XL-pörröfleecestä S-pörröfleece ja siitä edelleen lapsen fleece...

No niin, tuunausduunaus huipussaan! Tänään esittelemäni jakku elää jo kolmatta elämäänsä!

Ostin alakuvassa näkyvän pörröfleecen USA:sta tuotavien vaatteiden second hand shopista Concepcionista 10 vuotta sitten. Takki oli XL-kokoa ja ostin sen siksi, ettei tuolloin Chilestä vielä saanut ostaa pörröfleecekangasta. Ihastuin väriin ja materiaaliin ja päätin tehdä itselleni fleecetakin. Leikkasin ison takin paloihin ja laitoin heijastinnauhaa etuosaan. Kaava oli varmaankiin Suuri Käsityö -lehdestä. Alakuva on siis siitä itsetekemästäni takista, mutta hihat olin jo ehtinyt leikata ennen kuvan ottamista. Tässä vaiheessa siis takkia on ensin käyttänyt joku amerikkalainen xl-tyyppi, sitten takki on lähetetty chileläisen kaupan henkarille roikkumaan, josta minä ostin sen kiskurihinnalla ajatellen, että se kuitenkin oli käytetty vaate. Käytin takkia monta vuotta, kunnes kyllästyin varsinkin huonosti ommeltuun alareunaan.

Nyt oli aika kaivaa pörröfleece materiaalivarastostani ja ommella siitä Dominicille takki. Hän kasvaa sellaista vauhtia, että kaikki vaatteet jäävät hetkessä pieniksi. Lämpimiä vaatteita tarvitaan paljon, sillä heppoisen puutalon lämpötila laskee todella alhaiseksi aamuisin ja iltaisin.

Ostin taas vain uuden vetoketjun, enkä muuta. Tein takin ilman huppua, jotta sitä voi käyttää talvitakin alla paremmin. Tässä kuvassa Dominicilla on takin alla hupullinen fleeceliivi.

Muistatte varmaan, kun vain vähän aikaa sitten esittelin nuo uudet ihanat kettusaappaat ja toivoin, että ne olisivat kestävät....arvatkaapa vaan...ne ovat jo rikki! Molemmat saappaat ovat puhki varresta siitä kohtaa, josta varret taittuvat kävellessä! Parin viikon käytön jälkeen! Täytyy ostaa sadeilmoille uudet saappaat, eihän noita voi käyttää kuin kosteilla ilmoilla. Harmi!

Sivusaumaan ja vetskariin laitoin volkkaripakettiauton. 

Domsku pääsi vihdoinkin pelostaan! Hän on pelännyt joulukuusta saakka tätä "hirviömotoa", josta saa väännettyä dinosauruksen. Otus pitää ääntä ja siinä vilkkuvat valot. Amerikantäti toi sen. Viisi kuukautta hän on itkenyt tai ainakin alahuuli väpättänyt, jos hän on nähnyt hirviön. Nyt uteliaisuus voitti ja vähävähältä piti mennä lähemmäs ja koskea hirviöön. 

Pörröfleece toimii hyvin päikkäreilläkin :)