Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kellot kesäaikaan

Tiedoite lukijoille: Bloggeri on jostain syystä heittänyt kaikki oikean sivupalkin kuvat ja tiedot postausten perään. En ole muuttanut asetuksia, joten en tiedä, miten ne saa takaisin paikoilleen. Täytyy vain odotella, josko ne itsestään palautuisivat, kuten joku teistä kertoi. Kiitos kaikille, jotka olette yrittäneet auttaa :) Blogin saa näkymään entisenlaisena KLIKKAAMALLA POSTAUKSEN OTSIKKOA. Oikea sivupalkki palautuu näin paikoilleen.

-

Ja sitten varsinaiseen asiaan: Chilessä siirryttin kesäaikaan viime sunnuntaina. Normaalisti kesäaikaan siirrytään kevään alettua lokakuussa. Nyt kuitenkin olemme vielä keskellä talvea, mutta kellojen siirtoa aikaistettiin kuulemma siitä syystä, että sähköä säästyy. Illalla on pidempään valoisaa, eikä tarvitse käyttää valoja.

Me vietimme ihanan viikonlopun. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja tuntui ihan keväältä.


Osa hedelmäpuista on alkanut kukkia. Tuskin maltan odottaa, että ne ovat täydessä kukassa ja sitten sen jälkeen tulee lehdet!


Kukinnan aloittivat mantelit, luumut, kirsikat ja koristekirsikka.


Sitä ihmettelen, ettei pienessä koivussani ole edes hiirenkorvia. Se pukkaa vaan sitä pitkänomaista siemenosaa (anteeksi terminologian puute), joka on ensin vihreä ja muuttu sitten kypsyttyään keltaruskeaksi. Suomessa koivut tällaisilla ilmoilla ovat jo täydessä lehdessä! Täällä koivut tarvitsevat huomattavasti lämpimämpiä ilmoja alkaakseen kasvattaa lehtiä.


Minä vietin ihanan rennon viikonlopun. En tehnyt yhtään ompelutöitä. Joskus on pakko unohtaa ne hetkeksi, jotta sitten taas jaksaa seuraavina päivinä. Makasin riippukeinussa ja luin uutta kirjaani:" Dos niñas vestidas en azul".


Tärkeä askel tulevaan kevääseen oli myös riippukeinun uusi paikka. Löysin aivan ihastuttavan paikan rentoutumishetkilleni. Paikka on talon lähellä, mutta aivan omassa suojaisassa rauhassaan Chilen luonnonpuiden katveessa.


Miehen kanssa katkoimme puiden ympärystät pusikoista ja nyt kauniit rungot pääsevät oikeuksiinsa. Haravoin lehdet. Ripustin mummon kanasia heilumaan tuulessa. Riippukeinusta on näkymä Peikkokukkulan vanhimmalle luumupuulle, joka on nyt kuin valkoinen pilvi ikivihreiden puiden seassa.




Tulevana keväänä/kesänä aion ostaa pari uutta riippukeinua ja laittaa niitä eri paikkoihin, jotta paikan voi sitten valita sen mukaan, tahtooko olla varjossa vai auringossa. Nyt talvella riippukeinussa on mukavaa maata puolivarjossa viiteen asti iltapäivällä, mutta sitten paikka muuttuu niin varjoisaksi, että tulee vilu. Täytyy siirtyä kuistin sohvalle aurinkoon.
-
Nyt on valmistumassa monta pitkään keskeneräisenä ollutta työtä! Kolme neulahuovutustaulua ovat viimeisiä pistoja vailla, chihuahua-tilkkutäkistä uupuu enää parin tunnin työ ja tuli tuossa tuunailtua duunailtuakin koirille jotakin...niistä tulevissa postauksissa:)

6 kommenttia:

  1. Oletko lukenut paljon Mary Higgins Clarkia? Itse olen lukenut kaikki hänen kirjansa, joten arvata saattaa että olen hänen kirjojensa suuri fani.
    Tuo riippumattoidea on tosi hyvä, siis että laittaa niitä eri paikkoihin.

    VastaaPoista
  2. Marika: Tietääkseni tämä on eka tuon kirjailijan kirja, jonka luen. Onko joku niistä ehdottomasti muita parempi? Olen nyt melkein puolessa välissä tuota kirjaa, eikä se ole vielä oikein päässyt mielestäni kunnolla vauhtiin. Odotan niitä kaksosten telepaattisia "keskusteluja", joita ei ole vielä tullut. Oletko lukenut tämän kirjan? Mitä pidit siitä?

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Hei! Auttaisko tuohon blogin ulkonäkö"ongelmaan"yhteydenotto sivujen ylläpitäjään tms.??
    Olen lukenut tuon MHG:n "Kaksoset"
    upea kirja lajissaan , minusta ko kirjailijan parasta oli "Kylmä Kehto", tai ehkä aika kultaa muistot, se vaan on jäänyt tunnelmaltaan mieleeni vuosien jälkeenkin(on lukuisia kirjoja ja kirjailijoita, joita ahneuksissani ahmin ja unohdan ajan myötä nimensä, kuten kirjojenkin nimet
    terveisin leena

    VastaaPoista
  5. Istun täällä viilikipponi kera, muutama chihupoika himoaa tätä venyvää herkkuani. :P
    Riippukeinut ovat niin hurmaavia,
    tällä hetkellä en tiedä haluaisinko ensi kesäksi Hammockin Ticket to the moon:in vai jonkun suomalaista designiä olevan, vai peräti romanttistyylisen. Siinä on yksi vika, uuden talomme pihalla ei ole ainuttakaan puuta johon niitä ripustella. Ei auta kuin laittaa terassille väliaikaisesti. ;)

    Jännityksellä odotan tilkkupeittoa valmistuvaksi. :D

    Olet aloittanut jo jouluhommeleidenkin teon, niitäkin odotan !

    VastaaPoista
  6. Aivan samaa mieltä kirjasta kuin Leena. Kylmä kehto oli todella, todella hyvä kirja. Voi tosiaankin olla niin että aika kultaa muistot :)

    VastaaPoista