Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kirja-arvostelu: Domincin kirja


Dominic Emilio Fernando Huenteo Aaltonen-Huenteon ensimmäinen romaani Dominicin kirja yhdistää kauhukertomuksen, inhorealismin ja psykologisen trillerin. Kirja vie perimmäisten kysymysten äärelle: Onko seitsemän paras numero? Uskotko kompostilla asuvaan käärmeeseen? Onko isillä pitkät sormet?




Romaani on runsaudensarvi mitä tulee erilaisiin viittauksiin niin Keittokirjoihin, kuvataiteeseen, lastenkirjallisuuteen kuin matematiikkaan. Teoksessa vilahtavat hahmoina muun muassa äiti, nalle, kiltti isi, myyttinen wui wui, albatrossi, lentolischko  ja pikkuinen Nomitin vauva. Mitäkö he romaanissa tekevät? Juoksevat pakoon käärmettä, jolla on paljon hampaita sekä hoivaavat Chiquititaa, jonka pesä on portaiden alla.




Tarinan synnyttämistä visuaalisista mielikuvista saa vihjeen, jos tuntee Francis Baconin ja Picasson maalaustaidetta. Kauhukirjailija H.P. Lovecraftin Huenteo Aaltonen-Huenteo kutoo mukaan tarinaan monin viittauksin.



Romaanissa on viittauksia myös Pasi-Ilmari Jääskeläisen "Sielut kulkevat sateessa" -romaaniin: vetistä tunnelmaa, sadetta ja kalamaisia otuksia.



Esikoiskirjailija (2v.10kk) Dominic Huenteo Aaltonen-Huenteon haastattelu


Aivan ensinnä se klassinen kysymys: kuinka sinusta tuli kirjailija?


Minä maalasin ja piirsin ensin kuvat ja sitten sanelin tekstit.


Kuinka vaikeaa tai helppoa oli saada esikoisromaanisi julkaistua? Miltä tuntui, kun se tapahtui?


Kustantaja näki keskeneräisen kirjani olohuoneemme lattialla ja piti sitä heti aivan loistavana. Hän nitoi kirjan yhteen ja päällysti sen kontaktimuovilla. Siitä se sitten lähti. Nyt suunnittelen jo toista romaania.


Kuinka olet juhlistanut kirjailijantaivaltasi?


Olen syönyt pitsaa, makaronia, jupujuuta ja nakkeja, laskenut kymmeneen ”en pañol” ja ”en finés” ja pomppinut pitkin olohuoneen lattiaa puisen renkaan ”ulaulan” perässä.


Mikä on tuotteliaisuutesi salaisuus?

En harrasta kauheasti itsekritiikkiä. Aivomyrskyä vaan paljon ja tajunnanvirtaa.


Moni haaveilee kirjailijan ammatista. Kerro lopuksi vielä jokin kauhea totuus kustannusmaailmasta?


Kustantajani ei antanut minun osallistua kontaktimuovin laittoon ja se oli aika inhottavaa. Hänen perustelunsa tahmatassuistani ja karvoja täynnä olevista hihoistani ei saanut minua oikein vakuuttumaan.

14 kommenttia:

  1. Ihana kirja♥ ja voi miten kaunis äiti on..:) Nyt pistät tuon kirjan talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo kirjan äiti on huomattavasti kauniimpi kuin tussitaululle piirretty (kuva instakuvissa).

      Poista
  2. Hih ja wau! Aivan superia! Jatko-osaa odotellessa...
    Annika

    VastaaPoista
  3. Waude<3 Onnea esikoiskirjailijalle! Tarina kutuotui upeasti ja koin todellista pelkoa liejuiseen vesikäärmeeseeen tai ainakin se tuntui sellaiselta. Miten nyt voinkaan jatkaa lukemistani Liejumiehestä, kun tämäkin jo pelotti. Paljon terveisiä esikoiskirjailija Dominicille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasinkin, että oikea kirjallisuuskriitikko osaa arvostaa tätä uutta lahjakasta tyylitaituria! ;)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Ajattelin koota kaikki Domskun taideteokset tällaisiksi kirjoiksi, kun ne eivät enää millään mahdu olohuoneemme taidegalleriaan ;)

      Poista
  5. Tässä ovat kaikki osaset loksahtaneet paikoilleen. Kyvykäs kirjailija on kohdannut parhaan mahdollisen kustantajan. Tuon yhteistyön soisi jatkuvan pitkään. Kiitos! Piri

    VastaaPoista
  6. Ihanaa! Sadutus on mitä parhainta leikkiä ja yhdessäooloa lapsen kanssa. Siitä jää vielä kiva muisto. Meidänkin kirjahyllystä löytyy noita, sekä päiväkodissa, että kotona on piirretty ja sadutettu.

    Mukavia hetkiä, täällä odotellaan jatkoa!

    VastaaPoista
  7. Aivan riemastuttava juttu! Paljon terveisiä pikku kirjailijalle - jatka samaan tyyliin!

    VastaaPoista