Kriisin paikka

Minulla oli eilen kriisin paikka. Jäin ensimmäsen kerran kotiin yksin ilman Dominicia. Poika nimittäin lähti isänsä ja kumminsa kanssa käymään tuossa 20 kilometrin päässä Yumbelissa. Minä en olisi tahtonut päästää, mutta koska kummi kovasti pyysi, niin ajattelin, että lähtekööt sitten.

Laitoin pojan auton turvaistuimeen ja olisin koko ajan tahtonut peruuttaa asian. Olisin tahtonut vetää pojan syliini ja tuoda takaisin sisälle. Poika kuitenkin istui tosi tyytyväisenä autossa, onhan hän automies! Seurue lähti matkaan ja minä jäin heiluttamaan. Menin sisälle taloon ja olo oli tyhjä. Istuin nojatuoliin ja rapsuttelin Fedoraa. Olisin voinut mennä työhuoneeseeni tekemään nukkeja, mutta en voinut keskittyä. Kaikki kauheat ajatukset tulvivat mieleeni. Maantiellä menee paljon rekkoja...mitä jos Dominic riuhtaisee kätensä kumminsa kädestä Yumbelissa ja sielläkin on autoja keskustassa....

 En pystynyt rauhoittumaan, joten aloin tiskata ja siivota. Toivoin koko ajan, että he tulisivat pian takaisin. Mitä jos soittaisin ja kysyisin, onko kaikki hyvin? En voi, vaikuttaisin ihan hermoheikolta äidiltä (mikä kyllä sillä hetkellä oli totta). Sitten huomasin, että tarvitsemme soijakastiketta! Hyvä veruke soittaa! "Hei, miten Dominic? Ai kaikki hyvin. No hyvä! Tarvitsemme soijakastiketta. Ai ette ole enää kaupassa? No ensi kerralla sitten..." Tulipa pyyhittyä ne hankalat pihkatahratkin lattiasta, jotka ovat pitkään jääneet putsaamatta, kun eivät ole tavallisilla aineilla lähteneet.

Muutaman tunnin jälkeen koirat alkoivat räksyttää ja auto ajoi pihaan. Peikkopoikani siellä istui tyytyväisenä istuimessaan. Halasin hänet puhki ja koko loppupäivän leikimme legoilla, olimme ulkona, luimme kirjaa, katsoimme Tomi Traktoria...En pystynyt keskittymään töihini ja olo oli epävireinen. Kun kummi lähti kotiinsa, sanoin miehelleni, että en voi päästää vielä Domincia pois kotoa ilman minua, sillä voin itse niin huonosti sen aikaa. Vasta joskus myöhemmin...

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olin erossa pojasta. Olen käynyt asioilla kaupungilla jne, mutta Dominic on aina ollut joko kotona tai kälyni luona isänsä kanssa. Minulla on ollut turvallinen olo. Nyt, kun Domskuli lähti pois kotoa, pelkäsin kaikkea mahdollista. Tämä on kai ihan normaalia ja helpottaa lapsen kasvaessa?

Fleecejä!

Suomessa näyttää olevan kevät etuajassa. Siitä innostuneena laitan nyt kuvia kevääseen sopivista fleeceasuista. 

Amerikankarvatonterrierit Dixi, Dante ja Zino ovat tässä erilaisissa Otso-huppareissaan. Ne ovat Michilandian asiakkaita. Kiitos omistajalleen luvasta käyttää tätä kuvaa!

Tässä Caro-chihu poseeraa uudessa Estrella-hupparissaan. Kuva omistajan luvalla. 

                                             Amerikankarvatonterrieri Nala kukkahupparissaan.

 Tässä on college-kankaasta tehty mantteli.

                       Pirteä fleecemantteli

Tämän viikon uutuus: Estrella-mantteli. Tähän asiakas valitsi väreiksi mustan ja pinkin.

Mikäli kuitenkin takatalvi yllättää, Michilandiasta saa talvimantteleita ja vesisateisiin vedenpitäviä vaatteita alle 5-kiloisille karvakorville.

Utuituu-korut

Vauvakorut Pajapuodissa!

Kurkistusnuket

Pajapuodissa nyt hiirien lisäksi karhut ja puput!

Lentävä lusikka

Eivät kaikki lennä luudalla - jotkut lentävät lusikalla!

---

P.S. Peikkokukkulan Pajapuotia on päivitetty!

Keijuja

Laitoin Pajapuotiin myyntiin tekstiilimuotoilutekniikalla tekemäni keijut. Nämä näyttävät chileläisten mielestä noidilta...joten eikun pääsiäiskoristeeksi ja luuta jalkojen väliin!

Saapa nähdä, mitä mieltä näistä ollaan Concepcionin keskiaikamarkkinoilla, jossa ihmisillä saattaa olla hieman erilainen maku kuin Feria de Arte Popularissa.

Tonttuasioita

Tämä nuori parraton kotitonttu on vailla kotia ja pestiä. Tarvitsetko sinä puolimetrisen tontun hiippailemaan nurkkiisi?

Laitoin Peikkokukkulan Pajapuotiin myös Metsätontun kurkistuksen.


Täältä löytyy lisää informaatiota.

Pieniaivoinen Instagramin käyttäjä

Oppia ikä kaikki...ja kyllä sitä siltikin jotain oppii, vaikka aivot ovatkin pienentyneet pitkän imettämisen takia. (Senkin luin netistä, että aivot pienenevät imettäessä.) Surkastuneiden aivojeni avulla kuitenkin tavasin Instagramin ohjeita, jotka Sussu laittoi nettiin, kiitos! Ohjeet ovat täällä. Nyt TADAA Peikkokukkulan blogin oikeaan sivupalkkiin ilmestyy Instagramiin laittamani tuokiokuvat. Niitä ehtii laitella kiireessäkin, vaikkei muuten nettiin ehtisi tai kun ei ehdi/jaksa kirjoittaa postausta.

Peikkokukkulan keskiaikainen hyypiötehdas suoltaa uusia tyyppejä..."Suoltaa" on kyllä vähän väärä sana, sillä näiden tekeminen on todella hidasta! Viime yönä maalailin näitä taas yhteen saakka yöllä. Nautin suunnattomasti näiden tyyppien tekemisestä. Aika kuluu siivillä ja unohdan kellon ja kaiken muunkin, kuten syömisen ja juomisen. Nyt kuitenkin pitää rientää lounaan tekoon. Dominicin täytyy saada ruokaa, vaikka äiti hörhöileekin.

Mikä ihmeen Instagram?

Ostin uuden puhelimen ja olen opetellut nykyaikaa. Latasin Instagramin ja olen laittanut siihen päivittäin kuvia, vaikken tajua, mikä idea koko jutussa on. Laitankin aina niin, että Instagramin kuvat menevät myös Facebookiin - "feibu", kuten chileläiset sanovat.

Mutta joka tapauksessa, TERVETULOA seuraamaan Peikkokukkulan elämään pienissä ruuduissa Instagramiin, jos tiedät, miten löytää minut sieltä...en osaa neuvoa :D Olen siellä nimellä peikkokukkulanmia.

Puhelimessani on kaksisuuntainen kamera. Voisiko joku selittää minulle, miksi näytän aivan hirveältä siinä kamerassa! En kyllä kehtaa soittaa skypellä kenellekään, sillä olen aivan hirveän noidan näköinen! Otsassa on syviä uurteita ja naama on pitkulainen, mustat silmänaluset ja harmaa naama. En minä kyllä oikeasti ihan niin hirveä ole!

Kuvassa on viikinkejä, joita myin Feria de Arte Popularissa. Nyt olen valmistautumassa uuteen haasteeseen: minut hyväksyttiin Concepcionin keskiaikatapahtumaan myymään käsitöitäni. Instagramiin olen kuvannut muun muassa keskiaikaisten tyyppien valmistumista.

Yritän päivittää Peikkokukkulan Pajapuotia lähipäivinä!

Tassutossut Michilandiaan - vihdoinkin!

Tassutossuja on pyydetty vuodesta toiseen, mutta jostain syystä niiden kehittely on aina jäänyt muiden töiden jalkoihin. Olen pyytänyt asiakkailta ideoita tossuihin ja niiden pohjalta olen tehnyt vaikka miten monet versiot, joita chihumme ovat täällä testailleet. Chihut inhoavat aluksi tossuja. Ne ovat hyvin loukkaantuneita ja nostelevat tassujaan. Ne yrittävät pysyä pystyssä nollalla tassulla nostaen kaikki ilmaan kouristuksenomaisesti. Kun chihut sitten vie ulos tossut tassuissaan, ne pian unohtavat tossut ja juoksevat jo aivan normaalisti. Sisätiloissa tossut harmittavat niitä eniten. Koska kerran täällä lämpimässä ulkona chihut unohtavat tossujen harmittavuuden lähes samantien, vielä nopeammin harmitus unohtuu Suomen pakkasissa! Pienet tassut on suojattu jäätä ja lunta vastaan. Toivottavasti Michilandian tossut tuovat avun monelle viluvarpaalle.

Tassutossujen ominaisuudet:

-fleecekangas

-vedenpitävä pohja softshell-kankaasta

-mahdollisimman vähän saumoja, jotka haittaavat pientä tassua

-tarrakiinnitys

-kuminauhakiinnitys. Kuminauhat ovat kiinni tossuissa, jotteivät ne putoaisi ja katoaisi. Kuminauhoilla voi maksimoida tossun istuvuuden ja pysyvyyden, mutta ne voi myös leikata pois, jos koirallesi riittää pelkkä tarrakiinnitys. 

-heijastin jokaisessa tossussa. Heijastimen kääntöpuolelle voi kirjoittaa puhelinnumeron/nimen kuulakärkikynällä.

KOLME KOKOA:

MINI (n. 1-2,5 kg): 

Leveys 3,5 cm, ympärysmitta 7 cm

Pituus yläreunasta tassunkärkeen7 cm

KESKIKOKO (n. 2,5-3,5 kg)

Leveys 4 cm, ympärysmitta 8 cm

Pituus yläreunasta tassunkärkeen8,5 cm

ISO KOKO (n. 3,5-4,5 kg)

Leveys 5 cm, ympärysmitta 10 cm

Pituus yläreunasta tassunkärkeen10 cm

(HUOM! Mitoissa saattaa olla parin millimetrin heittoja.)

VÄRIVAIHTOEHDOT:

-musta-musta                                                        HINTA 20 euroa/4 tassutossua

-punainen-musta                                                 HINTA 20 euroa/4 tassutossua

-ruskea-musta                                                       HINTA 20 euroa/4 tassutossua

-HALUAMASI MUU VÄRI-musta                HINTA 25 euroa/4 tassutossua

Sunnuntain hommia

Pää pursuaa ideoita niin, ettei nukuttua saa. Olen ommellut ja leikannut lisää keskiaikaisia hyypiöitä, mutta tänään on ohjelmassa yhden Michilandian uutuuden suunnittelua sekä yksi "barbiefriikkikokeilu".

 Tällaisen minityypin muotoilin eilen ja paistoin sen uunissa vähän ennen pitsaa :)

Minulla on mielessäni aika frriikki idea, mutta en tiedä, onnistuuko se, ennen kuin kokeilen. 

Ihanaa sunnuntaita blogini lukijoille!

Blogiystävistä

Näin ystävänpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa blogiystävistäni, joita en tunne oikeassa elämässä. Jotkut blogini lukijat ovat alkaneet kommenttien lisäksi kirjoittaa minulle silloin tällöin sähköposteja. Yritän aina vastata, edes lyhyesti. Olen todella iloinen kaikista saamistani viesteistä, mutta aina en ehdi ja voi vastata niin pitkästi ja niin usein kuin kuin blogini lukija ansaitsisi. Minulle kuitenkin oikea elämä menee aina blogini edelle ja kirjoittelen sekä blogia että sähköposteja silloin, kun on "ylimääräistä" aikaa. Kiitos kaikista saamistani viesteistä!

Vuosien varrella blogiystävät ovat ilahduttaneet myös paketeilla! Olen saanut kaikkea hauskaa, yleensä siksi, että olen kirjoittanut aiheeseen liittyvää asiaa. Mieleeni ovat jääneet erityisesti uunilämpömittari, josta on valtavasti hyötyä, ja kestoleivinpaperi, jollaista en edes tiennyt olevan olemassa! Kestoleivinpaperi on todella kätevää, enkä enää tee uunissa juuri mitään ilman sitä. Vähän aikaa sitten sain luonnonharjaisen tiskiharjan, on muuten paljon parempi kuin tavallinen tiskiharja! Tiskiharja tuli pahvilaatikossa ja se oli kääritty kuplamuoviin. Enpä ole ennen niin hienosti pakattua tiskiharjaa saanutkaan. Salmiakit, suklaat ja irtokarkit ovat ilahduttaneet päiviäni, kiitos niistä :) Olen saanut myös teetä ja kuivattuja ruisleipiä. Ette voi arvata, miten paljon olen kaikesta ilahtunut! Silloin kun tuollaiset asiat eivät ole jokapäiväisiä, niitä arvostaa ihan eri tavalla. Minulle on lähetetty myös joitakin kirjoja, nyt viimeksi eilen sain nukkekotiaiheisen kirjan, kiitos sinulle L!

On niin ihmeellistä, että ihmiset, joita ei oikeasti tunne, tahtovat ilahduttaa minua yllätyksillä Suomesta. Tulee samalla sekä kiitollinen että outo olo. Miten voin vastata tuollaiseen anteliaisuuteen? Tietenkin kiittämällä, mutta onko se tarpeeksi?

Minua ilahduttaneet blogiystävät ovat aina yksityisiä ihmisiä. Minulle ei ole koskaan lähetetty blogiyhteistyön nimissä tuotteita, joita minun pitäisi sitten kehua blogissani. Ei taida olla minun blogini riittävän kaupallinen ja tunnettu sellaiseen hommaan.

Riemastuttavinta on se, kun blogini lukija ottaa yhteyttä ja kertoo tulevansa Chileen. Voitaisiinko tavata oikeasti? Tietenkin voitaisiin:) Kuvassa näkyy kanadalaista vaahterasiirappia, jota suomalainen blogini lukija toi minulle tuliaisiksi kotimaastaan joulun alla. Tapasin Concepcionissa blogini monivuotisen lukijan ja olikin ihmeellistä, kun hän nauroi tuntevansa minut niin hyvin, mutta minä en tiennyt hänestä mitään. Hän myös muisti monta vuotta vanhat kirjoitukseni, jotka itse olin ehtinyt unohtaa, melkeinpä noloa;)

Tapasin samaisen ihmisen vielä kaksi kertaa. Kävimme todella mielenkiintoisia keskusteluja ulkosuomalaisuudesta ja ulkosuomalaisista. Karvat pystyssä kuuntelin hirmuisia tarinoita. Hän pyysi minua varomaan...kaikkiin (ulko)suomalaisiin ei kannata sokeasti luottaa. Tänne Chileen on kyllä eksynyt ilmeisesti vain mukavia suomalaisia, sillä kaikki, joihin olen tutustunut paremmin, ovat olleet kivoja ja mutkattomia. Ehkä ne onnenonkijat ja ketkut muuttavat rikkaampiin maihin.

Minulla on myös muutama sellainen blogiystävä, johon olen "tutustunut" hänen bloginsa kautta. Oikeassa elämässä en heitä tunne, mutta olisi kauhean hauska tutustua. Vaihdamme kommentteja ja sähköposteja silloin tällöin. Hyvää ystävänpäivää heillekin!

Hyvää ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille sekä blogiystävilleni! Sydämiä elämäänne!

Keskiaika inspiroi

Sain kipinän ja inspiroiduin kovasti keskiajasta.

 Tutkiskelin pukuhistoriakirjaani ja tein hahmotelmia ja kaavoja.

 En malttanut edes mennä nukkumaan! Kahtena yönä ompelin ja maalasin yhteen asti yöllä.

 Syntyi viisi keskiaikaista tyyppiä, joista ajattelin tehdä rintakoruja.

Kyllä ne kelpasivat Dominicin duplolinnaankin asukkaiksi.

Mieheni mielestä noista tulisi kivoja avaimenperiäkin.

Hiirikuorolaisia myytävänä!

No nyt on feria ohi ja yritän ehtiä päivittää pitkästä aikaa Peikkokukkulan Pajapuotia! Osan tekemistäni tuotteista myin viimeistä viiksikarvaa myöten, mutta esimerkiksi näitä kurkistusnukkeja jäi laitettavaksi Pajapuotiin.

Toinen vasemmalta on varattu. Muut ovat vielä vapaina lentämään uuteen kotiinsa. Hinta on 25 euroa ja postitukset 8 euroa. Postin kestää kulkea Suomeen 8-14 päivää, joskus saattaa mennä hieman pidempikin aika. Lähetän aina kirjattuna pakettina. Ne eivät ole koskaan kadonneet matkalla. 

 Laitan myyntiin myös nalleja ja pupuja, kun olen saanut inventaariota tehtyä!

---

P.S. Kaikki runoratsut menivät kaupaksi ja tein niitä ferian aikana lisääkin. Jos sinulla olisi halua saada runoratsu, vinkkaa siitä minulle sähköpostilla, niin tiedän, kannattaako niitä alkaa samantien ommella lisää, vai pidänkö hieman taukoa.

Mall Plaza Trebol

Concepcionissa on ainakin yksi paikka, joka ei jää kakkoseksi Suomen vastaaville, nimittäin Talcahuanossa sijaitseva kauppakeskus. Se on paljon hienompi kuin Suomen ja jopa näkemäni New Yorkin kauppakeskukset!

Dominic on nyt teille oppaana kauppakeskuksen yhdessä siivessä, siinä uusimmassa ja hienoimmassa! 

 Lepopaikkoja on sohvineen, kasveineen ja suihkulähteineen. Talvella täällä on myös sellaisia lamppujen näköisiä lämmittimiä.

 Nämä ovat aitoja kasveja, mutta on Mallissa myös tekokasveja.

 Tässä uudessa siivessä on kaksi kerrosta. Täällä on vaatekauppoja, urheiluvälinekauppoja, retkeilyvaateliikkeitä, kalliita suklaapuoteja ja hienoja kahviloita.

 Lempivaatekauppani (chileläinen merkki), jossa ei kyllä tällä hetkellä ole mitään, mitä tekisi mieli ostaa.

 Mallissa on yksi suuri puute: täällä ei ole sisustusliikkeitä Casa&Ideas-liikettä lukuunottamatta. Tällä Chilen kahdeksannella alueella ei ole ostovoimaa. Ihmiset laittavat kaikki rahansa ruokaan, vaatteisiin ja kännykkään. Kaikki ostetaan osamaksulla. Ihmisten kodit ovat todella rumia. Koteihin ei panosteta millään lailla. Huonekalut, seinät, lattiamateriaalit, tekstiilit ja kaikki ovat aivan järkyttäviä suomalaisen mittapuun mukaan. Ainoastaan rikkaalla yläluokalla on sekä varaa että tyyliä sisustaa sillä tavalla kuin Suomessa ihan tavallinen palkansaaja voi tehdä.

 Domsku katselee kirjakaupan ikkunaa. Concepcionissa on vain muutama kunnollinen kirjakauppa. Kirjat ovat täällä tosi kalliita, ylellisyystavaraa. Siksi tavallisissa kodeissa ei ole kirjahyllyjä eikä kirjoja. Täällä ei voida uskoa sitä, kun kerron, että Suomessa saa joistakin paikoista käytettyjä kirjoja ja ilmaiseksi. Concepcionissa on useampi käytettyjen kirjojen liike, mutta kirjat ovat yleensä pehmeäkantisia ja huonolaatuisia.

 Domsku sanoo:"Tämän tahdon!" En ostanut hänelle yhtään kirjaa, sillä hän ei vielä jaksa kuunnella lainkaan tarinoita. Kuvia kyllä katselemme ja hän osoittaa pyynnöstä eläimiä, ihmisiä jne. Dominicin lähes kaikki kirjat ovat suomenkielisiä.

 Eikö ole hieno ja ilmava aula!  Noiden ihmispatsaiden alla on iso vesiallas kivineen.

 Tässä osassa on merkkivaateliikkeitä, kuten GAP, Guess, Perry Ellis, The North Face, Merrel ja joitakin miesten pukuliikkeitä, joiden nimiä en muista. Täällä on myös "huivikassirihkamaliikkeitä" sekä meikkiliikkeitä.

 Vesi virtaa pitkin metallijalustoja. Domsku on aina hyvin kiinnostunut niistä.

 Lattiat kiiltävät kuin luistinrata...

...ja poika tykkää juosta niin kovin kuin pienillä kintuilla pääsee :D

Moni perhe laittautuu hienoksi ja menee viikonloppuna viettämään aikaansa kauppakeskukseen. Täällä ei köyhyys näy. Ihmiset kantavat käsivarsillaan liikkeiden hienoja paperikasseja. Minäkin joskus unohdan hetkeksi rupuisen Yumbelin ja sen aidon Chilen, kun katselen kauppojen tarjontaa. Sellainen ero täällä kuitenkin esimerkiksi USA:aan verrattuna on, että liikkeiden valikoima vaihtuu paljon hitaammin. Jos käy Mallissa parin kuukauden välein, se säilyttää jotenkin kiinnostavuutensa. Useammin ei kannata käydä minun mielestäni. Mieheni suostuu shoppailemaan ehkä kerran-kaksi vuodessa.

Koristeita hevosen jouhista

Ajattelin esitellä teille muutamia käsitöitä feriasta, mutta tämä vuosi on mennyt sairastelujen takia vähän sivu suun. En ole vieläkään ehtinyt edes kuvata omaa kojuani, eikä feriaa ole kuin kolme päivää jäljellä! Eli kun nyt viimeisinä päivinä kuvaan sen, puuttuu jo suuri osa töistäni. Dominic sai kaiken lisäksi vielä flunssan, joten en ole varma, voinko mennä edes viimeisiksi päiviksi feriaan, riippuu nyt ihan pikkuisen voinnista.

Näytän kuitenkin teille hevosen häntäjouhista tehtyjä koristeita. Ostan näitä muutaman joka vuosi, sillä nämä ovat kevyitä lähettää Suomeen. Tämän käsityön nimi on "crin" ja se on kuulemma aitoa alkuperäistä chileläistä käsityötä, jota ei tehdä missään muualla maailmassa. En kyllä menisi tästä takuuseen. "Crin"-työt ovat kuolemassa sukupuuttoon, sillä nuoret eivät tahdo oppia tätä hidasta tekniikkaa. Feriassa on kaksi crin-kojua ja molempien myyjät ovat lähempänä seitsemääkymmentä.

Värikkäät työt on tehty valkoisista jouhista, jotka on värjätty. Mustat ja ruskeat värit ovat värjäämätöntä jouhta. 

 Noita-akka hevosen jouhista, osaisitko tehdä? Riittäisikö kärsivällisyys?

.

Kyllä ovat kolme feriaviikkoa menneet harmittavan nopeasti! Olen itse viettänyt kojussa joka päivä vain pari-kolme tuntia, sillä emme ole tahtoneet rasittaa Dominicia liikaa. Sitten välissä oli monta sairastelupäivää, jolloin emme menneet lainkaan feriaan. Lisäksi vielä päivät, jotka tein lisää myytävää täällä Peikkokukkulalla. Myynti oli kaksi ensimmäistä viikkoa viime vuosien kaltaista (eli heikohkoa), mutta kolmas viikko on ollut tosi huonoa. Normaalistihan feria kestää vain kaksi viikkoa, mutta tämän 50. juhlavuoden takia tapahtumaa pidennettiin. Kaikki myyjät valittavat, että heikosti menee. Kuitenkin minulle tämä feria on sellainen jokavuotinen perinne, merkkipaalu, etten tahtoisi ilman sitä olla. Se aina antaa potkua  loppuvuodesta käsitöiden tekoon ja siellä voin myös testata, mikä menee Chilessä kaupaksi ja mikä ei.

Terve poika

Moi kaikki! Tulin vaan kertomaan, että olen taas terve :) Olen jo käynyt feriassakin myymässä muutaman tunnin päivässä. Tänään kävimme kauppakeskuksessa ostamassa minulle uudet purjehduskengät. Mutta ei nyt ehdi jaaritella enempää, sillä lähden äidin kanssa feriaan tyttöjä hurmaamaan!