Kesän niukkaa satoa

Voihan Peikon pyssyt ja puukuulat! Kyllä tässä taas kävi näin, miten joka kesä käy, mutta mitä ei koskaan keväällä usko! Nimittäin Peikkokukkulan köyhä ja kova maaperä sekä kesän kuivuus aiheuttavat sen, että puutarhurin unelmat eivät koskaan täyty. Viime keväänä raahasimme avolavan täydeltä multaa muualta tänne kukkulalle, mutta ei sellainen 15 cm kerros näytä olevan riittävä. Ajattelin, että kun Peikkokukkulan maan kääntää ensin ja siihen päälle laittaa uutta multaa, niin jopas alkavat tomaatit kukoistaa. No ei sitten ihan näin käynyt TAASKAAN.

Meillä on pari lajiketta omenia. Nyt ne alkavat kypsyä. Puut vain ovat niin heiveröisiä, että omenoiden painosta oksat katkeilevat.

Istutin pieneen kasvimaahani maissia, papuja, tomaatteja, basilikaa, pippuria, chiliä, kaalia, salaattia, tillliä, sipulia ja viisi perunaa. Miten kävi? Pavut kasvattivat 30 cm vartta ja pienet lehdet ja sitten ne kuivuivat pystyyn kastelusta huolimatta! Ne vain eivät kasvaneet yhtään enempää ja sitten ne pudottivat lehdet. Maissi kasvoi samanpituiseksi, kasvatti nätit lehdet ja sen jälkeen ei ole viikkoihin tapahtunut mitään. Maissien pitäisi olla yli metrinmittaisia ja niissä pitäisi jo olla se itse maissintähkä. Tilli ei edes itänyt, tomaatit ovat kitukasvuisia, lehdet pienet, eikä niihin tullut kuin muutama kukka. Nyt siellä on muutama punainen pieni kirsikkatomaatin kokoinen rääpäle. Perunat kasvattivat pikkuiset lehdet, eivätkä ne kukkineet. En ole edes viitsinyt käydä kurkkimassa, onko siellä jotain säälittäviä känttyröitä mullan alla, sillä en usko näin käyneen. Sipuleitakaan en ole kaivellut. Salaatit kasvoivat, mutta jänikset kävivät syömässä ne ennen kuin ehdin itse korjata satoa talteen. Kaalit kasvoivat jotenkuten. Chili kasvoi aluksi ihan nätisti ja kasvatti ihan kunnon rungon, mutta sitten kasvu pysähtyi. Pippurit ja basilikat eivät alkaneet kasvaa lainkaan. Ne ovat samankokoiset kuin silloin, kun ostin ne taimina.

Persikkapuut ovat tuottoisimpia, vaikka pieniä vielä ovatkin.

Joka kevät täällä on niin vihreää ja kaunista. Maaperäkin on sateiden jälkeen pehmeää ja aina sitä kuvittelee, että tästä kesästä tulee erilainen. Tänä kesänä me onnistumme. Vielä kertaakaan emme ole onnistuneet. Se että kahteen kuukauteen ei sada kertaakaan, aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia puutarhurille. Vadelmia saimme hieman, mutta sitten nekin kuivuivat ennen kypsymistään. Kuivia rusinoita vain kuivissa pensaissa. Moni vadelmapensas kuivui pystyyn lehtineen päivineen. Mansikoita emme saaneet juuri lainkaan ja ne, jotka saimme, olivat rupuisia ja rumia. Mieheni sanoikin, ettei kannata edes yritttää, ilmasto ja maaperä on vääränlaiset.

Tässä näkyy maaperän kuivuus.

Minä kyllä meinaan silti vielä taistella. Ensi talven meinaan kantaa härkien ja hevosten kakkaa naapurien mailta pienelle kasvimaalleni. Ehkä pitää myös laittaa jotain muutakin lannoitetta sinne. Ehkä ensi kesänä onnistun? Hah!

Päärynäpuu päätti ilahduttaa meitä yhdellä päärynällä.

Tässä karmeassa kuumuudessa ja kuivuudessa kaikki kevään kukkaloistokin on täysin kadonnut. Jotta saamme edes hieman nauttia talon ympärillä vihreydestä, kastelurumba on jatkuva. Mieheni kastelee puutarhaa ja nuoria hedelmäpuita monta tuntia päivässä! Aamulla hän herää tosi aikaisin kastelemaan ja illalla, kun on hieman viileämpää, kastelu jatkuu. Siihen lisäksi vielä päälle minun kasteluni. Sähkölaskumme ovat nousseet reippaasti, kun pumppu pumppaa vettä tunteja päivässä. En edes muista, miten monta kuukautta sitten on satanut kunnolla. Tämä tietenkin aiheuttaa sen, että pohjavesikin alkaa vähetä. Kun kastelemme puutarhaa, paine laskee vähän väliä ja joudumme odottamaan pari minuuttia, että vettä alkaa taas tulla kunnolla letkusta. Onneksi vettä kuitenkin on aina riittänyt.

Limet kypsymässä.

Tämä alue, jossa me asumme, on viininviljelysaluetta, mutta me emme ole edes saaneet vielä viinirypäleitä Peikkokukkulalta. Viinipensaiden täytyy olla ensin kolme vuotta maassa, ennen kuin ne alkavat tuottaa. Meidän pensaammehan ovat olleet jo paljon kauemmin, mutta mieheni on vaihtanut niiden paikkaa joka talvi! Hän ei tiennyt, että se aiheuttaa sen, etteivät rypäleet kasva. Ensi kesänä pensaat ovat olleet kolme vuotta samalla paikalla, joten EHKÄ ensi kesänä saamme viinirypäleitä. Se olisikin kivaa, sillä meillä on ainakin seitsemän lajiketta.
-

Tämä alue on hyvää myös hedelmäpuille ja sitruspuille. Mutta Peikkokukkula ei tahdo tuottaa meille sitäkään iloa. Hedelmäpuumme ovat jo ainakin kuusi vuotta vanhoja, mutta ne ovat pieniä ja kitukasvuisia. Muutama isompi puu jo on, mutta ne eivät tuota mitään! Ovatpa kaunistamassa ympäristöä kuitenkin...Meillä on viisi isohkoa kauniisti kasvavaa kirsikkapuutakin, mutta ne antavat muutaman kirsikan joka toinen vuosi! Sitruspuut ovat kuolemankielissä, sillä jänikset kävivät kaksi vuotta sitten talvella jyrsimässä kaiken kuoren puista. Osa kuoli ja osa sinnittelee.

-

Olkoon tämä postaus lohdutuksena teille Suomen puutarhureille, jotka surette Suomen lyhyttä suvea ja pitkää talvea. Ei ole helppoa tällainenkaan kesä! Olen alkanut inhota kesää. Joka kesä minulle tulee olo, että tahdon täältä kuivasta keltaisuudesta ja piikkisyydestä pois. Kun kesä taas menee ohi, tunnen rakastavani Peikkokukkulaa ja keväisin olen ihan ekstaasissa. Eli syysmyrskyjä odotellen... ;)