Blondin tulo - osa 2

Pascualan omistaja oli kertonut puhelimessa Pascualan kooksi 5.5-6 kiloa. Ajattelin, että voi harmi, paino on ihan ylärajoilla tai jopa yli rotumääritelmään nähden. Kun sitten näin linja-autoterminaalissa naisen takin alla pikkuisen Pascualan, tajusin, ettei se voinut olla niin painava. Eläinlääkäri punnitsi ensin koiran ja vaaka näytti 4.2 kiloa. Omistajan vaimo kertoi, että he olivat arvioineet painon, sillä heillä ei ollut vaakaa. Sitten eläinlääkäri katsoi silmät, oliko samentumia tms. Ei ollut. Korvat olivat puhtaat. Kaikki, mitä eläinlääkäri voi päällisin puolin katsoa, oli kunnossa. Ell totesi minulle, ettei hän voi nähdä, onko koiralla kohtua vai ei. Jos se olisi minulle ollut tärkeää, olisin vienyt koiran omalle eläinlääkärillemme ultraan. Minä nyt vain luotin omistajiin sekä heidän eläinlääkäriinsä, joka oli kirjoittanut papereihin, että Pascualalle tulisi juoksuaika pian. Jos Pascuala olisi steriloitu, niin sitten se olisi. Tahdoinhan siitä vain lemmikin!

Eläinlääkäri totesi, että koira on erinomaisessa kunnossa, vain vähän hammaskiveä. Pascualalla on myös suora, melko kaunis hammasrivistö ollakseen naku harjis. Hammaspuutoksethan ovat nakuilla harjiksilla sallittuja, sillä se liittyy karvattomuuteen.

Vaikeaa oli uskoa hyvää onneani. Näytti siltä, että paperit olivat kunnossa ja koira kunnossa sekä erittäin mieleinen. Sitten keskusteltaisiin hinnasta. Ajoimme kälyni luokse juttelemaan rauhassa. Tarjosin hieman alempaa hintaa, kuin pyydettiin, sillä omistaja oli sanonut, että hän hyväksyisi järkevän tarjouksen. Tarjoukseni meni heti läpi. Vähän aikaa juteltiin vielä ja sitten tuli jäähyväisten aika. Poika ja omistajan vaimo alkoivat itkeä. Saatoin heidät terminaaliin ja he palasivat Chillanille.

Omistajat olivat kertoneet, että heidän muut koiransa eivät hyväksyneet Pascualaa. Pelkäsin vähän, että Pascuala olisi aggressiivinen ja että omistajat olivat kaunistelleet tilannetta Pascualan hyväksi. Mitä sitten tehtäisiin? Oli vain pakko uskoa hyvään onneeni, sillä Chilessä ei voi luottaa kenenkään sanaan. Ikävä sanoa näin, mutta se on totta. Chileläiseen luonteeseen ei kuulu todenpuhuminen. Suomessa on kunniallista olla rehellinen. Chilessä ei ajatella niin. Asioiden muuntelua, niiden värittämistä ja suurentelua ei pidetä valehteluna.

---

Suomalaisella on myös tarve ajatella, että toinen osapuoli on mukava ja rehellinen, täällä joutuu pettymään monta kertaa ja useasti :( Edes parhaaseen spesialistiin alalla kuin alalla ei voi luottaa 100-prosenttisesti. Koira-asioissakin huijataan, mikä voidaan. En voi luottaa suomalaiseen maalaisjärkeeni, siihen, että vaistoaisin jonkin asian olevan pielessä, sillä "vaistoan" täällä aina kaiken olevan pielessä, sillä minusta on tullut hyvin epäluuloinen täällä kaikkea ja kaikkia kohtaan huonoista kokemuksista johtuen. En voi siis luottaa "vaistooni", sillä se ei toimi täällä, missä ihmiset toimivat eri tavalla kuin Suomessa. Täällä ihmiset valehtelevat suoraan silmiin katsoen niin loistavasti, että se on hämmästyttävää. Lisäksi näyttää olevan paljon ihmisiä, jotka uskovat omiin valheisiinsa, joten he eivät varmaankaan edes itse usko huijaavansa.
---

Ennen kuin hankkii ihan mitä tahansa, on hyvä tarkistella asiaa niin paljon kuin pystyy. On myös hyvä jo etukäteen varautua pettymyksiin.

Olen lukenut, että nykyään kiinanharjakoirilla on paljon arkuutta, joka ei kuulu rotuun. Pascualassa ei näkynyt minkäänlaista arkuutta. Kun se jäi minun kanssani, kun sen omistajat lähtivät, sen tyyneys oli hämmästyttävää. Se vain istui sylissäni. Se ei hermostunut, ei pyrkinyt ulos, ei alkanut täristä, ei laittanut vastaan, kun laitoin sille pannan ja hihnan, jotta vein sen ulos. Olen ihmeissäni, miten helppo koira voi olla.
---

Illalla toin Pascualan sen uuteen kotiin Peikkokukkulalle. Miestäni nauratti kauheasti Pascualan ulkoinen olemus. Olin miettinyt sille koko päivän nimeä, sillä Pascuala on mielestäni ruma nimi ja äitinikin mielestä Pascuala kuulostaa vessapaperilta :D Nimiehdokkaina olivat Vilijonkka, koska se näyttää ihan Vilijonkalta, sekä Amanda. Mieheni sanoi, että Pascuala näyttää ihan yksisarviselta taruolennolta - tai sitten BLONDILTA! Blondi-sanalla ei ole Chilessä samaa konnotaatiota kuin Suomessa, se on helppo sanoa ja sana sopii myös täkäläisten suuhun. Niinpä neitokaisesta tuli sen enempää miettimättä Blondi.

---
Blondi on sopeutunut loistavasti. Siinä ei ole merkkejäkään aggressiivisuudesta tai sopeutumattomuudesta laumaan. Kolmena ensimmäisenä päivänä se murisi hiukan, kun joku chihuista lähestyi liian lähelle sen petiä. Se puolusti petiään, muuten ei murissut chihujen lähellä. Pari kertaa on myös ruokaansa puolustanut, hyvin maltillisesti. Nyt ei ole ollut edes murinaa enää. Ulkona se juoksee innoissaan chihujen ja isojen koirien kanssa.

---
Nyt Blondi on ollut meillä jo melkein kuukauden. Se nukkuu yläkerrassa sänkymme vieressä. Blondi on myös käynyt kanssani kaupungilla ja se on todistanut olevansa loistava kassikoira! Se tykkää istua kassissa ja katsella maailmanmenoa. Onhan se vähän painava, mutta ei sitä tarvitse pitää kassissa kuin kaupoissa ja kauppakeskuksessa. Kun kävimme kälyni kanssa syömässä, Blondi nukkui kassissa. Kun laitan sen hihnan päähän, häntä heiluen se kävelee iloisesti.

---
Kun kävin ensimmäisen kerran Concepcionissa ilman Blondia, se jäi mieheni kanssa kotiin. Kun palasin illalla, sain valtavan määrän suukkoja ja näin maailman onnellisimman koiran. Se oli kuulemma koko päivän katsonut yläkerran portaita ja kuvitellut, että minä olin siellä. Mitään eroulinoita kuitenkaan ei ollut kuulunut ja ruokakin oli maistunut, joten ei näy pahemmin eroahdistuksen merkkejäkään.

Täytyy kuitenkin sanoa, että ensimmäisen viikon mieheni kanssa odottelimme, milloin jokin yllätys putkahtaa esiin. Mieheni jo sanoi, että mitä jos tuo onkin tavallinen puudeli (Chilessä on puudeleita ihan valtavasti), joka on ajeltu. No ei ole! Minä taas pohdin, että jos sen luonne paljastuu vasta myöhemmin ja se muuttuu aggressiiviseksi ja se täytyy eristää muista koirista tms. Nyt kuitenkin on mennyt kuukausi ja Blondi on loistokoira! Se tulee toimeen kaikkien koirien ja ihmisten kanssa. Se on sisällä rauhallinen ja ulkona leikkisä.
---
Olen ehkä maailman onnellisin nakun harjiksen omistaja! Kaikki on mennyt niin valtavan hyvin. Liian hyvin ollakseen totta (siksi kai me olemme vähän varpaillamme koko ajan!)

Pitäisi kai sitten kertoa niistä negatiivisista asioistakin...eihän Blondi nyt ihan täydellinenkään ole. Raukalla on paljon mustapäitä, ihon sisään kasvaneita karvoja, kovia pallukoita ihon alla sekä jatkuvasti kehittymässä pari uutta isoa finnipaisetta :( Hoitona käytän pesua, rasvausta aloevera-geelillä ja vauvarasvalla ja finnien päälle laitan finnivoidetta. Blondilla oli akne yhdessä tassussa ja se on aika hyvin parantunut, mutta muuten ihossa on samat ogelmat kuin kuukausi sitten.
---
Toinen mainittava asia on Blondin "ehdoton siisteys". Omistaja kertoi minulle, että Blondi on ehdottoman siisti. Se tekee kaikki asiansa VAIN SANOMALEHDELLE. Tässä taas huomaa kulttuurieron. Suomalaiselle yli 3-vuotias koira ei ole ehdottoman siisti, mikäli se tekee asiansa sisälle. Arvasin, että tästä tulee lisätyötä, sillä Blondi pitää opettaa talon tavoille. Niinpä kun tulimme kotiin, laitoin sanomalehden pihalle, jokaiseen kulmaan kiven, jottei tuuli vie paperia. Ohjasin Blondin paperille ja hetihän se teki asiansa. Sisälle en tahdo laittaa sanomalehteä, etten tavallaan anna sille lupaa tehdä asioitaan sisälle.
---
Ensimmäiset päivät Blondi suunnistikin paperille tai sen viereen. Sitten sille on alkanut kelvata muutkin paikat asioiden hoitoon. Ongelmana on yhäkin se, että minun täytyy aina mennä sen kanssa ulos tai muuten se jää kuistille, eikä tee mitään - tai pahimmassa tapauksessa menee vääntämään pökäleet KUISTILLE! Muut koiramme juoksevat ulos hoitamaan asiansa, kun avaamme oven, Blondi sitä ei tee. Minun täytyy ensinnäkin vahtia, ettei se tee mitään kuistille ja sitten minun täytyy mennä kävelemään sen kanssa sen lempivessapaikoille, joihin se tekee tarpeensa. Paikkoja täytyy olla useampi, sillä ykköstä ja kakkosta ei voi tietenkään tehdä samaan paikkaan ;)
---
Ottaen huomioon, että Blondi on aina saanut tehdä asiansa sisälle, se on oppinut hyvin. Kuukauden aikana on yksi pökäle ilmestynyt olohuoneen lattialle ja lätäköitä tulee noin kaksi viikossa. Koska paperia ei ole, lätäkkö tulee ihan minne sattuu. Nyt kun Elvira, Dahlia ja Ewok (joka vielä on meillä jonkin aikaa) opettelevat sisäsiisteiksi, meillä on iltaisin iso muovikansi lattialla, jonka päällä on pyyhe. Päivällä pennut juoksevat omasta huoneestaan ulos lemmikkiluukusta, kun ne tahtovat asioilleen, mutta iltaisin olohuoneesta asti ne eivät kuitenkaan lemmikkiluukulle ehdi tai muista mennä. Siksi tarvitaan luvallista pisupaikka. Blondi tietty on hyvin kiinnostunut tästä luvallisesta veskistä ja on käynyt lirauttamassa siihen. Minä kuitenkin aina pyrin nostamaan Blondin sillä hetkellä kainaloista ulos, jotta se oppisi. Ihan tyytyväinen minä kuitenkin olen, sillä ei tästä mikään ongelma ole muodostunut. Meillä on onni mieheni kanssa saada aina olla kotona koiriemme seurana:)
---
Muuta negatiivista en teille keksi kertoa.

Minä olin vähän epäileväinen sen suhteen, että onko Blondi oikeasti karvaton, vai alkavatko sillä sitten karvat kasvaa yllättäen, kun se jää meille. Omistajat sanoivat, ettei sen vartalossa kasva juuri lainkaan karvaa. Ajattelin, että reisissä varmaan kasvaa, sillä ne ovat niin täynnä sisäänkasvaneita karvoja ja mustapäitä. Nyt voin kertoa teille, että Blondin vartalossa ei tosiaankaan karvat kasva, ei myöskään reisissä. Selässä ja reisissä kasvaa ihan lyhyttä ja harvaa nukkaa, sellaista kuin ihmisenkin ihoss. Hännän tyvessä selässä kasvaa ohutta harvaa karvaa, joka pitää ajella ehkä kahden viikon välein. Kasvojen karvat pitää ajella kerran viikossa. Eturaajojen karvat kasvavat hieman liian ylös, joten niitä pitää siistiä ehkä kerran kahdessa viikossa. Kaikki karvat ovat kuitenkin niin hentoisia ja harvoja, että se vaivainen ihmisten trimmeri, jonka ostin, käy vallan hyvin tähän tarkoitukseen.
---
Ennen kuin lopetan tämän pitkän sepustuksen, jonka kirjoitin myös itselleni, jotta asiat jäävät muistiin, tahdon kertoa teille siitä aamusta, kun lähdin hakemaan Blondia. Olin ollut koko odotusajan (noin viikko) melko rauhallinen, sillä painotin itselleni, että koko juttu saattaa peruuntua, kun näen koiran. Kuvittelin olevani HYVIN RAUHALLINEN, onhan minulla nyt jo kokemusta koirien ostamisesta. Voitte itse arvioida seuraavasta, olinko!
---
Huomasin vasta iltapäivällä neljältä, että olin unohtanut laittaa ripsiväriä aamulla! Minä en lähde mihinkään ilman ripsiväriä. Se on ainoa meikki, jota yleensä käytän, mutta sitä kyllä käytän aina. Jopa silloin, kun en lähde mihinkään! Olin kyllä laittanut silmien alle sinä aamuna valokynää ja luomiväriäkin vähäsen, mutta ripsiväri oli unohtunut! Minulle ei koskaan käy niin! Kun ajoin Peikkokukkulalta Concepcioniin yksin, EKSYIN! Ajan sitä väliä pari kertaa kuussa, enkä ole kertaakaan eksynyt! Olin ajatuksissani ajanut yhden liittymän ohi ja huomasin sen vasta, kun ympäristö alkoi näyttää vieraalta! Onneksi löysin kuitenkin mutkien kautta oikeaan paikkaan! Voin kertoa, ettei Chilessä ole hauskaa eksyä. Concepcionissa maantiellä eksyminen on aivan toista, kuin vaikka Turussa ;) Concepcion on iso ja monimutkainen kaupunki.
---
Ripsivärittömänä ja eksyneenä kuitenkin pidin itseni kasassa, kuuntelin eläinlääkäriä, kyselin tarpeelliset tiedot, olin mielestäni kriittinen ja kuitenkin kohtelias omistajille. Ja mikä ihana lopputulos sille päivälle: Uusi tyttönen meidän karvaiseen laumaamme!
---
Postauksen kuvissa Blondin takki on sateen- ja tuulenpitävää pehmeää kangasta, jonka sisäpuoli on fleecemäistä. Takkia on saatavana vaaleanpunainen-harmaa sekä limevihreä-musta. Kuvia ei vielä ole Michilandiassa, mutta tilata jo saa. Korkeintaan rinnanympärykseen 45 cm asti.