Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

torstai 17. syyskuuta 2009

Taktikointia muka...

Keväisiä kukkakuvia Peikkokukkulalta sekä pohdintaa, miksei tontin omistaja soita
Seita (kallojen takana) sekä Luna makoilevat kevätpaisteessa mökin edustalla.
Tontin, jonka tahtoisimme ostaa, omistaja ei ole yhäkään soittanut meille. Hän lupasi soittaa muutaman päivän päästä, mutta nyt on kulunut jo reilut kaksi viikkoa.

Meillä on tällaisia apilankukkia. Ne sulkeutuvat öiksi, eivätkä avaudu edes pilvisellä ilmalla. Kun aurinko paistaa, ne kurkottelevat taivaisiin.
Mieheni sanoi minulle, että aikoo soittaa naiselle ensi viikolla ja kysyä, aikooko tämä myydä vai ei. Mieheni mielestä naisen soittamattomuus on taktikointia. Omistaja muka odottaisi, että me soittaisimme, jotta hän voisi nostaa hintaa. Minä en usko, että nämä ihmiset taktikoivat. Kyllä tästä on jo kahden vuoden kokemus. Jos soittoa ei kuulu, on se aiemmin merkinnyt sitä, että mieli onkin muuttunut. Ei tahdotakaan myydä.

Jos minä tahtoisin myydä taloni tai tonttini ja jos joku osoittaisi kiinnostuksen merkkejä, olisin kyllä soittamassa heti perään. Onhan isoista rahoista kyse. Mutta chileläiset aivot toimivat ihan eri tavalla kuin suomalaiset aivot. Se on tässä neljän vuoden aikana tullut erityisen selväksi. Onneksi mieheni on maailmankansalainen...muuten voisivat olla sukset pahasti ristissä.

Kalloihin ilmastuu joka päivä lisää kukkia.
Minä puran hermostukseni ja kärsimättömyteni työhön. Ompelen koiranvaatteita niin, että koneet sauhuavat.

Etualalla violetat, takana hämyisesti näkyy kukassa oleva rosmariinipensas.
Olen myös ommellut pupuja, maalannut pikkutauluja, tuunannut ompeluboksini, lakannut tauluja, käsitellyt termiittisuojalla puunpalasia, siivonnut varastoa ja kokkaillut. Kaikki tämä muutaman päivän sisällä. Olo on kuin duracellpupulla. Saatan herätä jo viideltä aamulla ja tehdä töitä keskiyöhön. Tai sitten käy niin kuin tänään. Kello on kahdeksan illalla ja aion mennä nukkumaan. Sisustulehtien lukeminen saa minut entistä hermostuneemmaksi, kun unelmien toteutuminen tuntuu olevan liian kaukana. Muumikirjat rauhoittavat. Niitä lueskelen ennen nukahtamista.
Huomenna on Chilen 199. itsenäisyyspäivä.


VIVA CHILE!

1 kommentti:

  1. ihania kukkasia ja pensaita!onneksi saamme edes näin blogin välityksellä niitä ihailla!

    VastaaPoista