Zeuksen uusi elämä

Zeus on sopeutunut hyvin uuteen elämäänsä ja laumaansa. Se menee jo sisään ja ulos muiden perässä ja nukkuu samassa kasassa. 

Märällä ilmalla ulkoilusta Zeus ei pidä, mutta siitä eivät pidä muutkan chihumme. Se ei myöskään tykkää tästä Suomesta ostetusta haalarista.

 Mieluiten Zeus köllöttelisi koko ajan minun kainalossani.

Kävimme jo eläinlääkärillä valittelemassa huonoa ruokahalua ja Zeus sai ruokahalua nostattavat tipat. Kuukauden aikana painon pitäisi nousta tai täytyy alkaa tehdä tutkimuksia. Nyt annan sille Eukanuban nappuloita, joita se syö sen verran, että pysyy hengissä, mutta ei sen enempää. Nyt sille on alkanut maistua myös herkut, kuten juusto, liha jne. Puruluita se syö laiskasti. Kokeilin Bil Jacin pentunappuloita ja niistä se piti. En tiedä, pitäisiköhän sille ostaa pussillinen, jotta saisi kehon vähän pulskistumaan. Ne vaan eivät ole hampaille kovin hyvää ruokaa, sillä ovat kovin pehmoisia. 

Polleana autossa!

Chihuhuoneessa luuta järsimässä isossa crocsissa.

Tyttöjen Zaran ja Leyan kanssa crocsissa.

Kattilaa nuolemassa muun lauman kanssa. Anteeksi erittäin tärähtänyt kuva, mutta en ehtinyt ottaa tilanteesta enempää. Kattilaporukassa Zeus, Elvira, Leya, Zara, Choko Bon Bon, Anastasia, Dahlia ja Fedora.

Testaamassa uutta uima-altaasta tehtyä petiä. Pedissä myös Anastasia, Dahlia ja Fedora.

Etsimässä yksityisyyttä rivitalon viimeisessä asunnossa ;)

Nauttimassa talviauringosta

Zeus vaikuttaa oikein tyytyväiseltä uuteen elämäänsä!

Tasan KYMMENEN vuotta sitten!

Vietämme tänään tina- tai posliinihääpäiväämme.

Menimme naimisiin Vilppulan kauniissa puukirkossa Pirkanmaalla. Morsiustyttönä oli chihuahuamme Chiquitita. (katsokaapa sen ilmettä!)

Pappina meillä oli venetsuelalainen luterilainen pappi Orlando Molina.

Muutimme häiden jälkeen  muutaman kuukauden päästä Chileen, joten koko yhteiselämämme olemme asuneet Chilessä. Tutustuimme New Yorkissa ja ennen häitämme meillä oli vuosien kaukosuhde, jonka aikana matkustelimme koko ajan Suomen, USA:n ja Chilen välillä.

Nämä kymmenen vuotta ovat menneet nopeasti. Nämä kymmenen vuotta olemme olleet jatkuvasti yhdessä ympäri vuorokauden ja joka päivä: Chileen muutettuamme lopetimme molemmat töissäkäynnin ja jäimme kotiin. Kuinka moni suhde kestäisi tämän? ;) Kaksi erilaisen kulttuurin kasvattia 24/7 yhdessä. Meillä taitaa molemmilla olla pitkä pinna.

Juhlimme hääpäiväämme sekä näitä kymmentä vuotta  myöhemmin tänä vuonna.

Lisää parempia kuvia löydät viime vuoden postauksesta TÄÄLTÄ.

Talven kasvimaahommia

Talvi on Peikkokukkulalla kasvimaatöiden aikaa.

Suunnittelen minikasvihuonetta tästä muovista. Sen alle laitan kasvamaan salaattia ja korianteria.

Dominic istuttaa ensimmäiset herneet. 

Hän laskee tarkasti, että jokaiseen kohtaan tulee kolme hernettä.

Sitten peitetään lapiolla multakerros päälle.

Kasvimaan hoidossa tulee nälkä! Onneksi äiti toi pitsaa välipalaksi.

Välipala syötiin kalalammikon vieressä.

Kun nämä salaatintaimet ovat riittävän isoja, siirrämme ne minikasvihuoneeseen kasvamaan.

Talvi ja kevät ovat toivon aikaa täällä Peikkokukkulalla. On ihanaa nähdä, miten taimet ja kasvit kasvavat ja ympäristö on vihreää. Voin istuttaa kasvimaalle sellaisia lajeja, jotka pärjäävät kylmässä ja viileässä. Kaiken pitää olla valmista joulukuuhun mennessä. Sitten on taas niin kuumaa ja kuivaa, eikä meillä ole yhtään kasteluvettä, että kaikki kasvimaan kasvit kuolevat pystyyn. Herneistä, salaatista ja korianterista kuitenkin ehdimme saada hyvän sadon ja tänä vuonna aion kokeilla myös vähän valkosipulia ja paerunoita.

Hauva"vauva"

Meillä on Peikkokukkulan perheessä uusi jäsen! Don Reyes Free Dog Zeus!

Tämä on ensimmäinen ottamani kuva Zeuksesta. Olin juuri saanut pikkuisen itselleni.

Tässä Zeus on juuri tullut kotiin. Voi miten pieni oli ihmeissään ja varautunut.

Seuraavana päivänä Zeus alkoi reipastua, vaikka toki siitä näkyi yhä alakuloisuus. Sen koko maailma on mennyt sekaisin.

Se kulki perässäni ja tuijotti minua suurilla silmillään:" Ethän vain sinäkin katoa savuna ilmaan, kun kaikki muukin on ihan sekaisin?" 

 Ruoka ja vesi on onneksi maistunut Zeukselle, sillä se on liian laiha. On se kyllä paljon nirsompi kuin muut chihumme, jotka ovat kuin piranjoiden ja imurien risteytyksiä, kun ruokaa näkevät!

 Nappuloiden lisäksi olen antanut Zeukselle herkkuja, jotta se tuntisi itsensä tervetulleeksi. Tässä meneillään nakkipala :)

Ja miltä tämä pieni herrasmies näytti 3,5 vuotta sitten?

Eli Zeus on jo aikuinen koira. Tahdoin ostaa aikuisen uroksen, josta näkee, minkälainen se on. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Zeuksesta tulisi joskus isä parin meidän lauman nartun pennuille :)

Peikkokukkulan lauma on ottanut Zeuksen tosi hienosti vastaan. Meillä on ollut jo pari kuukautta Chokon lisäksi kälyni chihu Aaron hoidossa, eli mieshormoneja on ilmassa kiitettävästi. Silti urokset eivät ole tapelleet. Choko ja Aaron nyt murisevat toisilleen aika ajoin, koska molemmat ovat hyvin vahvoja ja isoja uroksia ja suunnilleen samanikäisiäkin. Zeus on nuorempi ja heiveröisempi ja ainakin nyt tuntuu olevan luonteeltaan pehmeämpi kuin nämä kaksi vahvaa härkää ;) Choko eikä Aaron ole isotellut Zeukselle lainkaan. Herrasmiehiä kumminkin!

Isot koiramme sekä tyttöchihut ovat vain vähän ystävällisesti haistelleet Zeusta. Kolmen päivän kuluttua Zeuksen tulosta aloimme pitää Zeusta muiden kanssa päivät ja yöt, eikä minkäänlaisia rähinöitä ole ollut ilmassa. Tosin urokset ovat merkkailleet tavallista tiheämmin, joten jos ne eivät ole ulkona tai huoneessaan, olen pitänyt niillä merkkausvöitä.

Zeus tuli täyttämään sydämeeni jäänyttä suurta aukkoa, joka sinne tuli pari vuotta sitten, kun yksi rakkaimmista karvaystävistäni lensi sateenkaarisillalle.

TERVETULOA ZEUS!

Dominic, Domingo, Dinosaurus

Nimipäivän aamuna saa syödä jogurttikakkua aamupalaksi. 

Päätimme, että Dominicin nimipäivää vietetään Domingon nimipäivänä, joka on Chilessä 8. elokuuta. Dominic on sama nimi kuin Domingo, mutta englanninkielinen versio siitä. Dominic tarkoittaa:" Herrasta tullut". Kun äitini kuuli tämän, hän katsoi minuun ja sanoi:" Kai sentään vähän rouvastakin?" Että se siitä nimen merkityksen juhlallisuudesta... ;)

Passitin pojat yläkertaan leikkimään junaradalla, jotta sain järjestettyä juhlapöydän. Sitten huusin:"YLLÄTYS!" Pojat tulivat alakertaan ja Domsku näki, että pöydälle oli laitettu herkkuja.

Dominic on ollut hyvin kiinnostunut dinosauruksista jo joitakin kuukausia. Hän kyllä vielä vähän pelkääkin niitä. Kaupassa olemme kovasti katselleet dinoja. Hän tahtoo, että näytän hänelle kaikki yksitellen, mutta kun olen kysynyt, viedäänkö kotiin yksi dinosaurus, hän on aina vastannut, että ei viedä. Yksi Domskun lempparikirjoista on dinosauruskirja, jossa on vauvamaisia kiltinnäköisiä sauruksia. Ostin tarra-arkillisen dinotarroja ja liimasin niistä pikaiset koristelut "juhlatarjoiluun".

Tein myös yksinkertaisen kakun, jonka päälle tein liput, joissa nimpparisankarien nimi. Mieheni ensimmäinen nimi on Domingo, vaikka hänestä käytetäänkin toista nimeä, eli Fernandoa. Nimipäivää hän on kuitenkin viettänyt isänsä kanssa Domingon päivänä. Mieheni isänkin nimi oli Domingo. Dominic siis on Domingo kolmannessa polvessa, vähän kansainvälisemmällä versiolla vaan. Dinosaurustarran liimasin coctail-tikkuun.

Juhlapöydän aikuisille, eli minulle ja miehelleni, tein cevicheä. 

Tein suklaahippukeksejä amerikantädin lähettämästä valmisjauheesta. 

 Taika-lautaset sopivat oikein hyvin omituisten otusten teemaan.

Juhlatunnelmaa tuomaan toin Domskun huoneesta tuon katoksen, jota olemme pitäneet pöydän päällä syntymäpäiväjuhlissakin. Pienillä muutoksilla saa juhlatunnelmaa luotua, vaikkei edes vaihdettu parempia vaatteita eikä kutsuttu vieraita :) Dominic-viirinauhankin laitoin näkyvästi esille.

Amerikantädin lähettämästä valmisjauheesta tein mieheni rakastamia maissimuffinsseja. 

 Ripustin myös jouluvalot seinälle, jotta Domskusta tuntuisi juhlalliselta :D

"Paketti! Kenelle tämä paketti on?" 

 Paketin avaaminen keskeytyi hetkeksi, kun dino tuli näkyviin. Domskua alkoi pelottaa niin, että hän juoksi parin metrin päähän varmuudeksi. Kuitenkin dino kiinnosti niin kovasti, että samantien Domsku tuli avaamaan paketin loppuun.

"Paljon hampaita! Onko se dinosauio lex?" 

"Valtavan hieno äiti! Valtavan hieno yllätys!" Dominic kiitti minua monta kertaa käyttäen sanaa "valtava! Kyllä äidin sydän suli. Kannatti hääriä vähän keittiössä. Pienestä vaivasta tuli iso ilo pienelle pojalle. Sitä ihmettelen, miten alle kolmevuotias osaa jo kiittää niin kauniisti!

Sitten jaettiin  äidin tekemät keksit dinon kanssa.

Syömisen jälkeen menimme nettiin katsomaan kuvia dinosauruksista, mutta emme löytäneet tälle dinolle nimeä. Luulin sitä ostaessani tyrannosaurus rexiksi, mutte eihän t-rexillä ollut päässään kahta tuollaista sarveismuodostumaa. Samalla minulle avautui täysin uusi maailma. En ole tiennyt, että on ollut olemassa niin valtavan paljon erilaisia dinosauruksia!

Sitten dino sai suuhunsa pillin, käpäliinsä tikun ja päällensä peiton. 

Että tällaiset pikkudinonimpparit oman perheen kesken tuli vietettyä lauantai-iltana.

Täytyy taas pyytää anteeksi kuvien luvattoman huonoa tasoa. Minulla on yhä käytössäni vain kännykän kamera. En ole löytänyt paikkaa, johon voisin viedä kamerani korjattavaksi. Nyt talvella täällä on pimeää, eikä valo oikein riitä kännykän kameralle.

Puusohvan suojus

Ompelin samantien suojuksen puusohvan istuimeen. Meillä nimittäin asuu yksi Dominic-niminen tahmatassu sekä viisitoista karvaista kaveria. Vaikka koirat eivät saa ilman lupaa hyppiä sohville, ne kuitenkin joskus testaavat sitä, ovatko säännöt yhä voimassa. En tykkäsi nähdä pieniä tassunjälkiä tai Dominic-tahmatassun jättämiä ruokatahroja heti uudessa vaaleassa sohvassa. Olisi myös kurjaa peittää sohva aina jollakin filtillä. Nyt tein suojuksen samasta ruutukankaasta kuin millä päällystin sohvan. Suojus on helppo heittää pesukoneeseen. 

 Kuvassa näkyy myös tonttuprotoja. Vieläkään en ole saanut tehtyä sellaista versiota, johon olisin tyytyväinen. 

 En tahtonut tehdä rypytettyä reunusta suojukseen, vaan tein laskoksen. Mielestäni laskokset ovat tyylikkäämmät. Sohva on muutenkin niin romanttinen ja kermakakkumainen, ettei se tarvitse ylleen yhtään röyhelöä.

Ruseteilla saa helposti kiinnitettyä suojuksen paikoilleen. 

Onko kukaan teistä jo aloittanut joulukäsitöiden tekemisen?