Mollamaijoja

Sainpa valmiiksi taas muutaman Molla-Chihun. Ne löytyvät hintoineen Michilandiasta.

Kukkulan presidentti ynnä muuta pientä

Uusi vahtikoiramme Blondi vahtii tänään mamin takkia :D

Ajattelin tulla kertomaan teille remonttimme edistymisestä. Maestroa ei ole pahemmin näkynyt. Viime viikolla hän tuli töihin ainoastaan perjantaina! Valitteli koko ajan, miten tämä työ edistyy niin hitaasti...jos tekee töitä kerran viikossa, niin voiko paljon odottaa? Työhuoneessani ei yhäkään ole kaikkia sisäseiniä. Tervapaperin maestro sinne laittoi. Kylpyhuoneessa ei ole yhäkään vettä eikä pönttö toimi. Liesituuletin uupuu keittiöstä. Päätimme mieheni kanssa tehdä itse urosten huoneen, sillä tämä maestro on niin hidas, että saamme odottaa huonetta vielä monta vuotta ja vielä joutuisimme maksamaan siitä. Yksinkertaistimme hieman suunnitelmaa ja teemme sen itse. Tänään maanantaina - - - maestroa ei näy eikä kuulu.

Mieheni oli eilen kukkulayhdistyksen kokouksessa. Hänestä yritetään saada uutta "kukkulankingiä". Kokous oli alkanut niin, että sihteeri oli suutuksissaan huutanut kaikille, että hän ei enää aio olla sihteerinä, sillä häntä ei ollut kutsuttu sianpäänsyöntijuhliin viime kerralla. (No ei ollut kyllä onneksi meitäkään kutsuttu!) Sitten oli tapeltu alle 20 euron summan katoamisesta. Sitten oli muistettu vähän keskustella tien huonosta kunnosta sekä siitä, että kunta voisi lähettää kaivurin kaivamaan kuoppia ihmisten maille. Kuoppiin olisi tarkoitus tulla pohjavettä, muttei ainakaan meidän kuopastamme viiimeksi vettä löynyt ja homma jätettiin kesken, kun kaivuri ei voinut kaivaa syvempää kuoppaa.

Mieheni ilmoitti kaikille, että jos hänestä tulee presidentti, niin Collahuen Cerro Alton asukkaat saavat unohtaa ryyppy- sekä sianpäänsyöntijuhlat. Kaikki olivat kuulemma nauraneet, pitivät juttua hyvinkin vitsikkäänä? Miestäni on yritetty saada presidentiksi jo pitkään, mutta häntä ei ole kiinnostanut. Ei häntä nytkään pahemmin kiinnosta, mutta hän sanoi minulle, että nämä ihmiset tarvitsevat apua, kun eivät itse oikein pysty hoitamaan asioita, eikä kunnantalolla oteta heitä tosissaan. Mieheni inhoaa täkäläisiä juhlia, joten hän sanoi, että jos joku tahtoo järjestää juhlia, niin hän ei ota niitä vastuulleen. Minä taas inhoan noita kokouksia niin paljon, etten mene sinne koskaan, jos ei ole ihan pakko. Ihmiset aina tappelevat siellä ja vatvovat merkityksettömiä asioita tuntikausia ja kun sieltä lähtee, on olo, ettei siellä kuitenkaan päätetty mitään, eikä saatu mitään aikaiseksi.

Mitä niissä juhlissa sitten tapahtuu? Aika hyvän kuvan saa, kun mietitte, millaisia pitoja pohojalaaset ennen vanhaan pitivät...

Blondin tulo - osa 2

Pascualan omistaja oli kertonut puhelimessa Pascualan kooksi 5.5-6 kiloa. Ajattelin, että voi harmi, paino on ihan ylärajoilla tai jopa yli rotumääritelmään nähden. Kun sitten näin linja-autoterminaalissa naisen takin alla pikkuisen Pascualan, tajusin, ettei se voinut olla niin painava. Eläinlääkäri punnitsi ensin koiran ja vaaka näytti 4.2 kiloa. Omistajan vaimo kertoi, että he olivat arvioineet painon, sillä heillä ei ollut vaakaa. Sitten eläinlääkäri katsoi silmät, oliko samentumia tms. Ei ollut. Korvat olivat puhtaat. Kaikki, mitä eläinlääkäri voi päällisin puolin katsoa, oli kunnossa. Ell totesi minulle, ettei hän voi nähdä, onko koiralla kohtua vai ei. Jos se olisi minulle ollut tärkeää, olisin vienyt koiran omalle eläinlääkärillemme ultraan. Minä nyt vain luotin omistajiin sekä heidän eläinlääkäriinsä, joka oli kirjoittanut papereihin, että Pascualalle tulisi juoksuaika pian. Jos Pascuala olisi steriloitu, niin sitten se olisi. Tahdoinhan siitä vain lemmikin!

Eläinlääkäri totesi, että koira on erinomaisessa kunnossa, vain vähän hammaskiveä. Pascualalla on myös suora, melko kaunis hammasrivistö ollakseen naku harjis. Hammaspuutoksethan ovat nakuilla harjiksilla sallittuja, sillä se liittyy karvattomuuteen.

Vaikeaa oli uskoa hyvää onneani. Näytti siltä, että paperit olivat kunnossa ja koira kunnossa sekä erittäin mieleinen. Sitten keskusteltaisiin hinnasta. Ajoimme kälyni luokse juttelemaan rauhassa. Tarjosin hieman alempaa hintaa, kuin pyydettiin, sillä omistaja oli sanonut, että hän hyväksyisi järkevän tarjouksen. Tarjoukseni meni heti läpi. Vähän aikaa juteltiin vielä ja sitten tuli jäähyväisten aika. Poika ja omistajan vaimo alkoivat itkeä. Saatoin heidät terminaaliin ja he palasivat Chillanille.

Omistajat olivat kertoneet, että heidän muut koiransa eivät hyväksyneet Pascualaa. Pelkäsin vähän, että Pascuala olisi aggressiivinen ja että omistajat olivat kaunistelleet tilannetta Pascualan hyväksi. Mitä sitten tehtäisiin? Oli vain pakko uskoa hyvään onneeni, sillä Chilessä ei voi luottaa kenenkään sanaan. Ikävä sanoa näin, mutta se on totta. Chileläiseen luonteeseen ei kuulu todenpuhuminen. Suomessa on kunniallista olla rehellinen. Chilessä ei ajatella niin. Asioiden muuntelua, niiden värittämistä ja suurentelua ei pidetä valehteluna.

---

Suomalaisella on myös tarve ajatella, että toinen osapuoli on mukava ja rehellinen, täällä joutuu pettymään monta kertaa ja useasti :( Edes parhaaseen spesialistiin alalla kuin alalla ei voi luottaa 100-prosenttisesti. Koira-asioissakin huijataan, mikä voidaan. En voi luottaa suomalaiseen maalaisjärkeeni, siihen, että vaistoaisin jonkin asian olevan pielessä, sillä "vaistoan" täällä aina kaiken olevan pielessä, sillä minusta on tullut hyvin epäluuloinen täällä kaikkea ja kaikkia kohtaan huonoista kokemuksista johtuen. En voi siis luottaa "vaistooni", sillä se ei toimi täällä, missä ihmiset toimivat eri tavalla kuin Suomessa. Täällä ihmiset valehtelevat suoraan silmiin katsoen niin loistavasti, että se on hämmästyttävää. Lisäksi näyttää olevan paljon ihmisiä, jotka uskovat omiin valheisiinsa, joten he eivät varmaankaan edes itse usko huijaavansa.
---

Ennen kuin hankkii ihan mitä tahansa, on hyvä tarkistella asiaa niin paljon kuin pystyy. On myös hyvä jo etukäteen varautua pettymyksiin.

Olen lukenut, että nykyään kiinanharjakoirilla on paljon arkuutta, joka ei kuulu rotuun. Pascualassa ei näkynyt minkäänlaista arkuutta. Kun se jäi minun kanssani, kun sen omistajat lähtivät, sen tyyneys oli hämmästyttävää. Se vain istui sylissäni. Se ei hermostunut, ei pyrkinyt ulos, ei alkanut täristä, ei laittanut vastaan, kun laitoin sille pannan ja hihnan, jotta vein sen ulos. Olen ihmeissäni, miten helppo koira voi olla.
---

Illalla toin Pascualan sen uuteen kotiin Peikkokukkulalle. Miestäni nauratti kauheasti Pascualan ulkoinen olemus. Olin miettinyt sille koko päivän nimeä, sillä Pascuala on mielestäni ruma nimi ja äitinikin mielestä Pascuala kuulostaa vessapaperilta :D Nimiehdokkaina olivat Vilijonkka, koska se näyttää ihan Vilijonkalta, sekä Amanda. Mieheni sanoi, että Pascuala näyttää ihan yksisarviselta taruolennolta - tai sitten BLONDILTA! Blondi-sanalla ei ole Chilessä samaa konnotaatiota kuin Suomessa, se on helppo sanoa ja sana sopii myös täkäläisten suuhun. Niinpä neitokaisesta tuli sen enempää miettimättä Blondi.

---
Blondi on sopeutunut loistavasti. Siinä ei ole merkkejäkään aggressiivisuudesta tai sopeutumattomuudesta laumaan. Kolmena ensimmäisenä päivänä se murisi hiukan, kun joku chihuista lähestyi liian lähelle sen petiä. Se puolusti petiään, muuten ei murissut chihujen lähellä. Pari kertaa on myös ruokaansa puolustanut, hyvin maltillisesti. Nyt ei ole ollut edes murinaa enää. Ulkona se juoksee innoissaan chihujen ja isojen koirien kanssa.

---
Nyt Blondi on ollut meillä jo melkein kuukauden. Se nukkuu yläkerrassa sänkymme vieressä. Blondi on myös käynyt kanssani kaupungilla ja se on todistanut olevansa loistava kassikoira! Se tykkää istua kassissa ja katsella maailmanmenoa. Onhan se vähän painava, mutta ei sitä tarvitse pitää kassissa kuin kaupoissa ja kauppakeskuksessa. Kun kävimme kälyni kanssa syömässä, Blondi nukkui kassissa. Kun laitan sen hihnan päähän, häntä heiluen se kävelee iloisesti.

---
Kun kävin ensimmäisen kerran Concepcionissa ilman Blondia, se jäi mieheni kanssa kotiin. Kun palasin illalla, sain valtavan määrän suukkoja ja näin maailman onnellisimman koiran. Se oli kuulemma koko päivän katsonut yläkerran portaita ja kuvitellut, että minä olin siellä. Mitään eroulinoita kuitenkaan ei ollut kuulunut ja ruokakin oli maistunut, joten ei näy pahemmin eroahdistuksen merkkejäkään.

Täytyy kuitenkin sanoa, että ensimmäisen viikon mieheni kanssa odottelimme, milloin jokin yllätys putkahtaa esiin. Mieheni jo sanoi, että mitä jos tuo onkin tavallinen puudeli (Chilessä on puudeleita ihan valtavasti), joka on ajeltu. No ei ole! Minä taas pohdin, että jos sen luonne paljastuu vasta myöhemmin ja se muuttuu aggressiiviseksi ja se täytyy eristää muista koirista tms. Nyt kuitenkin on mennyt kuukausi ja Blondi on loistokoira! Se tulee toimeen kaikkien koirien ja ihmisten kanssa. Se on sisällä rauhallinen ja ulkona leikkisä.
---
Olen ehkä maailman onnellisin nakun harjiksen omistaja! Kaikki on mennyt niin valtavan hyvin. Liian hyvin ollakseen totta (siksi kai me olemme vähän varpaillamme koko ajan!)

Pitäisi kai sitten kertoa niistä negatiivisista asioistakin...eihän Blondi nyt ihan täydellinenkään ole. Raukalla on paljon mustapäitä, ihon sisään kasvaneita karvoja, kovia pallukoita ihon alla sekä jatkuvasti kehittymässä pari uutta isoa finnipaisetta :( Hoitona käytän pesua, rasvausta aloevera-geelillä ja vauvarasvalla ja finnien päälle laitan finnivoidetta. Blondilla oli akne yhdessä tassussa ja se on aika hyvin parantunut, mutta muuten ihossa on samat ogelmat kuin kuukausi sitten.
---
Toinen mainittava asia on Blondin "ehdoton siisteys". Omistaja kertoi minulle, että Blondi on ehdottoman siisti. Se tekee kaikki asiansa VAIN SANOMALEHDELLE. Tässä taas huomaa kulttuurieron. Suomalaiselle yli 3-vuotias koira ei ole ehdottoman siisti, mikäli se tekee asiansa sisälle. Arvasin, että tästä tulee lisätyötä, sillä Blondi pitää opettaa talon tavoille. Niinpä kun tulimme kotiin, laitoin sanomalehden pihalle, jokaiseen kulmaan kiven, jottei tuuli vie paperia. Ohjasin Blondin paperille ja hetihän se teki asiansa. Sisälle en tahdo laittaa sanomalehteä, etten tavallaan anna sille lupaa tehdä asioitaan sisälle.
---
Ensimmäiset päivät Blondi suunnistikin paperille tai sen viereen. Sitten sille on alkanut kelvata muutkin paikat asioiden hoitoon. Ongelmana on yhäkin se, että minun täytyy aina mennä sen kanssa ulos tai muuten se jää kuistille, eikä tee mitään - tai pahimmassa tapauksessa menee vääntämään pökäleet KUISTILLE! Muut koiramme juoksevat ulos hoitamaan asiansa, kun avaamme oven, Blondi sitä ei tee. Minun täytyy ensinnäkin vahtia, ettei se tee mitään kuistille ja sitten minun täytyy mennä kävelemään sen kanssa sen lempivessapaikoille, joihin se tekee tarpeensa. Paikkoja täytyy olla useampi, sillä ykköstä ja kakkosta ei voi tietenkään tehdä samaan paikkaan ;)
---
Ottaen huomioon, että Blondi on aina saanut tehdä asiansa sisälle, se on oppinut hyvin. Kuukauden aikana on yksi pökäle ilmestynyt olohuoneen lattialle ja lätäköitä tulee noin kaksi viikossa. Koska paperia ei ole, lätäkkö tulee ihan minne sattuu. Nyt kun Elvira, Dahlia ja Ewok (joka vielä on meillä jonkin aikaa) opettelevat sisäsiisteiksi, meillä on iltaisin iso muovikansi lattialla, jonka päällä on pyyhe. Päivällä pennut juoksevat omasta huoneestaan ulos lemmikkiluukusta, kun ne tahtovat asioilleen, mutta iltaisin olohuoneesta asti ne eivät kuitenkaan lemmikkiluukulle ehdi tai muista mennä. Siksi tarvitaan luvallista pisupaikka. Blondi tietty on hyvin kiinnostunut tästä luvallisesta veskistä ja on käynyt lirauttamassa siihen. Minä kuitenkin aina pyrin nostamaan Blondin sillä hetkellä kainaloista ulos, jotta se oppisi. Ihan tyytyväinen minä kuitenkin olen, sillä ei tästä mikään ongelma ole muodostunut. Meillä on onni mieheni kanssa saada aina olla kotona koiriemme seurana:)
---
Muuta negatiivista en teille keksi kertoa.

Minä olin vähän epäileväinen sen suhteen, että onko Blondi oikeasti karvaton, vai alkavatko sillä sitten karvat kasvaa yllättäen, kun se jää meille. Omistajat sanoivat, ettei sen vartalossa kasva juuri lainkaan karvaa. Ajattelin, että reisissä varmaan kasvaa, sillä ne ovat niin täynnä sisäänkasvaneita karvoja ja mustapäitä. Nyt voin kertoa teille, että Blondin vartalossa ei tosiaankaan karvat kasva, ei myöskään reisissä. Selässä ja reisissä kasvaa ihan lyhyttä ja harvaa nukkaa, sellaista kuin ihmisenkin ihoss. Hännän tyvessä selässä kasvaa ohutta harvaa karvaa, joka pitää ajella ehkä kahden viikon välein. Kasvojen karvat pitää ajella kerran viikossa. Eturaajojen karvat kasvavat hieman liian ylös, joten niitä pitää siistiä ehkä kerran kahdessa viikossa. Kaikki karvat ovat kuitenkin niin hentoisia ja harvoja, että se vaivainen ihmisten trimmeri, jonka ostin, käy vallan hyvin tähän tarkoitukseen.
---
Ennen kuin lopetan tämän pitkän sepustuksen, jonka kirjoitin myös itselleni, jotta asiat jäävät muistiin, tahdon kertoa teille siitä aamusta, kun lähdin hakemaan Blondia. Olin ollut koko odotusajan (noin viikko) melko rauhallinen, sillä painotin itselleni, että koko juttu saattaa peruuntua, kun näen koiran. Kuvittelin olevani HYVIN RAUHALLINEN, onhan minulla nyt jo kokemusta koirien ostamisesta. Voitte itse arvioida seuraavasta, olinko!
---
Huomasin vasta iltapäivällä neljältä, että olin unohtanut laittaa ripsiväriä aamulla! Minä en lähde mihinkään ilman ripsiväriä. Se on ainoa meikki, jota yleensä käytän, mutta sitä kyllä käytän aina. Jopa silloin, kun en lähde mihinkään! Olin kyllä laittanut silmien alle sinä aamuna valokynää ja luomiväriäkin vähäsen, mutta ripsiväri oli unohtunut! Minulle ei koskaan käy niin! Kun ajoin Peikkokukkulalta Concepcioniin yksin, EKSYIN! Ajan sitä väliä pari kertaa kuussa, enkä ole kertaakaan eksynyt! Olin ajatuksissani ajanut yhden liittymän ohi ja huomasin sen vasta, kun ympäristö alkoi näyttää vieraalta! Onneksi löysin kuitenkin mutkien kautta oikeaan paikkaan! Voin kertoa, ettei Chilessä ole hauskaa eksyä. Concepcionissa maantiellä eksyminen on aivan toista, kuin vaikka Turussa ;) Concepcion on iso ja monimutkainen kaupunki.
---
Ripsivärittömänä ja eksyneenä kuitenkin pidin itseni kasassa, kuuntelin eläinlääkäriä, kyselin tarpeelliset tiedot, olin mielestäni kriittinen ja kuitenkin kohtelias omistajille. Ja mikä ihana lopputulos sille päivälle: Uusi tyttönen meidän karvaiseen laumaamme!
---
Postauksen kuvissa Blondin takki on sateen- ja tuulenpitävää pehmeää kangasta, jonka sisäpuoli on fleecemäistä. Takkia on saatavana vaaleanpunainen-harmaa sekä limevihreä-musta. Kuvia ei vielä ole Michilandiassa, mutta tilata jo saa. Korkeintaan rinnanympärykseen 45 cm asti.

Miksi Blondi tuli taloon? Osa 1

Tässä ja seuraavassa postauksessa kerron teille miten ja miksi Blondi tuli taloon. Tekstistä tuli liian pitkä, joten jaan sen kahteen osaan, jotta jaksatte ja ehditte sen lukea.

---

Kaikille tutuilleni Blondin hankkiminen tuli täytenä yllätyksenä. En ollut puhunut siitä kenellekään aikaisemmin ja miehenikin sai tietää asiasta vain viikkoa ennen Blondin tuloa. En viitsinyt alkaa puhua asiasta, sillä Blondin hankkiminen olisi voinut peruuntua ihan viime hetkellä, jos jossain asiassa olisi ilmennyt häikkää., tai jos omistajat olisivat päättäneetkin myydä jollekin muulle.
---
Ette usko, miten minua kutkutti kirjoittaa blogiin asiasta, mutta päätin olla hiljaa.

Olen ollut kiinnostunut kiinanharjakoirista noin kahdeksan vuotta. Sitä ennen olin kiinnostunut hankkimaan itselleni vain chihuahuan. Kuitenkin aina kun puhuin mahdollisista tulevista koiristani, sanoin, että ainoa rotu, joka minua tosissaan chihuahuan lisäksi kiinnostaa, on naku kiinanharjakoira.
---
USA:ssa kun näin harjiksia, pyrin aina juttelemaan omistajien kanssa. Kaikki aina sanoivat, että ne ovat iloisia ja helppoja koiria. Suomessa en ikinä törmännyt harjikseen.
---
Kahdeksisen vuotta sitten osallistuin kirjoituskilpailuun. Kuvitin myös tekstini. Kertomuksessa seikkailivat Mametti ja Appeliini. Appeliini näytti aika paljon nakulta harjikselta pitkine kuonoineen, pää- ja nilkkatöyhtöineen sekä häntätupsuineen.

Blondi sai Michilandiasta kukkahupparin

---

Kun menimme naimisiin kuutisen vuotta sitten, tein vieraille luettavaksi häälehden. Sinne laitoin tämän postauksen ensimmäisen kuvan.
---
Kuten tiedättekin, ostin ensimmäisen chihuni Chiquititan 10,5 vuotta sitten Floridasta. Ensimmäiset viisi vuotta Chiquitita oli meidän ainoa koiramme. Sitten sen jälkeen onkin ollut iloista ylämäkeä ;) Meille on tullut saksanpaimenkoira, kaksi sekarotusta ja lauma chihuja. Syvempi kiinnostus chihuihin muutenkin kuin vain lemmikkeinä on kasvanut salakavalasti vuosi vuodelta. Kuitenkin siellä takaraivossa on muhinut ajatus harjiksesta. Olen työntänyt haavettani aina pois mielestä, sillä olen ajatellut, että kyllähän näitä koiria jo meidän perheessämme on riittävästi. Ehkä joskus sitten tulevaisuudessa...

Blondi oli toisena aamunaan sitä mieltä, että kamat kassiin ja kotiin voisi jo palata!
---

Miksi sitten olen jo pari vuotta katsellut Chilessä myytävänä olevia kiinanharjakoiria? No, ihan vain siksi, että tietäisin, missä mennään. Olen todistellut itselleni, että katselen ihan muuten vain. Yleensä ei ole ollut yhtäkään harjakoiraa myytävänä. Kun on ollut, ne ovat olleet puuterihuiskuja tai nakuja uroksia. Ei koskaan nakua narttua! Joskus olen nähnyt rekisteröimättömiä pentuja myytävänä.
---
Olen vakuuttanut itselleni, ettei minun kannata ottaa harjista, sillä Chilessä aurinko on liian polttava, UV-säteily liian voimakasta. Talvikin on sateinen ja kostea. Nakulla on finnejä ja mustapäitä. Nakuja täytyy pestä, rasvata ja pukea. Ihan liikaa vaivaa! Miehenikin aina sanoi, ettei kannata hankkia, kun ilmastokin on tällainen. (Höh, Suomessakin on harjiksia ja siellä vasta kylmä on!)

Blondi tykkää maata auringonläikässä.
---
Olen myös katsellut muita karvattomia rotuja. Michilandian asiakkainakin on muutama AHT eli amerikankarvatonterrieri. Tosi hauskoja pakkauksia nekin:) Suomessa niitä ei kuulemma ole kuin noin 80, jos oikein muistan. Chilessä rotua ei esiinny ehkä lainkaan. Näin kerran Chilessä perunkarvattomankoiran, rekisteröimättömän, ja hintaa sillä oli rekisteröidyn koiran verran! Perunkarvaton ei hivele minun silmääni. Kiinanharjakoira on aina vienyt voiton hauskan tukkansa takia!
---
Mikä minulle sitten tuli kuukausi sitten, kun pläräsin netissä KAIKKI Suomen kiinanharjakoirien yhdistykseen kuuluvien kasvattajien sivut? Kasvattajia on noin 60. Vain yhdellä oli naku harjisnarttu myynnissä, sekin lemmikkitasoa. Minulle kyllä kävisi lemmikkitasoinenkin hyvin, sillä tahdon harjiksen vain kainaloisekseni, en näyttelyihin enkä jalostukseen. Kirjoitin kyseiselle kasvattajalle sähköpostia selvittäen kuka olen ja millaista harjista etsin. Lähetin sen yöllä myöhään ennen nukkumaanmenoa.


Tykkään Blondin väreistä
---
Seuraavana aamuna menin innoissani katsomaan sähköpostini ja huomasin, että viesti ei ollut mennyt perille. Kyseistä s-postiosoitetta ei enää ollut olemassa. Jätin asian sikseen. Ajattelin, että näin oli tarkoitettu. Minun tulisi miettiä ja pohtia asiaa vielä pidempään. Muutamana päivänä en ajatellut koko juttua.
---
Onhan harjiksessa iso hoitaminen. Harjis on chihua isompi. En voisi kantaa sitä mukana kaupungissa. Se ei mahtuisi chihujen lemmikkiluukusta ulos. Se ei ehkä voisi olla paljon ulkona karvattomuutensa takia. Mitä jos se olisi aggressiivinen chihuille? Mietin kaikkia mahdollisia hankaluuksia, jotta unohtaisin koko jutun.

Haukotus!
---
Muutaman päivän kuluttua päätin kirjoittaa uuden viestin sille suomalaiselle kasvattajalle. Sivuilta löysin hänen uuden s-postiosoitteensa. Sitä ennen kuitenkin päätin plärätä läpi Chilen myytävät koirat. Suuni loksahti auki: kolme ilmoitusta harjiksista!!! Oli kolmevuotias Pascuala, joka myydään siksi, että perheen muut koirat inhosivat sitä. Pascuala piti sulkea makuuhuoneeseen, jotta se sai olla rauhassa. Muut koirat kuulemma hyökkäsivät sen kimppuun. Pascuala oli näyttelyissä pärjänneiden vanhempien tytär. Kävisi jalostukseen ja näyttelyihin. Toiseksi oli ilmoitus myytävistä pennuista, oli myös karvattomia narttuja. Kolmas ilmoitus oli rekisteröimättömistä pennuista, joten sen jätin sikseen.

---
Lähetin heti viestin Pascualan omistajalle sekä kenneliin, jossa myytiin pentuja. Jo samana päivänä sain tietää enemmän Pascualasta sekä valokuvia. Olin myyty. Kennelistä tuli viesti, ettei heillä ollut aitoja nakunarttuja lainkaan, ne olivat "hairy hairless".

Mieheni on järjestänyt makkarajuhlia Blondin tulon kunniaksi.
---
Päätin, että tahdoin tutustua Pascualaan. Pascualasta oli kuulemma paljon kiinnostuneita, mutta ne olivat kaikki kasvattajia, jotka tahtoivat vaihtaa Pascualan toiseen koiraan (tämä on tavallista Chilessä). Pascualan omistajat eivät tahtoneet myydä/vaihtaa Pascualaa kenneliin, jossa sitä käytettäisiin pentukoneena. Minä kirjoitin jo ekassa viestissäni, että etsin harjista lemmikiksi, en näyttelyihin tai jalostukseen, mutta silti tahdoin hyvän rekisteröidyn koiran. Omistaja kirjoittikin minulle ensin vähän epäilevän vastauksen, että tämä koira on kyllä näyttelyainesta, joten se on siksi hyvin kallis. Chilessä normaalisti lemmikin etsijät kauhistuvat hyvien koirien hintoja. Minähän en ollut hinnasta lainkaan huolissani, sillä tiedän, mitä hyvät koirat maksavat ja tiedän, mitä joutuisin maksamaan harjiksesta Suomessa (- vähemmän kuin chihusta!)

---
Sovimme, että lähtisin katsomaan Pascualaa Chilen viidennelle alueelle, yhdeksän tunnin bussimatkan päähän. Parin päivän päästä kuitenkin omistaja kertoi, että he olivat tulossa Chillaniin sukulaisten luokse ja voisivat ottaa Pascualan papereineen mukaan. Minulle olisi paljon lähempänä tulla Chillanille katsomaan Pascualaa, vain tunnin bussimatka! Tai voisin myös mennä omalla autolla.

Tohveli on Blondin lempipeti
---

Päivää ennen sovittua vierailua omistaja soitti ja kysyi, tahtoisinko, että hänen vaimonsa tulisi tuomaan Pascualan Concepcioniin, eihän Chillanilta ole kuin tunnin bussimatka Conceen. Sanoin, että käy mainiosti. Aloin kyllä vähän huolestua, sillä "palvelu" oli liian hyvää. Onko tähän koira haudattuna?

Choko B ja Blondi sulassa sovussa

---
Pascuala tuli omistajan vaimon ja tämän pojan kanssa Concepcionin bussiterminaaliin. Heillä oli kaikki paperit ja eläinlääkärin vihkonen mukanaan. Rokotukset ja madotukset olivat kunnossa. Papereissa eläinlääkärin nimi, tunnus ja puhelinnumero. Kerroin, että tahdoin viedä Pascualan itse eläinlääkärille ennen kuin teen ostopäätöksen. Pascuala näytti vielä paremmalta kuin kuvissa, joten toivoin kovasti, että kaikki olisi kunnossa. Lähdimme kälyni eläinlääkärille, sillä meidän omamme oli liian kaukana, jotta viitsisin lähteä raijaamaan koiraa ja ihmisiä sinne.
---

Koska minulla on kotona jo usea koira, uuden tulokkaan terveydentila on hyvä tarkistaa. Kerran uuden chihun mukana meille tuli korvapunkki! Se ei onneksi ehtinyt tarttua yhteenkään koiraamme, sillä aloitimme lääkityksen heti, kun saimme eläinlääkäriltä varmistuksen asiasta. Annoimme korvatipat kaikille koirillemme varmuuden vuoksi. Se tuli melko kalliiksi, mutta se kannatti.
---
JATKUU!

Paimentytön syyslaulu ja syksyn ihmeitä

Olihan niitä lempilauluja lapsuudessa useitakin, mutta tämä Paimentytön syyslaulu oli yksi suosikeistani. Kerran kesäiltana mökillä mummo ja vaari ihmettelivät, oliko radio jäänyt päälle. He kipusivat alakertaan vääntämään säädintä, eikä radio ollut päällä. Vieno musiikki kuitenkin kuului jostakin.Lehti puusta variseepi,
päivä yötä pakenee.

Lintu pieni syksyn tieltä
kesämaille rientelee.


Minä pieni paimentyttö
lentohon en pääsekään.



Tänne tänne jäädä täytyy
syksyhyn ja ikävään.

Minä siellä lastenhuoneessa hyräilin monotonisesti Paimentytön syyslaulua, kun uni ei tullut silmään.

Chilessä alkaa talvi parin viikon päästä. Tämä syksy on ollut kylmä ja vähäsateinen. Hyvin sumuisia päiviä on paljon, ilma on täynnä kosteutta.

Muistatteko, kun kerroin teille niistä valkosipulinkynsistä, jotka tökkäsin maahan? Kanit ovat käyneet syömässä jo kaksi kertaa kaiken vihreän, jota niistä kasvaa. Söivät kaiken ruohosipulinkin. Vain minttupuskan jättävät rauhaan. Laitoin kanaverkkoa istutusteni päälle, mutta ne tulevat yöllä pomppimaan verkon päälle niin, että saavat sen lyttyyn ja sitten syövät taas kaiken vihreän. Jopa olivat saaneet verkon välistä kaivettua valkosipulinkynsiä maasta! Tänään sitten hakkasin maahan pitkät kepit ja hain parempaa kanaverkkoa ja tein oikein kunnollisen korkean aidan pikkuisen kasvimaani ympärille. Saa nähdä, kaivavatko kanit nyt kuopan aidan alta kasvimaalle!

---

Suomalaiselle Chilen syksy on aika ihmeellistä aikaa! Magnoliasta putosi viimeinen lehti kaksi viikkoa sitten. Kun aloin tarkastella pientä puutani, huomasin, että siinä on jo oksat täynnä uusia silmuja! Ajatelkaa, samantien uusia silmuja, kun vanhoista lehdistään pääsi eroon! Nuori koivu pudotti viimeiset lehtensä viikko sitten ja tänään huomasin, että sekin on täynnä silmuja! Ei tuo koivu kuitenkaan hiirenkorville tule ennen kuin keväällä, muistan sen viime vuodesta, mutta se tarkoittaa siis sitä, että siinä tulee olemaan silmut ainakin 4-5 kuukautta! Ihan hassua!
---
Nauttikaa te siellä Suomen kesästä, kun minä ihmettelen tätä hassua syksyä :)

Toivottelee paimentyttö Chilen loppusyksystä

Yläkerran sali

Vähän mahtipontinen sana "sali", tuolle pienelle huoneelle yläkerrassa. Kuitenkin sen nimi on "sala", koska kerran alakerrassa on "living". En tykkäisi sanoa molempia olohuoneeksi.

En ole vielä saanut hankittua vanhanaikaisille koirakorteille raameja.

Salista mennään makuuhuoneeseen sekä vierashuoneeseen. Muita huoneita ei sitten yläkerrassa olekaan. Huoneet ovat melko tilavia. Makuuhuoneemme on 5 m x 4 m, vierashuone ja sali ovat molemmat noin 5 m x 3 m.


Tuolien päälle laitoin valkoiset räsymatot. Tuolit ovat ruokapöytämme tuolit, mutta emme tarvitse niitä kaikkia olohuoneessa, sillä käytämme pöytää ilman jatko-osaa. Ylimääräisille tuoleille piti keksiä jostain paikka, joten tungin niitä kolme yläkertaan.

---

Nurkassa on mieheni vanha kaukoputken jalka. Kaukoputki on luonnollisesti varastettu aikojen saatossa. Tuohon jalkaan meinaamme joskus laittaa lampun.


Porrasaukosta puuttuu yhä kaide. Koska talossa ei ole lapsia, tuollaisilla hommilla ei ole niin kiire.

---

Salin huonekalut, räsymatot ja kattokruunu ovat Chilestä. Vanhat nuket ja nallet ovat Suomesta ja Yhdysvalloista. Vanhat nukenvaunut ja kylvöastia löytöjä Suomesta. Ruusutyynyliinat ja verhot ovat Suomen Ikeasta. Etelä-Amerikassa ei yhäkään ole Ikeaa :(
---

Lisää kuvia tulossa salista. Huomaan, ettei toiselta seinustalta ole lainkaan kuvia!
---

Väliaikatietoa lankatouhuista: Kaulahuivini harmaasta villa-silkki-langasta edistyy, ainakin puolitoista metriä jo valmiina :) Virkattu matto ruskeasta laamanvillasta on jäänyt vähän sivuun. Siitä puuttuu vielä muutama kerros.

---

P.S. Se etelässä purkautuva tulivuori on kaukana meiltä. Tuuli ei satu nyt tähän suuntaan, joten meillä ei edes ole savuja haisteltavana. Argentiinassa saavat olla pimeän savusumun alla. Eli meillä on Peikkokukkulalla kaikki hyvin. Kiitos kysymästä :)

Viimetipassa hoksattua ja muuuta remontin edistymistä

Kyllä on blogista hyötyä! Kun laitoin viimeksi tänne kuvan, jossa näkyi sekä talo että mökkiosa, mökissä ei vielä ollut tuota yläosan pystyssä olevaa laudoitusta. Katselin kuvaa ulkopuolisen silmin ja tajusin juuri oikealla hetkellä erittäin tärkeän asian! Maestro oli juuri aloittamassa yläosan laudoittamisen vaakasuuntaan! Tajusin kuvaa katsoessani asian, jota en ollut tajunnut "oikeassa elämässä". Huusin äkkiä mieheni tietokoneelle ja kysyin, miten maestro oli ajatellut laudoittaa mökin yläosan. Mies sanoi, että tämä jatkaa vaakalaudoitusta, kuten tähänkin saakka. Pyysin miestäni katsomaan kuvaa ja kysyin, sopiiko mökkiosa sitten taloon, jos siinä on vaakalaudoitus. Mies tajusi heti, eikä minun tarvinnut alkaa tapella asiasta! Hän meni äkkiä maestron luokse ja jotenkin selitti asian niin, että maestro suostui jopa tuohon samaan koristeleikkaukseen kuin talossammekin on! En ole vielä varma, joudummeko maksamaan siitä jotakin lisää, mutta katsokaa nyt, miten paljon parempi on, kun talossa ja mökissä on samanlainen yläosa! Olisi kyllä harmittanut tosi paljon, jos olisin tajunnut asian vasta sitten, kun vaakalaudoitus olisi jo ollut paikallaan. En ikimaailmassa olisi saanut maestron ja mieheni päätä käännettyä niin, että he olisivat suostuneet poistamaan vaakalaudoituksen ja laittamaan tuon pystylaudoituksen! Kiitos blogilleni! Joskus on hyvä, että maestro työskentelee hitaasti, niin on aikaa hoksata asioita :) Tällaista se on, kun ei ole mitään piirustuksia!

Maestro ei tullut tänään töihin. Olemme jo oppineet, että hän työskentelee joka toinen päivä. Hänen pitäisi vielä laittaa työhuoneeseen pari sisäseinää sekä lattia, laittaa ikkunat paikoilleen sekä ovi. Lisäksi hänen pitäisi tehdä urosten huone ja asentaa vessanpytty, hana, suihku, liesituuletin ja kylpyhuoneen tuuletin. Lämpimiä suihkuja ei siis ole luvassa vielä pitkään aikaan, mutta nythän on jo sellainen mahdollisuus, että voimme pestä itsemme lämpimällä vedellä pesuvadissa oikeassa kylppärissä, eikä enää keittiössä (talomme ainoa vesipiste tähän saakka) tai mäntyjen alla! Jes!

Työhuoneen sisäseiniin tulee vaakalaudoitus muusta talosta poiketen, sillä mökin ulkoseinä, joka on vaakalaudoitettu jää siis yhdeksi työhuoneen sisäseinäksi. Blondi tarkastelee, millainen huoneesta on tulossa.


Niin uskomatonta kuin se onkin, kylpyhuonemaestrot tulivat tänään töihin – juuri kun olimme menettäneet toivomme! Kello oli 10.15, kun mieheni sanoi, että eivät ne taida tulla tänään. Vartin päästä soi puhelin, että he olivat portilla. Tänään he tekevät töitä pari tuntia ja sitten on heidän osuutensa valmista.

---
Kylpyhuonemaestrot laittavat tänään saumausaineen kylppärin kaakeleiden väleihin ja laatoittavat palan keittiön lattiaa uudelleen, sillä siellä oli monta hajonnutta laattaa. Keittiön lattia on puulattia, jonka päälle on laatoitettuun kohtaan laitettu levy. Lattia ja levy kuitenkin joustavat sen verran, että kaakeleita hajoaa silloin tällöin. Maanjäristykset eivät edesauta laattojen ehjänä pysymymistä.

Minä olen taas evakossa yläkerrassa. Eilinenkin meni täällä. Olen todella meluherkkä ja kaikki sirkkelit, kolina ja räminä saavat minut hypähtämään. Itse kyllä voin pitää meteliä, mutta toisten aiheuttama melu ahdistaa. Tietenkin melu on nyt vain hyvä asia, sillä se tietää sitä, että asiat edistyvät!

Vielä lopuksi pyytäisin apua teiltä. Mistä tai millä hakusanoilla voisin löytää nättejä kuisteja? Minun pitäisi siis löytää kuvia kuistin pilareiden molemmin puolin katonrajaan tulevista koristeista. Olen etsinyt Googlen kuvahausta ainakin seuraavilla hakusanoilla: Ruissalon pitsihuvilat, pitsihuvilat, koristeellinen kuisti, kuisti, terassi, kuistin kaiteet, kannustalot. Koristeiden tulisi olla yksinkertaisia, ei kovin hankalia tehdä, sillä maestro ei sellaisiin suostu. En ole noilla hakusanoilla löytänyt mitään mielenkiintoista.

Villasukista kotitohvelit - VILLISTOSSUT

Me olemme villasukkien suurkuluttajia! Meillä on lattiat aina kylmät kesää lukuunottamatta. Ei ole lattialämmitystä ja meillä vetää melkoisesti. Minä en jaksa neuloa villasukkia, joten ostamme ne. Suomesta toin monet ja viime reissultani ostin meille molemmille yhdet. Äitikin lähettää lahjaksi miehelleni villasukkia, sillä tämä rakastaa suomalaisia hyviä villasukkia, joiden kantapäät eivät puhkea kolmen käytön jälkeen, kuten tapahtuu chileläisille villasukille. Chilessä ei kai osata kaksinkertaisen kantapään neulomista, sillä en ole sellaisia täällä nähnyt. Nyt olen huomannut, että mapuche-intiaanien villasukat kestävät hieman kauemmin kuin peruschileläisten tekemät, joten olen ostanut Feria de arte popularista jo kahtena vuotena meille mapuchevillikset, jotka on neulottu kasveilla värjätyistä villalangoista.

---

Kun villikset kuluvat puhki kantapäistä, parsin ne. Kulutus kuitenkin on niin kovaa, että villikset hajoavat pian parsintakohdan vierestä tai varpaista. En viitsi parsia monesta kohdasta, vaan siirryn plan-B:hen: sukista tossut!

Olen piirtänyt meidän molempien jaloista kaavan. Leikkaan fleecestä kaavan mukaan uuden pohjan sukille. Leikkaan sukista alaosan pois ja huristelen saumurilla uuden pohjan kiinni sukkaan. Koska sekä neulottu sukka sekä fleecekangas ovat joustavia, on työ erittäin helppo. Ei ole sentilleen tarkkaa, onko reikä ja fleecepohja juuri samankokoiset.

---

Ensimmäiset tossut tein niin, että ompelin ne nurjalta puolelta ja käänsin, jolloin sauma jäi sisäpuolelle. Jos sukkatossujen alla käyttää tavallisia sukkia, sauma ei haittaa. Me kuitenkin tykkäämme käyttää tossusukkia ilman toisia sukkia siellä alla, joten totesin, että sauma kannatta jättää kuitenkin ulkopuolelle näkyviin. Näin nämä näyttävät enemmän varrellisilta tossuilta kuin sukilta.

Tässä on noin 15 vuotta sitten Virosta ostamani kissavillikset. Nyt toinen sukista oli ihan rikki. Leikkasin molemmista pohjat pois. Vanhasta villatakista leikkasin pohjat näihin tossuihin. Tahdoin pohjista paksummat, joten leikkasin myös trikookankaasta pohjat. Ompelin kaikki kolme (trikoon, villapohjan ja sukan) yhteen saumurilla.
---

Jos näitä tossuja käyttäisi vain sisätossuina, voisi vaikka virkata kukkaset ja kiinnittää ne vielä koristeeksi jalkapöydän päälle. Me kuitenkin tungemme villistossumme sandaaleihin, crocseihin, kumisaappaisiin ja lenkkareihin täällä campolla, joten en ole viitsinyt turhaan koristella näitä. Ilman koristeita ovat monikäyttöisemmät.

Tässä mieheni villistossut minun jaloissani. Huomasin, että minäkin voin käyttää näitä liian isoja, kun laitan parit omat villistossut sinne alle ensin:)
---
Helppoa, halpaa ja käytännöllistä!

Kylpyhuonemaestroja pilvin pimein

Te, jotka olette seuranneet blogiani tiiviisti, ette varmasti voi uskoa, kun kerron teille, että tänään tuli KAKSI kylpyhuonemaestroa Peikkokukkulalle ja he aloittivat työt HETI! :o Todisteeksi siitä otin heti yhden kuvan maestrosta työn touhussa. Pitäkää nyt peukkuja, että nämä maestrot osaavat asiansa, eivätkä saa aikaan suurta tuhoa.

---

Kaiken huipuksi kolmas maestro soitti meille, että voisi aloittaa työt! Mistä näitä kylpyhuonemaestroja putkahtelee tänään kuin sieniä sateella? No, eilenhän satoi....kai he sitten kuuluvat syksyyn siinä missä sienetkin :D

Nyt on pytty olohuoneessa ja kaaos kotona. Kaksi miestä häärivät kylpyhuoneessa ja kaksi miestä tulevassa työhuoneessani. Minä olen evakossa yläkerrassa :)

Tuo "ihana" kattolamppu ei tosiaankaan jää valaisemaan kylpyhuonetta, eikä mitään muutakaan huonetta. Se tuli kälyni talosta ja se laitettiin paremman puutteessa valaisemaan kylpyhuonetta, joka on siis toiminut jo yli vuoden varastohuoneena. Mihin ihmeessä me nyt laitamme kaikki ne tavarat, jotka ovat olleet "varastohuoneessa"? Totesimmekin, että seuraavaan taloon täytyy tehdä tuollainen 3m x 3m varastohuone, jonka voi täyttää työkaluilla ja muilla tavaroilla, joille ei näytä muuta paikkaa löytyvän. On meillä oikeakin varasto, mutta se on sen verran kaukana talosta, ettei sinne tule laitettua tavaroita, joita tarvitsee usein.

Keittiöömmekin saapuu moderni aika! Liesituuletin asennetaan lieden ylle ja ehkä tuo kaasuliesikin saadaan asennettua jossain vaiheessa!
---
Nyt lähden koirien kanssa lenkille puolipilviseen aamupäivään!