Keväällä kaikkialla on vihreää. Vihreys muuttuu keltaisuudeksi joulukuun ensimmäisen viikon jälkeen. Nyt täytyy imeä itseensä vihreää energiaa ja nauttia siitä, kun aurinko ei vielä ole liian kuuma. Alkaneen kevään kunniaksi olemme jo syöneet lounaan ulkona useana päivänä ja suihkulähteemmekin solisee taas talven jälkeen - vaikkakin se tarvitsee ison remontin vielä ennen kesää.
Aion tehdä tällaisia hirmuisia peikkoja tuon 300 metrin matkan portiltamme talolle, jotta tänne tulijat saavat ihmetellä, mihin oikein ovat tulossa - ja toivottavasti pahat rosvot pysyvät kaukana täältä!
Meillä oli aika jännä päivä ja pian alkaa tapahtua vuorenkokoisia asioita!
...ja vartin päästä näytti tältä.
Viikko meni naaman kuivumiseen. Tänään maalasin sen.
"Kjäh, kjäh, kjäh", naureskelee pelottava kantopeikko tukka pystyssä kaikille, jotka Peikkokukkulalle uskaltautuvat!
Peikko on tässä testaamassa uutta asuinpaikkaansa, mutta oikeasti se joutui yhä sisälle. Se pitää vielä lakata venelakalla, jotta se kestää ulkona. Ja varmaan jotain koristuksia se saa vielä päähänsä.
Kjäh, kjäh, kjäh...peikkomaista sunnuntaita kaikille! 
voi kuunnella lintujen lirkutusta
voi mietiskellä rauhassa elämän tarkoitusta
voi ottaa torkut kannon nokassa
voi kuvitella kannon reimaksi ratsuksi
voi hullutella kaikki päivät!
Toiveena tähän peittoon oli pilkkua, kukkaa, luonnonvalkoista ja vaaleanpunaista sekä chihuahuoita.
Kankaat ostin Biggie Bestistä, joka onkin ainoa paikka, josta saa nättejä maalaisromanttisia kankaita täällä Concepcionin lähettyvillä. Hintataso on liikkeessä Layra Ashleyn luokkaa, joten tästä tilkkupeitosta ei tullut kauhean edullinen. Sovimme etukäteen kankaiden hinnoista tilaajan kanssa.
Applikoin peittoon kaksi chihun naamaa ja jokaiseen kulmaan kokonaisen chihun. Kankaiden välissä on paksu vanulevy. Täkin reunat tikkasin käsin, samoin chihunnaamat tikkasin, jotta ne erottuvat pulleina selvemmin peitosta.
Täkistä tulee vielä pulleamman näköinen, kun sitä pestään. Tikit alkavat tällöin kiristää enemmän. Täkin tekemiseen meni 14 tuntia, johon ei ole laskettu kankaiden etsimiseen kulunutta aikaa eikä suunnitteluaikaa. Peiton koko on noin 145cm x 193cm.
Meillä oli kolme asiaa, joiden takia lähdimme Yumbeliin: 1. Pakettien postitus 2. Treffit kaupunginjohtajan kanssa 3. Ompelukone huoltoon
Neulahuovuttamalla tehdyt taulut eivät kyllä oikein pääse oikeuksiinsa kuvissa. Niitä täytyy voida koskettaa ja tuntea villan tuntu.
Kukkulalla paistaa aurinko, mutta laaksoissa on usvaa.
Työhuoneeni ovi aamutuimaan.
Tällaiset ovat näkymät työhuoneeni ovelta seitsemän aikoihin aamulla.
Olen ommellut viime päivinä niin paljon, että yksi koneista tekee nyt hyppytikkiä. Täytyy löytää jostain ompelukoneenkorjaaja. En jaksa enää viedä Concepcioniin, sillä matka on pitkä (60 km) ja se täytyy tehdä kaksi kertaa. Yumbelin lähellä on kuulemma korjaaja, sain jo puhelinnumeronkin, muttei hän vastaa. Tänään huomasin, että Yumbeliin on avattu tietokonekorjaamo! Oho, millaista edistystä! Sinne meinaan viedä kannettavani, jotta saan avun hiiriongelmaan, josta kerroin muutama päivä sitten. Jopa supermarketin pankkiautomaatti toimi tänään, jes! Joskus se päivä paistaa risukasaankin :D Jotta kaikki ei ihan putkeen menisi, niin posti ei toiminut tänään, sillä yhteys oli poikki. Onneksi tuttu postitäti lupasi lähettää pakettini heti, kun yhteys palautuisi.
Koiria harmittaa aamupissille meno, jos yöllä on satanut... pienet tassut kastuvat. Mutta uskottava se vain on, että kevät jo kolkuttelee portillamme! Tänään oli iltapäivällä noin 25 astetta lämmintä, eikä takassamme ole tuli vieläkään, vaikka kello on jo kymmenen illalla! 
