Olimme eilen kaverini kanssa käsityö/askartelumessuilla. Niitä mainostettiin kansainvälisinä. Siellä näkisi uusia materiaaleja ja tekniikoita. Sain vapaalipun ja päätin mennä.
Onneksi minulla eivät olleet odotukset korkealla, sillä messut olivat juuri sitä, mitä etukäteen olin ajatellutkin: ei mitään uutta. Suomessa käsityömessuilla on niin paljon annettavaa, että ensinnäkin kukkaro kevenee aikalailla ja lisäksi pää pursuaa kaikenlaisia ideoita messujen jälkeen. Suomessa oli oikein kiire kotiin kokeilemaan kaikkea ja kehittelemään ideoita eteenpäin.
---
Näiltä messuilta en saanut yhtäkään ideaa. Tulin vain enemmän vakuuttuneeksi tekniikoista, joita EN halua kokeilla ja materiaaleista, joita EN missään nimessä tahdo käyttää. Messuilla ei ollut mitään uutta. Koju kojun perään roikkui servettejä telineissä ja decoupage on täällä yhäkin kova sana. Milloin ihmeessä ihmiset saavat tarpeekseen siitä? Lisäksi ihmiset koristelivat tummia sohvatyynykankaita glittereillä. Oli tauluja, joihin oli liimattu valmis keijunkuva ja päälle oli laitettu paljon metallinhohtoista maalia ja glitteriä. Kaverini kanssa pohdimme, mihin ihmiset tuollaisia taideteoksia kodeissaan laittavat.
---
Ne samat käsityö- ja askartelukaupat, jotka ovat Concepcionin keskustassa, olivat raahanneet "roinansa" messuille. Ne samat tuotteet siis näkee joka päivä kaupoissa. Ei mitään uutta. Kaverini etsi scrap-papereita, joita Concepcionista ei lainkaan saa. Yksi liike Santiagosta olikin tuonut niitä jonkin verran myyntiin. Se oli ehkä ainoa koju koko hallissa, jolla oli tarjottavana jotain, mitä Concesta ei saa. Hinnat olivat mielestäni kalliimpia kuin Suomessa ja huomattavasti kalliimpia kuin samat tuotteet USA:ssa. Mitään kansainvälistä en messuilla nähnyt. Kojujen määrä oli ehkä viidesosa Suomen käsityömessujen kojuista.
Silmiinpistävää oli myös kirjojen puuttuminen. Koko messuilla ei ollut yhtäkään käsityökirjaa myynnissä! Ainoastaan järjestäjien julkaisema käsityölehti oli edustamassa yhdessä kojussa. Muistan myös Suomen messuilta kojut, joissa myytiin vanhoja nauhoja, nappeja, saksia yms. Täällä ei todellakaan ollut mitään sellaista. Yhdessä kojussa myytiin liimapistoleita. Heillä oli yhdenlainen pistoli, jota en ollut ennen nähnyt. Kun kysyin siitä, he sanoivat, ettei niitä ole lainkaan myynnissä, se oli vain näytteillä!
---
Messuilla oli todella paljon ihmisiä ja tungosta. Huomasimme kaverini kanssa, että kojut, joiden lähelle ei edes päässyt ihmispaljouden takia, olivat ne kojut, jotka me vähiten edes tahdoimme nähdä. Yhdessä opetettiin tekokukkien tekemistä, toisessa liimattiin valmiita koristeita laatikoiden kansiin jne.
---
Huomattavaa oli kuitenkin ihmisten innostus. Lähes kaikki kojut järjestivät työpajoja ja ne olivat todellakin täynnä! Aikuiset ja lapset ihailtavan keskittyneinä siinä melussa värkkäsivät omia askartelujaan.
---
Messuilla myytiin myös hieman neulottuja takkeja, huiveja pipoja yms.
---
Messujen anti jäi osaltani laihaksi. Ostin liimapyssyn, jossa on ohut kärki ja jota voi käyttää ilman johtoa, tämän postauksen kuvissa näkyvät villa-silkki-langat sekä muutaman muovinapin. Yhtään ideaa ei tullut, ei myöskään innostusta.
---
Kyllä tässä taas kerran huomasi, että asun kehitysmaassa. Kaikki askartelukin tulee noin 10 vuotta jälkijunassa. Voih, kun pääsisi taas Suomen käsityömessuille! Ne vaan harmillisesti aina järjestetään sellaisessa kuussa, jolloin en muuten tahdo tulla Suomeen.
Taika päivystää oven edessä.
Uuden laudoituksen osuus on siis vanha kuistimme, josta nyt tulee työhuone. Uuden työhuoneen tarvitsen siksi, että meinaamme lohkaista nykyisestä työhuoneestani nurkkauksen uroschihuille. Se tulee helpottamaan elämää narttujen juoksuaikoina. Huoneelle ei löydy mistään muualta tilaa kuin mökkiosasta nykyisen työhuoneeni puolelta. Siksi päätimme tehdä kuistista työhuoneen. Nyt kun työhuone muuttaa pois keittiöstä, keittiökin saa enemmän tilaa!
Työhuoneen toisesta ikkunasta on tällaiset näkymät. Maestro siellä sirkkelöi.
Tässä on nykyisen työhuoneeni nurkka. Tilasta tulee keittiötä. Tästä voi nähdä, miten keittiöstä tulee näkymään työhuoneeseen ja miten työhuoneesta tulee valoa keittiöön. Tällä hetkellä mökkiosa on jaettu niin, että toisella seinustalla on keittiö ja toisella työhuone. Mitään väliseiniä en ole tahtonut jakamaan tilaa. On kätevää, kun työhuone ja keittiö ovat samassa tai vierekkäin, niin voin samalla tehdä sekä töitä että häärätä lounasta.
Mieheni laittoi styroxeja seiniin, jotta maestro edistyisi nopeammin työssään.
Mökkiosan kuisti on nyt siivottu, muratit ja köynnökset revitty seinistä pois ja kuistin muuttaminen työhuoneeksi voi alkaa. Katkaisin köynnöksistä vain pakolliset ja sidoin ne noiden matalien palmujen ympärille odottamaan remontin valmistumista. Sitten autan ne takaisin kasvamaan seiniä pitkin.
Lasiruutuovi ja ikkunat jäävät paikoilleen. Ne tulevat antamaan valoa keittiöön, joka jäisi hyvin pimeäksi, jos peittäisimme ikkuna-aukot seinälaudoilla. Nyt siis keittiöstä tulee näkemään työhuoneen puolelle ja työhuoneen ikkunoista menee valoa keittiön puolelle.
Olivia esittelee liilaa ruusumekkoa.
Chiquititalla on päällään Polka Dot -mekko.
Eikös mami voisi jo päästää sisään?
Vielä Blondi voi tällä kuistilla pidellä sadetta. Pian kuistista tulee sisätilaa ja siitä tulee uusi työhuoneeni - jos maestro vaan tulee töihin...
Saimme kesäpäivän keskelle loppusyksyä ja nautimme siitä täysin rinnoin. Levitimme filtit talon eteen ja köllöttelimme siinä koirien kanssa. Minä nukahdin tuohon rottinkisohvalle ja heräsin kuumissani.
Sinisade näyttää jo aika harvalta. Kun on aika leikata sen oksia, poistamme puutarhakaaren ja kiinnitämme kasvin kuistin pilareihin. Sitä ennen kuitenkin pilarit pitäisi maalata, eikä niitä voi vielä maalata, sillä ne ovat kosteat. Emme tiedä, ehtivätkö pilarit kuivua maalauskuntoon ennen kevättä.
Kuistin on tarkoitus olla viileä paikka kesällä. Kasvillisuus on aivan kiinni kuistissa antamassa varjoa ja tietenkin se myös suojaa talvimyrskyiltä. Maaston muodostama "seinä" on kovaa köyhää maata. Meinaamme peittää "seinät" betonilla ja luonnokivillä.
Tuonne perälle olemme suunnitelleet laittavamme grillin. Sinne muodostuu hauska ulkokeittiö sitten, kun siellä on kiviseinä.
Minun tekisi myös mieleni laittaa riippumatto kahden pilarin väliin, mutta en tiedä, mahtuvatko kaikki suunnittelemamme asiat kuistille.
Tänään meillä on taas tyypillinen syksyinen kylmä päivä. On sumuista ja pilvistä. Ulkona on vain viisi astetta lämmintä. Takkaan täytyy työntää puita aamusta yöhön ja kaikki koissulit makoilevat tyynyillä sen vieressä. Minulla on tänään työn alla pikkutontut, pari urosten merkkailuvyötä sekä omien vaatteideni korjaus. Maestron pitäisi tulla tekemään uutta työhuonettani. Kello on jo puoli yksitoista, eikä häntä vielä näy, joten saapa nähdä, tuleeko hän.
Onneksi minulla eivät olleet odotukset korkealla, sillä messut olivat juuri sitä, mitä etukäteen olin ajatellutkin: ei mitään uutta. Suomessa käsityömessuilla on niin paljon annettavaa, että ensinnäkin kukkaro kevenee aikalailla ja lisäksi pää pursuaa kaikenlaisia ideoita messujen jälkeen. Suomessa oli oikein kiire kotiin kokeilemaan kaikkea ja kehittelemään ideoita eteenpäin.
Silmiinpistävää oli myös kirjojen puuttuminen. Koko messuilla ei ollut yhtäkään käsityökirjaa myynnissä! Ainoastaan järjestäjien julkaisema käsityölehti oli edustamassa yhdessä kojussa. Muistan myös Suomen messuilta kojut, joissa myytiin vanhoja nauhoja, nappeja, saksia yms. Täällä ei todellakaan ollut mitään sellaista. Yhdessä kojussa myytiin liimapistoleita. Heillä oli yhdenlainen pistoli, jota en ollut ennen nähnyt. Kun kysyin siitä, he sanoivat, ettei niitä ole lainkaan myynnissä, se oli vain näytteillä!
Maanantai oli kylmä päivä, mutta aurinko tuli joiksikin tunneiksi lämmittämään maestroja.
Tiistaina töihin tuli vain yksi maestro, mutta katto edistyi kuitenkin.
Keskiviikkona työmaalla oli hiljaista. Maestrot eivät päässet tulemaan. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki maanantailta.
Onneksi yläkerrassa on tosi lämmintä, joten yöllä ei tarvitse palella. Päivällä täytyy vaan laittaa vaatteita päälle enemmän, kahdet villasukat ja tossut jalkaan! Telkkaria katsotaan filtin alla. Pikkukoirilla on kaikilla nutut päällään ja niidenkin peteihin laitoin fleecepeittoja, joihin ne pääsevät kääriytymään. Pökköä pesään koko ajan!
