Claro que Claro!

Hei, olen yhä hengissä! Muistatteko vielä minua? Pitkään taukoon löytyy sellainen syy, että Entelin yhteytemme alkoi toimia vain joitakin minuutteja päivässä! Mittani täyttyi, sillä luulisi 40 eurolla saavana hieman enemmän kuin viiden minuutin katkeilevan yhteyden.

Lähdimme miehen kanssa Concepcionin kaupunkiin ja menimme Entelin toimistoon. Tomisto oli täynnä ihmisiä. Meille ei edes annettu vuoronumeroa, vaan meidän piti keskustella vuoronumeroita antavan virkailijan kanssa siitä, miksi olimme tulleet toimistoon. Kerroimme, että tahdomme katkaista yhteyden ja puhua siitä sellaisen virkailijan kanssa, joka istuu näytön edessä ja joka voi katsoa kaikki tarvittavat tiedot koneelta. Ei meitä päästetty virkailijan luokse, koska kerran siellä ei ollenkaan auteta tällaisissa katkaisemisasioissa. Meitä kehoitettiin menemään toimiston seinässä olevan puhelimen luokse, painaa nappulaa "2" ja suorittaa sopimuksen katkaisu puhelimessa. Valtavassa Entelin toimistossa ei siis voi katkaista Entelin sopimusta!

Asetuimme puhelinjonoon. Puhelimia oli kaksi ja kummankin vierellä jono. Puhelimen luurissa olevat miehet naputtelivat tylsistyneinä seinää ja sanoivat, että olivat yrittäneet saada yhteyttä kymmenisen minuuttia. Toinen heistä oli saanut jo kerran yhteyden, mutta se oli katkennut kesken kaiken. Monilla meni odottaessa hermot, joten mieheni pääsi puhelimeen suhteellisen nopeasti. Hän nojasi seinään ja naputti kakkosen. Vartin verran siinä taisi mennä, että puhelimesta pyydettiin naputtelemaan henkilötunnus. Sitten piti taas odottaa. Lopulta mies pääsi puhumaan virkailijan kanssa. Kuulin hänen selittävän samat asiat moneen kertaan ja antavan henkilötunnuksensa moneen kertaan. Näin hänen juttelevan viereisessä puhelimessa olevan miehen kanssa moneen kertaan. Yhteyden katkaisemiseen meni puhelimessa ehkä parikymmentä minuuttia ja jono kasvoi puhelimien perässä. No, chileläiset ovat tottuneet jonottamaan. Kävin juuri maksamassa sairausvakuutusmaksun ja edelläni oli 100 asiakasta! MINÄ en ole tottunut jonottamaan...

Lopulta mieheni huokaisi ja laski luurin. Etsimme saman vuoronumeroita antavan virkailijan, joka tuli meidän kanssamme näyttöpäätteelle ja hän printtasi paperin, jossa näkyi, että yhteytemme katkeisi 48 tunnin päästä, mutta parempi olisi soittaa parin päivän päästä ja varmistaa, että yhteys todellakin katkaistaisiin. Mieheni piti taas kerran esitelmän, miten Chilessä ei toimi mikään ja miten kaikki on niin vaikeaa. Palasimme kotiin ja parin päivän päästä Entel EI ollut katkaissut yhteyttämme. Aaargh.

Eilen menimme taas Concepcioniin ja nyt Claron toimistoon. Puhelinliittymämme ovat Clarolta, joten päätimme kokeilla, miten nettiyhetys toimisi. Ostimme mokkulan, joka maksoi vain noin 15 euroa ja siihen kuuluu ilmaiseksi 1 giga navegointiaikaa ensimmäisenä kuukautena ja yksi giga toisena kuukautena. Kun tietäisimme, toimiiko yhteys, voisimme päättää, miten monta gigaa tahdomme ja siis miten paljon tahdomme maksaa kuussa.

Tänään laitoin Claron mokkulan koneeseeni ja aaaah! Heti yhdisti nettiin ja kuvat tähän postaukseen latautuivat noin minuutissa! Aivan käsittämätöntä. Virkailija sanoi, että yksi giga ei välttämättä riitä meille kuin 15 päivää, saa nähdä, miten käy. Olen valmis maksamaan kuussa sen 50 euroa, JOS saamme oikeasti toimivan yhteyden, kuten nyt tällä hetkellä hyvältä näyttää :)



Claro que Claro!

Feria de Arte Popular meni tänä vuonna heikosti. Kaikki myyjät valittelivat samaa. Minä kuitenkin tein joitakin hankintoja feriasta ja tässä postauksessa esittelen teille keraamisen vaasin, jonka musta väri on tullut savusta. Se tuoksuukin voimakkaasti vielä savulta. Myyjä selitti minulle jotakin, että vaasi on jokin inka-malli. Harmittaa, etten kuunnellut tarkemmin. Mies mumisi niin epäselvästi, etten kehdannut kysyä koko ajan "Perdon?" Vaasiin ei voi laittaa mitään juotavaa, sillä savunhaju tarttuisi siihen. Kukkia voisi laittaa tai kuivia heiniä ja oksia. Tuleeko teille mieleen, mikä tuossa inkavaasissa näyttäisi hienolta? Myyjä sanoi, että minun pitäisi laittaa sinne kultakimpaleita ja helmiä.

Peikkokukkulalla kärsitään kauheista helteistä. Parina päivän iltapäivällä varjolämpötila on ollut 36 tienoilla. Makuuhuoneessa on ollut liian kuuma, vaikka ikkunat ovat auki. Viime yönä otin sänkyyn mukaan kylmäkallet ja geelipussit pakastimesta. Silti nukuin huonosti. Toivottavasti ensi viikoksi tulee hieman viileämpää, kun Suomesta kaksi kaveria ovat tulossa tänne talonvahdiksi, jotta pääsemme miehen kanssa lomailemaan.

T ja L aloittavat pitkän matkansa Chileä kohden huomenna! Turvallista ja mukavaa matkaa teille :)