Motomiehen synttärijuhlat

Dominic Emilio Fernandon toista syntymäpäivää vietimme nyt parisen viikkoa synttäreiden jälkeen, jotta kaikki kutsutut pääsisivät osallistumaan. 

Tässä odottelimme hellissä tunnelmissa vieraiden saapumista.

 Koska päivä oli sateinen, kannoimme ulkotuolit ja -pöydän sisälle, jotta kaikki mahtuisivat syömään yhtäaikaa olohuoneessa. Osa astioista oli taas kertakäyttöisiä, koska emme omista riittävän suuria astiastoja 25 hengelle. En kyllä tajua, miksei tule hankittua enemmän astioita, sillä eiväthän tavalliset lasit ja valkoiset lautaset paljon maksa!

Tein kuppikakkuja saksalaisen aputyttöni kanssa. 

Domsku ihmettelee, missä ne luvatut vieraat oikein kuppaavat. Sade lotisi ikkunoihin. 

Kakun teki tomecolainen rouva. Haimme sen aamulla ja minä koristelin sen tekstillä, hileillä (olevinaan tie) ja mopolla. 

 Kun vieraat saapuivat lahjojen kanssa, Domskulle iski paniikki. Kaikki tulivat pussailemaan ja halailemaan ja äitikin katosi näköpiiristä. Onneksi poika pääsi jyvälle asioista hyvin pian. Hän hoksasi, että kaikki paketit olivat hänelle. Hän huusi: "wau!" ja availi paketteja vieraiden avustaessa. Dominic sai vaatteita, kaksi kauko-ohjattavaa autoa, kengät ja palo-auton, jossa on tankki ja nappia painamalla se suihkuttaa oikeasti vettä. "Piipaa, mettä!"

 Juhlat olivat lounasaikaan. Tilasimme yhdeltä naapurinrouvalta ruuat. Hän teki omista kanoistaan tyypillisen maalaiskanasopan (cazuela de campo). Kanasopan päälle oli hänen kasvimaastaan korianterit. Suuret painavat leivät (tortillat) hän paistoi tuhkaan kaivettuna. Leivän päälle oli chilikastiketta ja pebreä (tomaatti-sipuli-korianteri-viinietikka-salsa). Salaatin hän teki oman kasvihuoneensa salaateista ja itse tekemästään viinietikasta. Lisäksi meillä oli oliiveja ja kirsikkatomaatteja. 

Oli melkomoisen hankala homma saada valtava kuuma soppakattila ja kaikki muut tykötarpeet parin kilometrin päästä mutaista kukkulatietä naapurilta meille. Vettä oli tullut kaatamalla pari päivää. Mieheni ja aputyttö kuitenkin suoriutuivat urakasta aika hienosti, mitä nyt viinietikkaa oli lorahtanut kassin pohjalle tortilloiden päälle. Laitoimme leivät uuniin lämpenemään ja kuivumaan. 

Vieraiden käskimme jättää autot portin luokse 300 metriä talostamme, etteivät he juuttuisi tiemme valtaviin mutakuoppiin. Onneksi he muistivat tehdä niin, ettei babyshower-tragedia toistunut.

 Ehdotin, että syömisen jälkeen pojat voisivat mennä yläkertaan Dominicin huoneeseen leikkimään. Poikien äidit sanoivat, etteivät he enää leiki leluilla, pelaavat vain tietokonepelejä. Pojat kuitenkin nousivat yläkertaan ja mikä riemu siitä syntyi! Sieltä kuului: "Dominic on miljonääri! Paljon hienompi junarata kuin meillä. Näin paljon leluja!" Isot pojat rakensivat junarataa, hakkasivat intona hakkalelulla ja unohtivat aivan täysin elokuvan, jonka laitoin varmuudeksi tulemaan televisiosta. Vai muka vain tietokonepelejä!

 Juhlissa oli myös Dominicin kummitädin ideoima bingo. Dominic toimi pyörittäjänä ja kyllä hän yritti välillä tärkeänä huutaa:"cinco!" Bingon palkintoina oli kaksi elokuvalippua ja kaksi hampurilaisateriaa Concepcionin kauppakeskuksessa.

 Bingonpelaajat keskittyvät voittamaan!

Bingon jälkeen annoin pojille kartat käteen. Lainasimme sadetakkeja ja kumisaappaita ja he lähtivät etsimään piilotettuja yllätyksiä. Pikkuinen Domsku jäi ikkunoista katselemaan isojen juoksua. Ehkä ensi vuonna hänkin pääsee mukaan? Pojat olivat aivan innoissaan ja lupasin, että kartta vaikeutuu vuosi vuodelta...ensi vuonna kannattaisi tuoda lapiot mukaan. He joutuisivat kaivamaan! 

 Aarteenetsinnän jälkeen oli kakun vuoro. Dominicille laulettiin ja sitten hän puhalsi hienosti kynttilän sammuksiin. Pojat olisivat tahtoneet, että Domsku hautaa naamansa kakkuun, mutta Domskuli ei halunnut. Hän tyytyi syömään mansikoita kakun reunasta.

...mutta äiti sai kermavaahtoa naamaansa!

Ihanat, onnistuneet, vauhdikkaat ja riemukkaat juhlat takana. Nyt siirrymme odottelemaan vielä pikkusynttäreitä, joille kutsutaan muutama kaveriperhe. Emme voineet tiemme huonon kunnon vuoksi pyytää monta autoa kerrallaan meille, joten päädyimme jakamaan porukan kahtia.

Meillä aina riittää draamaa ennen isompia juhlia. Joko vesitankki on tyhjentynyt mystisesti juuri ennen juhlapäivää, tiemme on hirveässä kunnossa, keittiön lavuaari lopettaa vetämisen, silta on sortumassa tai muuta sellaista...emme me nytkään välttyneet draamalta. Tunti ennen vieraiden saapumista vessanpytty meni epäkuntoon! Säiliöön ei mennyt yhtään vettä! Mieheni alkoi availla putkia ja onneksi vika löytyi. Yksi filtteri oli niin pahasti tukossa, ettei vesi päässyt siitä enää läpi. Vika saatiin korjattua ja huokaistiin helpotuksestä. Ei ainakaan vesi loppuisi sillä kaatosateella!