"Saunapolku"

Suomen kielen yksi ehkä kauneimpia sanoja on saunapolku. Sana tuo mieleen idyllisiä kuvia ja muistoja. Saunapolun varrella kasvaa koivuja, kuusia ja mäntyjä. Saunapolku on reunustettu kivillä. Minun saunapolkuni vieressä on kaislikko ja meri. Saunapolun päässä on punainen pieni sauna, jossa valkoinen ruutuikkuna. On olemassa myös muunlaisia saunapolkuja, mutta ne ovat kaikki idyllisiä, eikö?

Kerrostalossakin "saunapolku" on aika idyllinen. Koko perhe lähtee tiettynä päivänä yhdessä saunaan kylpytakeissaan ja pyyhkeissään. Lapsilla on mukana kylpyleluja ja limsapullot. Ehkä saunassa syödään makkaraakin. On hyvä tunnelma. Minulla oli lapsena saunassa vihreää Smurffilimsaa.

Nyt meillä ei ole saunaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten, kun kaikki tärkeämpi on rakennettu. En kaipaa saunaa täällä kuumudessa. Nytkin joka päivä lämpötila kohoaa 30 asteeseen tai yli. Ihminen hakeutuu varjoon. Näissä kuvissa näette "suihkupolkuni", joka korvaa saunapolun.

Meillä on ekologinen suihku. Se on ulkona mäntyjen alla. Sähköpumppu pumppaa veden porakaivosta ja olemme laittaneet mustaa muoviletkua 2oo metriä aurinkoon. Aurinko lämmittää veden ja kuumat suihkut saamme lokakuusta toukokuuhun suunnilleen klo 11.30-18.30. Loput neljä kuukautta onkin ollut pesuvatipesuja ja kaupungissa käymme suihkussa.

Meillä on sellainen todella iso suihkupää, josta tulee vettä kuin sadetta. Mäntyjen alla on ihanaa suihkutella kuunnellen lintujen laulua ja katsellen vihreiden sisiliskojen juoksentelua varaston seinässä. Pian saamme taloomme kylpyhuoneen. Puuttuu vielä seinien laatoitus ja katto. Kun kylpyhuoneemme on valmis, meinaamme jatkaa silti kesäisin ulkosuihkuttelua. Se on ekologisempaa ja mukavaa! Se melkein korvaa saunan ja uintireissut :)

Ihanaa viikonloppua!

Nuutin päivän kunniaksi...

... vielä pari muistoa joulusta :)

Kuusen alusta muodostui chihujen lempipaikaksi. Siellä aina joku pikkuinen karvakuono veteli hirsiä. Tässä Yoda...

... ja tässä Leya.



Portaidenaluskomeron olin koristellut Piitu Nykopin kortilla ja hopeatähdillä.

---

Siivosin eilen joulun pois kodista, huis huis!

Nukkepajassa tapahtuu

Peikkokukkulan nukkepajassa hyörinä jatkuu. Eilen kävin siivoamassa joulunäyttelyn pois Rukalihuenista ja nyt on enää reilu viikko aikaa valmistautua Chilen suurimpaan vuotuisaan populaaritaiteen tapahtumaan Feria de Arte Populariin. Vien sinne kaikki näyttelyssä myymättä jääneet työt sekä uutta yritän väsätä nyt minkä vain ehdin. Lisäksi minulla on varastossa joitakin töitä, joita en ottanut näyttelyyn, mutta feriaan laitan ne myyntiin.

Tässä on valmistunut vaatteita kangaskeijuille.



Keijujen mekkoja

Kokeilin mekkoja erilaisista kankaista ja nämä kolme pääsivät tuotantoon. Vielä pitäisi päättää siipien materiaali.

---

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Meille tulee vieraita, joten hetkeksi keijut syrjään!

Tässä on vartaloita keijuihin, jotka olen tehnyt samalla idealla kuin blogissani esittelemäni jouluenkelit.

Suomiradion soidessa olen nyt tehnyt kahdenlaisia pieniä keijuja. Toisiin keijuihin olen tehnyt Das-massasta kasvot käyttäen itse tekemääni muottia. Olen hionut ja maalannut kasvot. Näille keijuille tulee rautalankavartalo ja pitkä harsomekko.

Saksalaisia herkkuja

Tonttireissullamme menimme Jumbon kautta, kuten jo ehdin teille kahdesti mainostaa. Ette te voi tajuta tätä, jos asutte Suomessa, mutta uskokaa tai älkää, tumman leivän ja lakritsin löytyminen kuumasta Chillanin kaupungin Jumbo-marketista sai suupielet korviin asti aika moneksi päiväksi! Ekan kerran viisi vuotta Chilessä asuttuani löysin lakritsia! Olen kyllä kuullut, että pääkaupungista sitä on helpompaa löytää, mutta silloin, kun minä olen siellä käynyt, ei lakritsia ikävä kyllä ole kaupoista löytynyt.

Muitakin herkkuja löytyi, joita meidän läheltä on turhaa etsiä: vaaleaa näkkileipää kahtakin laatua (oikeasta näkkäristä en pidä), korppuja, ja on kuvassa se lakritzpussikin :)

Chilen tummimmat leivät. Onhan noissakin ruisjauhoa alle 50%, mutta kelpaa paremman puutteessa. Muistan, että Suomessakin oli ihan saman makuista leipää, en vain muista sen nimeä. Viime kesänä, kun olin Suomessa melkein kaksi kuukautta, söin pelkästään ruisleipää! En kyllästynyt siihen ollenkaan! Silloin, kun asuin siellä, se ei ollut koskaan intohimoni ruokapöydässä :)
---
Jos sinä lukija olet ulkosuomalainen, kerropa mitä ruokia kaipaat eniten Suomesta ja mitä kaipaamiasi ruokia voit löytää joskus maastasi? Mistä löydät niitä?
---
Minä kaipaan eniten: salmiakkia, lakritsia, ruisleipää, turkulaisia pitsoja :D, Maraboun minttusuklaata, katkarapukimaraa Citymarketista, emmentaljuustoa, graavia lohta ja mätiä, silakoita...
---
Kaipaamistani herkuista kaverit joskus lähettävät salmiakkia ja lakritsia, nyt löysin lakritsia marketista. Lohta olen uskaltautunut graavamaan joitakin kertoja itse ja nyt, kun mahani on paljon parempi kuin ennen, olen ajatellut uskaltautua graavaamaan useammin. Lohen mätiä en ole täältä löytänyt. Turkulaisista pitsoista voin vain haaveilla. Katkarapukimaraa voisin tehdä itse, jos joskus muistaisin viedä kylmälaukun kauppaan, jotta voisin ostaa katkiksia. Ei ole koskaan tullut tehtyä. Tyhmä minä! Emmentaljuuston tyyppistä juustoa saa isosta marketista, mutta pieni pala maksaa niin paljon, että se on ihan tosi harvoin mukana ostoskärryssä. Silakoita ei ole, mutta cebiche auttaa hieman tuskaan. Tosin sitäkin olen syönyt vasta muutaman kerran Chilessä.
--
Oops, tulipa nälkä, taidanpa kääräistä iltapalaksi muutamat sushit. Ajattelin laittaa sisälle Suomesta tädin antamia kuivattuja kantarelleja ja torvisieniä! ...eli ei muuta ku riisin pesuun ja keittoon!

Kertokaa minulle totuus...

...siitä, että voiko saksanpaimenkoira ymmärtää jotakin suihkulähteen vesipumpusta?

Olen äimänä! Kerron jutun teille ja kertokaapa te, mitä ajattele aiheesta! Meillä on suihkulähteen ympärillä istutuksia. Jos joku koirista on erehtynyt makailemaan istutusten päällä, se on saanut huutia välittömästi ja olen yrittänyt nostella littaantuneita nuupahtaneita kasvien lehtiä ja varsia. Koiramme ovatkin oppineet hienosti makailemaan muualla kuin kasvien päällä. Luna ei itse asiassa ole koskaan maannut suihkulähteen ympäristön kasvien päällä, mutta Seitan ja Taikan olen joutunut ajamaan siitä muutamia kertoja pois.

Suihkulähteemme ei ole vieläkään valmis. Suodatinsysteemin päälle mieheni on ajatellut tehdä betonista ja kivistä pienen putouksen, josta sitten puhdas vesi liplahtelisi iloisesti takaisin lampeen. Meillä ei kuitenkaan ole ollut vielä aikaa sille, joten nyt meillä on vain ämpäri lammen reunalla, johon menee vesiletku. Pumppu pumppaa likaisen veden suodattimeen, joka on ämpärissä.

Edellispäivänä menin talosta ulos ja mitä näinkään! Luna makasi häpeilemättä niin levällään kuin vain saksanpaimenkoira voi levällään maata kaikki raajat eri ilmansuuntin ja selkä venytettynä kahden metrin mittaiseksi istutusteni päällä! Se onnistui lytistämän alueen kaikki kasvit alleen. Aloin karjua välittömästi: "Tyhmä Luna, miten voit maata kasvieni päällä, sinunhan pitää tietää, ettei siinä saa maata. Sinulla on 15 hehtaaria tilaa valita makuupaikka muualta, miksi pitää tappaa mamin kasvit - " Huutoni loppui kuin seinään, kun näin sivusilmällä suuremman katastrofin tapahtuneen: Koko lampi oli TYHJÄ ja kaksi pumppua surruttivat siellä kuivina! Niitähän ei missään tapauksessa saa käyttää kuivina tai moottori hajoaa! Onneksi emme vielä ole hankkineet lampeen kaloja, sillä ne olisivat nyt vainaita. Tuijotin lampea ja aloin karjua taas, nyt miehelleni:" Mitä oikein olet mennyt tekemään? Tule ulos!" Luulin, että mieheni oli päättänyt tyhjentää lammen, mutta unohtanut sen. Mieheni tuli ulos pöllämystyneenä ja näki myös lammen tyhjänä. Sitten ryntäsimme molemmat sähköpistokkeiden luokse ja vedimme pistokkeet pois.

Mitä oli tapahtunut? Letku, josta vesi menee suodatinämpäriin, oli jostain syystä irronnut ja kaikki vesi oli valunut lammen ulkopuolelle. Onneksi huomasimme sen. Mutta kuka huomasi sen ensin? Luna? Miksi Luna asettui kasvieni päälle siihen kohtaan, missä se ei KOSKAAN ennen ole maannut? Voiko se muka ymmärtää, että lampi oli tyhjä, vaikkei sen olisi pitänyt olla tyhjä? Voiko se muka ymmärtää, että pumput kävivät siellä kuivina? Vai tunsiko se vain olonsa turvalliseksi lammen vieressä nyt, kun siinä ei ollut vettä? Vai yrittikö se tosiaan saada huomiomme kiinnittymään sinne? Jos näin on, miksei se haukkunut?

Kertokaa, voiko Luna muka ymmärtää pumppujen päälle?

Tonttia etsimässä tulivuoren rinteellä

Joulun aikoihin tuli kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun aloimme etsiä tonttia Chillanin tulivuorelta. Tonttikiemuroitamme pääset lukemaan täällä. Joulun ja uuden vuoden välissä suuntasimme punaisen lava-automme nokan taas vuorta kohden. Tällä kertaa emme ottaneet yhtäkään karvakorvaa mukaan, sillä meillä ei ole autossa ilmastointia, eikä chihujen ole kivaa olla monta tuntia bokseissa, vaikka niihin tuulettimet onkin.

Meiltä ajaa Chillanin (lausutaan "Chijjan") kaupunkiin tarkalleen tunnin. Moottoritie on hyvä ja leveä ja sillä saa ajaa 120 km/tunnissa. Chillanin kaupunki on jakautunut kahteen osaan: Chillaniin ja Chillan Viejoon (Vanha Chillan). Yleensä ajamme aina Chillan Viejon kautta ja joka kerta eksymme pikkuteillä, sillä jostain mystisestä syystä sieltä otettiin opasteet pois yli vuosi sitten, eikä niitä ole palautettu sinne. Tällä kertaa tahdoin mennä Chillanin kautta, koska tahdoin Jumbo-markettiin, jota ei ole Concepcionissa. Se olikin tuottoisa reissu, mutta siitä kerron toisessa postauksessa. Chillanin kautta tie olikin tosi helppo ja hyvin opastettu. Chillanilta ajaa ylös tulivuorelle tunnin.



Kuten huomaatte kahdesta ylläolevasta kuvasta, niin minä olen hyvin valaistunut! Kuvissa pohdin, ostetaanko tämä vai tuo melkein viereinen, vai vastapäinen.... Katsokaapa noita satumaisia puita takanani!

Tässä mieheni keskustelee kiinteistövälittäjän kanssa. Kv onkin tullut hyvin tutuksi näiden vuosien aikana ja hänen kommenteistaan ja tekemisistään olen myös muistaakseni tilittänyt tänne blogiini. Mutta mennäänpä asiaan: TERVETULOA nuuskimaan kanssani tontteja!

---

TONTTI 1

Tontti 1 on ollut vaihtelevasti myynnissä nämä kolme vuotta. Eli omistaja laittaa tontin myyntiin ja vetää sen pois myynnistä, kun joku tahtoo ostaa. Joidenkin kuukausien päästä tontti tulee uudelleen myyntiin entistä kovempaan hintaan. Nyt tontti on taas myynnissä ja menimme katsomaan sitä. Aiemmin en ole ollut kiinnostunut näistä purotonteista, vaan vain jokitonteista. Nyt kuitenkin purotonttien valtavat puut ja kosteampi maaperä ovat alkaneet vetää pidemmän korren jokivarren tonttien kuivaan maahan nähden.

Tässä näkyy naapurin taloa ja uima-allasta.

Tonteilla on upea viidakkotunnelma. Tontilla on 50 metriä maantien reunaa, mikä on ehdoton edellytys kauppahaaveillemme. Tontin halkaisee kaksi runsasvetistä kuohuvaa puroa.

Tontilla 1 on maantien vieressä tasainen vähäpuinen pläntti. Se olisi hyvä parkkipaikalle ja kaupalle.

Tontin 1 ja 3 naapureissa on tällaiset lankkuaidat. Pidän niistä.

---

TONTTI 2

Tontilla 2 on kaksi huonokuntoista taloa, varasto ja korjausta kaipaava uima-allas

Tontilla on isoja puita ja takarajana Renegado-joki

Näkymä pihalta Piedras Comadres -vuorenrinteelle

Ja kuten näkyy, tönö on aika epätoivoinen. Tuo katon uudempi osa sisältää uuden kylpyhuoneen. Talo on sisältä ihan hyvässä kunnossa chileläiseen tasoon nähden, mutta ulkoa se on kuvan mukainen. Kattokin varmaan vuotaa. Kannattaako tästä maksaa talon hinta? Olemme vähän sitä mieltä, ettei kannata. Tontti on todella kiva ja valtavan suotuisassa paikassa ajatellen meidän tarkoitustamme, mutta siitä joutuu maksamaan noiden hökkeleiden takia liian paljon. Mietimme, että mieluummin ostaisimme tontin, johon kukaan ei ole koskenut ja voimme aloittaa itse alusta ja tehdä mieleistämme.

---

TONTTI 3

Tontti 3 on tässä tien varrella vasemmalla puolella. Näette tuon ruskean opasteen. Siinä lukee "Cueva de los Pincheiras". Kyseinen paikka on turistinähtävyys, joten jo tästä voitte päätellä, että tämäkin olisi aivan loistava paikka meille! Nähtävyys on siis ihan heti tuon merkin jälkeen vasemmalla puolella tietä.

Tontti 3 on vieläkin enemmän viidakkomainen kuin tontti 1. Tontit 1 ja 3 ovat hyvin lähekkäin, mutteivät naapureita. Niillä on eri omistajat. Tontti 3 tuli myyntiin vasta nyt. Se on ollut täysin hylättynä seitsemän vuotta. Emme päässet katsomaan tonttia kunnolla, sillä se on niin täynnä karhunvatukan ja ruusunmarjan raapivia pensaita. Tontilla on tienviertä 80 metriä, mutta lievässä mutkassa, mikä mieheni mielestä on huono asia. Minua jokin vaivainen mutka ei haittaa pätkääkään, kunhan on kaksi puroa ja isoja puita :)

Menimme pyytämään naapurilta luvan kulkea heidän tonttinsa läpi, jotta pääsimme katsomaan tontin 3 takaosaa. Sieltähän pajastui mukava yllätys! Muuten tasaisen isopuisen tontin takaosassa on rinne, joka kuuluu myös tonttiin. Kun nousee jyrkän rinteen ylös asti, siellä on tasainen alue, jolle voisi vaikka rakentaa mökin. Upeinta kuitenkin siellä ylhäällä on tontin raja. Rajana on ikivanha vuoristotie, jonka molempaa puolta reunustaa matala kiviaita. Harmi, kun en huomannut kuvata tietä!

---

Naapurin tontin kautta kulkemisessa oli sekin hyvä puoli, että siinä pystyi näkemään, miltä tontti voisi tulevaisuudessa näyttää! Molemmat purot luikertelivat ruohokentän poikki, puron varrelle oli istutettu nalcaa, eli raparperin sukulaista. Puron ylle oli tehty pieniä siltoja. Itse kuitenkin jättäisin paljon enemmän puita kasvamaan. Emme itse asiassa tahtoisi katkaista yhtäkään puuta! Tontilla 3 onkin upeita vanhoja Chilen luonnonmetsän puita, mikä on oikea aarre nykyään, kun kaikki täällä on kaadettu ja istutettu mäntyä ja eukalyptusta tilalle. Alle kymmenen vuoden kuluttua nekin metsät jo poikkaistaan ja taas uutta taimea tilalle. Surullista.

---

TONTTI 4

Tontti neljä on vastakkaisella puolella tietä tontin 1 kanssa. Niillä on sama erittäin vaikea omistaja, joka siis vetää koko ajan tontit pois myynnistä. Kv:llä on mennyt vanhan miehen kanssa hermot jo tuhanteen kertaan. Kerran kv:n piti mennä tapaamaan miestä Concepcioniin yhteen julkiseen tilaan. Mies ei huolinut kv:tä tilaan, sillä tällä ei ollut kravattia. Minun mieheni sanoi, että jos tehdään kaupat, niin hän pistää kolme kravattia kaulaan varmuudeksi. Kv soittikin omistajalle jättämämme tarjoukset tonteista 1 ja 4, ja muutaman päivän kuluttua saimme vastauksen, etteivät ne menneet läpi. Emme edes kuvitelleet, että olisivat menneet läpi, eihän kaupoista koskaan ole tullut mitään kyseisen miehen kanssa, edes silloin, kun olemme hyväksyneet miehen esittämän summan sellaisenaan! Olemme siis yrittäneet ostaa tonttia 4 jo kolme vuotta! Olen hermoillut, toivonut, jännittänyt ja rukoillut tätä tonttia omaksemme, eikä siitä ole koskaan mitään tullut. Enää en edes välitä. Tontti on näistä vaihtoehdoista suurin ja siinä on joki, mutta maaperä on kuivempaa, eikä kasvillisuus ole yhtä upeaa kuin purotonteilla. Tonttia 4 emme menneet katsomaan, sillä näiden vuosien aikana se on tullut liiankin tutuksi. Hahaa, nyt kuitenkaan en enää tahdo saada sitä epätoivoisesti. Ähäkutti tyhmä omistaja, jäätpä ilman ostajia, sillä me olemme ilmeisesti olleet nämä vuodet ainoat vakavasti otettavat ostajakandidaatit!

---

Eli me siis alamme hieroa kauppoja tontista 3. Harmi, että siitä sain otettua kaikkein vaatimattomimmat kuvat, sillä siihen viidakkoon ei päässyt tunkeutumaan edes puroille saakka. Koska olemme Chilessä en nuolaise ennen kuin tipahtaa. Olen jo oppinut. En ala hehkuttaa asiasta tämän enempää, sillä olemme menettäneet yhden tontin jo useaan kertaan ja sen lisäksi ainakin neljä tonttia erilaisin syin. Papereista saattaa löytyä häikkää, omistajat saattavat muuttaa mieltään jne. jne. Tässä saattaa siis tapahtua niin paljon kaikkea, että sanon vain, että olemme kiinnostuneita tontista ja alamme selvittää sen ostamismahdollisuutta. Omistaja on nyt hankkimassa tarvittavia papereita, jotka mieheni sitten vie lakimiehelle tarkistettaviksi, mikäli hän joskus saa ne paperit ja mikäli omistaja ei sitä ennen muuta mieltään.

---

Pitäkää nyt peukkuja minulle, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu! Olkoon universumi viimeikin punomassa juonia hyväkseni ja ehkä vielä joskus ymmärään, miksi kaikki meni niin kuin meni ja miksi minun piti odottaa niin kauan. Ehkä odotus jatkuu vielä vuosia, mistä sitä tietää. Onneksi saan kuitenkin asua kauniilla Peikkokukkulalla, mikä auttaa kestämään odotuksen. Sitä omaa puotiakin olen halunnut jo niin monta vuotta, mutta nykyään kestän senkin odottamisen aivan mainiosti, sillä pidän tuota chihunvaatenettiputiikkia sekä otan osaa erilaisiin käsityötapahtumiin. Olen ainakin oppinut puurtamaan ja tiedän, miten raskasta käsityöläisen arki on.

---

Pitäkäätte siis peukkuja ja pliis universumi, puno niitä juonia niin, että minäkin voin niitä ymmärtää!

Varsinainen sisustuselementti

Meidän jouluumme kuuluu myös tuuletin! Voiko enää tympivämpää joulukoristetta olla?

Ensin on MUOVIkuusi, joka yrittää näyttää LUMISELTA. Sitten on TUULETIN, joka tyrmää täysin hullut illuusiot.

---

Että kantsis varmaan laittaa tuo kuusi osiin, survoa se laatikkoon ja palauttaa kälylle!

---

Huomenna kerron teille tonttireissustamme, vaikken olekaan omaa konetta vielä saanut huollosta.

Talon edustalla

Meillä alkoi vuoden keltainen aika tuossa hieman ennen joulua. Hengästyttävä vihreys on muisto vain. Kaikki kukkulat ja laaksot ovat keltaisenaan. Vihreyttä tuovat vain sitkeät puut ja pensaat.

Talomme ympäristöön olemme istuttaneet paljon kasveja, jotka tuovat kaivattua vihreyttä. Kastelurumba on käynnissä joka aamu ja ilta. Kaktusmaiset kasvit selviävät vähemmällä vedellä.


Taloamme ei ole vielä maalattu, eikä kuistia tehty. Vieläkään emme osaa päättää, tuleeko talosta valkoinen vai vaaleanharmaa.

Puut tuovat varjoa talon edustalla. Nyt onkin alkanut jo kuuma kesä. Pävittäin lämpötila nousee noin 30 asteeseen tai yli. Varjossakaan ei kauan viihdy. Kuuma tuuli kuivattaa ihon. Parempi olla sisällä talossa, jossa on hieman viileämpää, ainakin tuulettimen ansioista. Onneksi meillä on normaalisti viileät yöt, niin saa nukuttua. Itikoitakaan ei pahemmin ole.

Kaaressa kasvaa sinisade (wisteria?), jossa tähän aikaan vuodesta on vain lehdet. Keväällä se on täynnä sinisiä kukkia.

Ja taas päivän töihin. Tänään on vuorossa keijujen siivet, kanisuunnitteluja, Bienvenidos-kyltti-suunnittelua sekä chihunvaatteiden ompelua. Hyvää työpäivää teillekin täältä Peikkokukkulan kesäisestä pajasta!

1.1.11

Niin se vuosi 2011 lähti käyntiin - ilman tietokonetta. Kovalevyni on sökönä ja menetän kaikki kuvat, joita en vielä ollut tallettanut ulkoiselle kovalevylle, eli ainakin kuukauden kuvat. Onneksi sentään olen blogiin laittanut joitakin kuvia, niin näyttelystäni jää edes muutamia hyviä otoksia! Blogin pidosta on todellakin hyötyä!

Tällaisen tonttutytön vielä tein Suomeen lähtevän tytön tilalle.

---
Tontinetsintäreissu tulivuorella meni todella megahyvin! Löytyi neljä mieleistä tonttia sekä Jumbo-marketista saksalaista lakritsia ja ruisleipää! Voiko vuoden 2010 loppupäiviltä enää muuta toivoa? Tonteista teen postaksen, kun saan oman koneen huollosta ja tarkistettua, ettei kamerani ole syyllinen kovalevyn tuhoutumiseen.
---
Mieheni tietokone on myös hajoamassa. Se ei ole päästänyt minua nettiin kolmeen päivään. Eli jos minusta ei kuulu mitään seuraavaan viikkoon, niin syy on siinä, että olen netitön.

---
Parempaa onnea teille teknisten vempainten kanssa!