L-L-L-L

Luna Lunde Late Loikoilee.

Sinisävyä - ja uutta tietoa Mopesta!

Minulla ei ole maljakoita. Tai on, mutta ne ovat Suomessa. Miten ihmeessä saisin kuljetettua särkyviä isoja maljakoita Chileen?

Maljakoiden puutteessa teen tällaisia pikkuasetelmia pöydälle.

Ostin Chilestä kaksi kattoon ripustettavaa maljakkoa, ne ovat hyviä maanjäristyksiä ajatellen! Juuri muutama minuutti sitten tuli taas jälkijäristys. Koko yläkerta heilui ja huojui hetken verran. Kattoon ripustettavat jutut ovat siis käteviä.

Nämä ovatkin ainoat maljakkoni.

Nyt niissä on fenkolia ja violetoja.


Sitten vielä yksi kuva tähän postaukseen, vaikkei se liitykään sinisävyisyyteen mitenkään. Tahdon sen kuitenkin tähän mukaan, sillä sekin roikkuu katossa, kuten nuo maljakkoni.

Mieheni työskenteli nuorempana lentäjänä. Hän sammutti metsäpaloja ilmasta käsin Chilessä. Tämän lentäjän ostin joskus alle parikymppisenä Turun Stockmannilta ensimmäiseen omaan kotiini. Se ehkä oli viesti tulevasta - joskus naisin lentäjän;)

---

Ja nyt kerron teille vielä yhden iloisen asian: Mopella ON KOTI! Moppehan katosi perjantaina alkuillasta. Sen jälkeen emme ole sitä nähneet. Nyt kun aputyttöni tuli töihin, hän kertoi, että Moppe oli seurannut häntä maantienvarren bussipysäkille ja jäänyt siihen oleskelemaan kahden katukoiran kanssa. Läheisen talon pihalta oli tullut mies ruuan kanssa ja houkutellut Mopen pihalleen. Mies oli laittanut Mopelle narun kaulaan (kun sitä pantaa ei enää ollut...) ja sinne Moppe jäi miehen pihalle. Aputyttö ei ollut sanonut mitään miehelle, mutta ei täällä mitään katukoiria tulla houkuttelemaan omalle pihalle ja laiteta kiinni. Kyllä Moppe oli sen miehen karkuteillä ollut koira! Kas, kun apupoikamme ei tiennyt sitä, vaikka melkein vieressä asuu.

---

Hienoa, että Mopella on koti, eikä se jäänyt meidän nurkkiimme pyörimään. Nyt on Mopella sitten loislääkityskin seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi...varmaan sen tulevan elämän ainoat. En sitten ehtinyt rokottaa turrikkaa(, säästyivätpä minun rahani.)

---

Tiedän, että Moppe olisi saanut 1000 kertaa paremman kodin Suomesta, mutta silti olen iloisempi näin. Siellä Suomessa ja lähinaapureissa on niin paljon kodittomia koiria, jotka tarvitsevat teidän apuanne. Me yritämme omalta osaltamme täällä kohdella koiria hyvin ja auttaa niitä hädässä. Toivottavasti Chilellä on jossain vaiheessa enemmän resursseja puttua koiraongelmaan. Nyt onneksi täällä steriloidaan ja kastroidaan koiria monissa kaupungeissa - myös Yumbelissa. Mielestäni se onkin humaanimpi tapa rajoittaa populaatiota kuin terveen nuoren koiran lopettaminen.

Siivousvälineiden estetiikkaa ;)

Joskus, huom. JOSKUS, siivoaminen voi näyttää näin kauniilta.

Rikkalapio ja harja lähtivät mukaani Peikkokukkulalle Lappeenrannasta. Käytän niitä murujen harjaamiseen pöydältä. Sopivasti pöydällä oli koristeena tänään nuo kukat. En voinut olla ottamatta kuvaa!

Salin kesätunnelmaa

Huh, nyt tuntuu, että koira-aiheisia postauksia on ollut niin paljon, että pursuaa jo korvistakin...anteeksi teille ei-koiraihmiset. Moppe-postaukset kuitenkin olivat ennaltasuunnittelematon aihe. Nyt tahdon näyttää teille, miten yläkerran saliin on tullut kesätunnelmaa. Meillä on täällä niin ihania keväisiä päiviä, että oli pakko saada jotain ruusuista tunnelmaa yläkertaan!

Tästä mennään makuuhuoneeseemme. Kuten näkyy, sielläkin on vaaleanpunainen ja vaaleansininen lisääntynyt kevään kunniaksi:) Nuo valkoiset pilarijalustat toimme keskustan asunnostamme, jonka maanjäristys on raadellut. Oli muuten pelottavaa mennä sinne 11. kerrokseen. Seiniä oli kaatunut, muureissa oli isot reiät, kaikki kaakelit olivat pudonneet seiniltä. Ihmisten vessoihin näki ja toimistot olivat romuna. Ei ollut sähköjä, vaan lamput ja sähköjohdot roikkuivat raatoina lähellä lattiaa. Taskulampun kanssa suunnistimme asuntoomme ja jouduimme murtamaan oven! Noiden jalustojen päällä oli kaksi "jumalapatsasta", mutta ne olivat molemmat hajonneet. Nuo pilaritkin ovat vähän lohkeilleet, mutta sehän on vain muisto maailman viidenneksi voimakkaimmasta järistyksestä! On sitten jotain, mitä näyttää lapsenlapsille;)

-

Pilarien päällä on vanhat nukenpäät, jotka olen tuonut Suomesta. Seinässä on Suomilomaltani ostamani vanhanaikaiset koirapostikortit. Laitoin ne vain maalarinteipillä seinään, mutta meinaan hankkia niille kaikille kehykset.

Kesätunnelmaa tuovat hellemekkoni, jonka ostin vuonna papu Indiskasta, sekä hellehattuni, joka on Chilestä. Seinässä roikkuvat mieheni äidin vanhat sakset. Tyynyjen päälliset olen ostanut ja ommellut Ikean kankaista. Kesäinen matto on New Yorkista Conway-liikkeestä, josta saa aina kauhean halvalla kaikkea kivaa. Tuokin matto maksoi 5 dollaria ja se on käsin tuftattu! Onkohan siellä ihan puhtaat jauhot pussissa?


Huonon futonsohvamme peittää untuvatäkki. Minulla ei ole mitään parempaa siihen.

Pupu ja Hissuvavvu ovat Suomesta.

Ja tässä vielä maanjäristyksestä pelastuneet hieman lohkeilleet jalustat.


Ihanaa sunnuntaita teillekin :)

Tiedote Mopesta

Hei kaikki Moppeen rakastuneet!

Laitan nyt väliaikatiedotetta, sillä niin moni teistä on ihan aidosti kiinnostunut tämän turrikan kohtalosta. On todella ihanaa tietää, että siellä on ihmisiä, jotka olisivat valmiita ottamaan Mopen ja jopa niitä ihmisiä, jotka olisivat valmiita auttamaan Mopen lentolippujen maksamisessa!

Nyt kuitenkin on niin, että Moppe LÄKS! Se lähti eilen alkuillasta ennen ruoka-aikaa, eikä ole ihme kyllä palannut. Ehkä se oli vain nälkäinen ja oli meillä niin kauan, kunnes sen maha täyttyi? Toivon sydämestäni, että sillä on jossain koti, johon se olisi palannut. Toivon, että siinä kodissa sitä kohdellaan hyvin.

-

Me olemme luonnollisesti helpottuneita tilanteesta. Kuitenkin olemme jatkuvasti katselemassa ympärillemme ja tuntuu ihan siltä, kuin yksi laumasta puuttuisi, vaikka olimmekin päättäneet, ettei Moppe jää meille. Se vain pyöri niin tiiviisti seurassamme nuo muutaman päivän, että MELKEIN totuimme sen läsnäoloon.

-

Meillä on nyt ollut rauhallinen viime yö ja tämä päivä. Koirat eivät ole haukkuneet ja on ihanan HILJAISTA. Huh, noiden kauheiden räksytyspäivien ja -öiden jälkeen tämä tuntuu hermolevolta!

-

Tilanne on siis tällainen tänään, mutta mistä sitä tietää, milloin Moppe taas ilmestyy nurkkiin. Jos se alkaa taas asustella täällä Peikkokukkulalla, tiedänpä, että siellä Suomessakin olisi ihmisiä, jotka olisivat valmiita antamaan kodin Mopelle. KIITOS TEILLE!

-

Vastaisuuden varalle vielä vastauksia muutamaan kysymykseen näin yhteisesti teille kaikille kyselijöille:

- Suomeen ei ole karanteenia, mikäli kaikki rokotteet ja paperit ovat kunnossa

-Suomeen tarvitaan mikrosiru, ja täällä Chilessäkin laitetaan mikrosiruja

-Eviran sivuilta löytää tiedot eläimen maahantuonnista

-Lentoyhtiöistä saa tiedot eläinrahdin hinnoista, hinnat vaihtelevat lentoyhtiöittäin

-

Olen varma siitä, että Moppe olisi saanut maailman parhaan kodin juuri jonkun teidän luota Suomesta. Kuitenkin olisi Mopelle parasta, jos se saisi jäädä omaan maahansa ja sillä olisi hyvä koti täällä. Yli 30 tunnin matka pienessä boksissa, vieras maa ja hajut, vieraat ihmiset, talvi ja sisätiloissa eläminen voisivat olla melkomoinen stressi karvakorvalle.

-

Palaan kuitenkin Moppe-asiaan, jos se taas ilmestyy tänne.

-

KIITOS VIELÄ TEILLE!!!

Moppe- jonkinlainen päätös

Olemme nyt pohtineet, vääntäneet ja kääntäneet Moppeasiaa mieheni kanssa ja olemme tulleet jonkinlaiseen tulokseen. Päätöstä ei ole ollut helppoa tehdä, sillä kyllähän te kaikki jo kuvista näitte, millainen tunteisiin vetoavan nappisilmä tämä herra on.

Moppe kuitenkaan ei ole ensimmäinen eikä viimeinen koira, jonka voisimme pelastaa kadulta. Meillä on jo kaksi luppakorvaa Seita ja Taika, jotka molemmat ovat tulleet kadulta. Sen jälkeen meille on tarjottu useita ihania koiria, joista olemme kaikista kieltäytyneet, sillä emme ole valmiita ottamaan vastuuta niin monesta isosta koirasta.

Kun elin Chilessä alkuaikoja, rakastuin jokaikiseen rakkiin ja piskiin, jotka kävelivät minua vastaan. Itkin jokaikisen auton alle jääneen koiran puolesta. Pelastin Taikan puistosta, se oli luurangonlaiha kapinen pentu. Jouduimme pitämään sitä erossa muista koiristamme yli kaksi kuukautta. Se kävi kovat ihohoidot läpi ja siitä tuli lopulta terve koira, ehkä hieman yksinkertainen se on, kuten olen aiemminkin kertonut. Samana kesänä pelastimme Seitan katuelämältä. Sitä ennen olimme ottaneet kadulta Pikin, jonka myöhemmin sitten kaksi vierasta koiraa tappoivat.

Taikakin kahden päivän haukkumisen jälkeen hyväksyi Mopen.

Koiranelämä Chilessä on erilaista kuin suomalaisilla koirilla. Täällä on paljon katukoiria. Emme voi auttaa niitä kaikkia, vaikka tahtoisimme. Meille soitetaan jatkuvasti, koska ihmiset tietävät, että rakastamme koiria. Meille on tarjottu saksanpaimenkoiria, italianvinttikoira (aivan ihana kaveri!), huskyja, bernhardilaisia, boksereita jne. Kaikista olemme kieltäytyneet, sillä mielestämme kolmessa isossa koirassa on riittävästi hoitamista ja huolta. Lisäksi uuden ison koiran tuleminen laumaan on aina riski, emme voi tietää, miten se suhtautuu chihuahuoihimme ja millaisia sairauksia se tuo tullessaan. Meille olisi korvaamaton menetys, jos yksikään koiristamme kuolisi uuden tulokkaan takia.

Olen monta kertaa joutunut pinnistelemään toden teolla, etten olisi ottanut meille jotain ihanaa pentupalleroa! Ette tiedä, miten suloisia hauvavauvoja näen lähes joka viikko! Kerran taas rakastuin yhteen mustaan aikuiseen narttuun, jolla oli aivan VALTAVAT pystykorvat. Muistan, että rukoilin, ettei koira olisi autoni lähellä, sillä ottaisin sen mukaani välittämättä mistään järkisyistä. Katselin koiraa pari päivää yhdessä tapahtumassa, kun se juoksi kojuni ohitse valtavat korvat liehuen. Onneksi koiraa ei sitten lähtöpäivänä näkynyt!

Moppe ja Luna punovat karkujuonia?

Moppe toi eteemme uuden pulman. Se on ensimmäinen koira, joka tuli tänne Peikkokukkulalle asti, eikä ole suostunut lähtemään. Meille on aiemminkin tullut koiria tänne, mutta ne ovat käyneet vain kääntämässä. Yksikin pentu tuli tänne ja pohdimme, uskallammeko antaa sille ruokaa, vai jääkö se sitten tänne laumamme jatkeeksi. Lopulta annoimme sille ruokaa, sillä se oli laiha ja nälkäinen. Saatuaan mahansa täyteen kaksi kertaa, se lähti tiehensä, emmekä koskaan enää ole pentuun törmänneet. Moppe taas on näyttänyt asettuneen taloksi, eikä lähde kulumallakaan pois. Toki tämä tekee Mopesta spesiaalin, kuten olette kommentoineetkin, mutta ensi viikolla saattaa tulla toinen Moppe ja seuraavalla kolmas.

Moppe on uroskoira ja meillä on monta leikkaamatonta chihunarttua. Moppe isomman kokonsa puolesta ei tietenkään voisi tehdä mitään nartuillemme, mutta miettikääpä sitä ulvontaa ja stressiä, jonka poika joutuisi kokemaan monta kertaa vuodessa. Tietenkin Mopen voisi kastroida, tietenkin meidän rahoillamme, kuka muukaan sitä tekisi?

Moppe kameraa piilossa

Moppe on keskikokoinen koira, joten se ei syö niin kauheasti, että se saisi meidät konkurssin partaalle. Kymmenen vuoden päästä Moppe on vanha. Ehkä sille tulee sokeritauti tai jokin sairaus, joka vaatii kalliita leikkauksia. Kuka maksaa? Kuka piikittää joka päivä? ME, koska olemme sen ottaneet vastuullemme. Siinä vaiheessa meillä on ennestään vähintään kolme isoa vanhaa koiraa (jos ovat hengissä) ja ainakin kymmenisen vanhaa chihua. Kuinka monella on hoitoa vaativa sairaus? Ne kuitenkin olemme itse valinneet ja hyväksyneet perheeseen, joten on selvää, että huolehdimme niistä.

Jokaisesta koirasta saa tunteisiin vetoavia kuvia, sillä ne ovat tunteisiin vetoavia luontokappaleita. Jokaisessa eläinrakkaassa ihmisessä nousee halu suojella ja pelastaa. Kuitenkin kun asuu Chilessä, tehtävän mahdottomuus paljastuu hyvin pian.

Missään lähellämme ei ole yhdistystä, joka ottaisi kodittomia koiria huostaansa, hoitaisi ne ja etsisi niille kodin. Ei ole rahaa. Concepcionissa on jokin yhdistys, mutta minä tiedän, että nämä yhdistykset ovat todella puilla paljailla. Olin kerran eläinlääkärillä, jonne oli tuotu järjestön toimesta koira ja järjestön ihmiset maksoivat laskua kolikoilla, joita olivat kerjänneet kaduilla ihmisiltä. Jos me veisimme Mopen heille, minusta tuntuisi, että Moppe on joutunut ojasta allikkoon. Ehkä Moppe ei saisi mitään apua sieltä ja sillä olisi kurjat oltavat, kunnes EHKÄ sille löytyisi koti. Näiden järjestöjen ihmiset myös seisovat kaduilla koirien kanssa, joilla on rusetit kaulassa, ja lahjoittavat koiria lähes kenelle vain.

No niin, nyt varmaan tahdotte tietää, mitä meinaamme Mopelle tehdä ja kerron sen teille nyt.

Me emme tahdo pitää Moppea :(

Syyt:
1.Meillä on jo kolme isoa koiraa, mikä on meille maksimiraja. Uusia saa tulla vasta, kun joku on siirtynyt paremmille metsästysmaille.
2. Olemme jossain vaiheessa muuttamassa huomattavasti pienempään paikkaan kuin missä nyt asumme, näillä näkymin puolen hehtaarin tontille.
3. Minulla on nyt ja tulevaisuudessa puutarha. Mitä monta isoa aina vapaana olevaa koiraa tekee puutarhalle, varsinkin pentuina?
4. Jossain tulee eläinlääkärikulutkin vastaan ja se kaikki huoli sairaista koirista.
5. Räksytystä tässä perheessä jo riittää. Vielä yksi iso melskaamaan tuohon ja hermojen meno on lähellä.
6. Uros tuo laumaan omat ongelmansa. Se ehdottomasti pitäisi kastroida.
7. Koiria täytyisi ehkä alkaa pitää kytkettyinä, etteivät alkaisi karkailla. Nyt kun olemme saaneet Seitan ja Lunan karkureissut jotenkin kuriin, tulisikin uusi karkulaiskaveri tuohon houkuttelemaan Lunaa mukaansa. Inhoan pitää koiria ketjuissa. Noin isoille koirille taas pitäisi olla valtava tarha, jotta tuntisin, etteivät ne kärsi.
8. Tulevassa uudessa paikassamme meillä tulee olemaan liike. Ei ole mukavaa, että neljä isoa koiraa pyörivät asiakkaiden jaloissa. On niin monta ihmistä, jotka pelkäävät koiria. Toinen vaihtoehto olisi pitää koirat aina kytkettyinä, kun liike on auki. – Ja liike varmaan tulee olemaan useammin auki kuin kiinni;)

Mitä aiomme tehdä Mopelle?
1. Emme aio lopettaa sitä. Emme voi tehdä sellaista terveelle nuorelle koiralle.
2. Madotin ja annoin ulkoloislääkkeet sille.
3. Aiomme rokottaa sen, jotta välttyisimme taudeilta.
4. Pidämme siitä huolta kuin omasta koirastamme, kunnes toivottavasti löydämme sille uuden kodin.
5. Kastroimme sen ensi kuussa, mikäli se silloin vielä on meillä, kuten luultavimmin onkin.
6. Laitan ilmoituksia lehteen ja eläinlääkäreiden seinille. Yritän kaikkeni, jotta se löytäisi hyvän kodin.

Sitten me olemme tehneet kaikkemme ja enemmänkin auttaaksemme tätä Moppe-parkaa. Me emme ole ainoita ihmisiä tässä maailmassa, jotka voimme antaa sille kodin. On pakko löytyä joku muu, joka tahtoo tämän turrikan itselleen. Helppoa se ei tule Chilessä olemaan, sillä tällaisilla koirilla on ylitarjontaa.

Joku teistä on kysynyt, minkä hintaista olisi koiran lennättäminen Suomeen. En tiedä, mutten usko sen olevan kovin kallista. Chihuahuan matka tänne maksoi noin 200 euroa. Silloin, kun koira matkustaa yksin, se lähetetään rahtina, jolloin hinta määräytyy kai kilojen mukaan. Joka tapauksessa koiran saaminen Suomeen olisi edullisempaa kuin rotukoiran ostaminen. Onko se sitten sen arvoista, on ihmisestä kiinni. Karanteenia ei ole, eikä mitään muitakaan ongelmia, kun rokotukset yms. ovat kunnossa. Koiria tosiaan lentää jatkuvasti ympäri maailmaa.

Onhan tässä vielä sellainenkin mahdollisuus, että Moppe vain häippäsee itse tiehensä. Vapaa sielu;) Tänä aamuna Moppe häippäsi pariksi tunniksi ja luulimme, että ongelma ratkesi itsestään. Moppe kuitenkin palasi ja hääri täällä koko päivän. Se oli todella kiinnostunut ruokakasseista, jotka toin sisään ja kameraa se inhoaa! Kun se näkee kameran, se lähtee heti tiehensä. Laumamme isoihin koiriin se on jo ystävystynyt. Tänään ei ole enää ollut haukkukonserttia, mitä nyt chihut räksyttivät tarhassaan, kun Moppe meni liian lähelle. Emme ole tahtoneet antaa chihujen olla nyt vapaina ulkona, kun tosiaan emme tiedä, miten Moppe pikkukoiriin suhtautuisi. Luultavimmin kuitenkin hyvin, sillä yleensä katukoirien sosiaaliset taidot ovat loistavat.

Nyt on koirien ruoka-aika ja mieheni antoi isoille koirille kupit täyteen nappuloita ja soppaa. Hän oli laittamassa neljättäkin lautasta, kun huomasi, että Moppe ei ollut pyörimässä ympärillä. Nyt emme tiedä, missä Moppe luuraa. Saapa nähdä, makaako Moppe taas huomenna aamulla tuossa lasiruutuovien takana, kuten jo parina aamuna.

Tämä ei ole vain sydämen asia, vaan järkeä on pakko myös olla mukana.

Moppe - osa 2

Voin kertoa teille, että raahauduin tähän koneen äärelle erittäin vähäisillä voimilla raportoimaan Moppe-ongelmasta. En ole nukkunut juuri lankaan. Koiramme (3 ulkona ja 9 sisällä) ovat haukkuneet lähes koko yön, ja makuuhuoneessa oli liian kuuma, sillä mieheni lämmitti takkaa liikaa. Surkean yön jälkeen tulin alakertaan ja kenet näin ensimmäiseksi? No Mopenpa tietenkin! Moppe makoili aivan tyytyväisenä lasiruutuovien takana välittämättä aiheuttamastaan koko yön kestäneestä skandaalista.

Eräät eivät ymmärrä poistua keskuudestamme, vaikka ilkeä narttulauma herjaa ja solvaa kovaäänisesti koko yön.

---

Sain myös lisää tietoa siitä pienestä joukosta, joka auttaa kulkukoiria Yumbelissa. Heillä ei ole rahaa tehdä mitään muuta kuin steriloida ja kastroida koiria. Heillä ei ole varaa ottaa koiria hoitoon ja etsiä niille koteja. Eli Moppe jää meidän ongelmaksemme.
---

Toki koiramme tottuisivat siihen, ei kyse ole siitä. Meillä on myös tilaa, ei kyse ole siitäkään. Kyse on koiran koko elämän kestävästä vastuusta (myös silloin, jos koira sairastuu ja vaatii kalliita hoitoja)! Mihin te itse laittaisitte rajan? Kuinka monennen koiran kohdalle? Kuinka monennen sellaisen koiran kohdalle, jota ette itse edes ole varsinaisesti valinneet perheenne jäseneksi?

Ongelma nimeltä Moppe

Tänä aamuna (keskiviikkona) aputyttömme perässä tepasteli Peikkokukkulalle nuori uroskoira. Se on hyvin ystävällinen ja se jäi pyörimään tähän talon viereen. Emme tahtoneet antaa mitään huomiota koiralle, jottei se jäisi tänne laumamme jatkoksi. Emme jutelleet sille pahemmin, emmekä antaneet ruokaa. Se kuitenkin tuli ihan viereen kerjäämään rapsutuksia ja käteni jotenkin vahingossa etsiytyi sen kaulaa rapsuttelemaan. Huomasin, että sillä oli leveä mutainen nahkapanta. Panta oli niin tiukassa kaulassa, että sinne ei mahtunut yhtään sormea väliin. Joku on laittanut pannan sen kaulaan kuukausia sitten, eikä sen jälkeen poistanut. Yritin saada pantaa auki, mutten saanut. Mieheni tuli auttamaan ja saikin pannan pois, vaikka se oli aivan jäykkä kuivuneesta mudasta.

Apupoikamme kertoi, että tuo koira on pyörinyt hänen kotinsa lähellä maantien varressa nyt kaksi päivää. Apupojan mielestä koira ei ole kenenkään täällä asuvan koira. Tästä teimme päätelmän, että joku on ajanut jostain muualta koiransa kanssa ja jättänyt sen maantien varteen, jottei se löytäisi takaisin kotiin. Sellaista tapahtuu täällä vaikka miten paljon. Onhan se todella kätevä ja halpa tapa päästä liian isoksi kasvaneesta pennusta eroon :(
---
Ristin koiran nyt Mopeksi, niin siitä on mukavampaa puhua. Moppe siis päivysti koko päivän meidän vieressämme. Kaivoimme kuoppaa suihkulähteelle ja istutimme kasveja sen ympärille. Meidän alkoi käydä niin sääliksi, että annoimme sille vähän koiranruokaa. Moppe söi ahnaasti. Meidän isot koiramme haukkuivat raivoisasti aina, kun Moppe lähestyi niitä. Chihut räksyttivät tarhassaan raivona: "Häippäse täältä senkin ruma moppi! Ei täällä riitä ruokaa kaikille karvamopeille, ties vaikka sinussa olisi kirppujakin!"

Moppe kuitenkin pysyi lähellämme ja käyttäytyi kuin olisi aina ollut täällä. Kun apupoikamme päivä päättyi, pyysimme, että hän houkuttelisi Mopen mukaansa. Ehkä Moppe kuitenkin olisi kotoisin jostain maantien varren taloista. Moppe lähtikin mukaan, mutta palasi jo vartin päästä takaisin. Aputyttöni päivä päättyi ja pyysin häntä houkuttelemaan Mopen mukaansa. Kun Moppe näki aputyttöni tulevan ulos, se riemastui! Se alkoi pyöriä aputytön jaloissa, näykkiä hellästi ja pyytää leikkiin. Moppe lähti aputytön perässä kävelemään maantien varren bussipysäkille. Huokaisimme helpotuksesta.

---
Tunnin päästä Moppe jolkotteli iloisesti taas ovellemme. Nyt se norkoaa tuolla ja odottelee päivällistä. Pakkohan sillekin on antaa, vaikka se tietää sitä, että Moppea tuskin on helppoa saada täältä pois sen jälkeen.

---

Mopessa on punkkeja, ehkä kirppujakn, en tiedä. Sillä ei varmasti ole mitään rokotuksia. Ehkä siinä on loisia. Jos siinä on mitä tahansa edellämainituista, se nyt tuo ne tänne Peikkokukkulalle. Meinaan laittaa Front Line -suihketta, jotta edes punkit ja kirput lähtisivät siitä pois, mutta mistä me tiedämme, mitä tauteja se kantaa? Tuntuu hassulta alkaa roikottaa vierasta koiraa eläinlääkärille, rokottaa se jne, kun edes emme tahdo pitää sitä. Tuntuu taas ikävältä olla auttamatta koiraa. Olemme täällä nyt vähän ihmeissämme.

---

Kukaan ei etsi tuollaista koiraa. Tuollaisia on täällä pilvin pimein. Kukaan ei ota edes ilmaiseksi, ei vaikka maksaisimme siitä, että joku ottaisi sen. Tai ehkä joku ottaisi sen maksusta ja jättäisi seuraavaan maantien mutkaan. Me emme suostu laittamaan tervettä nuorta koiraa ikuiseen uneen.

---

Onkohan Moppe täällä vielä huomenna? Tiedämme, että Yumbelissa on joku pikkuinen ryhmä, joka yrittää auttaa kulkukoiria. Ehkä pitäisi ottaa ryhmään yhteyttä. Toisaalta taas tiedän, että heidän resurssinsa ovat minimaaliset, eivätkä he varmaan tahtoisi tuollaista Moppea riesakseen, kun kerran se meidän riesaksemme on itse tullut. Varmaan ehdottaisivat, että me etsisimme sille kodin, mikä on mission impossible.

Oikeastaan on vain kaksi vaihtoehtoa:

1. Pitää Moppe (vaikkemme tahtoisi, vaikka sydän itkee) tai

2. Ottaa yhteyttä siihen ryhmään (ja toivoa, että he voivat auttaa)


Vaihtoehtoja eivät ole:

1. Jättää Moppe maantien varteen

2. Alkaa paiskoa Moppea kivillä, kun se yrittää lähestyä (täällä käytetty tapa myös)

3. Laittaa Moppe ikuiseen uneen
---
Nyt täytyy jatkaa iltaa kuunnellen omien koiriemme lähes jatkuvaa haukkumista. Ne protestoivat todella äänekkäästi vieraan uroksen tunkeutumista niiden reviirille. Saakohan tässä ensi yönä edes nukkua?
---
Voi ei! Haluaako kukaan teistä tulla hakemaan Mopen?

Nauvossa - Suomiloma osa 6

Mia, äiti ja Tupu Nauvon korkeimmalla paikalla.

Näitä maisemia kaipaan Chilessä.

Vaikka ei meiltäkään korkeita paikkoja tai kaunista luontoa puutu, mutta nämä maisemat ovat piirtyneet vahvasti sydämeen: Käkkyrämännyt, harmaat kalliot, meri ja saaret.

Käkkärä kelo ja harmaat jäkälät

Suopursut, metsälampi, suo, paksu sammal...sellaisia meillä ei täällä ole.

Tämä kuusimetsä on aivan täydellinen..."Jos metsään haluat mennä nyt, niin varmasti yllätyt, jos metsään haluat mennä nyt, näät sammaleet myllätyt..."