Ekoja kertoja

Dominicilla oli päivä täynnä uusia asioita!

 Hän pääsi kaverin luona ekan kerran keinuhepan kyytiin...

 ...ja auton kyytiin!

Tuli maistettua eka kerta myös kaupasta ostettua vauvanruokaa.... ;)

Ötökkävillis

Lupasin näyttää virkkaamani villatakin, jos kehtaan. Kyllä tämän kehtaa näyttää, vaikka tämä sillä tavalla pieleen menikin, että tästä tuli ihan liian iso. Minun piti virkata neule noin vuodenikäiselle pojalle ja tästä tulikin 2-3-vuotiaan koko. Sitä se teettää, kun alkaa touhuta ilman ohjeita.

Reunaan virkkasin ohuemmalla langalla ötökän, johon sain idean ihanasta Mutturalla-blogista. Siellä neuleeseen oli virkattu "Möökö". En saanut selvää, oliko Möökö vain koriste vai tasku, mutta minä virkkasin ötökän taskuksi. Jalat jätin irtonaisiksi, jotta pienet sormet voivat sitten ihmetellä niitä. Harmittaa vähän, kun löysin tuon Mutturalla blogin Möököneuleen liian myöhään. Siellä olisi nimittäin ollut neuletakin virkkausohje juuri kahdeksan virkkuukoukulle!

Vaaleansiniset napit olen löytänyt nappikaupasta Chilestä pari vuotta sitten. 

Ensin virkkasin koko neuleeseen vaaleansiniset reunukset, mutta se ei jostain syystä näyttänytkään hyvältä. Purin ne ja jätin siniset reunukset vain hihoihin.

 Ötökällä on pitkä kiemurainen häntä, joka menee selkäpuolelle.

 Postauksen loppuun laitan vielä väreihin sopivat Dominicin uudet kengät sekä tekemäni pupun.

Chilessä on pari argentiinalaista lastenvaateliikettä. Niissä on melkoisen ihania vaatteita. Nämä pienet tennarit ovat Cheekystä.

 Kun on oikein pieni, voi lentää linnun untuvalla,

Kun on oikein pieni, voi nukkua orvokin lehden alla,

Lentää linnun untuvalla, nukkua orvokin lehden alla.

Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, voi keinua heinässä heiluvassa,

Kun on oikein pieni, voi levätä kukasa tuoksuvassa,

Lentää linnun untuvalla, levätä kukassa tuoksuvassa.

Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, voi istua lumihiutaleille,

kun on oikein pieni, voi liitää maailman tuulien teille,

lentää linnun untuvalla, nukkua orvokin lehden alla.

Kun on oikein pieni.

(Hannele Huovi)

Tilkkutäkin olen ostanut New Yorkista vuosia sitten. Onneksi en antanut sitä koirilleni ikinä. Tämä sopii täydellisesti Dominicin pinnasänkyyn.

Maalaushommia

Pitkästä aikaa ehdin tehdä maalaushommia! Dominic on alkanut leikkiä enemmän itsekseen leluillaan ja niinpä ehdin tehdä enemmän asioita kuin moneen kuukauteen! Minulla on jopa vähän parempi nettiyhteys kuin ennen, jonka olette varmaan huomanneet postaustahdissa :)

Tässä maalaan romumarkkinoilta löytämiäni hyllyjä.

Ettepä arvaakaan, mihin käyttöön nämä tulee!

Näytän sitten, kun ovat käytössä.

Samalla maalasin ensimmäisen kerroksen maalia pikkupöytään.

Ja yksi laatikkokin tuli maalattua. Hyvä iltapäivä!

Ei mulla mitään mielessä ole...

Tittidittidii...muuten vain venyttelen tuonne takalle päin...ei mulla mitään mielessä ole!

Eihän kukaan huomaa? Vähän vain koklaan...

Oho, se lähti irti! Mitäs tälle tekis?

No, pitää sitä ainakin maistaa.

---

Onneksi tällä kerralla takka oli kylmänä. Pitää alkaa miettiä jotain suoja-aitaa takan eteen!

Luupäiden luupäivä

Tänään aurinkoisena syyspäivänä Peikkokukkulan luupäillä oli luupäivä!

Isäntä toi kaupasta lihaisia luita. Luut jaettiin kokojärjestyksessä. Ensin sakemanni Luna sai pihvinsä. Blondi,  Matilda,Taika, Frida, Zara ja Choko B. seuraavat silmä kovana.

Sitten seropi-Taika (jolle isäntä toi kerran niin ison luun, että Taika pelästyi sitä ja juoksi karkuun! Taika ei ole koira ihan terävimmästä päästä. Mutta "tyhmääkin voi rakastaa", kuten Susanna juuri blogissaan totesi.)

Ihanainen seropi-Seita vuorossa.

Tässä kiinanharjakoira Blondi odottaa herkkupalaansa. Tein juuri Blondille uuden tyylikkään haalarin isännän vanhasta fleeceliivistä.

Kun chihuille jaetaan herkkuja, 12-vuotias  Chiquitita on aina ensimmäinen. Toimitusta seuraamassa Alma Olivia, Prinsessa Leya, Anastasia Aurora, Easy Frida, Doña Matilda, "Alli"Dahlia ja Choko Bon Bon.

Kun kaikki koissulit ovat saaneet luunsa, ne kipittävät koivet jäykkinä korvat luimussa piiloihinsa pusikoihin, kalusteiden taakse jne.

Tässä Dahlia turvapaikassaan jyrstämässä luuta. Sillä on myös simpukankuori hyvässä tallessa.

Makuuhuoneen vauvailme

Makuuhuoneemme ilme on luonnollisesti vauvatilpehöörien takia muuttunut. Täältä oli todella vaikeaa löytää pinnasänkyjä. Täällä ei ole paljonkaan huonekaluliikkeitä ja niissä vähissä joita on, ei myydä pinnasänkyjä. Myöskään isojen tavaratalojen huonekaluosastoilla ei ollut vauvoille sänkyjä. Kauppakeskuksessa on yksi ainoa vauvatarvikeliike ja siellä myydään vain vauvojen matkasänkyjä, joita täällä käytetään ihan jokapäiväisessä kotikäytössä.  

Kun olin raskaana, Concepcioniin tuli ihan uutena yksi vauvatarvikeliike - sekin kauas keskustasta. BeeBee-liikkeestä sai tilata puisia pinnasänkyjä ja hoitopöytiä! Avaustarjouksen ansiosta saimme nämä huonekalut -20% alennuksella ja siltikin nämä tulivat maksamaan paljon enemmän kuin mitä Suomessa vastaavat maksavat. Täällä tällaiset ovat luksustavaraa näemmä. Maksoimme pinnasängystä ja hoitopöydästä alennuksen kanssa n. 500 000 pesoa ja olinkin silloin ihan innoissani, miten "halvalla" nämä saimme! Kun aloin laskea jälkeenpäin rahaa euroina, niin n. 800 euroa tuntuu kyllä hirvittävältä hinnalta - olemme kuitenkin Chilessä...

Pinnasänky ja hoitopöytä ovat molemmat täyttä puuta, Chilen luonnonmetsän kovaa kunnollista puuta. Liikkeessä oli mallikappaleet puunvärisenä, mutta onneksi nämä sai myös maalattuna, sillä puunväri ei olisi makuuhuoneeseemme mitenkään sopinut.

Pinnasängyn yhden laidan saa helposti laskettua puoleenväliin. Molemmalta puolelta pinnat saa kokonaan pois ja tämä sänky käykin kuulemma aina nelivuotiaaksi asti.

Hoitopöydässä on taso, jonka saa vedettyä ulos ja sisään. Hoitopöytä käy myöhemmin ihan tavallisena  lipastona.

Pinnasängyllä ja hoitopöydällä oli pitkä toimitusaika: kaksi kuukautta! Onneksi olimme ajoissa liikkeellä. Meinasi vain käydä hullusti, kun lääkäri ennusti Pikku Prinssin tulevan maailmaan kuukautta aikasemmin. Ainakin hoitopöytää tarvitsisimme. Dominic ei kuitenkaan syntynyt yhtään aikaisemmin, vaan viikon lasketun ajan jälkeen. Hoitopöytää eikä pinnasankyä ollut kuitenkaan kuulunut. Uskomaton sattuma olikin, kun pääsin vauvan kanssa klinikalta kotiin (tai oikeastaan kälyni luokse), liikkeestä soitettiin ja pinnasänky ja hoitopöytä tuotiin puolen tunnin päästä siitä, kun me olimme kotiutuneet!

Makuuhuoneessamme oli tällainen järjestys silloin, kun poika ei vielä nukkunut omassa sängyssään. Nyt on harjoittelu menossa ja pinnasanky onkin nyt meidän sängyssämme kiinni. Poika nukkuu omassa sängyssään joka yö noin 2,5-3 tuntia, jonka jälkeen loppuyö kuluu äidin kainalossa.

Mäyris

Luulen,

sanoi mäyräkoira,

joka mielellään söi runoja, että

runo on maukkaampaa kuin luu.

Niin minä luulen luista,

 ja runoista ja muista.

Sitten se repi runokirjan

ja kaikki runot nieli,

latki kupillisen vettä,

sillä runoista kuivui kieli.

runo: Hannele Huovi

Näitä saa tilata Peikkokukkulan Pajapuodista.

Taulu on neulahuovutettu lampaan- ja laamanvillasta. Villat olen värjännyt itse.  Lenkit on tarkoitettu keppiin ripustamiseen.

Vihdoinkin vastattu!

Vihdoinkin ehdin vastata kommentteihinne koskien postauksia "Miksi ei kannata asua Suomessa"! Käykääpä siellä kurkkimassa, jos vastaukset kiinnostavat. Jos olisi paljon aikaa (lue: ennen Pikku Prinssin syntymää), noista olisi voinut kirjoittaa vaikka miten pitkään, mutta nyt piti tyytyä lyhyisiin vastauksiin. Lisäksi minulla on päivittäin vain tunti nettiaikaa, joten siinä ei ihan hirveästi ehdi.

Ihanainen Seita