Matka uimakouluun

Tänään Dominic esittelee teille matkansa uimakouluun Concepcionin keskustaan. Näette Concepcionin rumuutta ihan kaunistelematta.

 Dominic virnistelee Lorenzo Arenasin bussipysäkillä. Menemme siis aina ensin Peikkokukkulalta kälyni luokse ja jätämme auton sinne. Sieltä otamme bussin keskustaan. Maassa näkyvä kori on bussikaupustelijan kori. Täällä busseihin siis nousee ihmisiä, jotka myyvät pähkinöitä ja karkkeja, kesällä mehujäitä. Busseissa myydään myös kyniä, laastareita, ompeluvälineitä, yrttejä, cd-levyjä ja mitä milloinkin. Busseihin nousee myös kitaransoittajia ja laulajia. 

 Domsku tahtoo aina juoda pillimaidon ennen uimakoulua.

Tässä näkyy bussia ja ulkopuolella talojen maalauksia. 

Chilessä on valtavasti peltilevyistä kyhättyjä taloja. 

Uusi kerrostaloalue 

Näiden kerrostalojen katoilla on jokaisella asunnolla oma aurinkokennonsa sekä vesitankki. Aurinko lämmittää tankkien vedet ja asukkaat saavat lämpimän suihkun. Sähköä ei tarvitse käyttää veden lämmittämiseen kuin muutama kuukausi vuodessa. Tämä on todella hyvä, sillä Chilessä sähkö on todella kallista.

 Aidat täällä on koristeltu hienosti, kuten näkyy.

 Busseja ei kai siivota koskaan ja kuskit ajavat aivan hirveää vauhtia.

Tämän kerrostalon vieressä oli toinen samanlainen, mutta se sortui 2008 maanjäristyksessä tappaen joitakin ihmisiä. Nyt seitsemän vuoden jälkeen paikalle rakennetaan uutta kerrostaloa. 

Valtion toimistoja 

 Aletaan lähetyä keskustaa ja talotkin muuttuvat hieman hienommiksi.

 Keskustassa pysähdytään herkkupuodin eteen.

 Nyt alamme olla lähellä uimakoulua. Concepcionissakin on Subway! Ärsyttävää, miten ihanat tuoksut sieltä tulevat ja minä olen vehnälakossa.

 Dominic esittelee, miten uimakouluun mennään.

Uimakoulu järjestetään NMKY:ssä. Se onkin tietääkseni ainoa "uimahalli" Concepcionissa. Sinnekään ei kyllä pääse uimaan ilman vuosi- ja kuukausimaksuja. Kertamaksuja ei ole. 

Sitten ollaan jo altaassa! Uimakoulu on erittäin hyvin järjestetty. Dominicin ikäisiä on vain kaksi ja heillä on yksi opettaja. Vanhemmillakin lapsilla on pienet ryhmät. Yhdellä opettajalla on korkeintaan neljä lasta. 

Uimakoulu oli kaksi kertaa viikossa ja kymmenen kerran jälkeen se oli käyty. Dominic sai elämänsä ensimmäisen todistuksen. Ilmoitimme Dominicin saman tien uudestaan ottamaan kymmenen tuntia lisää. Sitten pidetään talvitauko ja kokeilemme jotakin muuta harrastusta.

Isä ja poika

 Eilen Chilessä oli isänpäivä.

Dominic antoi isille tekemänsä kortin ja pienen lahjan. 

Olimme päättäneet grillata ja polttaa siinä samalla risukasaa. Risukasa paloikin paremmin kuin grillimme. 

Kannoin eväät korissa "nuotiopaikalle" ja Dominic keräsi kärryihinsä keppejä grilliä varten.

 Koirat toki päivystivät ympärillämme, kuten aina.

Peikkokukkulan shamaani tekee taikojaan, jotta saisimme edes joskus kanat ritilälle.... 

Sen jälkeen, kun kaasugrillimme ruostui ja hajosi, on meillä ollut käytössä hiiligrilli, johon emme ole koskaan ostaneet hiiliä. Poltamme kaikenlaisia kukkulalta löytyneitä käppyröitä ja sitten heitämme ruuat ritilälle. Kuten huomaatte, täällä ei kovasti hienostella. Emme jaksaneet odottaa, että kaikki kepit palavat ja tulee hyvä hiillos, sillä jo tässä vaiheessa olimme istuneet tulien vierellä pari tuntia. Ritilä vaan keppikasan päälle ja "läskit" siihen. Ihan hyvää tuli, joskin hieman palanutta ;) Grillasimme kanaa, longanizoja sekä perunoita folion sisällä.

Isänpäivänä grillaustemme jälkeen lähdin kukkulalta Concepcioniin tapamaan klinikalle suomalais-chileläistä perhettä, jonka isistä tuli lauantaina isi toistamiseen :) Onnea vielä P ja J sekä isoveli A!

Papá

Tänään vietetään Chilessä isänpäivää. Dominic (2v9kk) piirsi tällaisen kuvan isästään. Domsku on vielä pääjalkaisvaiheessa. Kysyin häneltä, missä isin masu on. Dominic sitten katsoi piirtämäänsä päätä ja lisäsi tuon sinisen ympyrän kaulan kohdalle. Siltikin kädet ja jalat hän laittoi lähtemään päästä. Mielestäni Dominic piirtää ikäisekseen tosi hienosti ja sain asiaan vahvistustakin parilta asiantuntijalta, Dominic piirsi isälleen vihreät korvat ja kauniin punaiset suun. Kun kysyin, mihin kulmakarvat pitäisi laittaa, hän piirsikin silmiin ripset! Isillä on hienot oranssit kengät ja hän kävelee ruohikolla. Vieressä kasvaa vaaleanpunainen kukka. Leuassa kasvaa vähän partakarvoja. Taivaalla paistaa tietenkin aurinko ja sininen lintu lentää. Linnulla on sekä siivet että pyrstö ja ne hän piirsi ihan ilman että muistutin asiasta :) Kyllä voi isi olla ylpeä pienestä taiteilijan alusta :)

Dominic kutsuu isäänsä neljällä nimellä: Papá, isi, Nano ja Felnando.

Tärisevä San Juan

Vietän Peikkokukkulalla juhannusta mieliala korkealla. FB on pullollaan vihreitä luontokuvia kesämökeiltä, punaisia unikoita niityllä, punamultaisia valkoreunaisia mökkejä, oranssikaarnaisia mäntyjä, sinisiä rauhallisia järviä, puhtaita merenrantoja, luonnonkukkia, juhannusaterioita, mansikkakakkuja ja iloisia ihmisiä. Vähän kuitenkin valitetaan säästä, mutta muuten kaikki on hienoa.

Chilessä kukaan ei tiedä, että on juhannus, vaikka San Juan täälläkin on ihan samaan aikaan kuin juhannus Suomessa. Mekin vietämme keskitalven juhannusjuhlaa Peikkokukkulalla. Lähdemme mökille.....eli keittiöön, sehän on entinen mökkimme. Poltamme roskakasan mutaisella aukiolla, siinä on kokkoa kerrakseen. Keitämme illalla rupuisia vanhoja perunoita ja kyytipojaksi tietenkin...öööö, vaikka luche-merilevää. 

Lämmitämme kahta kamiinaa, lämpötila täällä keskitalven juhlassa on sama kuin Suomessa keskikesän juhlassa, eli 14 astetta. Sadetta odotellaan, kuten kai sielläkin.

Juhannussaunan voin kuvitella itselleni vaikka siten, että roiskautan vettä kamiinan päälle. Ikkunat ovat muutenkin aamuisin aivan märkinä. Pesutilat ovat yhtä alkeelliset kuin Suomen kesämökilläkin: pesuvati ja kylmä pesuhuone – niin paitsi että Suomessa on se sauna.

Voin kuvitella mereksi tai järveksi vaikka tuon kalalampemme. Ja se yötön yö – jättäisinkö valot palamaan koko yöksi?

Hmm, vielä puuttuvat humalaiset örveltämässä vastarannalla. Jos veisin naapureille vähän miestä väkevämpää ja pyytäisin heitä soittamaan rancheroa täysillä.

En koskaan juo alkoholia, mutta voin kuvitella olevani juhannushuppelissa aika autenttisesti, sillä yli 6 richterin järistys tärisytti kukkulaamme ja tavarat heiluvat hyllyillä.

Juhannustaikoja teen minäkin – laitan seteleitä tyynyn alle ja toivon, että ne lisääntyisivät seuraavaan juhannukseen mennessä ja voisin olla vaikka Suomessa.

P.S. Minulla on kyllä kotimaisia mansikoita jääkaapissa, ehkä pääsen taas tästä juhannusnostalgiasta eroon!

Dominic piirsi tällaisen iloisen juhannustyypin.

Haastava maasto

Motomiehellämme on melko haastavat maastot!

Pyöräretki kulkee naapurin talon ohi.

Taika tähyää Yumbelin suuntaan.

Motomies suhauttaa alas hurjia alamäkiä.

Motomiehen talo näkyy puiden takana.

Haastavissa maastoissa pitää olla varovainen, etteivät ruusunmarjapuskien piikit viillä haavoja tai riko vaatteita.

Nämä kuvat on otettu muutama viikko sitten. Nyt ympäristö on jo vihreää.

Rintakorut

Chihuahua on rotuna erittäin inspiroiva. Iso pää, isot silmät, höröttävät korvat, pieni vartalo ja nenäkäs ilme!

Nyt sain idean tehdä rintakoruja. 

Jos muistatte joulun alla tekemäni linturintakorut, nämä on tehty samalla tekniikalla.

Laitoin nämä myyntiin FB:n chihuahuasivuille ja niitä menikin heti joitakin. 

Näitä samoja pyydettiin myös magneetteina. 

Materiaaleina olen käyttänyt huopaa, liimakangasta, kankaita, pitsejä, helmiä jne.

Seiloripoika on kiva raidallisissa vaatteissa.

Rintakorun korkeus on noin 9 cm.

Jos sinä tahdot kesäasusi koristeeksi tällaisen söpön chihuahuan, voit valita jonkun alakuvasta. Ne ovat vielä vapaana:

(Tyttö on jo varattu, muut vapaana!)

Hinta 15 euroa ja postikulut 3 euroa.

Kesäisiä Mollia

Viimeaikoina Suomeen on lentänyt heleänvärisiä Molla-Chihuja. Alimmassa kuvassa G-pentue. Jos tahdot itsellesi Molla-Chihun, käy kurkkimassa: www.michilandia.com

Hora del Té

Olen todella iloinen siitä kehityksestä, mitä Concepcionissa on viimeisen parin vuoden aikana tapahtunut teerintamalla. Aiemmin täältä ei ole saanut hyviä irtoteelaatuja ja pussiteetkin ovat olleet Liptoneita ja chileläisiä merkkejä. Chileläiset pussiteet ovat vain mustaa maustamatonta teetä, josta tulee tummaa ja kitkerää juomaa. Maustetut ovat lähinnä vain kanelia ja sitruunaa. Yrttihaudukkeita on ollut, mutta niiden mausta en ole pitänyt.

Hyvät irtoteet olen tuonut Suomesta (Turun tee ja mauste Kauppahallissa) sekä Santiagosta olen ostanut Whittardin teetä. Concepcionissa on yksi kahvila myynyt irtoteetä jo vuosia, mutta ne ovat olleet hirvittävän kalliita ja aivan väljähtäneen makuisia. Niitä on myyty niin vähän, että ovat olleet varmaan purkeissaan vuosikausia :/

Nyt kuitenkin ilokseni Concepcioniin on tullut herkkupuoteja, jotka myyvät erilaisia teelaatuja. Eilen olin naistenmessuilla ja siellä yhdellä puodilla oli myynnissä Clipperin teetä! Ensimmäisen kerran näin täällä niitä! Ostin valkoista teetä vaniljalla sekä mustaherukka-mustikka-haudukkeen. Ostin myös chileläisen Hora del Té -merkin Anastassia-nimistä vihreää teetä, joka on maustettu omenalla, papaijalla, punaherukalla, saflorilla ja ruiskukalla. 

Pari viikkoa sitten löysin Concepcionin keskustasta uuden teepuodin, josta ostin Chilessä sekoitettua vihreää Chai-teetä. Se on maustettu mausteneilikoilla, kanelilla, mustapippurilla, inkiväärillä, aniksella ja kardemummalla. Olin hieman epäileväinen tämän teen suhteen, sillä olen aiemmin maistanut chileläisiä vastaavia sekoituksia, jotka eivät ole maistuneet juuri miltään. Tämä Ammanin tee kuitenkin on oikein maukasta ja lisäksi pakkauksessa on tyylikäs design.

Täällä on nyt joitakin vuosia myyty hedelmähaudukkeita, joiden pohjana on porkkana ja omena. Pakkaukset ovat melko tyylikkäitä, mutta ikäväkseni haudukkeiden maku ei ole minulle mieleinen.

Oletteko miettineet, mistä se oikein johtuu, että juuri teepakkauksissa design tuntuu erityisen tärkeältä? Jotenkin se pakkauksen ulkonäkö ja värit ovat tärkeitä luomaan teehetkeen tietynlaista tunnelmaa. Ajatelkaa, jos teepakkaus näyttäisi vaikka nakkipaketilta...

Hetki Miss Emilyn seurassa

Tein tämän postauksen jo maaliskuussa, kun maalasimme työhuoneen ja keittiön lattiat. Keittiön uudistuneen ilmeen näytän sitten, kun olemme saaneet kamiinan asennettua sinne ja yhdet uudet verhot ommeltua.

Upea suuri, mutta melko huonokuntoinen posliininukke (kompositiovartalo) on saksalainen Simon Halbig 117 n. Se on 1900-luvun alusta. Nuken pitsikaulus on mummoni äidin virkkaama mamelukin pitsi ja mekon olen ommellut vanhasta tyynyliinasta. Peruukki, sukat ja kengät ovat alkuperäiset. Harmikseni silmien mekanismi on irti, mutta tallessa. 

Arabian lastenastiaston olen saanut lahjaksi kummitädiltäni. Jos tiedät jotakin tuosta astiastosta, kerro minulle!

Peikkokukkulalle on nyt tullut talvi täydellä ryminällä. Vettä sataa kaatamalla ja jos ei sada, on todella kylmä. Yhtenä aamuna oli 4 miinusastetta, mikä on todella kylmää näillä leveysasteilla. Maa ja katot olivat valkoisenaan!  Olemme olleet talviflunssassa ja Dominicilla on jäänyt uimakoulukertoja väliin.

Instagramista voitte katsella tiheämpää päivitystä Peikkokukkulan perheen elämästä: @peikkokukkulanmia, ja jos taas chihujutut kiinnostavat, niin kannattaa etsiä minut sieltä: @michilandian_nutut_ja_jutut

Huomenna eläinlääkärireissu edessä. Pitäkää peukkuja, että Chokon hampaidenpuhdistus menee hyvin! Pelkään niin kovasti sitä nukuttamista :(

Mukavaa kesäkuun alkua Chilen talvisateiden keskeltä!