Jossain sisustuslehdessä oli aikoinaan artikkeli "Apua, lapseni pilaa sisustukseni!" Minä voisin kirjoittaa artikkelin "Apua, koirani pilaavat sisustukseni!" Kuitenkin rakastan koiriani enemmän kuin sisustusta, joten myönnytyksiä on tehtävä. Suurimmat myönnytykset ovat se, etten saanut alakertaan puulattioita, vaan oli valittava kaakeli ja toinen se, että kokonaan valkoisia sohvia ei meidän olohuoneessamme nähdä. Muitakin pikkujuttuja on, kuten se, että tassunjälkiä lasiruutuovissa täytyy katsoa läpi sormien, koska en jaksa siivota ruutuja monta kertaa päivässä.
Olohuoneesta chihuhuoneeseen päin katsottuna näyttää tältä. Olohuoneen seinille laitoimme tänään Villeroy & Bochin Foxwood Tales -vuodenaikalautaset (Vähä-Kettula). Seinässä on Jämsän Unic Co:sta tuomani kello. Maljakoissa on retamillot, joista postasin eilen.
---
-
Tänään kuitenkin kerron teille uusimmasta sisustuskatastrofista, joka kieltämättä riepoo sisustajaminää. Meillähän OLI ihana ja suloinen chihuhuone prinsessasänkyineen, tuoleineen, mattoineen ja tyynyineen. Kaikki oli kuitenkin ajateltu koirankestäväksi ja helposti siivottavaksi. No, kuinkas sitten kävikään?
Suomilomaltani mukaani lähti kaksivuotias chihuherra Sweet Indeed Choko Bon Bon, joka pisti järjestyksen uusiksi meidän kodisamme. Meidän sisäsiisti uroksemme Yoda alkoi myös merkkailla sisällä, kun taloon tuli kilpailija. Molempien poikien jalka nousee siihen tahtiin, että minulta meinaa päästä itku, vaikka tottakai osasin tähän varautua (mutta ei se nyt auta). Kun pojat ovat talossa vapaina, niillä on merkkailuvyöt päällä, joten pisut jäävät sinne. Olen kuitenkin antanut niiden olla ilman vöitä chihuhuoneessa. Nyt kuitenkin alan olla epätoivoinen, sillä kaikki paikat siellä ovat pissassa ja olen aivan maaninen sen suhteen, ettei talossa saa haista koira eikä pissa. Luuttuan lattiat vähintään kolme kertaa päivässä. Kun olen ne luutunnut ja olen taas tyytyväinen tilanteeseen, poistun huoneesta. Kun palaan sinne, on lattialla taas vähintään kolme isoa lätäkköä. Jaa taas rätillä on töitä.
---
Merkkailua ei saa kitkettyä pois silloin, kun perheessä on useampi pieni uroskoira. Eli ei auta kiristys, uhkailu eikä lahjonta tässä asiassa. Täytyy keksiä jotain muuta. Meillähän chihut saavat juosta sisään ja ulos mielensä mukaan lemmikkiluukkua käyttäen. Luukku näkyy myös näissä kuvissa. Eli en voi päivystää siinä luukun luona aamusta iltaan laittaen herroille vöitä, kun he tahtovat tulla sisään ja poistaa taas vöitä, kun he tahtovat mennä ulos! Tietenkin voin pitää herroja ulkona koko päivän, sillä seuraavat puoli vuotta on lämmintä ja kaunista. Tykkään kuitenkin ajatuksesta, että ne saisivat olla sisälläkin, kun niille tulee sellainen olo. Sitten kun syksy ja talvi tulee, ongelma olisi kuitenkin taas edessä, sillä ei niitä silloin voi koko päivää pitää ulkona.
Mikä siis avuksi? Päivä päivältä kauniissa chihuhuoneessamme alkoi olla vähemmän tavaraa, sillä aloin nostella niitä pois sieltä. Matot olivat pissassa. Muovipohjaisen maton alla oli pissaa, ruokatynnyrin alla oli pissaa, prinsessasängyn verhot oli marinoitu, tuolin päälle laittamani filtin reunat haisivat, lämpöpatteri oli muuten aika kiva puhdistettava...
---
Miehen kanssa olemme puhuneet asiasta monet kerrat ja todenneet, että koiramäärä ei tule vähenemään, vaan kasvamaan. Täytyy siis keksiä jotain. Tässä talossamme ei ole alakerrassa lisää huoneita, jotka voisimme antaa koirille. Teimme yhden huoneen niille luullen, että se olisi riittävästi. Nyt tajuamme, että pojat tarvitsevat oman huoneen, jossa mieluiten kattokin olisi kaakeloitu;)
---
Sellaista huonetta meillä kuitenkaan ei tässä talossa ole, joten pitää keksiä toinen ratkaisu siihen asti, että alamme rakentaa seuravaa tönöä. Tahdon, että prinsessat saavat pitää verhosänkynsä, mattonsa ja tyynynsä, sillä ne eivät pissi joka puolelle. Pojat voisivat pärjätä modernilla funktionalistisemmalla sisustuksella. Muutenkin miehet pitävät kromista, lasista ja mustasta nahkasta;)
Katsokaa nyt, miten kamalalta näyttää tämän päivän ratkaisuni! Löysin varastosta yhden käyttämättömän lasiruutuoven, jonka kannoin sisälle. Laitoin sen poikittain huoneeseen ja taikakuutioista tehdyn oven, jotta pääsee kulkemaan. Nyt sillä oven toisella puolella on poikien tila ja tällä puolella tyttöjen tila. Päivällä, kun ne juoksevat edestakaisin sisään-ulos, kaikki käyttävät poikien puolta. Illalla tytöt siirtyvät tyttöjen puolelle ja merkkailijat saavat jäädä sinne puolelle, josta pääsevät marinoimaan myös ulkotiloja sisätilojen lisäksi.
Meidän mielestämme tuo ovi näyttää karsealta, mutta kieltämättä tämä on nyt käytännöllinen ratkaisu. Hyvästi ihana suloinen huone :( Nyt se näyttää epätoivoisen ihmisen kyhäämältä. Tällä tavalla kuitenkin tytöt saavat pitää söpöt tavaransa ja pojat saavat marinoida omaa puoltaan rauhassa - ja rätillä on taas töitä, mutta tekstiilit säästyvät liruilta, joten työtä on vähemmän.
---
Me tahdomme, että koiramme ovat koko ajan kosketuksissa meihin, joten erillinen talo chihuille ei tule kyseeseen. Ei myöskään piilotettu huone jonnekin talon hiljaiseen osaan. Chihuhuone on nyt niin, että kun olemme olohuoneessa, ne näkevät meidät koko ajan. Tämä vaan aiheuttaa sen, että olisi kivaa, että huone näyttäisi siistiltä ja nätiltä. Mitä voisin tehdä, jotta voisin poistaa tuon oven? Ideoita? Miten saisin nätimmin rajattua tyttöjen ja poikien tilan?
Huoneen nurkassa roikkuva vaaleanpunainen kristallikruunu on uusin hankintani chihuhuoneeseen. Sitä ei ole vielä laitettu kattoon ja siksi se roikkuu siellä nurkassa. Eikö ole aika tyylittömän makea;) ----
Valokuvissa tuo ratkaisu ei näytä niin pahalta kuin oikeasti. Minulla on sellainen idea itselläni, että ostaisin valkoisia taikakuutioita ja tekisin niistä alueen, joka olisi takaseinästä tuohon oven kohdalle asti, mutta siitä voisi tulla pienempi niin, että tuolle takaseinän kaapille pääsisi helpommin. Tekisi taikakuutioista tarhan vain tuohon kaapistoon saakka. Taikakuutiot myös näyttävät kevyemmältä ratkaisulta kuin tuollainen raskas ovi. Ovella kuitenkin on etunsa, sillä siitä ei tule pisut läpi. Jos laitan taikakuutioista tarhan, pojat voivat ruikkaista sieltä tyttöjen puolelle.
---
Nyt hyvät lukijani, sekä sisustajat että koiraihmiset, heittäkääpä hyviä ideoita ratkaisuksi tähän Peikkokukkulan koiramaiseen sisustusongelmaan.
---
Oikein hyvää kansainvälistä eläintenpäivää kaikille lemmikeille ja oikein ihanaa syntymäpäivää minulle (hih)! Eläinlääkärimmekin totesi, että olen koska olen syntynyt San Franciscon päivänä, niin siksi olen "tuomittu" jakamaan elämäni koiralauman kanssa:D
Tänään meinaan pitää tauon koiranvaateompelutöissä ja tehdä kaikkea kivaa koko päivän! Aion väkerrellä joitakin sisustusjuttuja, joita en ole ehtinyt aiemmin tehdä. Jos vaikka saisin verhotangon ja pidikkeet maalattua ja laitettua yläkerran saliin kesäiset tyynyt. Meinaan kehitellä keijuideoita, jotka ovat pyörineet päässä, mutta en ole niillekään löytänyt aikaa. Pitäisiköhän mennä kaivelemaan kesävaatteitakin varastosta, täksi päiväksi on luvattu 25 astetta lämmintä! Kello on nyt puoli kymmenen aamulla ja jo tarkenen trikoopaidalla, ihmeellistä talven jälkeen!
Pukeuduttuani suuntasin samantien ruusutarhaan. Aloin kastella ruusupensaita. Nostin kahdesta ruutuikkunasta tekemäni minikasvihuoneen toista ikkunaa ja sieltä vastaan pelmahti tuttu tomaattien tuoksu. Muutama tomaattini ja kesäkurpitsani ovat lähteneet nopeaan kasvuun. Nyppäsin pikkuruisesta koivustani muutaman lehden ja haudutin itselleni koivunlehtiteetä. Nyt sitten saitte kuulla senkin: minulla on oma KOIVU täällä Peikkokukkulalla! Join teeni ja söin saksalaista tummaa leipää ruusutarhassa puolivarjossa istuen vanhasta sillanlankusta tehdyn penkin päällä.
