassa.

Keijun mekko odottaa seuraavia juhlia.

Naapurin hepat.

Keijun kellot vai hiippalakit?

"Nalka" on chileläinen raparperi. Sitä syödään raakana mausteen kanssa. Kiisseliä eikä piirakkaa siitä voi tehdä. Sen keittäminen ei onnistu. Olen kokeillut.

"Törröttäjät" sotilaallisessa rivissä. Näillä karstattiin ennen vanhaan villafiltit.

Järjestelmällinen meno jatkuu. Männyt ojennuksessa. Olikos se niin, että jos puut ovat suorassa rivissä, niin joka viidennen alla asuu haltia?

"Lepo"tuolimme, jonka teetimme yumbelilaisella miehellä. Se on niin epämukava, ettei siinä ole koskaan voinut maata. Mies ei kertaakaan tehdessään kokeillut, voiko siinä istua. Hän myönsi sen itse. Tämä rustiikkinen "kaunotar" on siis ollut melkein neljä vuotta hylättynä mäntyjen alla. Nykyään se on jo melkein kaunis havupatjansa kanssa.

Näitä käpyjä ei ole terveellistä saada päähänsä.

Tuya kasvattaa joka toinen vuosi upeat turkoosinvihreät valtavat kukat.

Hedelmätarhan jälkeen alkaa luonnometsä sekä männyt.

Suloiset värit.

"Olen suurempi herra kuin hiiri vainen, minä olen koppakuoriainen!"

Kiitos, kun seurasit jalanjäljilläni!

Aito sivustavedettävä

Tämän upean sivustavedettävän olen ostanut Suomesta nukkekotiini. Se on tehty tarkalleen oikean sivustavedettävän mallin mukaan, joten se todella aukeaa, jotta nukkekodin asukkaat saavat lisää nukkumatilaa. Nikkarin vaimo on tehnyt käsin tarkalleen vanhanaikaisen mallin mukaan patjan (onko se polsteri?) Peitto on käsin tikattu pienenpienillä pistoilla. Tämä ihanuus maksoi paljon, mutta on sen rahan arvoinen. Joskus tulevaisuudessa, kun saan nukkekodin tehtyä tänne Chileen, on hienoa, että sisustuksessa on jotain aitoa suomalaistakin. Ehkä teen joskus suomalaisen tuvan?

Nyt sivustavedettävässä makoilevat tontun toukat. Käy katsomassa niiden adoptoinnista Peikkokukkulan Pajapuodissa!

Huussimaista tunnelmaa

Meidän veskissämme on ulkohuussimainen tunnelma. Mistähän se johtuu? Ei, ei se johdu haisuista...

...vaan siitä, että veskimme on ulkona! Se on kuin ulkohuussi, mutta siellä on vesivessa ja lavuaari, jonka hanasta tulee vesi porakaivostamme.

Oi, miten onkaan virkistävää talvella ravata veskiin keskellä yötä kaatosateessa.


Meillä ei ole vessassa "oikeaa" vessanpeiliä, vaan nämä kolme pikkuista. Kun hampaitaan harjaa, voi tihrustella samalla yhtä silmää yhdestä peilistä ja korvaa toisesta.


Jos istunnosta tulee pitkä, voi tästä kassista kaivaa lukemista.

Joulutunnelmaa luo äidin edellisjouluna lähettämä kortti.

Suihkulakki seinällä muistuttaa minua lennonvaihdosta Lontoossa. Harrodsilla oli kaikkea kivaa.

Vessassamme voi asioida myös ovi auki. Tällaiset näkymät sieltä avautuvat. En ole varma, vaihtaisinko tätä kerrostaloasunnon kuudennen kerroksen veskiin, vaikka siellä olisikin lattialämmitys;)