Pippalot

Uuden vuoden otimme vastaan yhden kälyni luona.

Siellä oli paljon suvun ystäviä. Söimme päivällisen ja tanssimme cumbiaa diskovalojen välkkeessä. Käly ja miehensä ovat seitsemänkymppisiä, mutta he ovat hankkineet diskovalot ja he rakastavat tanssimista ja hulluttelua peruukeilla, serpentiineillä ja muilla juhlakrääsillä :)

Puolen yön jälkeen kaikki, jotka tahtovat matkustaa vuonna 2012 lähtivät kassejen kanssa tekemään pienen matkan. Hyppäsimme autoihin ja torvet toitottaen teimme alle kilometrin matkan ja palasimme talolle. Tämä on muuten hyvin vakava juttu, älkää naurako siellä! Kälyni aikuinen tytär soitti minulle varta vasten päivällä ja muistutti minua ottamaan kassin mukaan. En olisi muistanutkaan! Ensimmäisenä uutena vuotena, jonka vietimme kälyn luona, minä en ehtinyt matkalle mukaan. Porukka lähti sellaisella vauhdilla, että auto täyttyi nopeasti, eikä kukaan muistanut minua. Jäin rannalle ruikuttamaan. Minun piti matkustaa sinä vuonna Suomeen, mutta ei matkasta sitten mitään tullutkaan! Sen jälkeen sukulaiset ovat aina pitäneet huolen siitä, että minäkin mahdun mukaan :)


Chilessä ei valeta uutenavuotena tinaa, mutta täällä on toisenlaisia perinteitä. Taskussa täytyy olla rahaa, kun vuosi vaihtuu, jotta uudesta vuodesta tulisi rikas. Minulla ei ollut edes taskuja, mutta mieheni sanoi, että hän huolehtii siitä, että hänen rahansa sitten riittävät minullekin. Talon jokaisessa nurkassa pitäisi olla kolikko. Vuoden vaihtumisen hetkellä pitäisi syödä linssejä ja viinirypäleitä(en enää muista, miksi).



Kolmelta aamuyöllä osa juhlaväestä hyppäsi uima-altaaseen - myös lapset, jotka valvovat täällä aikuisten kanssa. Minä, mieheni ja yksi kälyistä olimme jo niin väsyneitä, että päätimme lähteä Peikkokukkulalle. Muut vielä jatkoivat tanssia ja pulikointia aamuun asti.



Chilessä uusi vuosi on alkanut järkyttävällä kuumuudella. Eilenkin vielä iltakuudelta varjossa oli 34 astetta. Olin epätoivoinen. Olin jo kuvitellut tottuneeni kuumuuteen, mutta nyt sen huomasin, että jos varjolämpötila nousee yli 30 asteen, niin sitten ei tämä nainen enää kestä! Jalat olivat jäykät pölkyt, pää höhlä ja tavarat putoilivat käsistä. Odotin, että ilta olisi viilentynyt, jotta olisin voinut mennä nukkumaan, mutta kuumuus vain jatkui. Onneksi yhdentoista aikaan illalla alkoi tuulla voimakkaasti. Kun kaikki ikkunat ja ovet olivat auki, sain kuin sainkin lämpötilan laskemaan kohtuullisen 29 asteeseen. Jes, sain nukuttua!



Chilen vuosi 2o12 on alkanut rajuilla metsäpaloilla Torres del Painen kansallispuistossa sekä tässä lähempänä meitä Quillonilla. Käsittämättömiä määriä metsää tuhoutuu. Tässä kuumuudessa ja tuulessa palokunta on aika voimaton, vaikka Chilellä onkin loistava metsäpalonsammuttamisosaaminen.

Toivokaa kanssani, ettei tästä päivästä tule yhtä kuuma kuin eilisestä! Sellaisessa kuumuudessa suorituskykyni on 5% luokkaa!