Jos olet fanaattinen entisöinnin kannattaja, voit lopettaa tämän postauksen lukemisen tähän ja siirtyä seuraavaan blogiin. Muuten voit saada ylimääräistä sydämentykytystä sekä paniikkikohtausoireita ;)
Rakas kälyni antoi minulle lahjaksi tällaisen vanhan sohvan. Hän oli ostanut sohvan sukulaisen tyttöystävältä, joka taas oli perinyt sohvan mummoltaan. Käly tietää, että rakastan vanhoja huonekaluja ja niitä on kovin vaikeaa löytää kohtuuhintaan Chilessä.
Inhoan tällaista ruskeaa väriä ja kangaskin oli masentava. Mietin, kehtaanko kertoa kälylle, että tahtoisin maalata sohvan valkoiseksi. Kun varovasti asiasta mainitsin, hän ja toinen kälyni sanoivat, että kannattaisi säilyttää alkuperäinen väri.
Sohvassa oli rikkinäiset jousitukset.
Pehmusteet ja kankaat oli kiinnitetty tuhansilla nauloilla ja niiteillä.
Sohvan puuosat olivat takaa rikki.
Pitkä puu oli pakko vaihtaa toiseen ja onneksi mieheni osasi tehdä sen.
Puuosat ovat chileläistä luonnonmetsässä kasvavaa puuta.
Hioin koko sohvan sekä koneella että käsin. Koristeissa oli melkoinen väkertäminen. Kun sohva oli kokonaan hiottu, katselin sitä monta päivää pohtien, pitäisikö se vain käsitellä jollakin ja jättää puunväriseksi. Ongelma vaan on, ettei Chilessä ole saatavana materiaaleja samalla tavalla kuin Suomesta. Ei täällä ole mitään erityisiä huonekalumaaleja tai vahoja. Mietin myös, että puunvärisenä se ei sopisi kotiimme mihinkään huoneeseen. Se pitäisi käsitellä jollakin lakalla hyvin tummaksi, jotta se sopisi vaikka melkein mustaan pianoon, mutta olohuoneessamme ei ole tilaa uudelle sohvalle. Keittiöön tai makuuhuoneeseen taas olen pitkään tahtonut sohvaa. Niihin sopii vaalea. Maalasin siis harmaalla pohjamaalin. Yläkuvassa näkyy myös mieheni vaihtama puuosa (maalaamaton).
Sohva olisi kaunis harmaanakin.
Pohdimme kauan myös sitä, pitäisikö jousitus kunnostaa, mutta tulimme siihen tulokseen, että puulevy ja sen päälle laitettava vaahtomuovipatja olisi helpompi ja toimivampi vaihtoehto. Jousitus rämähtäisi kumminkin ennemmin tai myöhemmin. Puulevy taas on vahva ja vaahtomuovipatja on helppo vaihtaa sen litistyessä.
Maalasin valkoisella harmaan päälle ja hioin hiukkasen.
Pehmusteeksi laitoin vaahtomuovia ja vanulevyä.
Koska en maalannut sohvaa öljymaalilla, sillä sitä on mahdotonta hioa, jotta harmaa pohjamaali tulisi näkyviin, tarvitsin jonkin suoja-aineen. Ilman suoja-ainetta sohvaa olisi mahdoton pitää puhtaana. Sellaisiakaan huonekaluille tarkoitettuja aineita ei ole saatavana. Ostin sitten värittömän suojan, jonka voi vetää melkein mille pinnalle tahansa, myös tiilelle! Kun suoja-aine kuivui, koko sohva muuttui likaisen keltaiseksi! Aine oli tehnyt paksun kellertävän tiukasti maalissa kiinni olevan kalvon. Kun sitä yritti hioa, se oli kuin purkkaa. Jouduin hiomaan KOKO SOHVAN uudestaan koneella ja käsin, jokaikisen pienen koristeleikkauksenkin! Siinä meni koko päivä. Tämän jälkeen pohdimme, mitä tehdä. Maalasin sohvan uudelleen valkoiseksi maalilla, jota ei voi pyyhkiä rätillä. Sitten keksimme ohentaa vähän valkoista öljymaalia ja sen kanssa maalasin ohuen "suojakalvon" koko sohvaan. Tulevaisuus näyttää, miten tämä toimii. On todella hankalaa, kun mitään tuotteita ei ole saatavilla!
Sohva laitettiin keittiön nurkkaan kamiinan viereen. Kuvassa näkyy myös tonttulainen, joka on kehittelyasteella. Sohva ei ole vieläkään aivan valmis. Minun täytyy vielä löytää koristenauhaa, jonka meinaan liimata peittämään naulat, jotka pitävät pehmusteet paikoillaan. Lisäksi olen nyt ompelemassa istuinosaan tuosta samasta ruutukankaasta suojaa, joka on helppo heittää pesukoneeseen.
Kun kälyni näki valkoisen sohvan, hän oli ihastuksissaan. Hän sanoi, että oli alusta asti ajatellut sohvan olevan kaunis valkoisena eikä hän ole koskaan tykännyt tummista huonekaluista. Minua hymyilytti ja olin iloinen, ettei käly ajatellut minun pilanneen hänen antamaansa sohvaa.
Minä ymmärrän täydellisesti, mitä entisöijät puhuvat huonekalujen pilaamisesta. On hyvä, että on ihmisiä, jotka antavat arvon vanhoille huonekaluille ja pitävät ne entisessä kuosissaan. Minä kuitenkaan en asu museossa, enkä pitänyt sohvasta alkuperäisessä värissään. En olisi laittanut sitä mihinkään kodissamme alkuperäisen näköisenä. Nyt sohvasta tuli oman makuni mukaan kaunis ja se pääsi kotiimme. Olen todella onnellinen koristeellisen vanhan valkoisen puusohvan omistaja. Mistään en olisi löytänyt tällaista valmiina. Jos joku tulevaisuudessa tahtoo palauttaa sohvan puunväriseksi, hän voi sitten nähdä vaivan ja poistaa maalin, mutta vain minun kuolleen ruumini yli ;)
Sohvalla on hyvä tarkastella, mitä pöperöä kattilassa valmistuu.
