Tuli suloisia sävyjä. Värjäsin harsokankaat villaväreillä.
Teki mieleni alkaa vääntää näistä itselle huiveja, mutta saakoon nyt keijut mekkonsa!
Tässä ihonväristä villaa kuivumassa. Sekoitan vaaleanpunaista, ruskeaa ja keltaista villaväriä kuumaan veteen ja annan villojen olla vain hetken vedessä. Siten saan mieluista ihonväriä.
Näistä tulee vaaleansiniturkooseja harsomekkoja keijuille.
Tässä vaaleanpunaisia ja vaaleanpunaliiloja harsokankaita. Tykkään tehdä keijujen mekot sideharsosta, sillä niistä tulee luonnollisemman ja pehmeämmän näköiset kuin vaikka tyllistä.
Luuranko on mieheni tekemä. Seuraavaksi hänellä on vuorossa kaksimetrinen pukki, joka vaatiikiin järeämpiä materiaaleja, jotta se pysyy tukevasti pystyssä. Toivottavasti voin esitellä pian tontut vaatteissaan. Tänä vuonna niistä ei tule punaisia...
...ja se työmäärä tosiaan ahdistaa. Vaikka teen työtä, joka on samalla harrastukseni ja vaikka nautin siitä täysin siemauksin, kiiressä alkaa kuitenkin ahdistaa. Uni ei tule silmään, kun tajuaa, miten paljon on vielä tehtävää ja päiviä niin turkasen vähän jäljellä. Sitten seuraavana päivänä väsyttää, kun ei ole saanut nukahdettua ajoissa. Nytkin istun tässä silmät ristissä kirjoittamassa tätä. Vieressä TYÖLISTA ja MUISTALISTA ja OSTALISTA ja VIEMUKANALISTA. Niitä minä kirjoittelen, kun en saa nukuttua. Normaalisti minulla ei ole minkään sorttisia nukahtamisongelmia, mutta nyt on ihan liikaa töitä, joilla on se takaraja! 
Joulunäyttelyn järjestäminen on sunnuntaina 5.12, eikä edes joulupukki eikä muori ole vielä läheskään valmiina! Tontuilta puuttuvat vaatteet! Onneksi sentään pieniä myytäviä juttuja on valmiina aikamoinen kasa. Nuo yläkuvan pylväätkin pitäisi raahata Concepcioniin tällä viikolla odottamaan näyttelyä.
Cochayuyo on makkaramaista merilevää. Se säilyy kuivattuna vaikka miten pitkään, se on helppo varastoida kotona ruokakomeroon, se on kevyttä kantaa kotiin, se on hyvin edullista ja ravitsevaa. Yläkuvassa oleva cochayuyo-kimppu maksoi 250 pesoa, eli noin 40 senttiä euroissa. Ostamme aina noita kimppuja, mutta joskus tulee ostettua marketista cochayuyo-pusseja, jotka ovat hyvin paljon kalliimpia. Niissä cochayuyo on jo paloiteltu ja ne EHKÄ on kerätty puhtaammilta vesiltä, mutta en minä menisi takuuseen siitä. Cochayuyo-pussi maksaa 900 pesoa, eli 1,40 euroa. Yhdessä pussissa on paljon vähemmän cochayuyoa kuin yhdessä kimpussa.
Chileläiset eivät pääsääntöisesti kuulemma pidä cochayuyosta kovin paljon. Ehkä se mielletään "köyhien ruuaksi", koska se on halpaa. Minä ja mieheni pidämme siitä paljon ja se toimiikin hyvin "korvikkeena", kun emme saa usein tuoretta ultea ja luchea, jotka myös ovat merilevää.
Cochayuyon rakenne sisältä
Muussicochayuyo
Niinpä keksin nämä "karvasydämet". Ihastuin itse näihin niin paljon, että meinaan koristella myös kotimme ikkunat ja lasiruutuovet näillä.
Mitä mieltä sinä olet?
Näitä pitäisi nyt vääntää ainakin 20 omaan kotiin ja jos saisi vaikka 40 tehtyä näyttelyyn, niin hyvä olisi.
Kälyni ei suostu maistamaan edes yhtä hernettä raakana! Ne kun täytyy keittää ennen kuin niitä voi syödä. Minä popsin niitä sitten tällaisena barbaarina raakana :)---
Meillä alkoi myös:
Mansikka-aika! Näitä kälyni syö raakanakin. 
