Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

lauantai 7. toukokuuta 2011

Pinky Pawsin pennut

Olen saanut sähköpostiviestejä sekä joitakin kommentteja koskien Pinky Pawsin pentuja. Kerron nyt kaikille yhteisesti, miksei ole tullut vähään aikaan kuvia ja miksei paljon muutakaan tietoa ole herunut.

---

Olen pohtinut pentujen tuontia Suomeen, sillä niitä on jonkin verran kyselty. Se on hyvin monimutkaista ainakin ensikertalaiselle sekä hieman kallistakin. Lan Chile ei kuljeta koiria kuin kohteisiin, joihin on Santiagosta suora lento. Suomeen ei ole suoria lentoja.



Nyt minulla on kaksi vaihtoehtoa:
1. Voin lentää itse pentujen kanssa Suomeen. Eviran eläinlääkäri kuitenkin kertoi minulle, että Frankfurtissa tai Madridissa tehtävä rajaeläinlääkäritarkastus muuttuu hyvin "eksoottiseksi" (tuota sanaa hän käytti), jos itse matkustan pentujen mukana. Minun pitää varata koneiden vaihtoon KOKO PÄIVÄ, jotta saan vietyä pennut tullialueelle tarkastukseen. Huomatkaa, että tässä vaiheessa olen jo matkustanut noin 25-30 tuntia (riippuen siitä, otanko alkumatkaan bussin vai lentokoneen). Raskasta tuollaisen matkan jälkeen vielä odotella kentällä koko päivä ja sen jälkeen vielä matkustaa tunteja Suomeen.
---
Jos vaikka päätän matkustaa pentujen kanssa Suomeen, en luonnollisesti voi tulla vain yhden pennun kanssa, sillä oma lentolippuni maksaa enemmän kuin mitä koirasta minulle maksetaan. (En ole niitä kasvattajia, jotka pyytäisivät pennusta yli 2000 euroa.)
---


2. Jokin muu lentoyhtiö saattaa kuljettaa koiria välilaskulla ja hoitaa rajaeläinlääkäritarkastuksen. Toki minun pitää maksaa siitä ylimääräistä, mutta kaikki hoituu nopeammin ja helpommin. Concepcionissa ei ole saatavana mitään tietoa aiheesta, joten meidän täytyy alkaa soitella lentokentälle eri lentoyhtiöihin. Netistä en löytänyt mitään tietoa. Mieheni oli mainitsemassani vatsataudissa, jonka jälkeen minä perään, joten meillä ei ole ollut voimia soitella. Heti, kun saamme jotain selkeää tietoa asioista, teen päätöksen, laitanko pennut myyntiin Suomeen vai en.


Miksei sitten ole uusia kuvia? Se johtuu siitä, että menetin kaikki ihanat uudet kuvat pennuista, kun koneeni kovalevy hajosi. Nyt taas vastaan on tullut sellainen ongelma, etten saa siirrettyä kuvia kamerastani koneelle. En tiedä, mistä se voi johtua, mutta toivon, että muistikortissa olisi häikkää, eikä kamerassa! Kannettavassa tuskin voi olla vikaa, kun se juuri huollosta tuli. Niin ja siis sain siirrettyä kuvia huollon jälkeen, eli vika on ilmestynyt vasta äskettäin.

---

Yksi syy kuvattomuuteen on myös se, että meillä on yhä maailman hitain yhteys, joten minulla on aina todella pitkä projekti latailla kuvia blogiin. Yritän tehdä sitä muiden töiden ohella ja sitten kirjoittelen tekstit, kun inspis iskee.

---

Eli siis kaikki kuusi pentua ovat yhä meillä. Elmeristä tehtiin tarjous Chilessä jo reilu kuukausi sitten, mutten hyväksynyt sitä parinkin seikan takia. Nyt Elmeri kuitenkin on varattu Santiagoon ja se saattaa muuttaa uuteen kotiinsa ensi viikolla. Mutta koska ollaan Chilessä, sanon SAATTAA, sillä täällä ihmiset muuttavat mieltään miljoona kertaa viikossa ja sitten unohtavat koko jutun. Ewok menee myös myyntiin, mutten vielä tiedä, Suomeen vai Chileen. Yksi tai kaksi tytöistä myös joutuu vaihtamaan kotia, mutta en ole vielä päättänyt, kuka niistä lähtee.

---

Aika tympeää, ettei kaikkia pentuja voi pitää itse ;) Sitä tulee hyvin itsekkääksi, kun on ihania pentuja talossa. Jokaisessa on jotain erityistä, jonka takia juuri sitä pentua ei voi myydä. Sekin on harmillista, että johonkin pentuun rakastuu sydänjuuriaan myöten, mutta sitten on jokin syy, miksei sitä voi itsellä pitää. Minulla nyt näistä pennuista sellainen tapaus on Ewok. Se on oma rakas pölypalleroni, mutta meille se ei voi jäädä, sillä Chilessä pk- ja lk-chihua ei saa risteyttää. En voi alkaa pitää meillä kaikkia pentuja vain siksi, että "se on niin ihana". Nyt täytyy alkaa valita tarkasti, jotta kaikille riittää aikaa ja rakkautta. Harmillisia ovat myös tapaukset, kun pitää kovasti jostakin pennusta, sen luonteesta ja ulkonäöstä, on varautunut siihen, että ainakin se jää kotiin. Kun pentu kasvaa pari kuukautta lisää, huomaakin esimerkiksi purennan muuttuvan ei-toivotuksi ja silloin se ihana pentu pitääkin myydä toiseen kotiin lemmikiksi.

---

Olen vasta aloittanut kasvattajana, mutta jo nyt voin sanoa, että tämä on "kamalaaihanaa".
---

Olen myös pohtinut kovasti asioita "adoptoijan" näkökulmasta. Tiedän, että siellä on ihania ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan kodin Pinky Pawsin chihuille näkemättä muuta kuin valokuvia niistä etukäteen. Itsekin olen yhden chihuni ostanut sillä tavalla, mutta onhan se aina riski. Mitä jos adoptoija ei sitten tykkääkään pennusta, kun näkee sen oikeasti lentokentällä? Onhan tietenkin hyvin vaikeaa olla tykkäämättä suloisesta pennusta, mutta miten osaan varmasti antaa mahdollisimman realistisen kuvan pennusta kertomalla, valokuvilla jne. jotta karvapallero sitten varmasti vastaa mielikuvaa?
---

Ihanaa viikonloppua kaikille!

perjantai 6. toukokuuta 2011

Tähtimuotia





Tähdet ovat nyt niin muotia sekä sisustuksessa että lastenvaatteissa, niin mikseipä sitten myös koirilla! Yoda sanoi minulle, että hän tahtoo saada tulevaksi talveksi tähtitakin kaupunkireissuja varten. Ihmismami onneksi löysi tyylikästä tähtikangasta Santiagosta, joten tuumasta toimeen.












Näitä on saatavana Michilandiasta!

torstai 5. toukokuuta 2011

Syksy synnyttää uutta

Peikkokukkula sijaitsee Etelä-Chilessä, mutta kun karttaa katsoo, niin aika keskellä Chileä me majailemme. Meillä on välimeren ilmasto, mikä tarkoittaa sitä, että kesät ovat pitkät, kuumat ja kuivat ja talvet ovat sateiset. Koskaan tässä osassa Chileä ei sada lunta. Syksy on Peikkokukkulalla erilainen kuin Suomessa. Jotkut puut pudottavat lehtensä, toiset eivät. Kukkien kukkimisaika päättyy, mutta on myös kukkia, jotka kukkivat syksyllä ja talvella. Juuri kävin ostamassa orvokkeja. Yökasteet ja sateet aiheuttavat sen, että ruoho alkaa taas vihertää pitkän keltaisen kuivan kauden jälkeen.

---

Syksy tuntuu syksyltä. Juuri nytkin tuulee voimakkaasti. Ilma on kylmä, mutta kuulaan aurinkoinen. Sieniä puskee maasta ja pienen koivuni lehdet ovat keltaisena.


Syksyllä täällä kuitenkin voi tehdä joitakin sellaisia asioita, joita on Suomessa tottunut tekemään keväisin! Laitoin joitakin päiviä sitten valkosipulinkynsiä maahan.

Minttupuskat lakastuivat kesällä, nyt niihin tulee uutta vihreää vauhdilla.



Fenkolit venähtivät kolmemetrisiksi ja sitten ne lakastuivat. Nyt juuresta puskee taas uutta vihreää. Sitruunamelissakin nuupahti kesällä ja pian puska on taas uudessa kukoistuksessaan.



Tässä teille perinteisempää syysnäkymää: keltaiset koivunlehdet.

---

Minä olen ollut kipeänä ja tänään on ensimmäinen parempi päivä. Aloin voida huonosti viime keskiviikkona. Olin pahoinvointinen keskiviikosta perjantai-iltaan. Sitten juuri viikonlopun, kun sain vieraita, olinkin hyvässä kunnossa ja ajattelin selvinneeni vähällä. Mieheni kuitenkin sairastui samaan pöpöön lauantai-iltana. Vatsa paisui ja oli kauhean huono olo hänelläkin. Mieheni alkoi voida paremmin maanantaina. Maanantain ja tiistain välisenä yönä minä heräsin kauheaan tärinään ja hirveään oloon. Olin todella huonovointinen, koko kehoa särki, jalat ja käsivarret olivat puuduksissa ja oli lämpöä keskiviikkoyöhön asti. Tänään torstaina heräsin kuitenkin paljon parempaan oloon! Ihanaa!

---

Olemme pohtineet, mitä tämä voi olla. Myös aputyttöni sairastui perjantaina. Vieraamme eivät sairastuneet. Ja miksi minä sairastuin kaksi kertaa?

---

No kuitenkin elämä voittaa taas :) Tänään jo teki mieli laittaa vaatteet päälle ja kirjoittaa uusi postaus blogiin. Viimekertainen olikin ajastuksella. Laihaa soppaa varmaan uskaltaa syödä ja juoda vedellä laimenettua cokista, jes!


tiistai 3. toukokuuta 2011

Koulukiusaamista?

Peikkokukkulalla isot ja pienet koirat saavat leikkiä keskenään ja ne tulevat hyvin toimeen, mutta....mitä nyt on tapahtumassa? Luna saa huutia! Koulukiusaamista? Vai onkohan syynä se, että Luna on varastanut isännän kengän ja Taika sekä chihut osallistuvat ojentamiseen?

maanantai 2. toukokuuta 2011

Serpentiinit, kanat ja tontut

Meillä on suloisessa sovussa kaikki koristeet sekaisin.


Pääsiäiskanasten lomassa killuu serpentiinejä. Oven yläpuolella olevalla hyllyllä on joulupuut. Ne ovat niin kauniit, etten raski laittaa varastoon. (Seinälampussa ei ole varjostinta, sillä projektina on tehdä siihen uusi heti, kun inspis iskee...)



Tuo hylly pariovien yläpuolella on uusi. Hyllynkannattimet olen tuonut Suomesta viisi vuotta sitten ja vasta nyt ne pääsivät käyttöön. Kivaa kannattimissa on se, että niissä on kolibrit! Meillähän lentelee tässä talon ympärillä ainakin yksi iso, yksi keskikokoinen ja kaksi pientä kolibria. Chilessä sanotaan "picaflor". Linnunpöntöt siirtyvät oven yltä kuistille, sitten jos sen saamme tehtyä. Maestrot ovat ilmeisesti kuolleet sukupuuttoon :/


Portaissa on vielä tonttuja, niin kaikenmaailman koristeet on tosiaankin edustettuina. Tosin tontut käyvät värityksensä puolesta kotiin ympäri vuoden. Meillä ne toimivat kotitonttuina.
---

Minä ompelen tänään Michilandiaan uutuuksia, tällä kertaa en vaatteita, vaan jotain muuta ;)

---

Hyvää alkavaa viikkoa!

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Nimipäivä ja vappu

Tänään on nimipäiväni, muttei sitä tiedä kukaan Chilessä. Miehenikin unohtaa sen aina, vaikka aloitan muistuttamisen huhtikuun alussa. Ei kai nimipäivällä sen suurempaa merkitystä ole, mutta on hauskaa, kun joku soittaa ja onnittelee ja vanhoina hyvinä aikoina sai joskus jopa ruusukortin :)

---

Nimipäiväni kunniaksi saatte tuijottaa kuvia, joissa nimipäiväsankari on itse mukana :D


Nuorempana minusta oli kivaa, kun nimipäivä sattui vappuaattoon. Sain aina jotain pientä ekstraa vapunviettoon.


Tänään on myös vappuaatto, mikä oli hauska päivä aina Suomessa. Mentiin laittamaan ylioppilaslakit taidemuseonmäelle, käytiin vapputorilla ja nuorempana tivolikin jaksoi kiinnostaa. Joinakin vuosina juhlittiin kavereiden kanssa. Joinakin vuosina oli hellettä ja toisina satoi räntää. Juhlamieli kuitenkin oli aina, sillä silloinhan laitettiin ekan kerran kevätvaatteet päälle, oli ilma mikä hyvänsä.


Minulla on muistoissani parhaat vaput. Joskus noin 10-vuotiaana perheeni meni serkkuni luokse Runosmäkeen. Minulla oli päällä punainen t-paita, jossa luki Mia ja jossa oli poninkuva ja glitteriä. Serkun luona teimme majan, kuten aina. Se vappu oli helteinen. Leikimme ulkona serkun kavereiden kanssa vaklaamista ja juoksimme ympäri Runosmäen kallioita ja pusikoita yöhön asti. Oli ihmeellistä, että äiti antoi olla niin myöhään ulkona! Riemulla ei ollut rajoja.

Muistan myös vapun, jolloin sain hienot vaaleanpunaiset nahkaiset tarralenkkarit. Jalka nousi niin kepeään painavien talvikenkien jälkeen. Kaasupallo oli myös aina saatava! Vappuhuiskaan letitin ranskalaisia lettejä. Simaa en ole koskaan juonut, mutta tippaleivät maistuivat.


Hieno oli myös se vappu, jolloin olin korviani myöden rakastunut. Silloinkin oli hellettä. Istuimme Aurajoen rannassa ja minulla oli pitkän talven jälkeen päällä ihana uusi kukallinen hellemekko. Muistan, miten olin rakastunut myös siihen mekkoon! Nyt on menneen talven lumia sekä se rakkaus että se mekko.



Chilessä ei vappua vietetä, ainakaan yleisesti. Koskaan en ole törmännyt yhteenkään vapusta puhuvaan ihmiseen tai vappujuhlia suunnittelevaan. Työläiset kuitenkin taitavat marssia Santiagossa, ainakin viime vuonna telkkarissa näytettiin. Chilessä on yksi juhla, joka kovasti muistuttaa suomalaisten vappua: itsenäisyyspäivän juhlat. Silloin täälläkin juodaan niin, että ihmiset sammuvat jo aamupäivästä kaduille.


Tänä vuonna mekin aiomme viettää vappua! Tosin ylioppilaslakkini on Suomessa, mutta voin vaikka laittaa jonkun lippiksen päähäni ja kultaisen rintamerkin lipan päälle. Parasta on se, että suomalainen ystäväni, hänen chileläinen kihlattunsa ja heidän pieni poikansa tulevat Peikkokukkulalle ja me meinaamme juhlistaa vippuvappua grillaamalla sekä munkkeja paistamalla!
---

Hyvää nimipäivää muillekin sitä tänään viettävälle sekä iloista vappua kaikille!



perjantai 29. huhtikuuta 2011

Pöytäkoriste luonnonantimista

Vaikka teille valitinkin siitä, että syksy tuli jotenkin liian nopeasti tänä vuonna, olen nyt päässyt täysillä sen makuun! Luonto tuoksuu ihanalle, kun yökaste on runsasta. Parin sadepäivän jälkeen aurinkoinen päivä on niin upea! Värit ovat voimakkaat ja ilma raikas.



Jaksan taas puuhata puutarhassakin, kun uutta vihreää puskee maasta esiin, vaikka jotkut puut jo ovat kellertyneet ja toiset ovat pudottamassa lehtiään. Chilessä kuitenkin on niin paljon ikivihreitä puita, ettei koskaan tule kurjan väritöntä.


Keräsin puutarhasta colihuen, eukalyptuksen, boldon ja arrayanin lehtiä ja oksia.



Sekaan laitoin ruusunmarjoja ja kiviä sekä ruosteisen hevosenkengän.



Suihkutan syyskoristettani vedellä kerran päivässä ja siitä tulee hyvää tuoksua olohuoneeseen.


---


P.S. Kehittelin älyttömän herkullisen omenapiirakan, jonka voi tehdä mikrossa! Olen itsekin äimistynyt. Kun ehdin, laitan ohjetta tänne! Laihduttajat....älkää vaivautuko odottamaan...voita ja sokrua ei ole säästelty ;)

torstai 28. huhtikuuta 2011

Riemua rannalla

Me ajoimme maanantaina puolitoista tuntia Coroneliin ihan vain siksi, että tahdoimme viedä chihut rannalle leikkimään. Tässä osassa Chileä rannoilla ei ole koirakieltoa ja nyt kun syksy on alkanut, rannat ovat aivan tyhjiä. Ei ristinsielua lokkeja lukuunottamatta. Kun avasimme auton ovet ja boksien luukut, ilo oli ylimmillään. Koirat hyppäsivät autosta ulos ja alkoi hirmuinen kirma parkkipaikalta rannalle!




Anastasia näyttää hurjaa ilmettä Choko B:lle!



Choko B yrittää saada Anastasian kiinni.


Iso tyhjä ranta ja onnellinen pieni koira!


Hei, mennäänkö uimaan?





Choko B jaksoi noutaa keppejä monta tuntia - lopulta jopa vesirajasta!




Oih, mikä riemu!




Leya tahtoo saada Choko B:n kepin, mutta Chokopa onkin nopeampi!



keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Koukussa koukkuun

Äh, en ole saanut paljon mitään aikaiseksi, sillä tekee vaan mieli virkata!



Meillä on ollut niin kovin surkea nettiyhteys, että otin koneen ulos, jos vaikka löytäisin mokkulalla paremman yhteyden jostain puutarhan nurkasta. Laitoin koneen varjoon ja istuin itse aurinkoon virkkamaan.



Latasin kuvia yksi kerrallaan ja sivusilmällä vilkuilin, onko kuva latautunut blogiin vai ei. Siinä samalla tuli mieleeni yksi kysymys: Onko keksitty mitään systeemiä, että kannettavaa voisi käyttää ulkona aurinkoisella ilmalla niin, että näytöltä jopa näkisi jotakin? Kertokaapa! Olisi hauskaa olla netissä ulkona viileinä mutta aurinkoisina päivinä, mutta kun näytöltä ei näe mitään!

Kasvot pitää suojata Chilen vaaralliselta auringolta viileinäkin päivinä. Olivia antaa virkkausohjeita korista.