Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

torstai 16. helmikuuta 2012

Kesän niukkaa satoa

Voihan Peikon pyssyt ja puukuulat! Kyllä tässä taas kävi näin, miten joka kesä käy, mutta mitä ei koskaan keväällä usko! Nimittäin Peikkokukkulan köyhä ja kova maaperä sekä kesän kuivuus aiheuttavat sen, että puutarhurin unelmat eivät koskaan täyty. Viime keväänä raahasimme avolavan täydeltä multaa muualta tänne kukkulalle, mutta ei sellainen 15 cm kerros näytä olevan riittävä. Ajattelin, että kun Peikkokukkulan maan kääntää ensin ja siihen päälle laittaa uutta multaa, niin jopas alkavat tomaatit kukoistaa. No ei sitten ihan näin käynyt TAASKAAN.



Meillä on pari lajiketta omenia. Nyt ne alkavat kypsyä. Puut vain ovat niin heiveröisiä, että omenoiden painosta oksat katkeilevat.


Istutin pieneen kasvimaahani maissia, papuja, tomaatteja, basilikaa, pippuria, chiliä, kaalia, salaattia, tillliä, sipulia ja viisi perunaa. Miten kävi? Pavut kasvattivat 30 cm vartta ja pienet lehdet ja sitten ne kuivuivat pystyyn kastelusta huolimatta! Ne vain eivät kasvaneet yhtään enempää ja sitten ne pudottivat lehdet. Maissi kasvoi samanpituiseksi, kasvatti nätit lehdet ja sen jälkeen ei ole viikkoihin tapahtunut mitään. Maissien pitäisi olla yli metrinmittaisia ja niissä pitäisi jo olla se itse maissintähkä. Tilli ei edes itänyt, tomaatit ovat kitukasvuisia, lehdet pienet, eikä niihin tullut kuin muutama kukka. Nyt siellä on muutama punainen pieni kirsikkatomaatin kokoinen rääpäle. Perunat kasvattivat pikkuiset lehdet, eivätkä ne kukkineet. En ole edes viitsinyt käydä kurkkimassa, onko siellä jotain säälittäviä känttyröitä mullan alla, sillä en usko näin käyneen. Sipuleitakaan en ole kaivellut. Salaatit kasvoivat, mutta jänikset kävivät syömässä ne ennen kuin ehdin itse korjata satoa talteen. Kaalit kasvoivat jotenkuten. Chili kasvoi aluksi ihan nätisti ja kasvatti ihan kunnon rungon, mutta sitten kasvu pysähtyi. Pippurit ja basilikat eivät alkaneet kasvaa lainkaan. Ne ovat samankokoiset kuin silloin, kun ostin ne taimina.



Persikkapuut ovat tuottoisimpia, vaikka pieniä vielä ovatkin.

Joka kevät täällä on niin vihreää ja kaunista. Maaperäkin on sateiden jälkeen pehmeää ja aina sitä kuvittelee, että tästä kesästä tulee erilainen. Tänä kesänä me onnistumme. Vielä kertaakaan emme ole onnistuneet. Se että kahteen kuukauteen ei sada kertaakaan, aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia puutarhurille. Vadelmia saimme hieman, mutta sitten nekin kuivuivat ennen kypsymistään. Kuivia rusinoita vain kuivissa pensaissa. Moni vadelmapensas kuivui pystyyn lehtineen päivineen. Mansikoita emme saaneet juuri lainkaan ja ne, jotka saimme, olivat rupuisia ja rumia. Mieheni sanoikin, ettei kannata edes yritttää, ilmasto ja maaperä on vääränlaiset.



Tässä näkyy maaperän kuivuus.


Minä kyllä meinaan silti vielä taistella. Ensi talven meinaan kantaa härkien ja hevosten kakkaa naapurien mailta pienelle kasvimaalleni. Ehkä pitää myös laittaa jotain muutakin lannoitetta sinne. Ehkä ensi kesänä onnistun? Hah!



Päärynäpuu päätti ilahduttaa meitä yhdellä päärynällä.


Tässä karmeassa kuumuudessa ja kuivuudessa kaikki kevään kukkaloistokin on täysin kadonnut. Jotta saamme edes hieman nauttia talon ympärillä vihreydestä, kastelurumba on jatkuva. Mieheni kastelee puutarhaa ja nuoria hedelmäpuita monta tuntia päivässä! Aamulla hän herää tosi aikaisin kastelemaan ja illalla, kun on hieman viileämpää, kastelu jatkuu. Siihen lisäksi vielä päälle minun kasteluni. Sähkölaskumme ovat nousseet reippaasti, kun pumppu pumppaa vettä tunteja päivässä. En edes muista, miten monta kuukautta sitten on satanut kunnolla. Tämä tietenkin aiheuttaa sen, että pohjavesikin alkaa vähetä. Kun kastelemme puutarhaa, paine laskee vähän väliä ja joudumme odottamaan pari minuuttia, että vettä alkaa taas tulla kunnolla letkusta. Onneksi vettä kuitenkin on aina riittänyt.



Limet kypsymässä.


Tämä alue, jossa me asumme, on viininviljelysaluetta, mutta me emme ole edes saaneet vielä viinirypäleitä Peikkokukkulalta. Viinipensaiden täytyy olla ensin kolme vuotta maassa, ennen kuin ne alkavat tuottaa. Meidän pensaammehan ovat olleet jo paljon kauemmin, mutta mieheni on vaihtanut niiden paikkaa joka talvi! Hän ei tiennyt, että se aiheuttaa sen, etteivät rypäleet kasva. Ensi kesänä pensaat ovat olleet kolme vuotta samalla paikalla, joten EHKÄ ensi kesänä saamme viinirypäleitä. Se olisikin kivaa, sillä meillä on ainakin seitsemän lajiketta.
-

Tämä alue on hyvää myös hedelmäpuille ja sitruspuille. Mutta Peikkokukkula ei tahdo tuottaa meille sitäkään iloa. Hedelmäpuumme ovat jo ainakin kuusi vuotta vanhoja, mutta ne ovat pieniä ja kitukasvuisia. Muutama isompi puu jo on, mutta ne eivät tuota mitään! Ovatpa kaunistamassa ympäristöä kuitenkin...Meillä on viisi isohkoa kauniisti kasvavaa kirsikkapuutakin, mutta ne antavat muutaman kirsikan joka toinen vuosi! Sitruspuut ovat kuolemankielissä, sillä jänikset kävivät kaksi vuotta sitten talvella jyrsimässä kaiken kuoren puista. Osa kuoli ja osa sinnittelee.

-

Olkoon tämä postaus lohdutuksena teille Suomen puutarhureille, jotka surette Suomen lyhyttä suvea ja pitkää talvea. Ei ole helppoa tällainenkaan kesä! Olen alkanut inhota kesää. Joka kesä minulle tulee olo, että tahdon täältä kuivasta keltaisuudesta ja piikkisyydestä pois. Kun kesä taas menee ohi, tunnen rakastavani Peikkokukkulaa ja keväisin olen ihan ekstaasissa. Eli syysmyrskyjä odotellen... ;)

13 kommenttia:

  1. Voi voi tuota teidän satoa. Ja voi sentään tuota suomalaista sisua, jolla uudelleen ja uudelleen yrität, on se sentään jotakin se! Ellei ole toivoa, ei ole mitään. Ehkä ensi vuonna =)

    VastaaPoista
  2. Mulla vähän päinvastaista - kymmenessä vuodessa olen saanut tasan yhden omenan, mutta se olikin sitten huippuhyvää :)
    -Pipilotta-

    VastaaPoista
  3. Onko se alue Chilestä muutenkin haasteellista viljelylle, ainakin kuivuus ja kuumuus tekee siitä todella vaikeaa?
    Mitä siellä pienituloinen maalainen syö ruuaksi, jos oman kasvimaan satoa ei ole paljoa saatavilla?
    Suomessa sentään tumpelokin viherpeukalo saa kasvimaasta ja metsästä vaikka mitä ruokaa, vaikka olisi kuivakin kesä.

    VastaaPoista
  4. No voi harmi, onpa siinä haastetta! Sinnikkäitä olette... Entä jos kokeilisit kateviljelyä? Paksulti heinää, olkia, lehtiä tai oksasilppua tai mitä tahansa eloperäistä kasvien juurelle, kate pitää maan kosteampana kun se estää veden haihtumista ja auringon porotusta suoraan maahan. Samalla kate kuohkeuttaa maata ja muuttaa sitä humuspitoisemmaksi.

    Minäkin vasta opettelen sitä, mutta naapurini oli pari vuotta sitten hellekesän aikaan pois kotoaan kuukauden, ja kasvimaansa pärjäsi paksun katteen alla kastelematta koko sen ajan, ja satoa tuli!

    VastaaPoista
  5. Tuota ajattelin minäkin mitä Anna-Mari jo ehdottikin. Sen lisäksi on olemassa kastelukiteitä jopita laitetaan multaan (noin ruokalusikallinen / 10litraa multaa) ne sitoo vissiin 100 kertaa oman tilavuutensa vettä ja luovuttaa sen sitten hitaasti kasveille. Katteen alta vesi ei pääsisi haihtumaan ilmaan.
    Tuo lannan lisääminen, kuten myös muun eloperäisen humuksen lisääminen voi ajan kanssa parantaa tilannetta. Kompostoitko kaiken kompostoitavan? Kompostimulta on oivallista maanparannukseen ja puolivalmiina hyvä katemateriaali.
    Samoin saattaisi jonkunlaiset aidat kasvimaan ympärillä auttaa. Siis kuumimman auringon varjostaminen, risuista punotulla aidalla tai jopa jostain kankaasta tehdyllä varjolla.
    Tosi asiassa en tiedä Chilen olosuhteista mitään, mutta yritän kuitenkin keksiä joitain ideoita jotka täällä on toimineet.

    VastaaPoista
  6. Itsekin aioin ehdottaa kate viljelyä, ruukku ja laatikkoviljelyä! Jos maa on huono, rakenna iso hiekkalaatikon tyylinen viljelylaatikko, myös isoissa ruukuissa on hyvä kasvattaa tomaattia, amppelimansikkaa ym... Salaatti kasvaa vaikka parvekelaatikossa :)

    VastaaPoista
  7. Itselläni on tontilla tosi kivinen maaperä; lapion kun maahan iskee niin kiviä vaan tulee esiin!
    Olenkin kasvattanut tomaatit, sipulit ja erilaiset yrtit suurissa savi- ja muoviruukuissa. Kaikki ämpärit ja saavitkin käyvät.Mullan päälle kompostimultaa ja heinäsilppua niin pysyy multakin pitempään kosteana ja kuohkeana. Kannattaa kokeilla varmasti sielläkin päin maailmaa. Sen lannan kanssa kannattaa olla varovainen, polttaa kasvien juuret herkästi. Parasta olisi laittaa lanta tosi syvälle maahan, ja multaa päälle tai kompostoida sitä vielä vuoden verran.

    VastaaPoista
  8. Laatikkoviljely ja siihen kate? :D

    VastaaPoista
  9. Toivottavasti tulevaisuudessa sadot ovat paremmat!Hatunnosto sitkeydestä! Ja minäkin inhoan kesää täällä ,silloin haluan vain pois.Mutta heti loppusyksystä jo rakastan olla täällä.Kuivuus ja kuumuus on kamalaa!

    VastaaPoista
  10. mansikat kunnon penkkiin ja katteet päälle.
    Katteeksi käy meriruoko ym ruoko( josku luin että käytte meren rannalla)
    Myös kaikki oksat ym silpuksi
    Meillä kova savimaa, joten kaikki puut mitä kaadetaan niin oksat silputaan katteeksi.
    Katteeksi käy myös olki. Ja katteen alle voi laittaa kerroksen sanomalehteä, pitää myös rikat pois. (ei taida teillä olla ongelmana)
    Maahan lisätään vuosittain hevosen ym lantaa sekä kompostia.
    Uskoisin myös että siellä myydään kastelukiteitä.
    Maan pitäminen paljaana köyhdyttää sitä eniten.
    -Wille-

    VastaaPoista
  11. Piti vielä jatkaa, että jo etelä euroopassa käytetään viljelyksien päällä aurinkosuojaa (varjostusverkko).
    Vähän samantapainen kuin rastasverkko mutta paljon tiheämpi.
    Vedetään katokseksi kasvien päälle.
    -Wille-

    VastaaPoista
  12. Kaikki neuvot on jo annettu, huomaan. En minäkään muuta keksi, kuin sitkeästi vaan lisää kompostikariketta maan parannukseksi.
    Minä olen nyt tehnyt irtiottoa puutarhahommista. Voi olla, että jonkun ajan päästä multasormet alkaa uudelleen kihelmöidä.

    VastaaPoista
  13. Jarna: Ehkä ensi vuonna... :D

    Pipilotta: No voi voi, sinullahan menee sitten satojen suhteen huonommin kuin miellä ;)Meillä sentään pienet omenapuut tuottavat ainakin 15 omenaa!

    Sirkku: Ehkä ne pitkään maaseudulla eläneet köyhät ihmiset ovat osanneet valita asuinpaikkansa paremmin kuin me. Eli on täälläkin pieniä keitaita, jossa on kosteampaa. Niissä sitten ihmiset ovat asuneet vuosisatoja viljellen sitä pientä plänttiä. Meidän tonttimme on tosi kuiva ja kova ja ostimmekin sen ensin vain sijoitusmielessä ja sitten kun päätimme muuttaa tänne, emme missään vaiheessa kuvitelleet alkavamme viljellä täällä jotakin. Ajattelin kuitenkin vähän kokeilla - ja laihoin tuloksin. Peikkokukkulassa ihastuimme näköalaan ja suh hyvään sijaintiin kahden kaupungin välissä mutta kuitenkin ihan maalla. Maaperän hedelmällisyyttä emme pitäneet silloin tärkeänä.

    Anna-Mari: Tuosta kateviljelystä nyt kiinnostuinkin. Otanpa lisää tietoa netistä!

    Mummo: Kyllä täälläkin jotain kastelu"geeliä" myydään. Ehkä voisin kokeilla ensi keväänä. Kompostia minulla ei ole, mutta olen alkanut kaivaa kuoret ym. jätteet kasvimaahan niihin, kohtiin, joissa ei kasva mitään.

    Silmis: Itse asiassa tuossa minun kasvimaassani onkin laudasta tehdyt reunat, jotta parempi maa pysyisi siinä. Sitä parempaa maata vaan tarvitaan paljon enemmän kuin mitä nyt siinä on. Jos mikään ei ala onnistua, niin täytyy varmaan sitten kokeilla ruukkuja. Se vaan tuntuu niin tylsältä, kun maata kuitenkin on monta hehtaaria ympärillä.

    Terhi: Ajattelin heitellä lantaa maahan koko talven ja sitten keväällä työmies saisi kääntää maan niin, että lanta menisi sitten pohjalle. Onnistuisikohan niin?

    Yaelian: Minullekin tulee oikein pakokauhu joka kesä. Kaikki on niin kuollutta ja kuivaa, eivätkä edes linnut laula! Nyt kun on taas pilvisempää ja viileämpää, linnutkin pitävät taas konserttejaan!

    Wille: Olemmme miettineetkin mansikoille parempaa paikkaa, mutta ongelmana on se, mistä saamme niille hyvää multaa? Ehkä pitäisi tilata lavallinen jostakin. Meriruokoa en ole täällä merenrannoilla nähnyt, vain erilaisia merileviä. Sellaistenkin niljakkeiden raahaamisessa tänne sisämaahan on kyllä hommaa...Sellaista varjostusverkkoa meikin olemme kokeilleet vadelmille, mansikoile ja kasvimaahan, mutta se ei ole tuonut mitään tulosta. Kuumuus ja kuivuus voittavat verkotkin. Miten pieniksi ne oksat pitää silputa?

    VastaaPoista